Lue keskustelun säännöt.
Siis kertokaa nyt joku mulle, millä oikeudella lasten isä vaan lähtee perheestä?
13.01.2013 |
Tilanne on se, että meillä on kaksi lasta, 1v 10kk ja 5 kk. Mies kertoi kuukausi sitten, että haluaa eron ja haluaa välittömästi muuttaa pääkaupunkiseudulle, koska "se on hänen tyylisensä paikka". Perheemme asuu 150 km päässä Helsingistä. Sanoin, ettei hän voi mitenkään tehdä sitä, jättää minua yksin hoitamaan lapset ja kodin, lapsethan ovat myös hänen vastuullaan. Hän vain sanoi, että kyllä hän kantaa vastuun ja maksaa elatusmaksut ja tulee välillä tapaamaan lapsia. Esikoista hän haluaa ottaa yökylään luokseen, heti kun saa asunnon.
Vääntäkää nyt minulle joku rautalangasta, miksi miehellä on oikeus tehdä noin? Minusta toki voi erota, mutta että jättää minut tnne yksin lasten kanssa selviytymään päivästä toiseen, ilman tukiverkkoja. Minusta hänen täytyisi etsiä asunto täältä kotipaikkakunnaltamme, jotta voi osallistua lasten arkeen ja auttaa minua. Kuopus on niin vauva vasta, ettei häntä voi päästää isälleen joka toinen vloppu. Ja nyt kun isä ei edes ole kummemmin maisemissa, ei hänelle ja kuopukselle taida hirveän kiinteää suhdetta päästä kehittymänkään. Että miten esim kuopuksen ollessa 2 tai 3 v, häntä edes voisi päästää isälleen yhtäkkiä viikonlopuiksi. Minulla on täällä vain vanha äitini joskus apuna, mutta ei hän jaksa lapsia hoitaa. Tulee katsomaan hetkeksi, että pääsen rauhassa suihkuun välillä.
Anteeksi sekava teksti, mutta olen ny jo kolmen viikon jäljiltä ihan loppuun palanut :(. Hirveitä rutmihäiriöitä koko ajan. Esikoinen edelleen valvottaa öisin ja vauva tietysti myös. Hoidan siis lapsia 24/7. Apua kai voisi palkata, mutta millä rahalla. Miehellä pieni palkka, josta joutuu varmaan maksamaan minimielarit ja itse olen äitiyslomalla. Eikä se, että joku tulisi tänne silloin tällöin auttelemaan, ole mistään kotoisin. Minun on joskus pakko saada nukkua öisin, nukkua aamulla pitkään, haluan ja tarvin joka illalle apua nukkumaanmenorumban kanssa, iltapuurot, pesut, iltasadut, vauva huutaa hampaita ja esikoisella hirveä uhmaikä päällä.
Millä oikeudella mies nyt elää vapaata elämää ja istuu kahviloissa ja drinkkibaareissa?? Ei ole pyykkivuoria ei tarvi raahata kaupasta säkkikaupalla tavaraa. Ei tarvi valvoa öitä, pestä pyllyjä, pukea raivoavaa lasta, ei tarvi koko ajan olla jotakuta syöttämässä, viihdyttämässä, nukuttamassa, heijaamassa, pesemässä, siivoamassa, kokkaamassa. Iltaisin, kun olen saanut lapset nukkumaan, rojahdan sohvalle itkemään. Itkemään sitä, että millä helvetin voimilla jaksan huomenna taas saman alusta??
Eri asia, jos lapset olisivat hieman vanhempia, että voisivat heti olla isällään joka toinen vloppu ja vaikka kerran viikollakin yötä. Mutta kun toinen on vasta vauva!
Ja miehellä ei ole toista naista, siitä joku kuitenkin tulee tänne vouhottamaan. Asuu veljellään yksiössä. Viimeksi kun tuli lapsia katsomaan pikaisesti oli kyllä niin hirveän näköinen rasvaisen lettinsä ja partansa kanssa, että kukaan nainen ei varmasti sellaista nurkkiinsa huolisi.
Niin ne oikeudet. Jos joku tietää, kertokaa!!
Kommentit (179)
Olisikohan tässä myös jonkinlainen (tai ainakin yksi) vastaus kysymykseen, joka esitetään jokaisen perhesurman jälkeen: miten vastaavat saataisiin ehkäistyä jatkossa?
