Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuinen lapsi asuu kotona ja nyt aikoo haaskata rahansa. Mielipiteitä?
15.01.2013 |
Meillä on parikymppinen tytär joka on jo valmistunut ammattikoulusta ja on nyt osa-aikatöissä. Asuu kotona ja kotitöihin ei tarvitse osallistua millään tavalla. Kulutusmenonsa (meikit, vaatteet, bensat jne) maksaa kuitenkin itse. Rahaa tästä ns. hotelliasumisesta emme peri, koska raha-asiamme ovat kuitenkin ok.
On ollut puhe, että hän säästää palkkansa, jotta voi muuttaa omilleen (lähi)tulevaisuudessa. Tarvitseehan rahaa vuokravakuuteen, kämpän sisustamiseen, pahan päivän varalle jne. Ja kun tulot eivät ole kuitenkaan suuren suuret, on myyjänä kaupassa.
On saanut säästettyä mukavan summan jo, mutta kuitenkaan omaa vuokra-asuntoa ei vielä ole voinut hankkia, koska "se on kuulemma liian kallista". Vastaavasti kotitöitä ei halua tehdä, edes omien sotkujen siivoaminen keittiössä on pahasti hakusessa. On kai (tästä syytän kyllä itseäni) tottunut saamaan palvelua ja myös vaatii sitä.
Nyt ilmoitti, että aikoo käyttää säästöistään "pari tonnia" luksusmatkaan ulkomaille. En sen tarkemmin viitsi kertoa, mutta ihan toiseen maanosan olisi menossa, ja tosiaan sellaiselle _luksus_matkalle, mitä me aikuisetkaan emme edes harkitse tällä hetkellä.
Eihän siinä mitään sinänsä (itse en kyllä tuossa iässä olisi tuollaista ajatellutkaan, ennen matkoja piti kyllä opetella tulemaan toimeen omillaan) mutta jotenkin minulla tuli sellainen olo, kuin siinä televisiosarjassa on niitä kotona asuvia aikuisia pimuja, jotka haaskaavat omat rahansa, ja vanhemmat tarjoavat täyshoitolan?
Tuli sellainen olo, että ei tämä nyt ihan oikein mene! Pitäisi kai saada jotenkin nätisti ymmärtämään, että asukoon kotona vaikka 25-vuotiaaksi, mutta säästäisi edes rahansa ja osallistuisi myös kotitöihin!
Kotoa on kuitenkin jo kustannettu neidille myös auto, jonka kulut kyllä maksaa itse. Tuntuu, että liian pitkälle menee nyt; mikään ns. perustarve kun ei maksa mitään ja omat rahansa voi haaskata kaikkeen luksukseen.
Kun muistelee omaa nuoruutta, niin eipä tullut mieleenkään vaatia tuollaista elintasoa. Jokainen netistä katsomamme vuokra-asunto on "ihan kamala, kamala keittiö/vessa/ihan mikä vaan, pitää olla uutta", matkustella pitää saada, vaatteita ostaa koko ajan jne. Ja kuitenkin tulot ovat aika pienet eikä koulukaan ole koskaan maistunut.
Mielipiteitä??
Kommentit (135)
-- hän laittaisi suorasiirtona kerran kuussa vaikka 500 euroa tulevaksi pesämunakseen.
Osa-aikainen kaupan kassa varmasti heittää tuollaisia summia tuosta vaan "menemään" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hä sä jonka poika menee armeijaan. Kela maksaa vuokran + muut asumiskustannukset armeijan aikana!
Kelalla on vaatimukset minkä kokoinen ja hintainen asunto saa olla. Yleensä yksityiset vuokrakämpät ylittävät tämän hinnan. Asunnossa on pitänyt myös asua vähintään 3 kuukautta ennen kuin Kela suostuu sitä korvaamaan armeijan aikana
hintarajoitusta ei ole, jos menee armeijaan ja jos muuttaa tyttöystävän kanssa kimppaan, saa samantien rahaa, ei ole 3 kk rajoitusta.
mihin rahansa laittaa. En ymmärrä, miksi lapsi pitää hylätä, kun se täyttää 18v v tai 23v ja valmistuu ja menee töihin.
katsotte tuhlaajista kertovaa ohjelmaa tv:stä.
