Lue keskustelun säännöt.
Siis kertokaa nyt joku mulle, millä oikeudella lasten isä vaan lähtee perheestä?
13.01.2013 |
Tilanne on se, että meillä on kaksi lasta, 1v 10kk ja 5 kk. Mies kertoi kuukausi sitten, että haluaa eron ja haluaa välittömästi muuttaa pääkaupunkiseudulle, koska "se on hänen tyylisensä paikka". Perheemme asuu 150 km päässä Helsingistä. Sanoin, ettei hän voi mitenkään tehdä sitä, jättää minua yksin hoitamaan lapset ja kodin, lapsethan ovat myös hänen vastuullaan. Hän vain sanoi, että kyllä hän kantaa vastuun ja maksaa elatusmaksut ja tulee välillä tapaamaan lapsia. Esikoista hän haluaa ottaa yökylään luokseen, heti kun saa asunnon.
Vääntäkää nyt minulle joku rautalangasta, miksi miehellä on oikeus tehdä noin? Minusta toki voi erota, mutta että jättää minut tnne yksin lasten kanssa selviytymään päivästä toiseen, ilman tukiverkkoja. Minusta hänen täytyisi etsiä asunto täältä kotipaikkakunnaltamme, jotta voi osallistua lasten arkeen ja auttaa minua. Kuopus on niin vauva vasta, ettei häntä voi päästää isälleen joka toinen vloppu. Ja nyt kun isä ei edes ole kummemmin maisemissa, ei hänelle ja kuopukselle taida hirveän kiinteää suhdetta päästä kehittymänkään. Että miten esim kuopuksen ollessa 2 tai 3 v, häntä edes voisi päästää isälleen yhtäkkiä viikonlopuiksi. Minulla on täällä vain vanha äitini joskus apuna, mutta ei hän jaksa lapsia hoitaa. Tulee katsomaan hetkeksi, että pääsen rauhassa suihkuun välillä.
Anteeksi sekava teksti, mutta olen ny jo kolmen viikon jäljiltä ihan loppuun palanut :(. Hirveitä rutmihäiriöitä koko ajan. Esikoinen edelleen valvottaa öisin ja vauva tietysti myös. Hoidan siis lapsia 24/7. Apua kai voisi palkata, mutta millä rahalla. Miehellä pieni palkka, josta joutuu varmaan maksamaan minimielarit ja itse olen äitiyslomalla. Eikä se, että joku tulisi tänne silloin tällöin auttelemaan, ole mistään kotoisin. Minun on joskus pakko saada nukkua öisin, nukkua aamulla pitkään, haluan ja tarvin joka illalle apua nukkumaanmenorumban kanssa, iltapuurot, pesut, iltasadut, vauva huutaa hampaita ja esikoisella hirveä uhmaikä päällä.
Millä oikeudella mies nyt elää vapaata elämää ja istuu kahviloissa ja drinkkibaareissa?? Ei ole pyykkivuoria ei tarvi raahata kaupasta säkkikaupalla tavaraa. Ei tarvi valvoa öitä, pestä pyllyjä, pukea raivoavaa lasta, ei tarvi koko ajan olla jotakuta syöttämässä, viihdyttämässä, nukuttamassa, heijaamassa, pesemässä, siivoamassa, kokkaamassa. Iltaisin, kun olen saanut lapset nukkumaan, rojahdan sohvalle itkemään. Itkemään sitä, että millä helvetin voimilla jaksan huomenna taas saman alusta??
Eri asia, jos lapset olisivat hieman vanhempia, että voisivat heti olla isällään joka toinen vloppu ja vaikka kerran viikollakin yötä. Mutta kun toinen on vasta vauva!
Ja miehellä ei ole toista naista, siitä joku kuitenkin tulee tänne vouhottamaan. Asuu veljellään yksiössä. Viimeksi kun tuli lapsia katsomaan pikaisesti oli kyllä niin hirveän näköinen rasvaisen lettinsä ja partansa kanssa, että kukaan nainen ei varmasti sellaista nurkkiinsa huolisi.
Niin ne oikeudet. Jos joku tietää, kertokaa!!
Kommentit (179)
ihan sillä oikeudella, että jotkut miehet voi perheen perustettuaan osoittautua todella mulkuksi.
