Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa, uusperheen kasvatusongelma!
14.01.2013 |
Erosin lasten isästä 6 vuotta sitten ja olen seurustellut uuden miehen kanssa on-off tyyppisesti viisi vuotta. Miehellä ei ole lapsia, minulla kaksi. Ekaluokkalaiden tytön kanssa mies tulee toimeen tosi hyvin, mutta yhdeksänvuotias pojan kanssa on ihan kamalaa. Emme asu virallisesti yhdessä vaan miehellä on oma asuntonsa. Olemme nyt puuhaamaan yhteistä kotia, mutta mies asettaa jatkuvasti ehtoja sille, että suostuu asumaan meidän kanssa. Tälläisiä ehtoja ovat olleet mm.
- hänen "vaimonsa" ei juoruile
- hänen "vaimonsa" ei ole holtiton raha-asioissa
- hänen "vaimonsa" ei ole laiha vaan pehmeä
- hän ei asu perheessä joka ei jatkuvasti pyri eteenpäin
- hän ei asu perheessä jossa lapset määräävät
- hän ei asu perheessä jossa ei välitetä kurista ja säännöistä
Miehellä on hyvä tarkoitus kasvattaa pojasta kunnon kansalainen jolla on hyvä käytös ja joka olisi reipas kaikilla elämän osa-alueilla.
Esimerkki eiliseltä illalta: poika oli ollut ulkona siskonsa ja kaverinsa. Mies oli töissä iltapäivän eikä ollut mukana kuulemassa ja näkemässä mitä kotona tehtiin. Sovin pojan kanssa, että kun tulee kotiin niin pakkaa repun maanantaita varten, käy suihkussa, petaa sängyn ja syö ruuan. Sen jälkeen saa katsoa telkkaria joka on minun huoneessani. Mies on jo takavarikoinut pojan pleikan ja tietokoneen joten meidän ei tarvinnut kinastella siitä saako poika pelata vai ei. Saa koneensa takaisin kun "rangaistus" on kärsitty tämän viikon lopussa.
No niin, istumme siis syömässä. Mies huomauttaa ensin että poika ei istu kunnolla, selkä suoraksi ja ryhtiä. Menee hetki ja alkaa keskustelu siitä miten pojan pitää nousta ylös sängystä välittömästi aamulla, miehen mielestä on ihan ok että herättää laittamalla kattolampun päälle ja poika "saa rauhassa" hengittää kolme kertaa ennen nousua... Sitten mies nousee pöydästä ja käy vessassa. Alkaa vihainen koulutus siitä, että poika ei ole laittanut hammastahnaan korkkia päälle. Eikä kuulemma osa pestä käsiäänkään oikein ja nytkin tekee väärin kun innostuneena juttelee ruoka suussa. Hyväntuulinen poika muuttuu vähitellen keskustelun aikana hiljaiseksi ja vihaiseksi. Mies komentaa pesemään hampaat ja muistuttaa korkista. Käy tsekkaamassa pojan huoneen ja sänky on hänen mielestään väärin pedattu. Tulee sanomista. Poika sanoo takaisin ja äänessä on itkua. Minä puolustaa poikaa sanomalla, että ihan kaikki on tehnyt tänään kuten on pitänytkin. Mies käskee minua olemaan hiljaa ja näyttää kädellään seis-merkkiä jotta tajuaisin olla hiljaa. Pojalle on luvattu vielä 10min telkkaria iltapalan jälkeen. Siskon huoneessa tarvitaan kuitenkin apua sängyn purkamisessa ja mies komentaa pojan avuksi. Sitten viedään vanhaa sänkyä vintille. Painavat osat lipsuvat pojan käsistä ja mies vahtii vieressä sanoen että ei ole koskaan nähnyt ketään niin surkeaa kantajaa. Palaamme sisälle ja pojan huoneessa on kaksi sählypalloa jotka ei ole meidän. Mies kysyy mistä ne ovat ja poika vasaa löytäneensä ne liikuntahallista. Alkaa huuto varastamisesta ja palkkojen palautuksesta. Pleikan ja tietokoneen takavarikointiaika jatkuu parilla päivällä. Mies uhkaa heittävänsä ne mereen seuraavaksi. Tai ei, pojan pitää itse heittää ne menemään. Pojalle luvattu telkkarista on mennyt aikoja sitten ja ohjelma loppunut. Ei armoa, hampaiden pesulle ja sänkyyn. Kello on 21:00. Saa lukea hetken.