Herättävää nähtävää.
Tyttäresi puheet uudesta ja siististä kodista ovat erittäin lapsellisia. Hänen tulee asua sellaisessa asunnossa, mihin hänellä on varaa.
Vanhempien luona loisiminen vaikuttaa ikävästi laiskuudelta.
Ei ole provo. Onko tilanne sitten niin paha, että joku pitää tätä NIIN uskomattomana, että ei voi olla totta ollenkaan? Kyllä kieltämättä vähän hassulta tuntuu, kun näitä omia tekstejäni luen. Kirjoittamalla ikään kuin tajuaa tilanteen ulkopuolisen silmin.
Aivoissani ei ainakaan tietääkseni ole vikaa, muuta kuin se, että olen alistuva ja uhrautuva. Tästä pitäisi päästä määrätietoisesti eroon. Mutta se asia minun on työstettävä omassa päässäni.
Mielelläni luen ajatuksianne lisääkin, jos vain juttua riittää.
Hyväksikäyttöähän tämä jo lienee. Kun tosiaan kiitosta ei mistään ole koskaan tullut vaikka on kaiken saanut, ja kehtaa aika ajoin vielä rumasti huutaa ja räkyttää päälle. Osaa kyllä kiittää lahjoista jne, että joitakin käytöstapoja on kuitenkin matkaan tarttunut.
Hm, tulipa mieleen, kun kerran väsyneenä töiden jälkeen pyysin ruokaa laittaessani, että
-"Voisitko tehdä salaatin?"
Vastauskin tuli kuin pyssyn suusta:
-"En jaksa!"
Että tällainen arjen esimerkki taas. Tuohonkaan en osannut sanoa äkkiseltään mitään, sillä tuollainen äkillinen röyhkeys yllättää minut. Mutta enpä kyllä minäkään sitten sitä salaattia tehnyt, oltiin koko porukka ilman.
Niin, ja minä olen kokopäivätyössä, mies samoin tekee erittäin pitkää päivää. Eli tämä prinsessa on meillä se, jolla on eniten vapaa-aikaa.
Onneksi työroolini on huomattavasti ryhdikkäämpi. Pitäisi vain harjoitella sitä kotonakin.
Noloahan tämä on, kun oikein rupeaa ajattelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyttären kanssa jaksoja siitä Tuhlariprinsessa (tai joku sellainen) -sarjasta, taitaa tulla Liviltä. Just tällaisia pilalle curlattuja, kaiken itsestäänselvänä ottavia nuoria naisia tässä sarjassa, joita pistetään sitten ruotuun ja opetetaan mitä eläminen oikeasti maksaa ja mitä taloudenpidossa pitää ottaa huomioon. Luksukseen on varaa vasta sitten, kun muut menot on maksettu ja jos ei ole päätä tai perslihaksia hankkia kunnon koulutusta ja työpaikkaa, saa luksuksellekin heittää hyvästit.
tulee, kun kotona ei tarvii tehdä mitään niin ei opita myöskään mitään. Itteäs saat syyttää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoria parikymppisiä on helppo syyllistää lapsellisiksi jos asunto- ja matkusteluhaaveet ovat aavistuksen ylimitoitettuja. Mutta aivan sama tilanne on monella hieman vanhemmallakin. On hulppeita asuntolainoja, matkoja ja velaksi eletään.
En syyllistä ketään, kerran tässä vain eletään. Toki kulttuurin paine on merkittävä elämäntapojen muokkautumisessa. Mutta en lähtisi syyllistämään nuortakaan.