Valitettavasti. Se on sitten naisen kohtalo. Sinun, minun ja monen muun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun toisen menojalka vipattaa ei oikein ole mitään tehtävissä. Parempi antaa mennä. Jos itsellä ei ole halua pysyä suhteessa, perheessä ei sitä voi pakottaakaan.
Ap, kuulostaa siltä että sinäkin olet valmis luopumaan miehestäsi miehenä, mutta et lasten isänä ja nimenomaan siitä avusta, joka miehestä on lastenhoitoon.
Yritä sopia asiat niin, että ne ovat sinulle mahdollisimman hyvät. Elarit siis lähinnä niin, että ne voidaan tarkistaa paremmiksi kun miehen tuötilanne muuttuu. En paljon laskisi sen varaan, että miehestä on iloa ladten hoidossa.
Onko miehellä sukulaisia, jotka voisivat sinua auttaa antamalla aikaansa?
Älä katkeroidu. Älä kerro lapsille minkälainen ääliö isä on. Älä kerro lapsille, että isä lähti kun ei kestänytkään vauva-arkea. Ja sun pitäisi itse lopettaa äitiyden suorittaminen. Kyllä sä voit joskus antaa lasten katsoa videoita vähän pitempään, laittaa ruuaksi pelkkää makaroonia, lukea iltasaduksi vain lyhyen runon, antaa lapsen leikkiä ihan omiaan. Voin olla väärässä, mutta kirjoituksestasi tuli kuva että olet äitinä hyvin tunnollinen ja teet kaiken tiptop. Halaus sinulle.
Mikä ihmeen vanhempi on vanhempi joka "auttaa" omien lastensa hoidossa? Minäkin olisin mielelläni vanhempi joka silloin tällöin vähän "auttelee". Miksi en saa?Ja kai sinä saat jos haluat. On ihmisiä, jotka ovat vanhempia syvimmässä unessaan tai vielä vanhoilla päivillään. Yleensä tällaiset ihmiset ovat vastuuntuntoisia, rakastavia, välittäviä. Lapset eivät ole taakka, vaan elämää. Jos et ole valmis sitoutumaan ja kantamaan koko pakettia, niin aina voi tehdä muita ratkaisuja.
Ei vanhemmuus ole kilpailu siitä, kuka tekee enemmän tai vähemmän. Joka hommaan sillä mielellä ryhtyy, että kaikki mitataan ja lasketaan, pistetään vanhempien välillä tasan... Lopputulos on onnettomia ihmisiä, hajonneita koteja.
Tykkään lapsista, mutta en koskaan ole kokenut vauvakuumetta tai tuntenut tarvetta hoivata yhtään mitään. Olen uraorientoitunut ja kiinnostunut älyllisistä asioista. Kukkuuleikki vauvan kanssa on aina ollut epämiellyttävää pakkopullaa. Kun lastenteosta puhuimme, mietimme ja sovimme, päätimme, että se onnistuu jos vastuu pannaan tasan. Kuinkas kävi? Sanottaisko vaikka niin, että täällä himassa kökin kakaroiden kanssa taas ja mies on harrastamassa... taas. Vituttaa.
Kai hän nyt osaa itsensä ja lapsensa hoitaa ilman apuakin. Hän osaa varmasti myös elättää itsensä ja lapsensa. Mihinkään muuhunhan ei toisia tarvita.
Tollanen valittaminen on naurettavaa. Lopettaisi valittamisen ja jatkaisia elämää
Taidat olla itsekin perheesi hylännyt luuseri, jonka mielestä on oikein jättää väsynyt äiti yksin kahden pienen kanssa? Vai oletko joku kermaperselähivanhempi, jolla on omat vanhemmat kadun toisella puolella, palkattu siivooja ja lastenvahti käytettävissä ja joka nippa nappa kantaa vastuun yhdestä isovanhempien luona enimmäkseen oleilevasta ipanasta?
Normaalijärkinen, kutakuinkin tavallista elämää elävä ihminen tajuaa, että äidillä voi olla ongelmia jaksamisen kanssa. Kenellä tahansa äidillä. On helvetillisen rankkaa toisinaan kantaa yksin vastuu lapsista - se vastuu, jonka lähtökohtaisesti oletti jakautuvan kahden aikuisen ihmisen harteille.