Sängyssä mies aloittaa puhumaan vihaisen sävyyn minulle siitä, miten ei voi elää perheessä jossa äitiä ei kunnioiteta ja lapsi saa tehdä mitä haluaa. Yritän sanoa, että en ole hän, olen oma persoonani ja samaa mieltä asioista hänen kanssaan, mutta minulla on oma tapani olla äiti ja kasvattaa, paljon pehmeämpi tapa. Hän ei kuulemma hyväksy sitä. Ei halua asua meidän kanssa näin. Hän on mies perheessä ja perheen pää. Hän määrää miten tanssitaan eikä siihen ole muilla sanomista. Hän tekee sen kaiken hyvää hyvyyttään eikä kuulemma olisi pakko, hän voisi vaan tulla kotiin ja vetäytyä sivuun antaen pojan hallita. Yritän sanoa, että mielestäni ei vain voi kaikista asioista jatkuvasti huomauttaa pojalle. Mielestäni mikään tai kukaan ei kelpaa miehelle joka yrittää korjata oman lapsuutensa traumoja nyt toisilla lapsilla ja omalla lasvatusmetodillaan. Suutun ja puolustaa poikaa. Sanon että ei saisi joka ilta mennä nukkumaan riidellen, se ei tee lapselle hyvää. Ei kenellekään. Sanon etten pidä siitä, että minua kielletään sanomasta pojalle mitään jos poika ja mies "riitelevät" jostain. Eihän poika lohta usko mitään mitä sanon jos oppii että mies on se joka määrää kaiken.
On tosi väsynyt olo tähän kinaamiseen. Olemme ihan samaa mieltä siitä miten lapsia tulisi kasvattaa, mutta en halua laittaa kirkasta kattovaloa aamulla pojan huoneeseen jos voin varttia aikaisemmin mennä herättämään pojan ihan nätistikin. Pelkään, että poika on kohta ihan nujerrettu eikä uskalla kertoa mitään ikävää jos on sattunut jotain.
Mitä mietteitä tämä herättää teissä? Olenko ihan väärässä ja olenko se itseasiassa minä jonka pitäisi taipua miehen kasvatusmetodeihin? Miten teidän uusperheenne on selvinnyt arjesta?
Kommentit (154)
Uusperheellisten liiton sivu. Ehkäpä teidän kannattaisi hakeutua vertaisryhmään. Niitä järjestetään eripuolilla suomea ja myös pitempiä perheleirejä kesällä. Käy ihmeessä liiton sivuilla.
T: uusperheen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap nyt rakastaa rakastamisen tunnetta mutta taitaa pedata pojalleen ``Erikan`` pedin!
Meneppä ap nopsaan ammattiauttajalle, joka on mies. Näytä nämä kirjoituksesi myös.
Itse ainakin haluan vielä perheen ja yhteisen kodin, en tälläistä kahden asunnon välillä ravaamista ja sitä, että aina kun olen tavalla tai toisella saanut riidan aikaiseksi miehen kanssa, hän voi vain kävellä tilanteesta pois omaan kotiinsa?! En halua sellaista. Haluan oikean perheen jossa voi riidellä ja puhua ikävistäkin asioista rauhassa, sopia ja jatkaa taas elämää ilman että käsittelemättä jätetyt asiat jäävät kalvamaan mieltä. Mutta kyllä, olen ihan todella vihdoin tajunnut ettei tästä ehkä koskaan tule toivomaani perhettä jos olen yksin ratkomisessa ongelmia. Eilinen miehen kommentti "mies on perheen pää ja määrää mitä, missä ja miten tanssitaan" pysäytti aika tehokkaasti. En koe olevani tasavertainen tässä suhteessa ja se on tosi kurja tunne.
