Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuinen lapsi asuu kotona ja nyt aikoo haaskata rahansa. Mielipiteitä?
15.01.2013 |
Meillä on parikymppinen tytär joka on jo valmistunut ammattikoulusta ja on nyt osa-aikatöissä. Asuu kotona ja kotitöihin ei tarvitse osallistua millään tavalla. Kulutusmenonsa (meikit, vaatteet, bensat jne) maksaa kuitenkin itse. Rahaa tästä ns. hotelliasumisesta emme peri, koska raha-asiamme ovat kuitenkin ok.
On ollut puhe, että hän säästää palkkansa, jotta voi muuttaa omilleen (lähi)tulevaisuudessa. Tarvitseehan rahaa vuokravakuuteen, kämpän sisustamiseen, pahan päivän varalle jne. Ja kun tulot eivät ole kuitenkaan suuren suuret, on myyjänä kaupassa.
On saanut säästettyä mukavan summan jo, mutta kuitenkaan omaa vuokra-asuntoa ei vielä ole voinut hankkia, koska "se on kuulemma liian kallista". Vastaavasti kotitöitä ei halua tehdä, edes omien sotkujen siivoaminen keittiössä on pahasti hakusessa. On kai (tästä syytän kyllä itseäni) tottunut saamaan palvelua ja myös vaatii sitä.
Nyt ilmoitti, että aikoo käyttää säästöistään "pari tonnia" luksusmatkaan ulkomaille. En sen tarkemmin viitsi kertoa, mutta ihan toiseen maanosan olisi menossa, ja tosiaan sellaiselle _luksus_matkalle, mitä me aikuisetkaan emme edes harkitse tällä hetkellä.
Eihän siinä mitään sinänsä (itse en kyllä tuossa iässä olisi tuollaista ajatellutkaan, ennen matkoja piti kyllä opetella tulemaan toimeen omillaan) mutta jotenkin minulla tuli sellainen olo, kuin siinä televisiosarjassa on niitä kotona asuvia aikuisia pimuja, jotka haaskaavat omat rahansa, ja vanhemmat tarjoavat täyshoitolan?
Tuli sellainen olo, että ei tämä nyt ihan oikein mene! Pitäisi kai saada jotenkin nätisti ymmärtämään, että asukoon kotona vaikka 25-vuotiaaksi, mutta säästäisi edes rahansa ja osallistuisi myös kotitöihin!
Kotoa on kuitenkin jo kustannettu neidille myös auto, jonka kulut kyllä maksaa itse. Tuntuu, että liian pitkälle menee nyt; mikään ns. perustarve kun ei maksa mitään ja omat rahansa voi haaskata kaikkeen luksukseen.
Kun muistelee omaa nuoruutta, niin eipä tullut mieleenkään vaatia tuollaista elintasoa. Jokainen netistä katsomamme vuokra-asunto on "ihan kamala, kamala keittiö/vessa/ihan mikä vaan, pitää olla uutta", matkustella pitää saada, vaatteita ostaa koko ajan jne. Ja kuitenkin tulot ovat aika pienet eikä koulukaan ole koskaan maistunut.
Mielipiteitä??
Kommentit (135)
jos matkaan menee 1/3 säästöistä. Eri asia olisi, jos menisi kaikki säästöt. Ei siis muuta kuin matkalle ja sen jälkeen tyttö kokoaikatön hakuun ja myös etsimään vuokra-asuntoa. Eiköhän vuokratakuuseen riitä ne loput säästöistä.
Jos työpaikkaa ja kohtuuhintaista vuokra-asuntoa ei löydy, niin sitten tyttö maksaa vuokraa jne. ja mahdollissti myös muuttaa pienempään huoneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuoreni menevät ja tulevat.
Opiskelevat toki ja asuvat välillä opiskelupaikkakunnalla, tekevät töitä ja säästävät ja sitten pakataan rinkka ja lähdetään ½-1v ulkomaille, vähäinen omaisuus raahataan lapsuudenkotiin, koska asuntoa ei ole kun matkalta palataan tullaan lapsuudenkotiin, välillä tulee matkakumppanikin, oli sitten samaa tai toista sukupuolta.