On eri asia joutua leskeksi kuin jäädä lähivanhemmaksi niin, että entinen puoliso viettää helppoa ja mukavaa elämää tavaten lapsia vain silloin kun sattuu sopimaan. Etävanhemmalla ei viime kädessä ole velvollisuus kuin hoitaa elatusmaksut ajallaan ja niistäkin voi luistella, jos osaa. Mikä määrä velvollisuuksia jää lähivanhemmalle? Mieti jos osaat yhtään päätäsi käyttää!
Juuri oli Hesarissa juttu, jossa todettiin, että jo nyt 20% pääkaupunkiseudun erolapsista elää vuoroviikkoperheissä. Tämän trendin voi olettaa vain kasvavan ja leviävän koko maahan.
Miehet ottavat pääsääntöisesti eron naisista, eivät lapsistaan.
Odotan ilolla myös sitä, että tapaamisen estämisen tuleva lakimuutos tulee voimaan ja toimii miesten suojana erotilanteessa. Tämä muuttaa edelleen tilannetta.
Muistetaan vielä sekin tilasto, että 80% eroista aloitteen tekee nainen, niin saadaan nämä tarinat jättäjämiehistä oikeisiin mittasuhteisiin.
Vain hyvin pieni vähemmistö miehistä on Tauskeja, eikä sellaisista kannata vetää johtopäätöksiä kaikista miehistä.
Harva nyxä jaksaa sietää sitä, että mies ajattelee ensisijaisesti, että exä ei pala loppuun.
Toisaalta sitä tapahtuu paljon, että exät eivät osaa päästää irti, eivätkä usko, että suhde on ohi. Roikutaan miehessä muka lasten nimissä ja anellaan miestä takaisin, että lasten äiti ei väsy ja halutaan olla jos millä keinoin tekemisissä, että miehen pitäisi muka ajatella ensisijaisesti exäänsä.
Vaikka täällä jatkuvasti exät haukkuu nyxiä, ymmärrän niitä nyxiä siinä suhteessa, että suhteeseen ei mahdu kolmea ihmistä ja exän vain pitää joskus antaa periksi ja ymmärtää väistyä miehen elämästä.
se saattaa etäännyttää miestä entisestään lapsistaan.
Meillä ei ollut tilanne ihan niin paha erotessa, mutta meilläkin mies oletti mun automaattisesti ottavan kaiken vastuun lapsista. Hän halusi vain sen joka toisen viikonlopun.
Olin kärsivällinen, mutta pikkuhiljaa kannustin häntä ottamaan lisävuoroja ja vastuuta. Vuoden päästä hänkin tajusi, että on ihan kaikkien etu (myös hänen), ettei lasten äiti pala loppuuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri oli Hesarissa juttu, jossa todettiin, että jo nyt 20% pääkaupunkiseudun erolapsista elää vuoroviikkoperheissä. Tämän trendin voi olettaa vain kasvavan ja leviävän koko maahan.
Miehet ottavat pääsääntöisesti eron naisista, eivät lapsistaan.
Odotan ilolla myös sitä, että tapaamisen estämisen tuleva lakimuutos tulee voimaan ja toimii miesten suojana erotilanteessa. Tämä muuttaa edelleen tilannetta.
Muistetaan vielä sekin tilasto, että 80% eroista aloitteen tekee nainen, niin saadaan nämä tarinat jättäjämiehistä oikeisiin mittasuhteisiin.
Vain hyvin pieni vähemmistö miehistä on Tauskeja, eikä sellaisista kannata vetää johtopäätöksiä kaikista miehistä.
omiin lapsiin nähden. Omassa tuttavapiirissäni on joko
- lasten huoltajuus jaettu 50/50
- lapset äidillään ja vain joka toinen viikonloppu isällään. Kaikissa näissä tapauksissa se on nimenomaan isä, joka ei halua enempää tapaamisia.
- lapset pääasiassa äidillään, joka ei suostu antamaan isälle enempää tapaamisia. Isä vienyt jutun oikeuteen.
Vaihtoehto ykkösiä on noin. 39 %, kakkosia 60 % ja kolmosia 1 %.
Tämä toimii niin kauan. kunnes mies löytää uuden. Harva nyxä jaksaa sietää sitä, että mies ajattelee ensisijaisesti, että exä ei pala loppuun.
