Aikuinen lapsi asuu kotona ja nyt aikoo haaskata rahansa. Mielipiteitä?
Meillä on parikymppinen tytär joka on jo valmistunut ammattikoulusta ja on nyt osa-aikatöissä. Asuu kotona ja kotitöihin ei tarvitse osallistua millään tavalla. Kulutusmenonsa (meikit, vaatteet, bensat jne) maksaa kuitenkin itse. Rahaa tästä ns. hotelliasumisesta emme peri, koska raha-asiamme ovat kuitenkin ok.
On ollut puhe, että hän säästää palkkansa, jotta voi muuttaa omilleen (lähi)tulevaisuudessa. Tarvitseehan rahaa vuokravakuuteen, kämpän sisustamiseen, pahan päivän varalle jne. Ja kun tulot eivät ole kuitenkaan suuren suuret, on myyjänä kaupassa.
On saanut säästettyä mukavan summan jo, mutta kuitenkaan omaa vuokra-asuntoa ei vielä ole voinut hankkia, koska "se on kuulemma liian kallista". Vastaavasti kotitöitä ei halua tehdä, edes omien sotkujen siivoaminen keittiössä on pahasti hakusessa. On kai (tästä syytän kyllä itseäni) tottunut saamaan palvelua ja myös vaatii sitä.
Nyt ilmoitti, että aikoo käyttää säästöistään "pari tonnia" luksusmatkaan ulkomaille. En sen tarkemmin viitsi kertoa, mutta ihan toiseen maanosan olisi menossa, ja tosiaan sellaiselle _luksus_matkalle, mitä me aikuisetkaan emme edes harkitse tällä hetkellä.
Eihän siinä mitään sinänsä (itse en kyllä tuossa iässä olisi tuollaista ajatellutkaan, ennen matkoja piti kyllä opetella tulemaan toimeen omillaan) mutta jotenkin minulla tuli sellainen olo, kuin siinä televisiosarjassa on niitä kotona asuvia aikuisia pimuja, jotka haaskaavat omat rahansa, ja vanhemmat tarjoavat täyshoitolan?
Tuli sellainen olo, että ei tämä nyt ihan oikein mene! Pitäisi kai saada jotenkin nätisti ymmärtämään, että asukoon kotona vaikka 25-vuotiaaksi, mutta säästäisi edes rahansa ja osallistuisi myös kotitöihin!
Kotoa on kuitenkin jo kustannettu neidille myös auto, jonka kulut kyllä maksaa itse. Tuntuu, että liian pitkälle menee nyt; mikään ns. perustarve kun ei maksa mitään ja omat rahansa voi haaskata kaikkeen luksukseen.
Kun muistelee omaa nuoruutta, niin eipä tullut mieleenkään vaatia tuollaista elintasoa. Jokainen netistä katsomamme vuokra-asunto on "ihan kamala, kamala keittiö/vessa/ihan mikä vaan, pitää olla uutta", matkustella pitää saada, vaatteita ostaa koko ajan jne. Ja kuitenkin tulot ovat aika pienet eikä koulukaan ole koskaan maistunut.
Mielipiteitä??
Kommentit (135)
mutta selkeämpää vinkkiä antaisin, että tajuais muuttaa pois.
Kotityöt nyt ei mun mielestä pelasta tuota muuta losimista.
Omille siivilleen vaan.
ajautuu kai aika helposti tuollaiseen. Nyt pitäisi saada lapsi omilleen. Teidän ei tarvi neuvotella siitä, millainen asunto olisi kiva, vaan lapsi saa itse etsiä sellaisen, johon on varaa. Ei mihinkään matkoille toisten rahoilla (sitähän ne käytännössä ovat, jos teillä maksattaa paljon). Miksi ihmeessä olette autonkin ostaneet lapselle, sehän on pahin mahdollinen musta aukko rahoille? Ongelma on vaan se, että jos lapsi on tottunut tuollaiseen, eivät ongelmat poistu yksikseen muuttamalla. Veikkaan, että on aikamoiset pikavippikierteet edessä? Olisiko olemassa joku talousneuvoja, kirjastossa kirjoja aiheesta tms.? Ymmärrän kyllä, että ei omaa täysi-ikäistäkään lastaan halua hunningolle päästää. Nyt tarvisi oikeasti opastusta, mutta motivaatio lienee nolla, kun ei oikeasti tarvi säästää.
mutta toki pitäisi ymmärtää, että matkustelu on aina luksusta, jota harrastetaan, jos muilta menoilta vielä rahaa jää.