Oikeastaan tämä on aika ihanaa, toisaalta aika raskasta. Mutta olen ajatellut että heillä täytyy olla aina paikka mihin tulla koska isä puolisoineen ei suostu edes yhdeksi yksi majoittamaan, jos mukana on kaveri.
Tilaa on ja taloudellisesti tähän on mahdollisuus, jos nuorison sotkut käy raskaaksi siivota osaan kyllä sanoa, toisaalta harvoin minua sotkut häiritsee ja kun asiaa on kauppaan voin lähettää vaikka sen kaverin hakemaan maitoa omilla rahoillaan.
Eli ap:n tapauksessa tekisin selväksi mitä mieltä on, jos ei halua lapsen asuvan luonaan sano se. Toisaalta on hienoa että nuorena saa matkustaa, tosin meidän nuoret ovat puoli vuotta reissussa parin tonnin budjetilla, ei mitään luksusta.
Eikö heidän pitäisi jo ottaa vastuuta elämästään? Ruveta tekemään töitä, säästämään ja ottamaan vastuuta elämästä?
Ovat nyt 24v ja 26v, tällä hetkellä toinen on kirjoilla kotona, kahteen viikkoon ei ole kotona käynyt kuin kääntymässä, päivät opiskelee illat, on töissä.
Molemmat ovat olleet kesätöissä 13v asti, koko ajan opiskelleessaan, 26v on ollut elämästään 3v ulkomailla ylioppilaaksi tulon jälkeen, nyt opiskelee toista tutkintoa, molempien opiskelujen aikana on koko ajan myös tehnyt töitä päästäkseen noille matkoille.Ehkä heidän tavoitteensa elämässä on joku muu kuin sinun? Vastuunsa he osaavat kyllä kantaa vaikka omistusasuntoa ei ole eikä isoa pankkitiliä.
Se että ovat asuneet lapsuudenkodissaan ehkä 3kk vuodessa- ulkomailla vietetyt vuodet, lukion jälkeen, ei tarkoita etteivät elättäisi itseään, no ehkä sinun mielestäsi tavaroiden säilytyksestä pitäisi maksaa vuokraa?
taidat olla kyllä ihan curling... Mitä väliä sillä on, vaikka tyttö suuttuu ja "räkyttää". Tekee hänelle ihan hyvää :) Autatte häntä etsimään kohtalaisen vuokrakämpän alueelta missä on ok kulkuyhteydet (täytyy kyllä näin ulkopuolisena kysyä, missä pk-seudulla ei ole kunnollisia kulkuuhteyksiä?) ja voi samantien myydä auton pois. Siitä se lähtee. Eikä sun tarvi niitä astioita ja muuta hänelle hommata, se on nuoren tehtävä. Myyn itsekin kirpparilla mukeja ja kattiloita sun muuta hintaan 0,50-1 e, tervemenoa kiertelemään!
No ihan virallisesti pk-seutua ei ole, asumme eräässä kehyskunnassa. Mutta juu, menee tuosta reilun kilometrin päästä bussi Helsinkiin saakka.
Tytär on itse kyllä maininnut senkin, että jos kämppä olisi kunnan/kaupungin keskustassa, niin sitten myisi auton pois.
Äitinä suosittelisin tytärtä laittamaan rahansa ASP-tilille ja säästämään omaa asuntoa varten.
Tai sitten suosittele tytärtä lähtemään work&travel matkalle vaikka Austraaliaan hakemaan vähän elämänkokemusta tuon parin viikon reissun tilaan.
täysi-ikäisiltä lapsilta vapaata elämää ja samalla elättää. Vielä 20 vuotta sitten vanhempien luona asuminen tarkoitti vanhempien sääntöjä. Se hyväksyttiin tai sitten lähdettiin. Esimerkiksi olin tilivelvollinen tekemisistäni yhä 18-vuotiaana. Lupaa ei tarvinnut kysyä, mutta piti kertoa, mihin menee ja koska palaa. Autoa piti pyytää lainaan, sitä ei saanut ottaa. Jos olisin örvelökännissä palannut kotiin, niin huutoa olisi tullut. Aamulla piti nukkua omassa sängyssä tai ilmoittaa kotiin asiasta yöllä. Yövieraita ei niin vaan tuotu etukäteen sopimatta jne. Toki tietty vapaus oli täysi-ikäisenä, mutta todellinen vapaus alkoi vasta, kun muutti omilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuoreni menevät ja tulevat.
