Jos sinulla olisi 3v ja 1v lapset, uskaltaisitko nyt tehdä kolmannen?
Kommentit (49)
Kun aloin odottamaan kolmatta lastamme. Nyt kuopuskin jo yli vuoden. Ihan hyvin on mennyt. Raskasta toki on ollut, tosi raskasta, mutta toisinkaan en missään nimessä tekisi. Meille on sopinut tällainen. Jotenkin ajattelen, että tekipä miten tahansa, varmasti sitä selviytyy.
Tosin vielä vähän pienemmällä ikäerolla.
Nyt se nuorinkin on jo 13-vuotias.
jaksaisi uutta vauvaa tähän rumbaan.
Myöhemmin tein ja olen tyytyväinen ratkaisuuni
syntyi kolmas kun kaksi vanhempaa olivat 3v. ja 1v3kk. Että uskalsin, enkä ole katunut päivääkään.
Joka päivän jaksan ihastella tuota trioa :)
Nuorin nyt 7v.
Uskaltaisin, mutta kun en haluais. Kaksi lasta riittää minulle.
7 vuoden tauon jälkeen.Mulla on mennyt tosi kivasti viimeiset 4 kk vauvan kanssa,mietin jo vähän neljättäkin,mutta vaan enimmäkseen syystä että olis kiva saada oma tytärkin joskus ja jos sit siihen lähtis niin onhan se tottakai mahdollista saada neljäskin poika.
Mä pohdin tuota uskaltamista kolmannen kohdalla pitkään ja sanon että kannatti :)
kyllä.
Mulla oli lapset 4v. ja 1v.1pvä kun kolmas syntyi.
Ihanaa oli kun oli kaksi pientä ja yksi leikki-ikäinen talossa.
Sydän sanoo kyllä, järki ei. :D
Eikö se ole yhteinen asia miehesi kanssa ???
Vastuu on molemmilla. Kahdessa on milestäni työmaata tarpeeksi kun ovat noin pieniä.
Mulla on vika kolmannes meneillään ja lapset on kolmosen syntymän aikaan 3v5kk ja 2v4kk.
Lapset 6v, 3v, 1v ja ensi kuussa LA :)
Pojat 4v5kk ja 2v11kk ja tyttö 3kk.
Vilinää riittää, mutten vaihtais!!:)
Itse olen 23
Tulin tänne keskusteluun sitten takasin. Olen muuten huomannut, että aika paljon ihmiset jäävät katsomaan kun esimerkiksi meidän perheen näkevät. Pienin kohta 1v ja toinen vähän alle 3 v ja kolmas syntyy syksyllä. Itse en pidä ihmeellisenä mutta jotkun kai paheksuu? vai mitä se sitten on.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 23:41"]
Ärsyttää tuo ajatus uskaltamisesta. Vaikka me vanhemmat tietysti ihan itsekkäästi ja omaksi iloksemme ne lapset haluammekin, niin eihän tässä saa ja voi olla kyse vain siitä, että otetaanko riski, jos vaikka jaksettaisiinkin. Ainakaan meillä ei näin ole.
Ei siis kyse ole uskaltamisesta vaan juuri siitä järjestä sen jälkeen, kun tuntuu, että perheeseen mahtuisi vielä yksi. Ensin mietitään ne taloudelliset resurssit. Voimmeko pitää tämän elintason ja tarjota jo olemassa oleville lapsillemme hyvän elämän?
Tämän jälkeen mietitään ne henkiset voimavarat. Onko arki nyt raskasta? Miten se seuraava lapsi vaikeuttaisi arkea? Olemmeko siihen valmiit?
Viimeisenä miettisin vielä sen, onko sen lapsen tultava juuri nyt vai myöhemmin. Onko syitä odottaa, että muut lapset saavat ikää? Haittaako uusi vauva talossa jostain syystä muiden lasten arkea esim. harrastusten lopettaminen tms.? Haluaisin ehdottomasti varmistaa, että lapseni saisivat sen parhaan mahdollisen elämän enkä todellakaan tekisi mitään mistään haasteesta tai ajatuksesta, että uskallan minä ottaa riskin. En ota riskejä lasteni elämällä. Kaikkea voi sattua ja tapahtua mutta ei sitä, että minä äitinä jo lähtökohtaisesti katselisin, viitsinkö ja jaksanko näitä lapsia vai en. Kyllä aika suuri varmuus täytyy olla, että voimavarat riittävät.
Meille kolmas on nyt ajankohtainen, kun aikaisemmat ovat 6v ja 3v. En halua rankkaa pikkulapsiarkea, joka hurahtaa sumussa ohi vaan nautin jokaisen lapsen vauva-ajasta, taaperoajasta ja koululaisajasta ihan rauhassa ja kunnolla. Ei lasten elämänvaiheet saa olla sellaisia, joista on vain hampaat irvessä kahlattava läpi, kunnes ovat riittävän isoja. Näin ei siis ainakaan meillä.
[/quote]
ENSIMMÄINEN JÄRKEVÄ VASTAUS!!!! Melkein 50 haihattelijaa -"kun mä nyt halusin näitä kersoja vääntää, niin sit niitä tehtiin sata"- vastannut énsin..
Ensin pitää miettiä realiteetit kuntoon ja sitten kokeilla josko se yksi lapsi vielä suotaisiin.
Nuorempana uskalsin :-) . Ikäerot 1v5kk ja 2v. Neljättä en uskaltais enää tehdä.
Sydämeni on jo olemassa olevien lasten puolella. EI missään tapauksessa pidä tehdä kolmea lasta neljässä vuodessa.
tällä hetkellä lapset ovat 5v ja 3v ja kolmannen lapsen hankkiminen lyhyellä ikäerolla olisi ollut meille liikaa. Näiden kahdenkin kanssa on jo aikamoisessa lapsiperheähkyssä ;) Kolmannesta minäkin haaveilen, mutta sen harkinnan aika on aikaisintaan sitten kun esikoinen aloittaa koulun.
Ollaan mieheni kanssa vähän yli kolmekymppisiä.
nyt tytöt 3v4kk ja 1v8kk. Mulla on krooninen vauvakuume ja haluankin joskus vielä sen kolmannen mutta nyt jostain syystä tuntuu että näiden kanssa menee tällä hetkellä sen verran hyvin ja elämä on aika järjestyksessä että nyt en lähtis tekemään kolmatta :) Ehkä sitten kun nää menee eskariin ja kouluun :)
Mutta sun pitää tehdä niinku oma pää tai sydän sanoo :D