että heipat
Vihellä peli poikki ja rauhoitu. On niitä mukaviakin miehiä olemassa kunhan tarkistat kriteerisi miesten suhteen. Saattaa olla vaikka naapurissasi kuten ystävälleni kävi:)
Hänellä on uusi vaimo ja uusi lapsi. Vaimo ei ole suostunut edes tapaamaan minua koskaan eikä suhtaudu "vanhoihin" lapsiin kovin lämpimästi. Lapsilla ei ole avaimia isänsä kotiin. Pojalla on oma huone uudessa kodissa, tyttö saa nukkua äitipuolen työhuoneessa. Äitipuoli on sähköpostilla haukkunut minua pahasti koska tein työkseni jotain niinkin typerää kuin alkoholin tarjoilu kännisille turisteille lentokoneessa. En kuulemma Janna vastuutani äitinä vaan yritän sysätä lapset isälleen (ehdoton viikko-viikko systeemiä jotta voisin työskennellä viikon ja olla toisen viikon lasten kanssa).
Että ei, eipä isä varmaan ties tästä meidän hankalassa kuviosta. Kerran olen maininnut, mutta hän ei kuulemma halua tai pysty olemaan yhtään enempää käsien kanssa kuin tällä hetkellä (poika 8 yötä kuussa, tyttö 4 yötä kuussa). Elarit laahaavat ihan perässä ja lasten isä käyttää minua ilmaisena lastenvahtina jos hänen vuorolleen sattuu työmatka jolloin äitipuoli ei halua olla lasten kanssa. Turha varmaan mainita ettei joustoa toiseen suuntaan ole kuin siten, että lapset ovat vähemmän isällään. Isän uusi lapsi on poika ja on surullista seurata miten isällä on tälle uudelle pojalle aikaa, mutta ei ollut ikinä kun olimme yhdessä.
Ap.
poikasi elämästä. Ja etköhän itsekin tajua, että siihen ainoa oikea keino on ero. Et voi, SIIS ET VOI, pilata pojan tulevaisuutta tuolla miehellä.
Ymmärrät varmastikin, että jos mies jää elämäänne, poikasi LOPPUELÄMÄ on pilalla. Mieti. Loppuelämä.
Mistä maasta/kulttuurista tämä kuvailemasi mies ja tuleva isäpuoli on?
Mainitsit itse aiemmin et pojan isä on tavallinen SUOMALAINEN insinööri josta voi tulkita et tämä kontrollifriikki ei ole suomalainen. Jo se et hän vaati sinua lopettamaan lentoemännän hommat, vaikenemaan kun mies puhuu jne. viittaa arabiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ulkomailla. Lähetetty 13v sisäoppilaitokseen. Ei ole itsekään lapsena ollut sieltä helpommasta päästä lapsia. Välit omaan isäänsä olleet melko viileät, mutta asialliset, nyttemmin parantuneet kun ikää on tullut lisää. Äitinsä on ihana, tullaan hyvin toimeen ja äidin kanssa tällä miehellä on lämpimät välit.
saamistasi vastauksista?
poikasi elämästä. Ja etköhän itsekin tajua, että siihen ainoa oikea keino on ero. Et voi, SIIS ET VOI, pilata pojan tulevaisuutta tuolla miehellä.
Ymmärrät varmastikin, että jos mies jää elämäänne, poikasi LOPPUELÄMÄ on pilalla. Mieti. Loppuelämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei taas ap.
Pysähdyin miettimään, että otsikkosi oli, että uusperheessä on kasvatusongelma. Kerroit miten ette täytä miehesi vaatimuksia, sinä ja etenkään poika.