Opiskelevat toki ja asuvat välillä opiskelupaikkakunnalla, tekevät töitä ja säästävät ja sitten pakataan rinkka ja lähdetään ½-1v ulkomaille, vähäinen omaisuus raahataan lapsuudenkotiin, koska asuntoa ei ole kun matkalta palataan tullaan lapsuudenkotiin, välillä tulee matkakumppanikin, oli sitten samaa tai toista sukupuolta.
Oikeastaan tämä on aika ihanaa, toisaalta aika raskasta. Mutta olen ajatellut että heillä täytyy olla aina paikka mihin tulla koska isä puolisoineen ei suostu edes yhdeksi yksi majoittamaan, jos mukana on kaveri.
Tilaa on ja taloudellisesti tähän on mahdollisuus, jos nuorison sotkut käy raskaaksi siivota osaan kyllä sanoa, toisaalta harvoin minua sotkut häiritsee ja kun asiaa on kauppaan voin lähettää vaikka sen kaverin hakemaan maitoa omilla rahoillaan.
Eli ap:n tapauksessa tekisin selväksi mitä mieltä on, jos ei halua lapsen asuvan luonaan sano se. Toisaalta on hienoa että nuorena saa matkustaa, tosin meidän nuoret ovat puoli vuotta reissussa parin tonnin budjetilla, ei mitään luksusta.
Eikö heidän pitäisi jo ottaa vastuuta elämästään? Ruveta tekemään töitä, säästämään ja ottamaan vastuuta elämästä?
Ovat nyt 24v ja 26v, tällä hetkellä toinen on kirjoilla kotona, kahteen viikkoon ei ole kotona käynyt kuin kääntymässä, päivät opiskelee illat, on töissä.
Molemmat ovat olleet kesätöissä 13v asti, koko ajan opiskelleessaan, 26v on ollut elämästään 3v ulkomailla ylioppilaaksi tulon jälkeen, nyt opiskelee toista tutkintoa, molempien opiskelujen aikana on koko ajan myös tehnyt töitä päästäkseen noille matkoille.Ehkä heidän tavoitteensa elämässä on joku muu kuin sinun? Vastuunsa he osaavat kyllä kantaa vaikka omistusasuntoa ei ole eikä isoa pankkitiliä.
Se että ovat asuneet lapsuudenkodissaan ehkä 3kk vuodessa- ulkomailla vietetyt vuodet, lukion jälkeen, ei tarkoita etteivät elättäisi itseään, no ehkä sinun mielestäsi tavaroiden säilytyksestä pitäisi maksaa vuokraa?
Sekä siitä kolmesta kuukaudesta kun he kotona asuu. Myös pitäisi ottaa rahaa siitä että he odottavat aina pääsevänsä kotiin. Et sinä hotelliinkaan vaan kävele sisään.
Myöskään vanhempien koti ei ole mikään lapsien tavaroiden säilytyspaikka. Vuokratkoon varaston.
Liikaa minäkin olen nuorilleni antanut periksi. Onneksi kuitenkin jokainen pesee omat pyykkinsä, siivoaa oman huoneensa ja lisäksi on muuta pientä kotityötä jokaisella.
Tarpeeksi ei kuitenkaan. Keskimmäinen osaa luistella melkein hommasta kuin hommasta.
Vanhin (asunut jo vuosia omillaan) tuli opetettua hyvin. Nämä nuoremmat pääsevät liian helpolla. Jokaiselle on onneksi selvää, että kun koulut on käyty ja työpaikka saatu, on aika muuttaa omilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Sekä siitä kolmesta kuukaudesta kun he kotona asuu. Myös pitäisi ottaa rahaa siitä että he odottavat aina pääsevänsä kotiin. Et sinä hotelliinkaan vaan kävele sisään.
Myöskään vanhempien koti ei ole mikään lapsien tavaroiden säilytyspaikka. Vuokratkoon varaston.