Toisaalta sitä tapahtuu paljon, että exät eivät osaa päästää irti, eivätkä usko, että suhde on ohi. Roikutaan miehessä muka lasten nimissä ja anellaan miestä takaisin, että lasten äiti ei väsy ja halutaan olla jos millä keinoin tekemisissä, että miehen pitäisi muka ajatella ensisijaisesti exäänsä.
Vaikka täällä jatkuvasti exät haukkuu nyxiä, ymmärrän niitä nyxiä siinä suhteessa, että suhteeseen ei mahdu kolmea ihmistä ja exän vain pitää joskus antaa periksi ja ymmärtää väistyä miehen elämästä.
se saattaa etäännyttää miestä entisestään lapsistaan.
Meillä ei ollut tilanne ihan niin paha erotessa, mutta meilläkin mies oletti mun automaattisesti ottavan kaiken vastuun lapsista. Hän halusi vain sen joka toisen viikonlopun.
Olin kärsivällinen, mutta pikkuhiljaa kannustin häntä ottamaan lisävuoroja ja vastuuta. Vuoden päästä hänkin tajusi, että on ihan kaikkien etu (myös hänen), ettei lasten äiti pala loppuuun.
Enkä halua siis itse tavata häntä ollenkaan. Kyse on vain yhteisvastuusta yhteisistä lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun toisen menojalka vipattaa ei oikein ole mitään tehtävissä. Parempi antaa mennä. Jos itsellä ei ole halua pysyä suhteessa, perheessä ei sitä voi pakottaakaan.
Ap, kuulostaa siltä että sinäkin olet valmis luopumaan miehestäsi miehenä, mutta et lasten isänä ja nimenomaan siitä avusta, joka miehestä on lastenhoitoon.
Yritä sopia asiat niin, että ne ovat sinulle mahdollisimman hyvät. Elarit siis lähinnä niin, että ne voidaan tarkistaa paremmiksi kun miehen tuötilanne muuttuu. En paljon laskisi sen varaan, että miehestä on iloa ladten hoidossa.
Onko miehellä sukulaisia, jotka voisivat sinua auttaa antamalla aikaansa?
Älä katkeroidu. Älä kerro lapsille minkälainen ääliö isä on. Älä kerro lapsille, että isä lähti kun ei kestänytkään vauva-arkea. Ja sun pitäisi itse lopettaa äitiyden suorittaminen. Kyllä sä voit joskus antaa lasten katsoa videoita vähän pitempään, laittaa ruuaksi pelkkää makaroonia, lukea iltasaduksi vain lyhyen runon, antaa lapsen leikkiä ihan omiaan. Voin olla väärässä, mutta kirjoituksestasi tuli kuva että olet äitinä hyvin tunnollinen ja teet kaiken tiptop. Halaus sinulle.
Mikä ihmeen vanhempi on vanhempi joka "auttaa" omien lastensa hoidossa? Minäkin olisin mielelläni vanhempi joka silloin tällöin vähän "auttelee". Miksi en saa?Ja kai sinä saat jos haluat. On ihmisiä, jotka ovat vanhempia syvimmässä unessaan tai vielä vanhoilla päivillään. Yleensä tällaiset ihmiset ovat vastuuntuntoisia, rakastavia, välittäviä. Lapset eivät ole taakka, vaan elämää. Jos et ole valmis sitoutumaan ja kantamaan koko pakettia, niin aina voi tehdä muita ratkaisuja.
Ei vanhemmuus ole kilpailu siitä, kuka tekee enemmän tai vähemmän. Joka hommaan sillä mielellä ryhtyy, että kaikki mitataan ja lasketaan, pistetään vanhempien välillä tasan... Lopputulos on onnettomia ihmisiä, hajonneita koteja.
Tykkään lapsista, mutta en koskaan ole kokenut vauvakuumetta tai tuntenut tarvetta hoivata yhtään mitään. Olen uraorientoitunut ja kiinnostunut älyllisistä asioista. Kukkuuleikki vauvan kanssa on aina ollut epämiellyttävää pakkopullaa. Kun lastenteosta puhuimme, mietimme ja sovimme, päätimme, että se onnistuu jos vastuu pannaan tasan. Kuinkas kävi? Sanottaisko vaikka niin, että täällä himassa kökin kakaroiden kanssa taas ja mies on harrastamassa... taas. Vituttaa.