KUKAAN vastaajista ei sano, että poikasi olisi hankala!!
HUOMAATKO että KAIKKI sanovat, että häiriintynyt on se MIES, EI LAPSI !!
Lapsen käytös on aivan normaalia 9 v pojan käytöstä.
Siihen päälle se, ettei hän riitä eikä kelpaa isälleen, eikä sinun miehellesi. Hänellä ei ole isän mallia, ei varmaankaan koe saavansa isän rakkautta. Mutta eipä enää äidinkään, joka menee isäpuolen puolelle antamalla ja sallimalla hänen huonon kohtelun.
Sen sijaan sinun miehesi tuon isäpuolen, käytös ei ole missään kohtaa normaalia
Se, että hän viettää hyviä ja kivoja hetkiä lasten ja sinun kanssa ei saa hyvittää sitä, että hän todellisuudessa alistaa sinua ja poikaasi.
Kaikille lukijoille särähtää korvaan se, miten mies palvoo ja jumaloi tytärtäsi. Se kuulostaa aivan yhtä epänormaalilta, kun poikaasi kohdistuva huono kohtelu. Ja sinun alistaminen.
Ei ongelma ole poikasi.
Ei ongelma ole sinä ja sinun riittämättömyytesi.
Ei vastaus ole se, että kivoja hetkiä on, ja isäpuoli jumaloi tytärtäsi (herää nainen!!)
VAstaus on, että ongelma on sinun miehelläsi ja ongelma on sinun miehesi,t uo isäpuoli.
Kun poistat hänet lastesi arjesta, ja lupaat, ettei hän tule heidän arkeen, ja pidät sen lupauksen, huomaat että lapsisasti tulee tyytyväisiä ja onnellisia lapsia.
Etsi normaali työn maan päältä, jottei sinun tarvitse hyödyntää lasten isää lasten hoidolla.
Viikko-viikko ei ole hyvä jos lapset kärsii, jos kokevat olevan ylimääräisä ja todistavat kaiken aikaa epätasa-arvoista kohtelua.
Äitipuolen tehtävä ei ole huolehtia sinun lapsistasi, jos hän ei ole siihen halukas.
Olet alistettu monelta taholta.
Olet helppo uhri tuolle miehelle.
Onko sinulla ap yhtään ystävää ? Käyttekö yhdessä missään tai saatko tavata entisiä ystäviäsi? Oletko tekemisissä sukusi kanssa?
hyvin yksikseni ja siksipä en allekirjoita läheisriippuvuutta. Mieheni on tavannut yhden, yhden ystäväni eikä pidä hänestä koska ystäväni sanoo melko suoraan mitä mieltä on asioista ja ammattikasvattajana osaa käsitellä lapsia melko hyvin. Minun vanhempiani mies tapaa tosi harvoin. Saattaa riidellessämme haukkua koko sukuni, isäni kaikista pahiten. Äitini oli meillä usein vahtimassa lapsia ollessani lennolla, mutta he eivät asu samalla paikkakunnalla joten eivät siten ole osa jokapäiväistä elämäämme.
Hullua, mutta tuntuu ihan hyvältä lukea näitä kommentteja. Sitä on niin ruvennut jos uskomaan, että kyllä minussa on vikaa ja minä olen se jolla viiraa päästä ja se joka aina aiheuttaa riidat. Tuntuu että terapeutti jolla kävimme, alkoi jossain vaiheessa pitää miestä ihan normaalina ja minä oli se jonka piti miettiä kotiläksynä kuinka sopeudun miehen mukana tuomaan elämäntyyliin ja muihin juttuihin. Kertaakaan ei kukaan ole sanonut miehelle, että hänen toimintansa on vääränlaista missään asiassa. Asetelma on aina se, että mikäli minulle ei kelpaa hänen tarjoama elämäntapa niin olen valmis häipymään suhteesta. Eli käytännössä kasaamaan jälleen kerran hänen tavaransa meiltä. Näin on tehty monen monta kertaa ja silti olen ottanut miehen takaisin iloiten, joka kerta. Jopa sen jälkeen kun seurusteli toisen naisen kanssa jonka otti firmaansa töihin ja palasiinun luo... Kyllähän oikeasti täytyy olla vähän tyhmä ja ihan liian kiltti kun olen suostunut kaikkeen tähän paskaan!
