Tilanpuute ja vauva tulossa

Helpommalla pääsee ku nukkuu vauvan kanssa, se on vauvalle pelkästään hyväksi jne. En tosiaan ymmärrä tollasta mutku mä haluun sitäjatätä ja mä haluun vauvan mut SIT EI KYLLÄ MUN ELÄMÄÄ HÄIRITSE PERKELE YHTÄÄN SIT SE VAUVA! Kunmähaluuuu-uuun. Sellasen kivan pikku vauvasen jonka tungen kyllä omilleen heti synnärillä ettei vaan liian hyvään totu, luulee pian että sitä rakastetaan.



Vauva ei tarvi omaa tilaa. Vauva on haitallista hylätä yksin. Vauva ei tajua että äiti on tossa viereisessä huoneessa, se tajuaa vaan yksinäisyyden. Sillä ei oo valmiuksia viä aikoihin ajatella loogisesti että "kyllä ne tossa jossain lähellä on" vaan se kokee koko ajan olevansa yksin ja hylätty kun se ei näe tai haista äitiään.

60 neliössä on ihan tarpeeksi tilaa kahdelle aikuiselle ja vauvalle.



Ei kannata mitään tiloja jakamaan etukäteen.



Saatat olla myös sitä mieltä kun vauva on 6kk että se on aivan liian pieni nukkumaan yksin =)



ei-se-perhepetipostaaja

60 neliössä on ihan tarpeeksi tilaa kahdelle aikuiselle ja vauvalle.



Ei kannata mitään tiloja jakamaan etukäteen.



Saatat olla myös sitä mieltä kun vauva on 6kk että se on aivan liian pieni nukkumaan yksin =)



ei-se-perhepetipostaaja

Miten vauva on hylätympi omassa huoneessa kuin omassa sängyssä? Tuskin vauva siinä omassa sängyssä vaikka olisikin samassa huoneessa tajuaa että siinä on äiti vieressä. Ja en usko että kaikki vauvat jotka ei nuku perhepedissä on yksinäisiä ja onnettomia.



Ja kyllä, minä ajattelen niin että kun vauva tulee, koko elämää ei tarvitse säädellä täydellisesti niin että nyt on vauva ja äiti lopettaa itsensä ajattelemisen täysin. Ei ihme että pikkulapsiaikana niin moni eroaa jne kun koko elämä pitää hävittää vauvan myötä. Kyllä entisaikaankin on tehty peltotöitä ja maatilan töitä ja vaikka mitä. Lapsia on syntynyt ja elämä on jatkunut. Me haluamme lapsen mutta haluamme myös että se elämä jatkuu. Erilaisena mutta myös sellasena että meitä on kolme ihmistä eikä että on vauva ja sen jatkeena kaksi aikuista.

Aion imettää niin pitkään kuin mahdollista, kantaa liinassa, mennä vauvauintiin ja käyttöön tulee kestovaipat. Soseet teen itse niin pitkälle kuin jaksan. En minä ole hankkimassa vauvaa omaan nurkkaansa nukeksi vaan aion sille omistautua mutta myös niin että aikuisetkin voivat hyvin.

Tuo puolivuotta ei ole mikään rajapyykki, se vaan nyt tuntuu semmoselta et ehkä jotain niillä main. Tilanteen mukaan tietty.

Tuo miehen harrastus mikä vie ääntä liittyy vahvasti miehen työhön, siksi sitä ei voi jättää :/

On meillä tarjota lapselle koti, mutta se vain on pieni. Ja on tarjota molemmat vanhemmatkin.

Mutta onko se niin että kun lapsen saa, koko elämä omistetaan lapselle ja itse ei enää saa haluta mitään? Edes fyysistä tilaa jos se kerran on järjestettävissä?

Nukkuuko kaikki tosiaan lapsen kanssa samassa huoneessa ensimmäiset pari vuotta?

Ei se meidän mielestä vain mene niin että kun lapsi tulee, me mukaudutaan 100 prosenttisesti vain lapseen ja kodista tulee yksi iso lastenhuone vaan niin että sitten aletaan elää perheenä ja tehdään ratkasut niin että kaikilla on hyvä olla eikä niin että vanhemmat kadottaa kokonaan sen mitä ne ennen oli ja mitä ennen tartti. Tottakai omat tarpeet laitetaan kakkkoseksi ja lapsen tarpeet etusijalle MUTTA mielestäni nyt ei ole lapselle todellinen tarve nukkua samassa huoneessa kuin vanhemmat.