Hänelle voisi sanoa, että kotityöt kuuluvat jokaisen velvollisuuksiin ja tulevaisuudessa hän maksaa vuokraa kotona asumisesta tai sitten omasta asunnosta. Hänen pitäisi ymmärtää, että tavoittelemansa elintason saavuttaa helpommin jos menee kouluun alalle jossa on hyvä työllisyys ja palkka kohtuullinen (motivaatio toki tärkeää!) ja saa työpaikan. Häntä voi kannustaa eteenpäin sillä että hänellä on jo töitä, mutta pidemmällä tähtäimellä hän pystyy parempaankin.
tyttären kanssa jaksoja siitä Tuhlariprinsessa (tai joku sellainen) -sarjasta, taitaa tulla Liviltä. Just tällaisia pilalle curlattuja, kaiken itsestäänselvänä ottavia nuoria naisia tässä sarjassa, joita pistetään sitten ruotuun ja opetetaan mitä eläminen oikeasti maksaa ja mitä taloudenpidossa pitää ottaa huomioon. Luksukseen on varaa vasta sitten, kun muut menot on maksettu ja jos ei ole päätä tai perslihaksia hankkia kunnon koulutusta ja työpaikkaa, saa luksuksellekin heittää hyvästit.
Kerran katsoimmekin yhden jakson, ja tytär se isoon ääneen kauhisteli, että ovatpa tyhmiä ne tytöt siellä. Ovathan ne tietysti pahempia, velkaantuneet pahasti jne, mutta tytär ei tainnut nähdä mitään yhtäläisyyttä itseensä.
Jotkut ovat tässä keskustelussa sanoneet, että lapsen voisi antaa asua kotona. Mutta täällä meillä tytär tuo selkeästi esille sen, miten "hirveää" kanssamme on asua ja miten hän haluaa "oman elämän" mutta kun se ei vain rahallisesti ole mahdollista. Ja että hän muuttaa kyllä "heti kun vain pystyy". Niin kamalaa kun kotona on asua. Tätä samaa laulua kun kuuntelee kuukaudesta ja kohta vuodestakin toiseen niin ihmetyttää itseäkin, että miksi ei sitten muuta, minun laskujeni mukaan se olisi jo rahallisesti vähintäänkin mahdollista.
Melkoinen ristiriita puheissa ja teoissakin.
Kyllästyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuulostat myös ärsyttävältä marttyyriltä. Olet juuri niitä ihmisiä, jotka valittavat olevansa liian kilttejä, ja ehkä sitä ovatkin kasvotusten, mutta takanapäin vinoilevat ja valittavat. Tuo neidittelysikin on silkkaa ivaa. Et oikeasti arvosta tyttöäsi. Mutta ei ole kavereiden tai median syy, ainakaan yksinomaan, että tyttö on sellainen kuin on. Sinä ja miehesi olette hänet kasvattaneet. Tai, kuten sanon omasta koirastani huumorilla:"Kuka piru tämän on jättänyt kasvattamatta?"
Kyllä se siitä. Mutta on peiliinkatsomisen paikka muillakin kuin tyttärellänne.
tyttären kanssa jaksoja siitä Tuhlariprinsessa (tai joku sellainen) -sarjasta, taitaa tulla Liviltä. Just tällaisia pilalle curlattuja, kaiken itsestäänselvänä ottavia nuoria naisia tässä sarjassa, joita pistetään sitten ruotuun ja opetetaan mitä eläminen oikeasti maksaa ja mitä taloudenpidossa pitää ottaa huomioon. Luksukseen on varaa vasta sitten, kun muut menot on maksettu ja jos ei ole päätä tai perslihaksia hankkia kunnon koulutusta ja työpaikkaa, saa luksuksellekin heittää hyvästit.