Ja tuon mihin kommentoit, lastenhoidon puoliksi pistämisestä. Olen muuten kuin sinä, lapset eivät ole meillä kukkuu-leikkejä leikkineet. Mutta olen hommaan lähtenyt sillä mielellä, että saatan jonain päivänä kantaa vastuun yksin, luoja ties mistä syystä.
Mies meillä kanssa kuvitteli, vaikka on "lapsirakas" (= kuti, kuti, mitä kullannuppu, heitellään sua vähän ilmaan, sitten isi syö rauhassa ja katsoo telkkaria rauhassa, kuti, kuti, kullannuppu) voi tehdä asiat kuten ennenkin. Meillä avuksi löytyivät harrastukset, joita mies harrastaa lasten kanssa. Junnujen futista, retkeilyä, luistelua, pyöräilyä. Lapset ovat siis isin kanssa harrastamassa. Golf-kurssillekin menivät aika pieninä mukaan ja innostin miehen opettamaan lapsille tenniksen perusteita.
En todellakaan tiedä, mitä sanoa. Ihan uskomatonta. Usko pois, mies tulee vielä takaisin ovesi taakse ruikuttamaan. Nyt on päällä joku "pikkulapset ei ole kivoja, haluan vapaan elämän takaisin" -vaihe. Toivottavasti sulla on silloin jo uusi kunnollinen mies, joka sitten kiväärinpiipulla osoittelee roudan palauttamaa porsasta ovenraosta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva nyxä jaksaa sietää sitä, että mies ajattelee ensisijaisesti, että exä ei pala loppuun.
Toisaalta sitä tapahtuu paljon, että exät eivät osaa päästää irti, eivätkä usko, että suhde on ohi. Roikutaan miehessä muka lasten nimissä ja anellaan miestä takaisin, että lasten äiti ei väsy ja halutaan olla jos millä keinoin tekemisissä, että miehen pitäisi muka ajatella ensisijaisesti exäänsä.
Vaikka täällä jatkuvasti exät haukkuu nyxiä, ymmärrän niitä nyxiä siinä suhteessa, että suhteeseen ei mahdu kolmea ihmistä ja exän vain pitää joskus antaa periksi ja ymmärtää väistyä miehen elämästä.
se saattaa etäännyttää miestä entisestään lapsistaan.
Meillä ei ollut tilanne ihan niin paha erotessa, mutta meilläkin mies oletti mun automaattisesti ottavan kaiken vastuun lapsista. Hän halusi vain sen joka toisen viikonlopun.
Olin kärsivällinen, mutta pikkuhiljaa kannustin häntä ottamaan lisävuoroja ja vastuuta. Vuoden päästä hänkin tajusi, että on ihan kaikkien etu (myös hänen), ettei lasten äiti pala loppuuun.
Ei lapsistaan voi erota eikä ne lapset ole osa ex-vaimoa vaan ne ovat omia lapsia!
Harva nyxä jaksaa sietää sitä, että mies ajattelee ensisijaisesti, että exä ei pala loppuun.
Toisaalta sitä tapahtuu paljon, että exät eivät osaa päästää irti, eivätkä usko, että suhde on ohi. Roikutaan miehessä muka lasten nimissä ja anellaan miestä takaisin, että lasten äiti ei väsy ja halutaan olla jos millä keinoin tekemisissä, että miehen pitäisi muka ajatella ensisijaisesti exäänsä.
Vaikka täällä jatkuvasti exät haukkuu nyxiä, ymmärrän niitä nyxiä siinä suhteessa, että suhteeseen ei mahdu kolmea ihmistä ja exän vain pitää joskus antaa periksi ja ymmärtää väistyä miehen elämästä.
se saattaa etäännyttää miestä entisestään lapsistaan.
Meillä ei ollut tilanne ihan niin paha erotessa, mutta meilläkin mies oletti mun automaattisesti ottavan kaiken vastuun lapsista. Hän halusi vain sen joka toisen viikonlopun.
Olin kärsivällinen, mutta pikkuhiljaa kannustin häntä ottamaan lisävuoroja ja vastuuta. Vuoden päästä hänkin tajusi, että on ihan kaikkien etu (myös hänen), ettei lasten äiti pala loppuuun.