Annetaan niiden miesten tai naisten lähteä kun sen itse kokevat parhaaksi, eikä kuormiteta sen enempää. Tästä näkökulmasta ap:n mies näyttäytyy jopa vastuuntuntoisena.
Asioilla on aina niin kovin monta eri puolta.
Tuo ap:n kertoma puoli asiasta on vain ap:n oma näkemys ja tulkinta tilanteesta. Hän ei mitenkään voi tietää mitä miehen päässä oikeasti liikkuu. Ketään ei voi pakottaa rakastamaan toista ja jos se suhde lopahtaa, sitten se lopahtaa. Oli lapsia tai ei.
Ja ap, ihan aikuisten oikeesti: miksi hitossa menit tekemään toisenkin lapsen? Syytä nyt vain itseäsi tästä tilanteesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yrittävät kaikin keinoin saada lapset vihaamaan isäänsä.
Kummassakin tapauksessa mies on kyllä hakenut eroa. Suhde on kuollut ja toisessa vaimo jopa petti. Nyt naiset kostavat etäännyttämällä lapset isästään. Miehet olisivat halunneet lapset joka toinen viikko-systeemillä. Äidit eivät suostuneet ja lastenvalvojat uskovat puolueellisesti kaikki naisten valheet.
Omassa tuttavapiirissäni on joko
- lasten huoltajuus jaettu 50/50
- lapset äidillään ja vain joka toinen viikonloppu isällään. Kaikissa näissä tapauksissa se on nimenomaan isä, joka ei halua enempää tapaamisia.
- lapset pääasiassa äidillään, joka ei suostu antamaan isälle enempää tapaamisia. Isä vienyt jutun oikeuteen.Vaihtoehto ykkösiä on noin. 39 %, kakkosia 60 % ja kolmosia 1 %.
Oma mieheni joutui exänsä jättämäksi (lähti toisen miehen mukaan, joka mm. hakkasi tätä eukkoa) joka vei lapsen mennessään, yritti vaatia yksinhuoltajuutta täysin perusteetta ja estää miestäni tapaamasta lastaan. Onneksi lastenvalvoja nauroi moiselle typerälle vaateelle. Mies olisi ottanut ja ottaisi edelleen lapsen luokseen (nykyään siis meidän luokse) asumaan, jossa lapsen olisi muutenkin parempi. On oma huone, rakastava, tasapainoinen ilmapiiri, lapsi on aina itkenyt sunnuntai-iltaisin ettei halua lähteä äidilleen, joka ei ole pystynyt tarjoomaan pysyviä turvallisia olosuhteita lapselle, ennenkuin vasta nyt... Mutta nainen ei suostu. Mieheni veli taas hairahti sairaaseen wt-horo-narsistiakkaan, ja liian myöhään huomasi millaisen ihmisen kanssa on tekemisissä, eli ehtivät naimisiin ja tekemään lapsen (naisen jolla ennestään jo kaksi lasta ja vanhempi kuin mieheni veli, joka mm. on myynyt itseään että saa kaikkea kivaa, jo ollessaan ´2 lapsen äiti, ei osaa laittaa ruokaa, tarjoo lapsilleen eineksiä ruuaksi, antaa pienimmän syödä sormillaan kaiken ruuan jnejne,) kun mies sai voimaa erota hänesta, niin hän kaikin keinoin tekee kiusaa ja estää miestä tapaamasta lastaan, joka mielellään ottais lapsen luokseen asumaan. Lastenvalvoja tai muutkaan tahot ei ota kantaa, vaikka nainen on täysin sopimaton äidiksi, tissuttelee harva se ilta lasten läsnä ollessa.. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.. Että turha selittää et miehet on aina niitä pahoja..
ehkempä miehesi olisi lähtenyt jo aikaisemmin pois siitä liitosta. Jospa ap piti miestä väkisin teki lapsia, että mies pysyisi hänen luonaan.
Teillä on aivan ihmeellisiä käsityksiä asioista.