Kerran katsoimmekin yhden jakson, ja tytär se isoon ääneen kauhisteli, että ovatpa tyhmiä ne tytöt siellä. Ovathan ne tietysti pahempia, velkaantuneet pahasti jne, mutta tytär ei tainnut nähdä mitään yhtäläisyyttä itseensä.
Jotkut ovat tässä keskustelussa sanoneet, että lapsen voisi antaa asua kotona. Mutta täällä meillä tytär tuo selkeästi esille sen, miten "hirveää" kanssamme on asua ja miten hän haluaa "oman elämän" mutta kun se ei vain rahallisesti ole mahdollista. Ja että hän muuttaa kyllä "heti kun vain pystyy". Niin kamalaa kun kotona on asua. Tätä samaa laulua kun kuuntelee kuukaudesta ja kohta vuodestakin toiseen niin ihmetyttää itseäkin, että miksi ei sitten muuta, minun laskujeni mukaan se olisi jo rahallisesti vähintäänkin mahdollista.
Melkoinen ristiriita puheissa ja teoissakin.
Kyllästyttää.
Ehkä tyttäresi on realisti, sillä kuinka pitkälle tulevaisuuteen hänellä olisi varaa elää yksin haluamallaan elintasolla? Vuokrat ovat kalliita, kaikki muu eläminen päälle. Kyllä pitäisi olla jatkosuunnitelmaa miten maksaa elämisen. Ilman koulutusta ei tässä maassa oikein pääse mihinkään pitkäaikaisempaan työhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä sano mitään, anna lukea. Jos häntä ei ala nolottaa, hän on narsisti ja tarvitsee ammattiapua.
Mutta täällä meillä tytär tuo selkeästi esille sen, miten "hirveää" kanssamme on asua ja miten hän haluaa "oman elämän" mutta kun se ei vain rahallisesti ole mahdollista. Ja että hän muuttaa kyllä "heti kun vain pystyy". Niin kamalaa kun kotona on asua. Tätä samaa laulua kun kuuntelee kuukaudesta ja kohta vuodestakin toiseen niin ihmetyttää itseäkin, että miksi ei sitten muuta, minun laskujeni mukaan se olisi jo rahallisesti vähintäänkin mahdollista.
Melkoinen ristiriita puheissa ja teoissakin.
Kyllästyttää.
Tietenkään tyttö ei muuta pois niin kauan kuin täysihoito pelaa ja asuminen ei maksa hänelle pennin pyörylää! Hänhän vertailee itsenäisen asumisen kustannuksia, jotka ovat todella korkeat pk-seudulla, kotona asumisen kustannuksiin, jotka ovat hänen tapauksessaan NOLLA EUROA, koska sinä ja miehesi ette tee asiaan muutosta.
Laittaisin tytölle 500 euron kuukausivuokran alkaen helmi- tai maaliskuun alusta, niin hän alkaa vakavammin pohtia sitä omilleen muuttamista. Ja jos päädyt tallettamaan nuo maksetut vuokrat annettavaksi hänelle jossain vaiheessa takaisin, ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA hiisku asiasta tytölle itselleen. Hänen täytyy tosissaan uskoa, että hän maksaa joka kuukausi sen 500 ja on sen jälkeen sen verran köyhempi. Muuten hän ei edelleenkään opi rahankäytön merkitystä.
Minusta tällaisten asioiden opetus olisi pitänyt alkaa viimeistään 15-vuotiaana, ja nyt on jo kova kiire. Keskustele vakavasti miehesi kanssa ja sopikaa yhdessä säännöt, joiden mukaan alatte toimia.
Jos pelkäät, että et saa itsestäsi irti tuota vuokran vaatimista ja murenet tytön luoman paineen alla, kirjoita hänelle kirje jossa sanot, että olet tosissasi etkä tule mistään syystä muuttamaan mielipidettäsi. Jos tyttö tulee avautumaan aiheesta, kerro että keskustelet asiasta ainoastaan sähköpostitse. Äläkä mieti, onko se outoa tmv., koska tärkeintä on että pystyt toimimaan oikein. Tapa, jolla siihen pääset, ei ole olennaista.