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä sun "elämän rakkaus" aiheuttaa jo fyysisiä oireita lapsellesi, mutta joo, on varmaan tosi mahtava ja rakastava mies!! ei päästä vessaan ja sinä istut hiljaa vieress?!?! katoppa nyt kuule peiliin ennenkä on myöhästä. Luulempa ettet poikaasi juuri aikuisena nää, mutta sen olet itse käytökselläsi aiheuttanut. Ja luuletko että nämä asiat korjaantuvat itekseen kun muutatte yhteen? no. eivät muutu vaan pahenevat! Minun kodissani ei hyväksytä sitä eikä tätä, alkaa kuulumaan sitten. mutta pääasiahan on että SINÄ rakastat miestä. viis siitä että pojan mielenterveys tulee järkkymään.
Onko sinulla ap yhtään ystävää ? Käyttekö yhdessä missään tai saatko tavata entisiä ystäviäsi? Oletko tekemisissä sukusi kanssa?
Mikäli yhtään miehen käytöksen perusteella olen päässyt jäljille, niin todennäköisesti ap:n sukulaisilla käydään hyvin harvoin, koska miehen mielestä siitä ei ole mitään hyötyä. Lisäksi ystäväsuhteetkin on karsittu minimiin kieltämisen ja mollaamisen avulla, ettei ystäviltä vahingossakaan tule huonoja ja varsinkaan vääriä ajatuksia.
Mitähän siitäkin tulisi, jos mies saisi tietää ap:n täällä asiasta kirjoittaneen.
T: ehkä kirjoittaja 50, mies kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä tarina on totta, niin se on kauhea. Edes koiraa ei nykyaikana saa kasvattaa noin - eläinsuojelu puuttuisi asiaan. Pelasta lapsesi! Vaikka poika on ainoa oireileva, ei tee tytöllekään hyvää seurata tuollaista menoa.
Pelasta lapsesi ja itsesi!
Onko sinulla ap yhtään ystävää ? Käyttekö yhdessä missään tai saatko tavata entisiä ystäviäsi? Oletko tekemisissä sukusi kanssa?
Mikäli yhtään miehen käytöksen perusteella olen päässyt jäljille, niin todennäköisesti ap:n sukulaisilla käydään hyvin harvoin, koska miehen mielestä siitä ei ole mitään hyötyä. Lisäksi ystäväsuhteetkin on karsittu minimiin kieltämisen ja mollaamisen avulla, ettei ystäviltä vahingossakaan tule huonoja ja varsinkaan vääriä ajatuksia. Mitähän siitäkin tulisi, jos mies saisi tietää ap:n täällä asiasta kirjoittaneen. T: ehkä kirjoittaja 50, mies kuitenkin.
Olikin jo ehtinyt väliin kommenttia, mutta ihan jäljillä siis olin, vaikken onneksi kokonaan oikeassakaan.
Sittenkin kirjoittaja 51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt päälle kolmekymppinen ja edelleen kärsin lapsuuden ongelmista. Ongelma oli äitini uusi mies, joka terrorisoi elämäämme vuosia. Minä ja sisaruksemme teimme kaiken väärin ja pelkäsimme jatkuvasti mokaavamme taas. Sinulla on tilaisuus pelastaa poikasi ja tyttösi tulevaisuus. Muuten ainakin poika menettää itsetuntonsa täysin :(
En jaksa edes luetella kaikkia niitä ongelmia, joita äidin mies on aiheuttanut. Minä en varmasti saa koskaan sitä oikeaa perhettä, sillä en siihen mielenterveysongelmiltani kykene.
mitä Eerikalle kävi? Biologisen vanhemman uusi kumppani sai muutamassa vuodessa tämän lähivanhemman toimimaan omaa lastaan vastaan jokapäiväisessä arjessa.