Tekeekö hän omasta halustaa osa-aikaista työtä vai eikö ole saanut koko päiväistä?
Kannustaisi etsimään kokopäiväisen homman, jotta tulot kasvaisivat.
Sitten kyllä tuon ikäisen työssäkäyvän (jos ei ole suunnitelmissa enää opiskella) pitäisi minusta alkaa suunnitella omaa elämää.
Toisaalta hän taitaa ymmärtää hyvinkin, mitä yksin asuminen maksaa, koska haluaa vielä asua kotona ilmaiseksi - nythän hänellä on hyvä tilanne, ei asumis- ja ruokakuluja ja osa-aikaisen palkalla voi tehdä luksuslomia, mihin ei todellakaan taitaisi olla yksin asuessa varaa.
Jutelkaapa kunnolla. Sanokaa, että tuette häntä ja hän saa asua kotona, jos hän säästää jonkun järkevän summan joka kuukausi. Ja jos vaan hummaa rahansa tyhjänpäiväisiin juttuihin, alatte periä vuokraa tai ruokarahaa häneltä. Ja harkitsette tuota vapaata autoetua.
SINÄ olet tarjonnut asunnon, auton, ruoat ja kotityöttömyyden ihan omasta vapaasta halustasi. TYTÄR sen sijaan on käynyt osa-aikatöissä ja säästänyt siitä rahaa. Kyllä hänellä on oikeus käyttää nämä rahat ihan mihin haluaa. Ei sellaista ihmisoikeutta voi ottaa toiselta pois, että ei saisi omia rahojaan käyttää mihin haluaa. IOlethan sinäkin saanut lahjoittaa nuo ekassa lauseessa mainitut tyttärellesi - vaikka jälkeenpäin sekään ei ehkä osoittautunut niin viisaaksi? Kukin saa tehdä omat tyhmyytensä. Ihan vapaasti ja ihan itse.
Jatkossa voit tietysti toimia toisin. Vaatia etttä tekee oman osansa kotitöistä, maksaa ehkä jopa ruokarahaa tai vuokraa tai muuttaa kokonaan pois. Mutta silloinkaan sinä et voisanoa, millaiseen asuntoon hänen pitää muuttaa - sehän on hänen, valitkoon itse. Etkä voi sitten samalla vaatia, että hän elää sinun halujesi mukaan siellä asunnossaan ja tulee viikoittain käymään kotona tarkastettavana.
Mieti itse, miten sinun on parasta toimia, ja tyttäresi miettiköön omalta kannaltaan mikä hänelle on parasta. Sitten ne joku sopivat yhteen tai eivät.
että mikään ei muutu, jos sinä et uskalla suutasi avata.
Sano, että nyt kun sulla on töitä, niin aletaan elämään niinkuin asuisit omillasi.
Teet kotitöitä (miksi ei muuten nyt tee??)
ja maksat pientä vuokraa.
Mulla itselläni ei ole varaa matkustaa enkä nykyään enää haluakaan. Perheenä ei olla koskaan matkusteltu. Mun parikymppinen tyttö asuu kotona, toinen opiskelupaikkakunnalla, ja kumpikin on pienipalkkaisista osa-aikatöistä säästänyt rahat yhteistä Japanin-matkaa varten.
ymmärrän kyllä nuoren halun matkustaa. Mutta todellakin olisi aika muuttaa omilleen. Entäpä jos annatte ystävällisesti ymmärtää, että nyt alkaa olla aika muuttaa omilleen ja joku asunto on löydyttävä. Että matkustakoon vaan, mutta pitää olla myös varaa sitten takuuvuokraan jne.
Varmaan kivuttomimmin asia hoituisi näin.
Jos ei mene hyvällä perille niin karsisin mukavuuksia kotona. Kotitöihin osallistumista en ehkä alkaisi vaatia lähinnä omien hermojeni takia (hänen todellakin pitäisi osallistua moraalisesti ottaen, mutta käytännössä tuskin tulee toteutumaan ja tuskin kannattaa alkaa kouluttaa aikuista ihmistä enää, kun kyse on toivottavasti lyhyestä ajasta enää). Mutta esim.