Todellinen tarve on että yölläkin lapsen itkuun ja ääniin vastataan ja herätään. Se tehdään vaikka lapsi ei olekaan samassa huoneessa

Tule juttelemaan tästä asiasta uudestaan joskus ensi syksynä. Sitten olet luultavasti ollut jo jonkin aikaa äiti, ja käsität, miten älyttömiä juttuja nyt selität, ja luultavasti melkein hävettää. Joten annahan nyt olla vauhkoamatta.

Missä se lapsi mahdollisesti tulee nukkumaan vastasyntyneenä. Kun vauva kasvaa, tiedät paremmin millainen tapaus se on. Nukkuuko parhaiten vieressä vai omassa sängyssä, tarviiko imettää vielä monta kertaa yössä ja heräileekö kuinka paljon. Jos vauva heräilee vaikka 5 kertaa yössä, on paljon helpompaa jaksaa heräilyt kun vauva nukkuu samassa huoneessa. Et myöskään voi tietää jaksatko ylipäätään edes harrastaa seksiä :)



Eli ehditte kyllä miettiä tulevaisuuden nukkumisjärjestelyjä myöhemminkin.

Miten vauva on hylätympi omassa huoneessa kuin omassa sängyssä? Tuskin vauva siinä omassa sängyssä vaikka olisikin samassa huoneessa tajuaa että siinä on äiti vieressä. Ja en usko että kaikki vauvat jotka ei nuku perhepedissä on yksinäisiä ja onnettomia.

Ja kyllä, minä ajattelen niin että kun vauva tulee, koko elämää ei tarvitse säädellä täydellisesti niin että nyt on vauva ja äiti lopettaa itsensä ajattelemisen täysin. Ei ihme että pikkulapsiaikana niin moni eroaa jne kun koko elämä pitää hävittää vauvan myötä. Kyllä entisaikaankin on tehty peltotöitä ja maatilan töitä ja vaikka mitä. Lapsia on syntynyt ja elämä on jatkunut. Me haluamme lapsen mutta haluamme myös että se elämä jatkuu. Erilaisena mutta myös sellasena että meitä on kolme ihmistä eikä että on vauva ja sen jatkeena kaksi aikuista.

Aion imettää niin pitkään kuin mahdollista, kantaa liinassa, mennä vauvauintiin ja käyttöön tulee kestovaipat. Soseet teen itse niin pitkälle kuin jaksan. En minä ole hankkimassa vauvaa omaan nurkkaansa nukeksi vaan aion sille omistautua mutta myös niin että aikuisetkin voivat hyvin.

Jos pakotatte vauvan yksin nukkumaan, niin aikuiset ei silloin välttämättä lainkaan voi hyvin! Se voi nimittäin tarkoittaa sitä, että vauva joutuu huutamaan monta kertaa yössä, sä joudut kävelee pitkin poikin jne. ja olet niin kuoleman väsynyt jo muutamissa kuukausissa, että mites sitten sen parisuhteen käy, kun et saa sitä vähääkään nukuttua tuollaisen järjestelyn takia. Et jaksa yhtään panostaa väsyneenä parisuhteeseen. Useimmat vauvat vaan tarvii sen, että nukutaan käsimitan päässä maksimissaan. Useimmat vauvat ei edes itke öisin yksinäisyyttään, koska äiti on lähellä ja ehtii ruokkia ennen itkua. Ja mies saa nukkua kun vauva ei itke öisin. Ja sä saisit nukuttua. Että mietippäs asiaa tältä kannalta. Ajamalla vauvan yksin nukkumaan, saattaa aiheuttaa teille kaikille tosi pahaa väsymystä ja parisuhderiitoja.

Miten vauva on hylätympi omassa huoneessa kuin omassa sängyssä? Tuskin vauva siinä omassa sängyssä vaikka olisikin samassa huoneessa tajuaa että siinä on äiti vieressä. Ja en usko että kaikki vauvat jotka ei nuku perhepedissä on yksinäisiä ja onnettomia.

Ja kyllä, minä ajattelen niin että kun vauva tulee, koko elämää ei tarvitse säädellä täydellisesti niin että nyt on vauva ja äiti lopettaa itsensä ajattelemisen täysin. Ei ihme että pikkulapsiaikana niin moni eroaa jne kun koko elämä pitää hävittää vauvan myötä. Kyllä entisaikaankin on tehty peltotöitä ja maatilan töitä ja vaikka mitä. Lapsia on syntynyt ja elämä on jatkunut. Me haluamme lapsen mutta haluamme myös että se elämä jatkuu. Erilaisena mutta myös sellasena että meitä on kolme ihmistä eikä että on vauva ja sen jatkeena kaksi aikuista.

