Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tilanpuute ja vauva tulossa
13.01.2013 |
Asumme 60 neliöisessä kaksiossa, vauva tulossa ja tarvitsemme rivitalon koiran ja miehen harrastusten takia jotka ovat äänekkäitä..
olohuoneemme on reili 30 neliötä. Onko aivan älytön idea jakaa se puoliksi sermeillä niin että toisesta puolesta tulisi lapsen huone ja toisesta olkkari jossa telkka (jota ei juurikaan katsota, lähinnä sohva ja telkka ja semmonen ettei näytä naurettavalta jos tulee vieraita). Onko se ihan barbaarista laittaa vauva 11-15 neliön kokoiseen huoneeseen jossa yksi seinä on sermi? Sinne mahtuisi pinnasänky, joku nojatuoli, seinälamppu ja varmaan joku pieni kaappi tms. Saadaanko lastensuojelu kimppuun jos puolivuotias nukkuu tuommoisessa viritelmässä eli jaetussa olohuoneessa?
Vauva nukkuisi ekat kuukaudet toki meidän kanssa makuuhuoneessa mutta vierastamme jotenkin ajatusta että yli puolivuotias nukkuu samassa huoneessa. Toki mieli voi muuttua mutta jos ei muutukaan.
Makuuhuoneesta ei voi tehdä vauvan huonetta ja olohuoneesta makkaria koska miehellä on työpöytä ja telkka ja sohvakin pitäisi sovittaa johonkin ja tavarat ei vaan mahdu mitenkään jos vauvalle jää koko makuuhuone ja olohuone pitäisi jakaa makuuhuone+olohuoneeksi..
Kolmioon päästäisi muuttamaan vasta kun äitiysloma loppuu ja palaan töihin, taloustilanteen takia.
Kommentit (68)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olkkari on oikeesti yli 40 neliötä, joten ihan hyvänkokoinen makkari siitä tuli. Jos teilläkin on 30m2 olkkari, niin (riippuen mallista) kyllä aiitäkin tuolla menetelmällä saa erotettua ihan toimivan lapsenhuoneen. vaikka siitä huoneesta tulis alle 10m2, niin hyvin sinne vielä lapsi mahtuu.
Olkkari on oikeesti yli 40 neliötä, joten ihan hyvänkokoinen makkari siitä tuli. Jos teilläkin on 30m2 olkkari, niin (riippuen mallista) kyllä aiitäkin tuolla menetelmällä saa erotettua ihan toimivan lapsenhuoneen. vaikka siitä huoneesta tulis alle 10m2, niin hyvin sinne vielä lapsi mahtuu.
Eli lapsen voi laittaa pieneenkin huoneeseen? Entäs kun ikkunaa ei olisi.. Olisiko kattoon asti tulevat esim kaapit siksi liian komeromainen? Olkkari on suorakaiteen mallinen enemmän kuin neliö, lyhyellä seinällä ikkuna ja terassin ovi, toisella pitkällä seinällä ovi eteiseen ja parin metrin päässä ovi keittiöön. Tuota ikkunan vastakkaista seinän puolta ja eteisen oven puolta ajattelimme lapsenhuoneeksi. Mitenhän siitä saisi ei komeromaisen? Jos taas laittaisi lapsenhuoneen ikkunan puolelle, se olisi mielestäni vähän liian kaukana meidän makkarista kun välissä olisi se olohuone keittiö eteinen ja makkari olisi 3 oven takana.
JOs taas se on se ikkunaton puoli niin makkari on vauvasta seinän takana
Vauva eikä alle 4 v lapsi tarvitse omaa huonetta siinä mielessä kuin ajattelet. Ei ne pienet lapset siellä oleile yksinään, vaan leikkivät siellä missä aikuiset ovat. Siitä näkökulmasta tuntuu turhuudelta puolittaa niitä tärkeitä oleskelutiloja rakenteellisilla ratkaisuilla.
Jos ette halua vauvan kanssa nukkua samassa huoneessa, niin mä tekisin niin, että laittakaa pinnasänkyyn renkaat alle ja rullatkaa se makkarista vaikka eteiseen kun menette itse nukkumaan.
Lapsen vaatteet tai vaipat voi olla kylppärissä, makkarissa tms missä teillä nyt kätevintä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei ole tarjota sille kunnon kotia, eikä edes äitiä.
Äitiysloman jälkeen se vauva on edelleen ihan VAUVA.
me asuttiin siihen saakka semmoisessa neukkukuutiossa kun lapset oli 2 ja 4. Jossain vaiheessa meillä toinen lapsi nukkui tosiaan eteisessä, koska tuhisi ja röhki nukkuessaan niin, ettei voitu samassa huoneessa nukkua. Olkkari oli lastenhuone, jossa oli kyllä sohva ja telkkari. Ärsyttävää, mutta kyllä tommoiset ratkaisut väliaikaisina menee. Sitten muutettiin rivitaloon, jossa lapsilla on nyt iso yhteinen huone, ja olkkarissa ei ainuttakaan lelua :)
Mut tohon miehen äänekkääseen harrastukseen mä sanoisin, että jos ei oo varaa nyt isompaan kämppään, niin eikös se harrastus pitäis siksi aikaa jättää, tai harrastaa muualla.
Mut miehen sisko joutuu myös vaikka mihin kikkailuihin miehensä harrastuksen takia. Harrastukset on kuitenkin vaan harrastuksia, työt on sitten erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi pinnasänkyyn pyörät juttu kuulostaa tosi nerokkaalta ja toimivaltakin mutta.. Kuulostaa niin kylmältä. Ihan siltä ku jotenki karsastettas vauvaa..
