Jos sinulla olisi 3v ja 1v lapset, uskaltaisitko nyt tehdä kolmannen?
Kommentit (49)
vanhemmat lapset olivat 2,5v ja 1v 1kk kun kolmas syntyi :)itsellä oli ikää silloin 22 vuotta. Ja ei, ei olla lestoja vaikka moni niin luuleekin.
Itsellä on nyt 3 ja 1 vuotiaat, sekä kaksi koululaista. Yhdenkään kohdalla ei ole tuollaista potaskaa mietitty. Lapsia on toivottu kaivattu ja raskaaksi tuloa todella hartaasti odotettu.
Jos lapsia voisin "tehdä" niin varmaan tekisin. Mutta..
Nimimerkki. 7 raskautta takana ja vain 4 lasta..
vanhemmat lapset olivat 2,5v ja 1v 1kk kun kolmas syntyi :)itsellä oli ikää silloin 22 vuotta. Ja ei, ei olla lestoja vaikka moni niin luuleekin.
Ikää vasta 25 ja neljä niin johan siitä saa kuulla :)
t.17
ei vain jaksa. kaksi riittää sekä mulla ja miehelle.
lapset tuon ikäisiä ja kolmatta odotan :)
Lapset 4, 3 ja1v ja neljäs tulossa. Onneksi on myös isä llapsilla
En jaksaisi, eli siis en uskaltaisi.
T.juuri 3v täyttäneen ja 1,5vuotiaan äiti
No meillä jo seitsemäs tulossa, laskettu aika viikon kuluttua. Lapset 12, 10, 8, 6, 3v3kk ja tasan 1v. Tähän asti jaksettu ihan hyvin, mutta saas nähdä miten jatkossa käy...
Ärsyttää tuo ajatus uskaltamisesta. Vaikka me vanhemmat tietysti ihan itsekkäästi ja omaksi iloksemme ne lapset haluammekin, niin eihän tässä saa ja voi olla kyse vain siitä, että otetaanko riski, jos vaikka jaksettaisiinkin. Ainakaan meillä ei näin ole.
Ei siis kyse ole uskaltamisesta vaan juuri siitä järjestä sen jälkeen, kun tuntuu, että perheeseen mahtuisi vielä yksi. Ensin mietitään ne taloudelliset resurssit. Voimmeko pitää tämän elintason ja tarjota jo olemassa oleville lapsillemme hyvän elämän?
Tämän jälkeen mietitään ne henkiset voimavarat. Onko arki nyt raskasta? Miten se seuraava lapsi vaikeuttaisi arkea? Olemmeko siihen valmiit?
Viimeisenä miettisin vielä sen, onko sen lapsen tultava juuri nyt vai myöhemmin. Onko syitä odottaa, että muut lapset saavat ikää? Haittaako uusi vauva talossa jostain syystä muiden lasten arkea esim. harrastusten lopettaminen tms.? Haluaisin ehdottomasti varmistaa, että lapseni saisivat sen parhaan mahdollisen elämän enkä todellakaan tekisi mitään mistään haasteesta tai ajatuksesta, että uskallan minä ottaa riskin. En ota riskejä lasteni elämällä. Kaikkea voi sattua ja tapahtua mutta ei sitä, että minä äitinä jo lähtökohtaisesti katselisin, viitsinkö ja jaksanko näitä lapsia vai en. Kyllä aika suuri varmuus täytyy olla, että voimavarat riittävät.
Meille kolmas on nyt ajankohtainen, kun aikaisemmat ovat 6v ja 3v. En halua rankkaa pikkulapsiarkea, joka hurahtaa sumussa ohi vaan nautin jokaisen lapsen vauva-ajasta, taaperoajasta ja koululaisajasta ihan rauhassa ja kunnolla. Ei lasten elämänvaiheet saa olla sellaisia, joista on vain hampaat irvessä kahlattava läpi, kunnes ovat riittävän isoja. Näin ei siis ainakaan meillä.
No minä näin sen päätöksen kolmannesta lapsesta nimenomaan riskin ottamisena. Talous oli ok, jaksaminen ok ja arki sujui. Siksi kolmas olikin riski - entä jos lapsi ei ole terve? Miksi haluamme kolmannen lapsen, kun meillä on jo kaksi? Miten arki muuttuu?
Lopulta uskalsimme ottaa riskin ja saimme kolmannen, kun isommat olivat 3 ja 4. Ihan mahtavaa aikaa oli kolmannen vauvavuosi, vihdoin nautin oikein kunnolla siitä vauva-ajastakin.
Nyt mietimme viidettä ja taas näen sen vähän samalla tavalla - uskallammeko ottaa riskin? Talous on nyt ok, jaksaminen ok, mutta koskaan ei voi tietää, miten elämä muuttuu uuden lapsen myötä. Ja jos esim. taloudellinen tilanne on nyt parempi kuin hyvä, onko se sitä myös vuoden päästä? Tai viiden? Kymmenen?
Mutta mitään ei tässä elämässä saa, jos aina pelaa varman päälle. Niitä riskejä on otettava.
Meillä on lapset 3v3kk ja 1v1kk ja odotan nyt kolmatta (täysin suunniteltua, jouduttiin hetken ajan yrittämällä yrittämään)! :) Eli kyllä!
Lapset on 3v4kk ja 2v 3kk ja vauva syntyy pian, laskettuun pari viikkoa. Ei ihan sama paletti, mutta kuitenkin. Hyvin uskalsin.
Hui. Mekin uskallettiin. Parhaillaan odotan, syssymällä syntyy. Nyt Tyttö 2v 8 kk ja toinen on 11 kk. Terkuin väsynyt mutta onnellinen :)
En. Tein kolmannen kun lapset olivat 3 ja 4 ja hirvittää vieläkin.
joo mutta jäätiin seuloissa kiinni ja kaikki meni uusiksi
En. Mulle riittää hyvin nämä kaksi, jotka meillä jo on. Hekin ovat opiskeluiden takia viiden vuoden ikäerolla.
Täytyy vielä jatkaa , että jokainen tekee jos siltä tuntuu :) Meille kolmas näin pian tuntui loogiselta ja hyvältä valinnalta vaikkei tähänkään mennessä niitä helppoja päiviä ole montaa ollut) kaikkeen tottuu ja onneahan tämä on.
(väsynyt mutta onnellinen)
Meillä esikoinen oli 1,5v ja toinen lapsi 6kk kun aloin odottaa kolmattamme...... Joten teillehän tulee jo huikeat ikäerot, näin meidän perheeseemme verrattuna. Nyt meillä on jo neljä lasta muuten...:)
En uskaltaisi enkä itse asiassa uskaltanutkaan. Minulla on 2 lasta 3 v ikäerolla ja nyt nuorin on 6,5 vuotta. Olen tyytyväinen tähän, en kaipaa yhtään menneitä pikkulapsiaikoja.