Ei ole häpeä epäonnistua uudessa miessuhteessa mutta rikollista vanhemmalle asettaa oma uusi kumppani lastensa edelle.
T. Uusperheen äiti
tai oli tekemättä, sairas äijä keksii koko ajan jotain vaateita/valitettavaa lisää niin kauan että poika poloisen on heitettävä tietokoneensa sinne järveen.
Ei voi joku hammastahnatuubi olla elämää tärkeämpi, tai että jos poika löytää palloja salista joille ei näytä olevan omistajaa ja ottaa ne!
Tässä on ilmeisen hyvä esimerkki siitä miten ap on sokaistunut toisen sairaille vaateille
Kuinka kauan luulet saavasi pitää kaverisi? On jo sukusi mollannut ja haukkunut.
Löytääkö tämä mies kenestäkään "sinun ihmisestä" mitään hyvää?
Olen itsekin käynyt miehen - lasteni isän kanssa ns. ammattiauttajilla ja pariterapioissa. On ihan arpapelia millainen tyypin sieltä saa.
Meillä oli myös tuota, että MINUN piti sitä ja minun tätä.
Mies vaan mennä porskutti.
Sanottiinpa kerran, että MINUN pitää mennä psykoterapiaan, koska reagoin, tunnen, itken, ahdistun ongelmistamme. Mies sen sijaan oli niiin tasapainoinen ja kun hänellä oli NIIIIN hyvä lapsuuskin, "katso nyt miten rauhallinen miehesi on" sanoi terapeutti ja osoitti miestä, joka istui paikallaan täysin ilmeettömänä. Miten vaimoaan rakastava mies voi olla lähes liikkumaton patsas, kun vaimo itkee nenäliinatolkulla vieressä?
Asetelma, että jos sinulle ei kelpaa MIEHEN tarjoama elämänmalli, voit häipyä suhteesta... haloo. ei parisuhde ole sellainen, että toinen sanelee, miten ollaan ja miten ei olla. Parisuhde on kahden kauppa ja kompromisseja, jossa hyväksytään.Rakkaus on hyväksyntää, ei vaatimuksia. Rakkaus on saada olla oma itsensä, ei taipua toisen muottiin.
Miksi otat sen miehen aina takaisin? Jos kävisit ikävän ja yksinäisyyden läpi ja eläiset ne tunteet ohi, etkä ota sitä miestä etkä ketään muutakaan - huomaat miten hyvä sinun on olla yksin ja lasten kanssa. sen jälkeen voisit katsoa taaksepäin ja näkisisit millaisessa suhteessa olet elänyt
.
Älä hyvä nainen tuhoa itseäsi, älä lapsiasi. Nakkaa se ukko ulos, hän on sairas.
Oletko muuten koskaan kysynyt lapsiltasi heidän mielipidetään?
Kysypä! Kysy: mitä mieltä he olisivat, jos xxx muuttaisi kokoaikaisesti teille asumaan? Mitä mieltä te olisitte jos häne i koskaan enää tulisi tänne tai tulisi vain harvoin?
Pyydä lapsia kertomaan, hyviä ja huonoja puolia tästä tyypistä!
Kerro, ettei olevääriä vastauksia, ja haluat kuulla heidän mielipiteen ja silloin se on aina oikein, oma mielipide.