[/quote]
Minun kodissani on AINA tilaa lapsilleni ja heidän mahdollisille lapsilleen ja heidän ystävilleen, mihin aikaan vrk tahansa. Jos muutan joskus pienenpään asuntoon, tehdään se tila johonkin nurkkaan. Tila niille tavaroillekin on jos ei olisi varmasti he vuokraisivat varaston.
Siinä mielessä tilateeni ap kanssa on erilainen että osaan avata suuni ja sanoa kun joku asia ottaa päähän, kukaan ei 10vuoteen ole maanut sohvalla ja kysynyt mitä ruokaa, kun tulen kotiin, korkeintaan mitä ruokaa tehtäisiin.
On tietysti totta, että armeija on eri asia. Täytyy kai katsoa totuutta silmiin ja myöntää itsekin, että onhan tyttärellä ollut aikaa järjestää asiansa. On kerännyt Iittalan astioita, liinavaatteita yms. jo vuosia. Oikeastaan huonekalutkin olisi valmiina kun on huoneessaan jo leveähkö sänky, TV, telkkaritaso, läppäri, matto jne jotka kyllä saa ottaa mukaansa. Kaikki hankittu ihan muutaman vuoden sisään eli mitään 80-luvun rojua ei ole. Mutta tämä elämisen kalleus tuntuu nyt tulevan täytenä yllätyksenä. Kun pitäisi olla luksusta. Ei kuulemma "jaksa" tylsää elämää. Pitää olla matkoja, uusia käsilaukkuja ja vaatteet ja sisustus pitää uusia monta kertaa vuodessa.
Mutta koulu ei erityisemmin ole maistunut. On siis toki käynyt peruskoulun ja valmistunut ammattiin mutta ainakaan tällä hetkellä ei näytä, että mihinkään huippupalkoille olisi mahdollisuutta.
Siitä huolimatta tytön vaatimukset elintasolle ovat hurjat. En käsitä mistä vaatimukset tulevat, kun isoveljensä eli hyvinkin vaatimattomasti valmistumiseensa asti eikä haihatellut tai ollut näin jyrkkä (kävi kouluja pitempään). Valmistuttuaan isovelikin on käynyt pari kertaa ulkomaanmatkoilla, risteilyillä jne. Ja hyvin on ehtinyt.
Kotona olemme kuitenkin aika taloudellisia, meillä ei uusita yhtenään vaatevarastoja, sisustuskin taitaa olla jo parhaat päivänsä viime vuosituhannella nähnyt. Matkusteltu on viimeksi viime vuosikymmenellä. Sitä tämä neitikään ei ilmeisesti ymmärrä, että juuri näillä säästyneillä rahoilla on esimerkiksi se hänen autonsakin ostettu!!
Olen miettinyt, että lukeekohan tyttö näiden paljon puhuttujen bloggaajien juttuja vai mitä on menossa? Vai kaveritko antavat esimerkkiä?
Tässä tuleekin sitten valitukseni nykynuorison (- vai onko muilla tällaista? -) vaatimuksista. Meillä neiti on ykskantaan ilmoittanut, että "mihinkään yksiöön" hän ei lähde. Myös talon pitää olla mielellään uusi, ainakin pinnat on oltava uudet. Keittiö ja kylppäri on oltava uudet. "Mihinkään 70-luvun luukkuun" ei kuulemma lähde. Ja hyi mikä vessa, ja yök mikä keittiö, näin kommentoi kun katselee Vuokrattavana -ilmoituksia netistä.
Sisustus pitää kuulemma sitten olla viimeisen päälle. Päiväpeitoista lähtien. Kuulemma lahjaksi saadut pyyhkeetkin ovat vääränlaisia, kun pitää olla jotakin yks yhteen Luhta Home -sarjaa. Ja niin edelleen.
MUTTA kun ne uusien kerrostalojen kaksioiden vuokrat ovat todella korkeita jopa näissä kehyskuntien ja kaupunkien keskustoissa! Ei osa-aikaisen eikä kokoaikaisenkaan myyjän palkalla maksella tuhannen euron vuokria! Yksiötäkään ei taida täältä saada alle kuudensadan. Ja niissä kuudensadan kämpissä on juuri ne "hyi yök!" -keittiöt ja vessat. En tosiaan käsitä, miten neitimme on ajatellut elämäntyylinsä rahoittaa.