Aion imettää niin pitkään kuin mahdollista, kantaa liinassa, mennä vauvauintiin ja käyttöön tulee kestovaipat. Soseet teen itse niin pitkälle kuin jaksan. En minä ole hankkimassa vauvaa omaan nurkkaansa nukeksi vaan aion sille omistautua mutta myös niin että aikuisetkin voivat hyvin.

Kun tulin raskaaksi, ajattelin ettei mikään muutu, haluan pian töihin, lapsi menee omaan huoneeseen nukkumaan jnejne.. Vauva otetiin kuitenkin aluksi meidän makkariin nukkumaan pinnasängyssä, jossa nukkuikin loistavasti. 1,5kk ikään heräsi kerran yössä, aamulla klo 05.00 aikaan, sitten nukuttiin 9-10 asti. Jonka jälkeen nukkui heräämättä 21-09.30 aina 11kk ikään saakka. Silloin alkoi heräillä/muuttua levottomaksi, kun me vanhemmat menimme nukkumaan, jolloin siirsimme pinnarin toiseen huoneeseen. Sitten jatkui taas hyvät unet kaikilla siihen asti kunnes lapsi tuli 1v6kk, kun tutti jätettiin pois. Siinä ei ollut ongelmia, mutta tyttö hipsii nykyään aina jossain vaiheessa meidän väliin nukkumaan, kun herää, ikää nyt 1v11kk. Mutta minua ei häiritse pätkääkään, en ole koskaan tuntenut suurempaa rakkautta ja hellyyttä, kun tyttö kömpii viereen, upottaa pienet sormensa minun hiusteni lomaan, painautuu selkääni vasten ja kuiskailee puoliunessa : Mamman kulta! Voi rakkaus!!! Ja minä en koskaan halunnut lapsia.. Toivon vaan että äítiysvaistot valtaa sinutkin yhtä kokonaisvaltaisesti kuin minut.

Ps. meidä seksielämä, parisuhde ja rakkaus ei ole kärsinyt yhtään lapsesta, päinvastoin. Toivon samaa sinullekin ap. :)

Miten vauva on hylätympi omassa huoneessa kuin omassa sängyssä? Tuskin vauva siinä omassa sängyssä vaikka olisikin samassa huoneessa tajuaa että siinä on äiti vieressä. Ja en usko että kaikki vauvat jotka ei nuku perhepedissä on yksinäisiä ja onnettomia.

Ja kyllä, minä ajattelen niin että kun vauva tulee, koko elämää ei tarvitse säädellä täydellisesti niin että nyt on vauva ja äiti lopettaa itsensä ajattelemisen täysin. Ei ihme että pikkulapsiaikana niin moni eroaa jne kun koko elämä pitää hävittää vauvan myötä. Kyllä entisaikaankin on tehty peltotöitä ja maatilan töitä ja vaikka mitä. Lapsia on syntynyt ja elämä on jatkunut. Me haluamme lapsen mutta haluamme myös että se elämä jatkuu. Erilaisena mutta myös sellasena että meitä on kolme ihmistä eikä että on vauva ja sen jatkeena kaksi aikuista.

Aion imettää niin pitkään kuin mahdollista, kantaa liinassa, mennä vauvauintiin ja käyttöön tulee kestovaipat. Soseet teen itse niin pitkälle kuin jaksan. En minä ole hankkimassa vauvaa omaan nurkkaansa nukeksi vaan aion sille omistautua mutta myös niin että aikuisetkin voivat hyvin.