-en ostaisi tytölle ruokaa
-en pesisi pyykkejään
-en ainakaan antaisi mitään ylimääräistä rahaa
-radikaalein kannustin: ehkäpä alkaisin "tarvita" tytön huonetta johonkin ja tyttö voisi muuttaa esim. pikkusiskon kanssa samaan (ok, epäreilua siskolle, mutta jospa sen kompensoisi jotenkin ;)
Minusta opiskelevan nuoren on ok asua kotona ilmaiseksi, mutta tuo tilanne ei ole ok. Ei ole hyväksi nuorellekaan tottua siihen, että asuminen ei maksa mitään, joten omat tulot voi täysin käyttää "luksukseen".
-Potkaisette nuoren kylmästi pellolle nyt esim. kuukauden kuluttua, eli sanotte hänelle että pitää ottaa vastuu itsestään eikä voi elää täyshoitolassa. Tämä aika "julma" tapa.
-Sovitte yhdessä päivämäärän mihin mennessä muuttaa pois. Ja pidätte huolen että myös muuttaa tuolloin, voitte sopia esim. niin että viimeistään 1.1.2014 asuu omillaan. Koko ajan puhutte asiasta, ja alatte "pakkailemaan tavaroita" valmiiksi jne. ettei jää epäselväksi että todellakin muuttaa pois vuoden kuluessa. Tämä olisi pehmeä tapa potkia omilleen, teidän pitää vaan pitää linjanne.
-Voitte alkaa perimään nuorelta vuokraa, eli joka kuukausi maksaa tietyn summan teidän tilille, summan pitää olla sen verran iso että tuntuu, ei mikään "pari kymppiä kuussa". Voisitte myös alkaa vaatimaan osuutta laskuista, eli jaatte esim. sähkölaskun niin talouden jäsenten lukumäärällä ja nuori maksaa oman osuutensa, eli esin 1/4 osa sähkölaskusta. On eri asia elää ilmaisessa täyshoidossa vert. jos maksaa elämisensä niin yleensä silloin haluaa "oman tuvan ja luvan" itselleen. Halutessanne voitte säästää nuo nuoren maksamat "vuokrat" ja antaa ne hänelle sitten kun muuttaa omilleen (saa pienen ylimääräisen pesämunan esim. kodinhankintoihin ym.)
-Jatkatte samaan malliin, ja elätätte häntä kuolemaanne saakka peräkammarin tyttönä.
Periaatteessa olen sitä mieltä että nuoren pitää elää, matkustelu ja kaikki muu kuuluu nuoruuteen. Kuinka suuren osuuden säästöistään laittaa matkaan? Jos kyse on pienestä osasta, ei niin paha jos laittaa kaikki säästönsä.
Minusta olette tehneet sen virheen, että ette ole heti vaatineet häneltä osuutta talouskassaan, tuosta on seurannut se, että saa ns. rusinat pullasta. Saa rahaa minkä voi 100% hassata itseensä koska asumiseen ym. ei mene rahaa. Toisin sanoen hänen elintasonsa tipahtaa pohjamutiin kun muuttaa pois kotoa. On siis keinotekoisesti nostanut elintasonsa tasolle mikä ei ole mahdollinen muuta kun nurkissanne asumalla. Harva haluaa tiputtaa elintasoaan...
Teidän täytyy käydä järkevä keskustelu tytön kanssa siitä mihin rahaa käytetään.
Ensin tulee omaan kotiin muutto, sitten matkustelu, piste.
toki ilmoittaisin, että alkaa maksaa kotiin pientä vuokraa ja ruokarahaa.
ymmärrän kyllä nuoren halun matkustaa. Mutta todellakin olisi aika muuttaa omilleen. Entäpä jos annatte ystävällisesti ymmärtää, että nyt alkaa olla aika muuttaa omilleen ja joku asunto on löydyttävä. Että matkustakoon vaan, mutta pitää olla myös varaa sitten takuuvuokraan jne.