Itse tuossa iässä sitä oli onnellinen, että oli edes se oma, ensimmäinen asunto. Opiskelijasolu, jossa oli vieläpä jaettu kylppäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna mennä matkalle, mutta kannattaa ehkä jo ennen reissua sanoa, että meno muuttuu sitten matkan jälkeen. Jos on varaa matkustella niin on varaa osallistua edes ruokakuluihin ja maksaa kaikki oman autonsa kulut.
Ennen kuin lähtee omilleen niin on syytä tehdä selväksi kuinka kalliiksi pikavipit todellisuudessa tulevat. Tuollainen prinsessa joka on tottunut shoppailemaan on riskissä joutua pikavippikierteeseen.
kunhan maksaa vaikka vaan pientäkin vuokraa JA osallistuu kotitöihin. Mutta matkoille en päästäisi vielä. Sitä ennen saa maksaa niistä matkarahoista teille osan. Katsoo, riittävätkö rahat enää sitten.
Itsellä kanssa 21.v tyttö asuu kotona, mutta osallistuu kotitöihin ja maksaa "vuokraakin" varojensa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lensin kotoa ystävällisesti mutta päättäväisesti näin: olin jonkin aikaa muualla (vrt. armeija). Kun olin sieltä palaamassa kotiin, vanhempani ilmoittivat kohteliaasti että "se olisi vain askel taaksepäin" ja lykkäsivät minut vuokra-asuntoon. Olivat itse sen järjestäneet, melko avuton ja lapsellinen kun olin.
Ratkaisu oli hyvä. Muuten olisin jäänyt pelkästä arkuudesta vanhempieni luo.
Onnistuisiko?
Ihan vaan kylmästi tossa on ovi, sillä parilla tonnilla saa vuokrattua jo jonkin näköisen yksiön.
Joku kylmä kyyti tyttärelles pitää saada, että tajuaa kuinka etuoikeutettu on. Vaadit sitten, että maksaa teille vuokraa - vaikka sitten säästöön hänelle tulevaisuuteen, kun oppinut tärkeysjärjestyksen.
Saako muuten osa-aikaista työttömyyspäivärahaa, kun on osa-aikaduunissa. Muistakaa semmoinenkin mahdollisuus käyttää pois kuleksimasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pitäisi tarjota täyshoitolaa enää tuon ikäiselle. Itse olen 21v ja mulla on jo oma lapsikin, viime vuonna syntynyt. Vanhemmat avustavat halutessaan, mutta en edes voisi kuvitella asuvani enää vanhempieni nurkissa.
Miten sun tyttärelle ei ole tullut halua muuttaa pois kotoa? Yleensähän sellainen tulee ennen pitkää.
hä sä jonka poika menee armeijaan. Kela maksaa vuokran + muut asumiskustannukset armeijan aikana!
Meillä neiti on ykskantaan ilmoittanut, että "mihinkään yksiöön" hän ei lähde. Myös talon pitää olla mielellään uusi, ainakin pinnat on oltava uudet. Keittiö ja kylppäri on oltava uudet. "Mihinkään 70-luvun luukkuun" ei kuulemma lähde. Ja hyi mikä vessa, ja yök mikä keittiö, näin kommentoi kun katselee Vuokrattavana -ilmoituksia netistä.
Sisustus pitää kuulemma sitten olla viimeisen päälle. Päiväpeitoista lähtien. Kuulemma lahjaksi saadut pyyhkeetkin ovat vääränlaisia, kun pitää olla jotakin yks yhteen Luhta Home -sarjaa. Ja niin edelleen.
Tytölläsi on siis kuutisen tuhatta euroa säästössä? Tonnin vuokrakämppään takuuvuokra on vähintään 2000,-, eli sen matkan hinnan verran. Jos hän EI lähde matkalle, hän voi asua tuollaisessa kämpässä neljä kuukautta ja etsiä sinä aikana työtä, jolla rahoittaa asumisensa pidempäänkin. Jos hän lähtee matkalle, aika löytää kokoaikainen työ jää vain kaksi kuukautta. Neljä kuukautta voisi olla realististakin, jos on aktiivinen ja reipastyönhakija. Sen sijaan kahdeksi kuukaudeksi en ainakaan itse lähtisi noin kalliseen kämppään jos ei olisi jo tiedossa työpaikka, jolla asumisen rahoitan.