Me vaan jotenki aatellaa et aikuisil on se oma tila ja mieskin sitä tarvitsee, mies nukkuu huonosti muutenkin eikä sitä viitsisi sohvalla pitää vuotta. Myös jos vauva tottuu jo pienenä nukkumaan omassa huoneessa, ei siitä tarvitsisi taistella myöhemmin. Vierastan ajatusta perhepedistä ja kyllä siitäkin että taaperi nukkuu samassa huoneessa äidin ja isän kanssa ja seksiä harrastetaan vain sohvalla.
Kuulostan varmaan kamalan itsekkäältä ja kohta joku heittää että miksi edes hankitaan lapsi. Me vain halutaan lapsi mutta halutaan myös säilyttää jotain siitä omastakin tilasta jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.
Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.
Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.
Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.
Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä.
Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.
Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.
Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.
Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.
YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?
Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.
Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.
Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.
Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä
Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.
Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.
Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.
(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä ole mitään eroa "kylmyyden" suhteen siirrätkö pinnasängyn päivän ajaksi makuuhuoneeseen ja yöksi olohuoneeseen vai onko se pinnis siellä olkkarin nurkaan viritetyssä komerossa koko ajan. Paitsi, että sitten teidän ei tarvisi tehdä mitään ihmeellisiä virityksiä.
Ja älkää nyt ainakaan mitään alkako virittelemään ennen kuin se vauva on syntynyt ja se eri huoneeseen siirtäminen alkaa lähestyä, koska ette voi tietää varmasti etukäteen, miten elämänne tulee menemään käytännössä. Älä mene asioiden edelle.
mutta meillä ei ole sille oikein tilaa - kun miehellä on harrastus, eikä me sitä haluta oikein lähellekään - kun me halutaan oma tila, eikä me haluta sitä hoitaakaan, mutta me halutaan vauva.
MÄ HALUUN!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo puolivuotta ei ole mikään rajapyykki, se vaan nyt tuntuu semmoselta et ehkä jotain niillä main. Tilanteen mukaan tietty.
Tuo miehen harrastus mikä vie ääntä liittyy vahvasti miehen työhön, siksi sitä ei voi jättää :/
On meillä tarjota lapselle koti, mutta se vain on pieni. Ja on tarjota molemmat vanhemmatkin.
Mutta onko se niin että kun lapsen saa, koko elämä omistetaan lapselle ja itse ei enää saa haluta mitään? Edes fyysistä tilaa jos se kerran on järjestettävissä?
Nukkuuko kaikki tosiaan lapsen kanssa samassa huoneessa ensimmäiset pari vuotta?
Ei se meidän mielestä vain mene niin että kun lapsi tulee, me mukaudutaan 100 prosenttisesti vain lapseen ja kodista tulee yksi iso lastenhuone vaan niin että sitten aletaan elää perheenä ja tehdään ratkasut niin että kaikilla on hyvä olla eikä niin että vanhemmat kadottaa kokonaan sen mitä ne ennen oli ja mitä ennen tartti. Tottakai omat tarpeet laitetaan kakkkoseksi ja lapsen tarpeet etusijalle MUTTA mielestäni nyt ei ole lapselle todellinen tarve nukkua samassa huoneessa kuin vanhemmat.
Todellinen tarve on että yölläkin lapsen itkuun ja ääniin vastataan ja herätään. Se tehdään vaikka lapsi ei olekaan samassa huoneessa
Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.
Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin"
Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin.
Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."
Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.
"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan".
Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.
http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
ja viereen pieni kaappi, jossa on leluja, vaatteita ja vaippoja ym. Ei sitä millään sermillä tarvitse eristää. Lapsihan oppii kävelemäänkin vasta joskus yksivuotiaana, ei se tarvitse omaa huonetta ennen kuin joskus kouluikäisenä. Jos on pieni asunto, täytyy sopeutua pieniin tiloihin. Jos kerran olette muuttamassa isompaan asuntoon, hyvin menee yksivuotiaaksi asti siellä olkkarin nurkassa.
Mies voisi nyt tässä kohtaa harkita, kumpi on tärkeämpi: lapsi vai harrastus. Hänen pitäisi jättää häiritsevä harrastus, kunnes asutte isommassa asunnossa, tai sitten teidän pitää sopia, että sinä käyt pari kertaa viikossa tunnin vaunuttelulenkin niin, että mies saa metelöidä sillä välin kotona.
MUTTA mielestäni nyt ei ole lapselle todellinen tarve nukkua samassa huoneessa kuin vanhemmat.
Todellinen tarve on että yölläkin lapsen itkuun ja ääniin vastataan ja herätään. Se tehdään vaikka lapsi ei olekaan samassa huoneessa
"Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin"
Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin.
On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.
Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.
Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.
Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä.
Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.
Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.
Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.
Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.
YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?
Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissäNukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.
(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)
Me emme missään tapauksessa nuku perhepedissä. Ei todellakaan. Vauva on ekat kuukaudet kehdossa sängyn vieressä mutta ei perhepedissä. Jos minä en sitä murskaisi vahingossa, mies tekisi sen. Huiskaisisi peiton päälle tms. Se ei ole vaihtoehto
Ja vaikka vauva olisi toisessa huoneessa SITÄ EI JÄTETÄ SINNE YKSIN ITKEMÄÄN
Alue: Aihe vapaa
Kaappien takaseinään kiinnitetty täyskorkeat levyt, jotka tapetoitu samalla tapetilla kuin olkkarin seinät. Kukaan ei edes hoksaa, ettei tuossa ole oikea, alkuperäinen seinä.