Ei lapsistaan voi erota eikä ne lapset ole osa ex-vaimoa vaan ne ovat omia lapsia!
Tai kuinka moni uusi kumppani tämän ymmärtää. Ei moni. Ja sitten on ne vanhemmat, jotka pelaavat lasten kautta ja saavat aikaiseksi, että jos haluaa exästä eroon pitää erota koko entisestä perheestä. Mutta jos kaikki olisivat aikuisia ja vanhempia ei joka toinen liitto päätyisi eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
exien toiveajattelua vain
En todellakaan tiedä, mitä sanoa. Ihan uskomatonta. Usko pois, mies tulee vielä takaisin ovesi taakse ruikuttamaan. Nyt on päällä joku "pikkulapset ei ole kivoja, haluan vapaan elämän takaisin" -vaihe. Toivottavasti sulla on silloin jo uusi kunnollinen mies, joka sitten kiväärinpiipulla osoittelee roudan palauttamaa porsasta ovenraosta :)
ollaan vaatimassa vaikka mitä lasten nimissä heti kun kuullaan, että mies on löytänyt uuden.
Kai se on ymmärrettävää. Halutaan tunkea vielä kerran miehen elämään ja kokeilla, saisiko sen takaisin.
Kun rakkaus loppuu, se loppuu.
Jos annatte miesten hoitaa alusta asti lapsia, eron jälkeen isillä on lämpimämmät välit lapsiinsa. Mutta moni äiti omii vauvan imettämisen nimissä niin, että miehellä ei ole osaa, eikä arpaa äidin ja vauvan symbioosiin. Isä on vain apulainen.
Samalla unohtuu se parisuhdekin kun äiti ja vauva on niin kiinni toisissaan.
Harva nyxä jaksaa sietää sitä, että mies ajattelee ensisijaisesti, että exä ei pala loppuun.
Toisaalta sitä tapahtuu paljon, että exät eivät osaa päästää irti, eivätkä usko, että suhde on ohi. Roikutaan miehessä muka lasten nimissä ja anellaan miestä takaisin, että lasten äiti ei väsy ja halutaan olla jos millä keinoin tekemisissä, että miehen pitäisi muka ajatella ensisijaisesti exäänsä.
Vaikka täällä jatkuvasti exät haukkuu nyxiä, ymmärrän niitä nyxiä siinä suhteessa, että suhteeseen ei mahdu kolmea ihmistä ja exän vain pitää joskus antaa periksi ja ymmärtää väistyä miehen elämästä.
se saattaa etäännyttää miestä entisestään lapsistaan.
Meillä ei ollut tilanne ihan niin paha erotessa, mutta meilläkin mies oletti mun automaattisesti ottavan kaiken vastuun lapsista. Hän halusi vain sen joka toisen viikonlopun.
Olin kärsivällinen, mutta pikkuhiljaa kannustin häntä ottamaan lisävuoroja ja vastuuta. Vuoden päästä hänkin tajusi, että on ihan kaikkien etu (myös hänen), ettei lasten äiti pala loppuuun.
Ei lapsistaan voi erota eikä ne lapset ole osa ex-vaimoa vaan ne ovat omia lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka esitetään jokaisen perhesurman jälkeen: miten vastaavat saataisiin ehkäistyä jatkossa?
Annetaan niiden miesten tai naisten lähteä kun sen itse kokevat parhaaksi, eikä kuormiteta sen enempää. Tästä näkökulmasta ap:n mies näyttäytyy jopa vastuuntuntoisena.
Asioilla on aina niin kovin monta eri puolta.
joka esitetään jokaisen perhesurman jälkeen: miten vastaavat saataisiin ehkäistyä jatkossa?
Annetaan niiden miesten tai naisten lähteä kun sen itse kokevat parhaaksi, eikä kuormiteta sen enempää. Tästä näkökulmasta ap:n mies näyttäytyy jopa vastuuntuntoisena.
Asioilla on aina niin kovin monta eri puolta.
mutsi tappaa kersat ja itsensä?
minä erosin miehestä, joka on sen jälkeen kaikin keinoin yrittänyt viedä lapset ja luulee, että siten voi jatkaa elämäänsä yhteiskunnan pummina. Ei ikinä tulisi mieleenikään työntää lapsia tuolle p-ahousulle.
joka esitetään jokaisen perhesurman jälkeen: miten vastaavat saataisiin ehkäistyä jatkossa?