Ala puhua tytöllesi asioista tähän tyyliin. Laskekaa todellisia kustannuksia ja huomioikaa toki myös asumistuki tuon vuokran kanssa, niin tyttö voi sitten itse päättä laittaako rahansa matkaan, parempaan kämppään vai tinkiikö hieman molemmista, vai miten haluaa tehdä. Kerro hänelle päivämäärä, josta alkaen alat maksattaa hänellä vuokraa kotona asumisesta (itse antaisin noin 2 kk varoitusaikaa, enkä sitoisi tätä päivää millään tavalla siihen matkaan). Sitten autat häntä laskemaan ja suunnittelemaan lähitulevaisuuttaan.
Ja ÄLÄ kiellä häntä tekemästä itsenäisiä ratkaisuja, vaikka ne olisivat sinun mielestäsi huonoja. Ainoa, millä on merkitystä, on että tyttö muuttaa pois kotoa tai alkaa maksaa siitä kunnon vuokraa, ja että hänen rahansa riittävät siihen, mitä hän päättää tehdä.
Mutta tämä neiti kyllä tuntuu osaavan pitää puolensa!!
että kutsut omaa lastasi neidiksi. Pidät häntä niin korkea-arvoisena ja kunnioitettavana, että oikein neidittelet. Tuo tapasi puhutella kuvaa hyvin sinun koko suhtautumistasi häneen.
Ei pitäisi tarjota täyshoitolaa enää tuon ikäiselle. Itse olen 21v ja mulla on jo oma lapsikin, viime vuonna syntynyt. Vanhemmat avustavat halutessaan, mutta en edes voisi kuvitella asuvani enää vanhempieni nurkissa.
Miten sun tyttärelle ei ole tullut halua muuttaa pois kotoa? Yleensähän sellainen tulee ennen pitkää.
Suomalainen tapa muuttaa kotoa varhain on maailman mittakaavassa poikkeuksellista.
On valintakysymys, haluaako maksaa vuokraa itsenäisestä elämästä vai matkustella jos rahaa ei ole molempiin. Kyllä nuorena pitää saada nähdä maailmaakin.
Aika harva on muuten ennen 25-vuotispäivää täysin taloudellisesti riippumaton vanhemmistaan. Vanhemmat myös maksavat lapsille kaikenlaista suurta ja takaavat lainoja. Aika monet jopa ostavat asuntoja lapsilleen sillä vuokrat ovat kalliita. Mikä on itseäisyyttä? Ap:n tytär on esim. töissä ja sekin on itsenäisyyttä. Kaikki nuoret eivät tee töitä lainkaan eikä sitä omaa rahaakaan ole.
Jokaisen tilanne on erilainen.
Että ap:n tytöstä on kasvanut aito kermaperse. Tuollainen ihminen tarvitsee nyt rajua infopakettia elämän realiteeteista, koska myöhemmin ne voivat iskeä kasvoille paljon pahemmin.
Itse kannatan siis sitä metodia, että tyttö heitetään puoliväkisin ulos ja autetaan häntä budjetoimaan elämänsä ensimmäiset itsenäiset kuukaudet. Luulen kyllä, että kun tytär konkreettisesti näkee rahankäyttönsä järjettömyyden, muuttuvat hänen mielipiteensäkin.
Tai ainakin toivoa sopii.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän jos poika on menossa armeijaan. Sillä moni tippuu tyhjän päälle. Työ menetetään (vuokratyö, määräaikainen) ja vuokraa ei ole varaa maksaa.
Naisilla asia on AIVAN eri. Tytälläsi on ollut aikaa järjestää elämänsä. Hänelle ei ole pakollista mennä mihinkään. Syy on itsessä.
Ihan oikeasti armeija haittaa TODELLA PALJON nuorten miesten alkuelämää aikuisena. Moni jää työttömäksi (työnanataja ei suostu vakinaistamaan jos ei ole käynyt armeijaa), vuokranantajat ei vuokraa asuntoa, tyttöystävät jättää (moni ei suostu olemaan noin paljoa erossa) jne.