Jos minä sanoisin työkkäriin, etten voi töiden takia muuttaa kun ex-mieheni kieltää, paukkuisi karenssia välittömästi ja virkailija reväyttäisi niskansa selkäkeikkanaurussa.
eroaa minusta ja muuttaa 300km päähän minusta, jolloin näen lapsiani pari päivää kuussa? Mikä oikeuttaa naisen tekemään näin pahaa omille lapsilleen. He vieraantuvat omasta isästään ja eivät ikinä pysty elämään sellaista elämää kuin olisin heille halunnut. Kuinka nainen voi ajatella niin itsekkäästi ja lähteä 15v jälkeen, kun vain kipinä oli loppunut. Täytyy olla jollain asteen sairas ihminen, joka tekee näin omille lapsillee ja miehelle, jota hän lupasi aikoinaan rakastaa ikuisesti.
miksi vie lapset noin kauas sinusta. Onko yhteishuoltajuus? Jos on niin eihän sinun ole pakko antaa lupaa.
tuollaiseen mieheen tehoaa ainoastaan se, että annat mennä. Älä itke perään, pure hammasta, jaksa (kyllä jaksat!). Anna miehen mennä, pakkaa kamat ja laita ne oven ulkopuolelle. Ilmoita, että lastenvalvojan luona sovitaan sitten loput.
Tuollainen reaktio olisi hänelle varmaan parasta shokkihoitoa. Nythän haluaa pakoilla vastuutaan ja elää omaa elämäänsä ja luultavasti on "nääntynyt" arjen vaateiden alle. Poista ne häneltä, osoita ettei häntä tarvita, anna mennä. Luulen että mies vähän hölmistyy, kun ei perään itketäkään. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on aivan ihmeellisiä käsityksiä asioista.
Jos minä sanoisin työkkäriin, etten voi töiden takia muuttaa kun ex-mieheni kieltää, paukkuisi karenssia välittömästi ja virkailija reväyttäisi niskansa selkäkeikkanaurussa.
eroaa minusta ja muuttaa 300km päähän minusta, jolloin näen lapsiani pari päivää kuussa? Mikä oikeuttaa naisen tekemään näin pahaa omille lapsilleen. He vieraantuvat omasta isästään ja eivät ikinä pysty elämään sellaista elämää kuin olisin heille halunnut. Kuinka nainen voi ajatella niin itsekkäästi ja lähteä 15v jälkeen, kun vain kipinä oli loppunut. Täytyy olla jollain asteen sairas ihminen, joka tekee näin omille lapsillee ja miehelle, jota hän lupasi aikoinaan rakastaa ikuisesti.
miksi vie lapset noin kauas sinusta. Onko yhteishuoltajuus? Jos on niin eihän sinun ole pakko antaa lupaa.
Koska jos on sovittu vaikkapa viikko ja viikkosysteemistä, niin miten se onnistuu jos lapset viedään 300km päähän.
tuollaiseen mieheen tehoaa ainoastaan se, että annat mennä. Älä itke perään, pure hammasta, jaksa (kyllä jaksat!). Anna miehen mennä, pakkaa kamat ja laita ne oven ulkopuolelle. Ilmoita, että lastenvalvojan luona sovitaan sitten loput.
Tuollainen reaktio olisi hänelle varmaan parasta shokkihoitoa. Nythän haluaa pakoilla vastuutaan ja elää omaa elämäänsä ja luultavasti on "nääntynyt" arjen vaateiden alle. Poista ne häneltä, osoita ettei häntä tarvita, anna mennä. Luulen että mies vähän hölmistyy, kun ei perään itketäkään. ;)
Paitsi ap:n ei tarvitse pakata tavaroita. Sovitte vain parin tunnin ajan jollekin päivälle, jolloin mies hakee hlökohtaiset tavaransa ja muut sovitut tavarat pois. Sitten vain lukot vaihtoon. Usko pois ap, että sun on hyvin pian paljon helpompi olla, hengittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja itse olen paininut samojen ajatusten kanssa. En kertakaikkiaan ymmärrä miksi vanhemmuus poistuu mieheltä eron myötä? Tai paperilla tietenkin miehellä on edelleen samat oikeudet (yhteishuoltajuus) mutta ei velvollisuuksia. Tapaa lapsia jos huvittaa (nyt oli 5 viikon tauko). Lapset 3v ja 10kk. On se jotenkin niin epäreilua. Etenkin lapsille, mutta toki myös minulle. Minulla ei ole vaihtoehtoja, minä tietenkin huolehdin lapsista yötä päivää. Miksi vain miehelle annetaan tuo vaihtoehto häipyä? Mun mielestä pitäis olla vähintäänkin joku minimitapaamispakko ja jos ei sitä noudata niin sakko seuraa.