Varmaan kivuttomimmin asia hoituisi näin.Jos ei mene hyvällä perille niin karsisin mukavuuksia kotona. Kotitöihin osallistumista en ehkä alkaisi vaatia lähinnä omien hermojeni takia (hänen todellakin pitäisi osallistua moraalisesti ottaen, mutta käytännössä tuskin tulee toteutumaan ja tuskin kannattaa alkaa kouluttaa aikuista ihmistä enää, kun kyse on toivottavasti lyhyestä ajasta enää). Mutta esim.
-en ostaisi tytölle ruokaa
-en pesisi pyykkejään
-en ainakaan antaisi mitään ylimääräistä rahaa
-radikaalein kannustin: ehkäpä alkaisin "tarvita" tytön huonetta johonkin ja tyttö voisi muuttaa esim. pikkusiskon kanssa samaan (ok, epäreilua siskolle, mutta jospa sen kompensoisi jotenkin ;)Minusta opiskelevan nuoren on ok asua kotona ilmaiseksi, mutta tuo tilanne ei ole ok. Ei ole hyväksi nuorellekaan tottua siihen, että asuminen ei maksa mitään, joten omat tulot voi täysin käyttää "luksukseen".
Montako tuollaista mahdollisuutta hänelle tule sitten kun hän asuu omillaan ja vastaa kaikista menoistaan itse? Kun se palkka ei kertomasi mukaan ole suuren suuri. Anna lapsen elää nyt kun on nuori! Kyllä elämä sitten opettaa kun hän omilleen muuttaa ;)
Nuori kuitenkin hoitaa omat menonsa, kotitöiden jakamisesta voitte tietysti keskustella erikseen- sitä keskustelua se tiemmä on vähän joka perheessä jossa on useampi kuin yksi aikuinen..
terv kalkkis ja myös isot lapset
Olisi ollut aikaisemminkin, mutta nyt aivan erityisesti.
tosi kiva kun on muita vanhempia samassa kuin ite piakkoin, vähän kuin vertaistukea ! mulla abipoika asuu hotellissa,okei lähtee siitä kohta rameijaan,mutta sitte ..ei mitään suunnitelmaa! ei ees kiinostusta etsiä (kesä)töitä, opintorahalla kitkuttaa.....kai se siitä joskus muuttaa ?!
Onneksi päätti muuttaa viime kesänä kaverinsa kanssa kimppakämppään, käy iltatöissä ja lukiossa ja kustansi juuri itselleen palkkarahoilla pariviikkoisen etelänmatkan. Minua ehkä myös pännisi jos olisi tuollainen tilanne kuin ap:lla...
jos tytön rahan käyttö muuten olisi järkevää.
Voisin vanhempana antaa hänen nauttia nuoruudesta, jos kuitenkin samalla säästäisi ja olisi taloudellisesti järkevä. Tavallaan nyt kotona asuminen mahdollistaisi unelmareissun, johon ei sitten omillaan tule pitkään aikaan olemaan varaa.
Ymmärsin kuitenkin, että tuo yksi matka oli vain yksi esimerkki hänen tyylistään käyttää rahaa ja sen elämän tyyliin mahdollistaa nyt se, että vanhemmat maksaa kaiken elämisen.
Eli tyttären asenne ei ap:n mielestä ole kohdallaan.
t. 7
ja passaat häntä? Teet tyttärellesi karhunpalveuksen.
Kuulostaa siltä, että olette aika pitkälti hemmotelleet ja totuttaneet lapsenne siihen meininkiin, että hän saa kaiken mitä tahtoo eikä mitään tarvitse tehdä jollei huvita. Nyt sitten kun hän on matkalle lähdössä, olet melkeinpä kateellisen kuuloinen tai vähintäänkin katkera, että tytär käyttää omia rahojaan muuhun kuin mihin sinä haluat.
Fakta on, että tyttö saa käyttää itse ansaisemansa rahat miten tahtoo. Te vanhemmat taas määrittelette säännöt, joita teillä noudatetaan. Olisi kannattanut olla jotain tolkkua tuossa täyshoitosyateemissä jo aiemmin, mutta parempi nytkin kuin ei koskaan. Kotitöitä on tehtävä, ja pitä olla joku suunnitelma siitä, että muuttaa omilleen. Laatikaa vaikka budjetti tytön menoista, paljonko säästää tärkeisiin ja paljonko hauskoihin juttuihin. Jos on ronkeli asunnon suhteen niin on myös maksettava ja säästettävä enemmän.
Niin makaa, kun petaa?!