Nyt jos ei koskaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä neiti on ykskantaan ilmoittanut, että "mihinkään yksiöön" hän ei lähde. Myös talon pitää olla mielellään uusi, ainakin pinnat on oltava uudet. Keittiö ja kylppäri on oltava uudet. "Mihinkään 70-luvun luukkuun" ei kuulemma lähde. Ja hyi mikä vessa, ja yök mikä keittiö, näin kommentoi kun katselee Vuokrattavana -ilmoituksia netistä.
Sisustus pitää kuulemma sitten olla viimeisen päälle. Päiväpeitoista lähtien. Kuulemma lahjaksi saadut pyyhkeetkin ovat vääränlaisia, kun pitää olla jotakin yks yhteen Luhta Home -sarjaa. Ja niin edelleen.
Tytölläsi on siis kuutisen tuhatta euroa säästössä? Tonnin vuokrakämppään takuuvuokra on vähintään 2000,-, eli sen matkan hinnan verran. Jos hän EI lähde matkalle, hän voi asua tuollaisessa kämpässä neljä kuukautta ja etsiä sinä aikana työtä, jolla rahoittaa asumisensa pidempäänkin. Jos hän lähtee matkalle, aika löytää kokoaikainen työ jää vain kaksi kuukautta. Neljä kuukautta voisi olla realististakin, jos on aktiivinen ja reipastyönhakija. Sen sijaan kahdeksi kuukaudeksi en ainakaan itse lähtisi noin kalliseen kämppään jos ei olisi jo tiedossa työpaikka, jolla asumisen rahoitan.Ala puhua tytöllesi asioista tähän tyyliin. Laskekaa todellisia kustannuksia ja huomioikaa toki myös asumistuki tuon vuokran kanssa, niin tyttö voi sitten itse päättä laittaako rahansa matkaan, parempaan kämppään vai tinkiikö hieman molemmista, vai miten haluaa tehdä. Kerro hänelle päivämäärä, josta alkaen alat maksattaa hänellä vuokraa kotona asumisesta (itse antaisin noin 2 kk varoitusaikaa, enkä sitoisi tätä päivää millään tavalla siihen matkaan). Sitten autat häntä laskemaan ja suunnittelemaan lähitulevaisuuttaan.
Ja ÄLÄ kiellä häntä tekemästä itsenäisiä ratkaisuja, vaikka ne olisivat sinun mielestäsi huonoja. Ainoa, millä on merkitystä, on että tyttö muuttaa pois kotoa tai alkaa maksaa siitä kunnon vuokraa, ja että hänen rahansa riittävät siihen, mitä hän päättää tehdä.
Välittömästi kaikki kustannukset maksettavaksi
...että vaatisin tosiaan ihan kunnon vuokraa (esim. 500,-), ja uskon että tämän kuultuaan tyttö on todella motivoitunut tekemään lähes mitä tahansa, jotta välttyisi maksamasta tuollaista vuokraa omille vanhemmilleen. Jos hänelle nyt sanoisi, että maaliskuun alussa alkaa vuokranmaksu, hän saattaisi etsiä ja löytää itselleen sopivan vuokrakämpän siihen mennessä, ja välttyisi näin kokonaan tuolta vanhemmille maksamisen nöyryytykseltä. Mutta jos aikataulu on liian tiukka, voi tuntua että "kaikki on jo pilalla", ja motivaatio parantaa tilannettaan voi kadota kokonaan.
Ensiasunnon etsiminen, asumisen ja elämisen budjetin suunnittelu ensimmäistä kertaa elämässään, muuton edellyttämät järjestelyt ja itse muutto on sen verran suuri kokonaisuus hallittavaksi, että kyllä siihen voi olettaa menevän jonkun verran aikaa.