Annetaan niiden miesten tai naisten lähteä kun sen itse kokevat parhaaksi, eikä kuormiteta sen enempää. Tästä näkökulmasta ap:n mies näyttäytyy jopa vastuuntuntoisena.
Asioilla on aina niin kovin monta eri puolta.
mutsi tappaa kersat ja itsensä?
eroaa minusta ja muuttaa 300km päähän minusta, jolloin näen lapsiani pari päivää kuussa? Mikä oikeuttaa naisen tekemään näin pahaa omille lapsilleen. He vieraantuvat omasta isästään ja eivät ikinä pysty elämään sellaista elämää kuin olisin heille halunnut. Kuinka nainen voi ajatella niin itsekkäästi ja lähteä 15v jälkeen, kun vain kipinä oli loppunut. Täytyy olla jollain asteen sairas ihminen, joka tekee näin omille lapsillee ja miehelle, jota hän lupasi aikoinaan rakastaa ikuisesti.
Omassa tuttavapiirissäni on joko
- lasten huoltajuus jaettu 50/50
- lapset äidillään ja vain joka toinen viikonloppu isällään. Kaikissa näissä tapauksissa se on nimenomaan isä, joka ei halua enempää tapaamisia.
- lapset pääasiassa äidillään, joka ei suostu antamaan isälle enempää tapaamisia. Isä vienyt jutun oikeuteen.Vaihtoehto ykkösiä on noin. 39 %, kakkosia 60 % ja kolmosia 1 %.
Oma mieheni joutui exänsä jättämäksi (lähti toisen miehen mukaan, joka mm. hakkasi tätä eukkoa) joka vei lapsen mennessään, yritti vaatia yksinhuoltajuutta täysin perusteetta ja estää miestäni tapaamasta lastaan. Onneksi lastenvalvoja nauroi moiselle typerälle vaateelle. Mies olisi ottanut ja ottaisi edelleen lapsen luokseen (nykyään siis meidän luokse) asumaan, jossa lapsen olisi muutenkin parempi. On oma huone, rakastava, tasapainoinen ilmapiiri, lapsi on aina itkenyt sunnuntai-iltaisin ettei halua lähteä äidilleen, joka ei ole pystynyt tarjoomaan pysyviä turvallisia olosuhteita lapselle, ennenkuin vasta nyt... Mutta nainen ei suostu. Mieheni veli taas hairahti sairaaseen wt-horo-narsistiakkaan, ja liian myöhään huomasi millaisen ihmisen kanssa on tekemisissä, eli ehtivät naimisiin ja tekemään lapsen (naisen jolla ennestään jo kaksi lasta ja vanhempi kuin mieheni veli, joka mm. on myynyt itseään että saa kaikkea kivaa, jo ollessaan ´2 lapsen äiti, ei osaa laittaa ruokaa, tarjoo lapsilleen eineksiä ruuaksi, antaa pienimmän syödä sormillaan kaiken ruuan jnejne,) kun mies sai voimaa erota hänesta, niin hän kaikin keinoin tekee kiusaa ja estää miestä tapaamasta lastaan, joka mielellään ottais lapsen luokseen asumaan. Lastenvalvoja tai muutkaan tahot ei ota kantaa, vaikka nainen on täysin sopimaton äidiksi, tissuttelee harva se ilta lasten läsnä ollessa.. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.. Että turha selittää et miehet on aina niitä pahoja..
Ja kai sinä saat jos haluat. On ihmisiä, jotka ovat vanhempia syvimmässä unessaan tai vielä vanhoilla päivillään. Yleensä tällaiset ihmiset ovat vastuuntuntoisia, rakastavia, välittäviä. Lapset eivät ole taakka, vaan elämää. Jos et ole valmis sitoutumaan ja kantamaan koko pakettia, niin aina voi tehdä muita ratkaisuja.
Ei vanhemmuus ole kilpailu siitä, kuka tekee enemmän tai vähemmän. Joka hommaan sillä mielellä ryhtyy, että kaikki mitataan ja lasketaan, pistetään vanhempien välillä tasan... Lopputulos on onnettomia ihmisiä, hajonneita koteja.