Kun tulin raskaaksi, ajattelin ettei mikään muutu, haluan pian töihin, lapsi menee omaan huoneeseen nukkumaan jnejne.. Vauva otetiin kuitenkin aluksi meidän makkariin nukkumaan pinnasängyssä, jossa nukkuikin loistavasti. 1,5kk ikään heräsi kerran yössä, aamulla klo 05.00 aikaan, sitten nukuttiin 9-10 asti. Jonka jälkeen nukkui heräämättä 21-09.30 aina 11kk ikään saakka. Silloin alkoi heräillä/muuttua levottomaksi, kun me vanhemmat menimme nukkumaan, jolloin siirsimme pinnarin toiseen huoneeseen. Sitten jatkui taas hyvät unet kaikilla siihen asti kunnes lapsi tuli 1v6kk, kun tutti jätettiin pois. Siinä ei ollut ongelmia, mutta tyttö hipsii nykyään aina jossain vaiheessa meidän väliin nukkumaan, kun herää, ikää nyt 1v11kk. Mutta minua ei häiritse pätkääkään, en ole koskaan tuntenut suurempaa rakkautta ja hellyyttä, kun tyttö kömpii viereen, upottaa pienet sormensa minun hiusteni lomaan, painautuu selkääni vasten ja kuiskailee puoliunessa : Mamman kulta! Voi rakkaus!!! Ja minä en koskaan halunnut lapsia.. Toivon vaan että äítiysvaistot valtaa sinutkin yhtä kokonaisvaltaisesti kuin minut.

Ps. meidä seksielämä, parisuhde ja rakkaus ei ole kärsinyt yhtään lapsesta, päinvastoin. Toivon samaa sinullekin ap. :)

Kyllä mäkin haluan että lapsi kömpii aamuisin meidän sänkyyn köllimään ja katsomaan lastenohjelmia! (toinen telkka makkarissa ainakin toistaiseksi) ja jos näkee painajaista niin toki saa tulla ja haluan että tulee mutta lähtökohtaisesti että olisi omassa sängyssä. Noh, aika näyttää :) Ihana kirjoitus sulla :)

vierastan ajatusta, että yli puolivuotias nukkuu samassa makkarissa.... joopa joo..vierasta mieluummin, sitä ajatusta, että ukot ja akat nukkuu vieri vieressä ja vauvat heivataan omaan tilaan.



Meidän tenava nukkui vieressäni 11 vuotta. Ja mies toisessa huoneessa. ja

Sä olet nyt ap nuolaisemassa ennen kuin tipahtaa :-)



Vauva ei tilaa tarvitse, vauvan tavarat jonkin verran, mutta huone on liioittelua.



Nukkumisjärjestelyt usein muotoutuvat käytännön kautta, monet vauvat nukkuvat paremmin äidin kainalossa, jotkut äidit taas nukkuvat paremmin kun vauva on vähän kauempana. Mulla on kolme lasta ja kaikkien kanssa vähän eri tilanteet. Ei mikään ratkaisu ole lopullinen, esikoinen nukkui ekan vuoden omassa huoneessaan kunnes multa loppui hermo jatkuvaan heräilyyn ja sen jälkeen hän nukkui 2 vuotta meidän huoneessa. Kuopus nukkui 8 ekaa kk mun kainalossa have oli yhtä juhlaa kun ei tarvinnut yöllä herätä, rinta suuhun vaan.



Jos tilastoa hakee, niin valtaosa äideistä nukkuu varmaan vauva kainalossa jossain vaiheessa, usein pääsee vaan helpommalla.



Lasten kasvatuksessa usein on niin, että joutuu monesti nöyrtymään ja toteamaan lasten opettavan. Teette ap ratkaisut sitä mukaa kun tilanteet eteen tulevat.

Hyvä :)

Me ollaan asuttu 4 lapsen kera (ja 2 aikuista) 65 neliön kolmiossa ;) Paljon tietty riippuu siitä mitn ne neliöt on sijoitettu ;)



Meillä keittiö oli pieni, lisäksi oli yksi pieni ja yksi isompi makkari. Aluksi kaksi vanhempaa lasta jakoi pienemmän makuuhuoneen ja me aikuiset ja kolmas lapsi nukuttiin isommassa (ennen neljännen syntymää). Jossain vaiheessa siirrettiin työpist ja meidän makkari jaettuun olohuoneseen, isommat lapset isompaan mauuhuoneeseen ja kolmas lapsi yksin pienempään makuuhuoneseen. Perheen kasvaessa siirryimme me vanhmmat ja vauva pienempään makuuhuoneeseen ja kolmas lapsi siirrettiin parvisängyssä olohuoneeseen (parven alus toimi leikkitilana).



Näkisin että sovitt tuohon asuntoon loistavasti, jos pohjaratkaisu on muuten toimiva :) 10 neliötä ositettuna olohuoneessa riittää kyllä vauvalle/ pikkulapselle, mutta kannattaa eka katsoa miten hommat alkaa toimimaan tulokkaan kanssa :)

Minusta on ihan normaalia miettiä näitä asioita ennen lapsen syntymää ja pohtia omia suhtautumistapojaan - sehän on sitä valmistautumista elämänmutokseen.