Tottakai nautin lasten seurasta mutta on se epäreilua että minä huolehdin ihan kaikesta ja toinen on vapaa kuin taivaan lintu vaikka on yhdessä lapset haluttu ja hankittu.
Haluaisitko kirjoitella kanssani?
Ap
ehkempä miehesi olisi lähtenyt jo aikaisemmin pois siitä liitosta. Jospa ap piti miestä väkisin teki lapsia, että mies pysyisi hänen luonaan.
Joo en pitänyt väkisin. Ihan oli mies mukana liitossa omasta tahdostaan. Itse minua aikoinaan kosikin. Ja kuten aiemmin kerroin, oli enemmän miehen idea laittaa toinen lapsi aluille. Olisipa vaan kertonut, että kun lapsi syntyy, hän kuitenkin aikoo lähteä..
Viimeyönä juuri mietin, kun olin molempien lasten takia pomppinut sängystä ylös useampaan otteeseen, että mite epäreilua on, kun mies vaan nukkuu/istuu drinkkibaarissa juuri tälläkin hetkellä. Että minä täällä yksin hoidan meidän yhteiset lapset.
Oikeasti, kyllä minulle tuli shokkina, että mies jonka luulin tunteneeni, vuosikausien kumppanini vaan otti ja lähti. Kyllähän minä tiedän, ettei ketään voi pakottaa jäämään liittoon, jonka kokee huonoksi eikä voi pakottaa jäämään lastenkaan luokse/lähelle. Mutta SILTI, aina ajattelin, että meillä molemmilla on sellainen vankkumaton rehtiys ja reiluus, oikeudenmukaisuus veressämme, että ei minun mieheni vaan lähtisi lastensa luota pois. Mutta niin vaan teki ja olen järkyttynyt, haukkukaa naiviksi ihan rauhassa. Eikö kehenkään nykypäivänä todela voi luottaa, paitsi itseensä? Kyllä on puistattavaa.
Kyllä minä tästä selviän lopulta voittajana, miehestä en voi mennä samaa sanomaan. Pitää olla kylmä ja tyhmä, jos ei tämmöinen teko tule myöhemmin mieleen kummittelemaan.
Toinen lapsistani on poika ja kyllä minä aion hänet kasvattaa niin, että hänestä tulee Mies. Sellainen mies, jolla on selkärankaa ja joka on ylpeä huolehtiessaan perheestään. Luotettava perheen tukipilari, horjumaton, vahva ja vastuuntuntoinen. Kuitenkin herkkä ja hellä. Mies, jonka vaimoa kaikki kadehtivat :).
Minulla on onneksi maailman ihanimmat lapset. Työtä heissä on kuin pienessä kylässä, mutta ei se mitään. Ainakin pitävät minut puhteessa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ymmärtänyt tuollaista käytöstä.
Lasten hoito on molempien vastuulla.
Toivon, että saat jostain apua itsellesi.
tama se mies joka karsi masennuksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeuksista! Koskaan en ole kuullut puhuttavan velvollisuuksista, vaikka tosielämässä (kuten ap:n tapaus osoittaa) pitäisi paasata velvollisuuksista. Suomessa miehen on melko helppo hylätä lapsensa, ei hänestä tule yhteiskunnan hylkiötä, jota paheksuttaisiin jne. Mutta ne harvat naiset jotka tiedän hylänneen lapsensa, on syrjäytynetiä alkoholisteja tms. Naisia paheksuttaisiin ihan eri lailla jos hylkäsi lapsensa.
oikeutta olekaan.. lähteä mutta niin ne vaan tekevät.. jotkut siis.
Nyt laitat elämäsi järjestykseen.
-Hoidat paperiasiat kuntoon kelan kanssa, yksinhuoltjakorotukset ja tarkastukset asumistukeen yms.
- Pyydät Neuvolasta apua arjen pyörittämiseen, jos sinne tulisi edes välillä perhetyöntekijä auttamaan lasten kansas
- Haet isommalle tarhapaikkaa puolipäiväisenä niin että saat aamupäivän olla pienen kanssa ja nukkua sen kanssa päikkärit, iltapäivä sujuu paremmin kun saat levätä.