En lähtisi miettimään kenenkään itsenäisyyttä vain sen perusteella missä hän asuu. Usein on niin, että pois kotoa asuva nuori vasta kalliiksi vanhemmille tuleekin. Maksellaan kaikkea pientä ja suurta nuorelle. Vuorat ovat niin kalliita, että ei koko elämää makseta opinto-ja asumistuella. Töitä tehdään, mutta kyllä vanhempien sponssaaminen on tyypillistä vielä pitkän aikaa.
En lähtisi miettimään kenenkään itsenäisyyttä vain sen perusteella missä hän asuu. Usein on niin, että pois kotoa asuva nuori vasta kalliiksi vanhemmille tuleekin. Maksellaan kaikkea pientä ja suurta nuorelle. Vuorat ovat niin kalliita, että ei koko elämää makseta opinto-ja asumistuella. Töitä tehdään, mutta kyllä vanhempien sponssaaminen on tyypillistä vielä pitkän aikaa.
...vanhempien kannattaa asuttaa lasta nurkissaan kolmekymppiseksi saakka? Niinkö se lapsi parhaiten löytää keinoja pärjätä kalliiden asumiskustannusten kanssa? Entäs kun vanhemmista aika jättää, sittenkö lapsesta tulee aikuinen yhdessä yössä?
En lähtisi miettimään kenenkään itsenäisyyttä vain sen perusteella missä hän asuu. Usein on niin, että pois kotoa asuva nuori vasta kalliiksi vanhemmille tuleekin. Maksellaan kaikkea pientä ja suurta nuorelle. Vuorat ovat niin kalliita, että ei koko elämää makseta opinto-ja asumistuella. Töitä tehdään, mutta kyllä vanhempien sponssaaminen on tyypillistä vielä pitkän aikaa.
...vanhempien kannattaa asuttaa lasta nurkissaan kolmekymppiseksi saakka? Niinkö se lapsi parhaiten löytää keinoja pärjätä kalliiden asumiskustannusten kanssa? Entäs kun vanhemmista aika jättää, sittenkö lapsesta tulee aikuinen yhdessä yössä?
Suomessa asuminen vie merkittävän osan tuloista. Vuokralla asumien suuressa kaupungissa vasta kallista onkin. Asuntolainatkin ovat suuria. Nuoren köyhän opiskelijan tilanne on silti eri kuin jo valmistuneen ja töissä olevan. Puoliso myös helpottaa kustannusten jakamista.
Niiden opiskelijoiden tilanne joiden vanhemmat ovat ostaneet lapsilleen asunnon ja nuorella hyvä opiskelupaikka on melko eri kuin niiden joiden täytyy kituuttaa minimitoimeentulolla eikä työllistyminen varmaa. Yhteiskunta jakautuu, ja hyväosaisuus kasautuu.
...vanhemmat eivät opeta rahankäytön alkeita, vaikka nuori on jo parikymppinen???
Itse olen aina ollut pienituloinen, mutta säästin sinnikkäästi kotona asuessani, omilleni muutin 18-vuotiaana, hieman myöhemmin muutin toiseen Helsinkiin opiskelemaan ja siitä vuoden kuluttua ostin Helsingistä yksiön ensiasunnokseni, koska laskin että vuokralla asuminen ei ole järkevää. Voi olla, että jos vanhemmat olisivat asuneet samassa kaupungissa, olisin saanut opintojen ajan vielä asua kotona juuri rahan säästämiseksi. Mutta vain siksi, että opiskelin eli rakensin aktiivisesti ja kokopäiväisesti itselleni parempia menestymisen mahdollisuuksia. Jos olisin vain elänyt elämää eli käynyt töissä, en todellakaan olisi voinut enää asua vanhempien kotona - en ainakaan ilmaiseksi!