Minä en halunnut ennen lapsen syntymää, että lapsi nukkuu meidän sängyssämme, mutta niin siinä käytännön syistä kuitenkin lopulta kävi, että vauva nukkui suurimman osan yöstä sivuvaununsa sijaan meidän sänhyssämme. Lopetin käytänön fysioterapeutin suosiksesta, kun minun selkäni oli ihan rikki.



Omaan huoneeseensa lapsi muutti, kun ei enää syönyt öisin. Ikää tuolloin hänellä oli noin 10 kk. Yksi malli sopi yhdelle perheelle ja toinen toisele.



Ja no worries siitä töihin menostakaan. Lapseni on nyt 2 v. ja aina vaan vähemmän ja vähemmän saman ikäisiä on kavereina leikkipuistossa. Ne ovat hoidossa.

oli lopullinen ratkaisu tilojen suhteen mikä tahansa! Meillä on 55 m2 kaksiossa vauva ja taapero, ja täälläkin mahdutaan :) Nukutaan kaikki yhdessä perhepedissä, mutta tarkoitus olisi siirtää lapset kerrossänkyyn kunhan vauva kasvaa tarpeeksi. Meillä kyllä kaikki nukkuvat makuuhuoneessa, koska se tuntuu helpommalta ja kivampi kun olohuone on pelkässä oleskelukäytössä. Mutta kukin tavallaan :) Isomman asunnon hankinta tulee varmaan ajankohtaiseksi vasta kun esikoinen alkaa olla eskari-iässä.

meille on pian tulossa vauva ja kaksiossa asutaan. Monet kaverit ovat sita mielta, etta vauvalle pitaisi olla oma huone heti alusta lahtien...



Me ratkaistiin "tilanpuute" niin, etta karsitaan turhia tavaroita pois, jotta saadaan kaappeihin tilaa. Olkkariin ostettiin lipasto, jonne saa enimmat vauvan tavarat. Pinnariksi valittiin sellainen, jossa on pyorat alla.



Nain on tarkoitus parjata ainakin 2v. Katsotaan sitten isompaa asuntoa, kun "seinat kaatuu paalle".

kun toi yks fanaatikko taas pöllähti tähänki ketjuun.



Mutta, me asuttiin 4+vauva 45m2 kämpässä vuosi ja hyvin meni.



Meillä 2/4 on nukkunu vieressä ja ihan siitä syystä,että en jaksanut rampata 100kertaa yössä edestakas ja ovat nukkuneet huonosti.

Pienin,nyt 11kk nukkuu pinniksessä josta on laita pois ja kiinni meidän sängyssä, herätyksiä edelleen yössä 4-8.

olkkari,keittiö,työhuone ja niin pois päin (178 neliötä) mutta 3-vuotias nukkuu edelleen makuuhuoneessamme omassa sängyssään.Meistäse on luonnollisinta.

*halaus!* Aiot siirtää 6kk iässä viimeistään omaan huoneeseen? Voi sua, muru.. Kun sen ikäiset vauvat yleensä heräilee viä öisin. Montakin kertaa. Toki sä sen voit siirtää omaan huoneeseen koska haluat ja juosta sitten siä imettämässä monta kertaa yössä, mutta oman jaksamisen kannalta kannattaa vähän sit vaikka mennä tilanteen mukaan tai jotain... Kyllä sä sit tajuut. Joskus. :)

olkkari,keittiö,työhuone ja niin pois päin (178 neliötä) mutta 3-vuotias nukkuu edelleen makuuhuoneessamme omassa sängyssään.Meistäse on luonnollisinta.

Meillä sama, on yli 200-neliöinen talo ja lastenhuonekin on lähes koko yläkerran kokoinen. Silti me nukutaan samassa huoneessa lasten kanssa. Isompi omassa sängyssään, pienempi perhepedissä. Mä en tykkää nukkua yksin, musta on ihana kun joku on lähellä kun mä nukun. Miehen kanssa oli ihana aikoinaan käpertyä sylikkäin, ja niin on nytkin. Nyt vaan on lapset kuvioissa, joten aina löytyy joku joka käpertyy äidin selkää vasten yöllä. :) Mutta mä tiedän miten ihanaa on nukkua yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa, miksi ihmeessä mä kieltäisin mun lapsilta sen?! Eli ei se asunnon koko mitään tarkoita, meilläkin on neliöitä vaikka muille jakaa ja silti nukutaan samassa kopissa kaikki. :)