Voimia ja jaksamisia, kyllä se arki lähtee rullaamaan kun saat ajatukset selväksi ja hoidat vaikka yhden asian kerrallaan päivässä, ei ole mikään tarve höntyillä joka paikkaan ja ei se lapsi siihen kuole vaikka välillä söisikin eineksiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkempä miehesi olisi lähtenyt jo aikaisemmin pois siitä liitosta. Jospa ap piti miestä väkisin teki lapsia, että mies pysyisi hänen luonaan.
Joo en pitänyt väkisin. Ihan oli mies mukana liitossa omasta tahdostaan. Itse minua aikoinaan kosikin. Ja kuten aiemmin kerroin, oli enemmän miehen idea laittaa toinen lapsi aluille. Olisipa vaan kertonut, että kun lapsi syntyy, hän kuitenkin aikoo lähteä..
Viimeyönä juuri mietin, kun olin molempien lasten takia pomppinut sängystä ylös useampaan otteeseen, että mite epäreilua on, kun mies vaan nukkuu/istuu drinkkibaarissa juuri tälläkin hetkellä. Että minä täällä yksin hoidan meidän yhteiset lapset.
Oikeasti, kyllä minulle tuli shokkina, että mies jonka luulin tunteneeni, vuosikausien kumppanini vaan otti ja lähti. Kyllähän minä tiedän, ettei ketään voi pakottaa jäämään liittoon, jonka kokee huonoksi eikä voi pakottaa jäämään lastenkaan luokse/lähelle. Mutta SILTI, aina ajattelin, että meillä molemmilla on sellainen vankkumaton rehtiys ja reiluus, oikeudenmukaisuus veressämme, että ei minun mieheni vaan lähtisi lastensa luota pois. Mutta niin vaan teki ja olen järkyttynyt, haukkukaa naiviksi ihan rauhassa. Eikö kehenkään nykypäivänä todela voi luottaa, paitsi itseensä? Kyllä on puistattavaa.
Kyllä minä tästä selviän lopulta voittajana, miehestä en voi mennä samaa sanomaan. Pitää olla kylmä ja tyhmä, jos ei tämmöinen teko tule myöhemmin mieleen kummittelemaan.
Toinen lapsistani on poika ja kyllä minä aion hänet kasvattaa niin, että hänestä tulee Mies. Sellainen mies, jolla on selkärankaa ja joka on ylpeä huolehtiessaan perheestään. Luotettava perheen tukipilari, horjumaton, vahva ja vastuuntuntoinen. Kuitenkin herkkä ja hellä. Mies, jonka vaimoa kaikki kadehtivat :).
Minulla on onneksi maailman ihanimmat lapset. Työtä heissä on kuin pienessä kylässä, mutta ei se mitään. Ainakin pitävät minut puhteessa.
Ap
Itse olisin varmaan aluksi sokeana raivosta. Minullakin on mies, joka on todella hyvä isä. Hän jakaa kasvatusvastuun, hoitaa kotia, elättää tällä hetkellä perheemme ja on moraaliltaan fiksu ja kypsä. Silti jossain tiedän, että ihan satavarmasti en voi hänen jäämiseen luottaa. Tiedän itsestäni etten voisi lapsia hylätä ikinä missään tilanteessa, mutta mieheni ehkä voisi jos väsyy tarpeeksi. Häneltä puuttuu ehkä se lopullinen raivoisa halu puolustaa lapsiaan ja ajatella heidän parastaan, joka minulla kytee jossain sisällä.
koska PYSTYI. Lapsemme syntyi kehitysvammaisena vaikka raskauden aikana todettiin jokaisessa ultrassa terveeksi. Miehelle kehitysvammainen lapsi oli liikaa, vaikka oli keskusteltu siitäkin mahdollisuudesta raskausaikana ja hän oli varma sopeutumisestan. Lapsemme ei ole down ja vammaisuus ei johdu kummankaan geeneistä, elämäntavoista tai iästä.
Mies sanoi lähtiessään että lähtee koska pystyy lähtemään ja vielä muotoili asian niin että mä en vaan naisena pysty samaan. Eli miesten tunne-elämän kylmyyden vuoksi lähteminen ja lopullinen hylkääminenkin on mahdollista.
Sama koskee myös äitejä!!!!
Yhtälailla se äiti voi joku kaunis päivä päättää että nyt lähden, ja yksin.