Sitä paitsi olen pärjännyt hyvin, vaikka muutin pois kotipaikkakunnaltani maan kalleimpaan kaupunkiin opiskelemaan. Tein opintojen ohessa töitä ja mietin tarkoin, mihin käytin rahaa. Nyt omistan sitten velattoman asunnon halutulta alueelta, ja saan siitä kuukausittain hieman tuloja.
Oikeasti juuri tuollainen ap:n tapainen typeryys tekee nuorista huono-osaisia. Hyväosaiset ymmärtävät jo hyvin nuorina laittaa rahaa poikimaan (itse en ymmärtänyt riittävän ajoissa, koska vanhempani ovat taviksia) ja ovat jo kolmekymppisinä kartuttaneet omaisuutta niin, että eivät joudu joka penniä laskemaan. Ap:n tytär on parikymppinen, eikä ole tajunnut vielä ensimmäistäkään perusasiaa taloudenhoidosta. Jos olisi, nuo hänen keräämänsä rahavarat olisivat tuottavasti sijoitettuna ja hän harkitsisi lomailua vasta sitten, kun sen voi tehdä kokonaan sijoitusten tuotoilla.
Kyllä on paljon eroja ihmisten välillä näiden asioiden ymmärtämisessä. Suurin osa ei osaa muuta kuin kuluttaa.
Niin osaat myös varautua niihin. Seuraavalla kerralla vastaat, että en minäkään jaksa tätä ruokaa laittaa, ja lopetat siihen. Meet vaikka mäkkärille syömään. Ja toisekseen, lopeta tuo "pitäisi ja pitäisi" puhe. Päätä, mitä haluat saavuttaa, ja toimi sen mukaisesti.
Ei ole provo. Onko tilanne sitten niin paha, että joku pitää tätä NIIN uskomattomana, että ei voi olla totta ollenkaan? Kyllä kieltämättä vähän hassulta tuntuu, kun näitä omia tekstejäni luen. Kirjoittamalla ikään kuin tajuaa tilanteen ulkopuolisen silmin.
Aivoissani ei ainakaan tietääkseni ole vikaa, muuta kuin se, että olen alistuva ja uhrautuva. Tästä pitäisi päästä määrätietoisesti eroon. Mutta se asia minun on työstettävä omassa päässäni.
Mielelläni luen ajatuksianne lisääkin, jos vain juttua riittää.
Hyväksikäyttöähän tämä jo lienee. Kun tosiaan kiitosta ei mistään ole koskaan tullut vaikka on kaiken saanut, ja kehtaa aika ajoin vielä rumasti huutaa ja räkyttää päälle. Osaa kyllä kiittää lahjoista jne, että joitakin käytöstapoja on kuitenkin matkaan tarttunut.
Hm, tulipa mieleen, kun kerran väsyneenä töiden jälkeen pyysin ruokaa laittaessani, että
-"Voisitko tehdä salaatin?"
Vastauskin tuli kuin pyssyn suusta:
-"En jaksa!"
Että tällainen arjen esimerkki taas. Tuohonkaan en osannut sanoa äkkiseltään mitään, sillä tuollainen äkillinen röyhkeys yllättää minut. Mutta enpä kyllä minäkään sitten sitä salaattia tehnyt, oltiin koko porukka ilman.
Niin, ja minä olen kokopäivätyössä, mies samoin tekee erittäin pitkää päivää. Eli tämä prinsessa on meillä se, jolla on eniten vapaa-aikaa.
Onneksi työroolini on huomattavasti ryhdikkäämpi. Pitäisi vain harjoitella sitä kotonakin.
Noloahan tämä on, kun oikein rupeaa ajattelemaan.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä niitä parikymppisiä palvellaan vielä sinne "omaan" asuntoonkin. Perheitä on joka lähtöön. Olisi hyvä, jos nuori oppisi jo varhain tekemään itse monenlaista kotihommaa. Mutta omilleen muuttaminen ei ole käytännössä synonyymi kotitöiden hallitsemiselle tai niistä kiinnostumiselle.