Oletko kysynyt pojalta onko hänen saamansa rangaistukset kaikenmaailman rikkeistä kohtuullisia vai kokeeko hän ne kohtuuttomiksi !
hyvin yksikseni ja siksipä en allekirjoita läheisriippuvuutta. Mieheni on tavannut yhden, yhden ystäväni eikä pidä hänestä koska ystäväni sanoo melko suoraan mitä mieltä on asioista ja ammattikasvattajana osaa käsitellä lapsia melko hyvin. Minun vanhempiani mies tapaa tosi harvoin. Saattaa riidellessämme haukkua koko sukuni, isäni kaikista pahiten. Äitini oli meillä usein vahtimassa lapsia ollessani lennolla, mutta he eivät asu samalla paikkakunnalla joten eivät siten ole osa jokapäiväistä elämäämme. Hullua, mutta tuntuu ihan hyvältä lukea näitä kommentteja. Sitä on niin ruvennut jos uskomaan, että kyllä minussa on vikaa ja minä olen se jolla viiraa päästä ja se joka aina aiheuttaa riidat. Tuntuu että terapeutti jolla kävimme, alkoi jossain vaiheessa pitää miestä ihan normaalina ja minä oli se jonka piti miettiä kotiläksynä kuinka sopeudun miehen mukana tuomaan elämäntyyliin ja muihin juttuihin. Kertaakaan ei kukaan ole sanonut miehelle, että hänen toimintansa on vääränlaista missään asiassa. Asetelma on aina se, että mikäli minulle ei kelpaa hänen tarjoama elämäntapa niin olen valmis häipymään suhteesta. Eli käytännössä kasaamaan jälleen kerran hänen tavaransa meiltä. Näin on tehty monen monta kertaa ja silti olen ottanut miehen takaisin iloiten, joka kerta. Jopa sen jälkeen kun seurusteli toisen naisen kanssa jonka otti firmaansa töihin ja palasiinun luo... Kyllähän oikeasti täytyy olla vähän tyhmä ja ihan liian kiltti kun olen suostunut kaikkeen tähän paskaan! Ap.
Minäkin tiedän isäpuolen, joka yritti kasvattaa vaimonsa lasta "oikein". Kaikki viat johtuivat tietysti ns. huonosta biologisesta isästä, ja isäpuoli omasta mielestään yritti vain korjata virheitä ja huonoja ominaisuuksia, mitä lapselle on tullut biologisen isänsä puolelta... Ihan kamalaa katsottavaa, tuossa tapauksessa lapsi oli tyttö. Isä oli oikeastikin vähän hunsvotti, mutta vaimoaan huomattavasti iäkkäämpi isäpuoli otti elämäntehtäväkseen lapsen "korjaamisen"; kuri oli ihan älytöntä, typerää vallankäyttöä jne. Lapsen äiti oli niin tampio, että meni kaikissa vallankäyttötilanteissa miehensä puolelle, lapsi kärsi ja alistui.... ÄLÄ ALISTU TUOLLAISEEN! OLE PAREMPI ÄITI LAPSILLESI!
jos et heitä miestä menemään. Herää, ennen kuin on myöhäistä!
itsekin että tämä on provo, jollen olisi joutunut seuraamaan vastaavanlaista uusioperhettä valitettavan läheltä voimatta puuttua asioihin mitenkään. Esikoispoika on nyt vajaa kolmikymppisenä mt-syistä sairaseläkkeellä. Tytär vakavasti syömishäiriöinen. Yhteinen lapsi luonnehäiriöinen narsisti kuten isänsäkin. Toivottavasti tämä herättää ap:n.
Jäi mainitsematta, että ko. perheen äiti on itsekin nykyään mt-toimiston asiakas ja pysyvällä lääkityksellä. Saa ajoittain raivokohtauksia ja on välillä masentunut. Diagnoosia en tiedä. Nro 58
Alue: Aihe vapaa
Uusperheellisten liiton sivu. Ehkäpä teidän kannattaisi hakeutua vertaisryhmään. Niitä järjestetään eripuolilla suomea ja myös pitempiä perheleirejä kesällä. Käy ihmeessä liiton sivuilla.
T: uusperheen äiti