Miettikää sitä kun päätätte perustaa perhettä. Kyllä puolisoista tietää jo ennen lapsiakin että onko sitä sorttia että ottaa ja lähtee.
Vastuuton ihminen tekee tuollaista. Senhän saa tehdä jokainen halutessaan, jos tuollaiseen pystyy. Mä en pystyisi, enkä kyllä surisikaan moisen ukon lähtöä. Vihainen olisin korkeintaan itselleni, että olen tuollaiseen vastuuttomaan luuseriin haksahtanut ja vielä lapsia tehnyt :(.
Anna ukon mennä ja ole onnellinen. Parempi sun on ilman tuollaista ukkoa.
ja tiedoksi, että mies haluaa eron, koska ei enää tunne kipinää minua kohtaan. Rakastaa, mutta ei kuten ennen. Mitään muuta "vikaa" minussa ei kuulemma ole. Hän on omien sanojensa mukaan ansainnut onnellisen parisuhteen, jota nyt alkaa etisiä!?!
Ja yhdessä ollaan oltu 16 vuotta, joista puolet naimisissa.
Ap
Olette olleet jo todella kauan yhdessä, ja nyt yhtäkkiä lasten synnyttyä se kipinä on kadonnut... Miten lapsellinen mies voi olla?? Tuliko sille ihan täytenä yllätyksen lasten tuomat muutokset? Miten miehet ovat niin avuttomia, että eivät ymmärrä lasten ollessa pieniä heidän vievän suurimman osan äidin ajasta? En jaksa. Kannattaisi varmaan kaikkien naisten suosiolla hankkia lapset yksin. Miehiltä ei kannata odottaa yhtään mitään. Vaikka niillä kuinka olisi "tiedossa" mitä lapset elämälle tarkoittavat, niin ei. Aina sama vinkuvonku, miten vaimolla ei ole aikaa ja ei se ole enää niin hehkeäkään ja lapset valvottaa ja ahdistaa.
Ap, sinä selviät kyllä. Esikoisesi kasvaa koko ajan, ei tuon ikäinen enää kauaa valvota. Hän oppii pukemaan, syömään jne. Jo puolen vuoden päästä on helpompaa.
Suosittelen myös, että pistä esikoinen hoitoon, niin kamalalta kuin se ehkä kuulostaakin. Voit nukkua vauvan päiväunien aikaan.
Tosiaan niin kuin joku kirjoitti, tasa-arvoista vanhemmuutta ei oikeasti ole. Eihän se muuten olisi 99% mies joka lähtee. Kuinka moni äiti edes suostuisi olemaan vain viikonloppuäiti? Miehille tämä sen sijaan on usein ihan ok, eikä jakseta edes alkaa vääntää kättä (muka lasten parhaalla perustellen).
Lapset pitää tulla aikan aikuisten jälkeen. Puoliso on aina tärkeämpi kuin lapset. Lasten mukaan ei koskaan eikä missään saa mennä. Vaan lapset menee aina aikuisten mukaan ja tekee mitä niille sanotaan.
Se että hankitaan lapsia ei merkitse sitä että voit olla olematta puolison kanssa. Sun pitää viettää toisen kanssa ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Harrastaa seksiä yhtä paljon ja puhua yhtä paljon. Ne ei saa muuttua
koska PYSTYI. Lapsemme syntyi kehitysvammaisena vaikka raskauden aikana todettiin jokaisessa ultrassa terveeksi. Miehelle kehitysvammainen lapsi oli liikaa, vaikka oli keskusteltu siitäkin mahdollisuudesta raskausaikana ja hän oli varma sopeutumisestan. Lapsemme ei ole down ja vammaisuus ei johdu kummankaan geeneistä, elämäntavoista tai iästä.
Mies sanoi lähtiessään että lähtee koska pystyy lähtemään ja vielä muotoili asian niin että mä en vaan naisena pysty samaan. Eli miesten tunne-elämän kylmyyden vuoksi lähteminen ja lopullinen hylkääminenkin on mahdollista.
Lapsi pitää antaa sosiaalivoranomaisille. Ei ole mitään järkeä tuhota elämäänsä hoitamalla loppuikä vammaista lasta
miksi vie lapset noin kauas sinusta. Onko yhteishuoltajuus? Jos on niin eihän sinun ole pakko antaa lupaa.