Pitääkö etälapsen takia luopua kissasta?

Moniko kyseli, että onkohan se lapsi nyt oikeasti allerginen? Useimmat viestit kulkivat sellaista latua, että jos äiti sanoo, että lapsi on allerginen -> äitipuolen kissalta henki pois.

isä tai lapsen lähiäiti kantaa riskin siitä, että lapsen allergia muuttuu ajan myötä astmaksi. Itse en allergista lasta päästäisi kissakotiin kyläilemään, ainakaan säännöllisesti.

siedättäminen? Allergisoivaa ainetta/asiaa ei vältellä vaan siedätetään itseään sille, se nimenomaan ehkäisee allergiaa, ei pahenna.

Ja meillä lasta hoitaa yksi suomen johtavista allergialääkäreistä.

näin on, sikäli kun kyse ei ole todella pahasta allergiasta (esim hengitystiet turpoavat umpeen). Silmien punoitus ei vaikuta pahalta. Meilläkin siis allergisia (todettu) ja kissa eikä oireita ole.

Viesti vaikutti kyllä siltä että sen on kirjoittanut lapsen äiti, ei tuo uusi kumppani....

Ja aina vieraillessaan kissatalouksissa ( ystävillämme, ennen äidilläni, jonka kissa onneksi just kuoli) lapsen silmät ensin punoittivat ja sitten tulehtuivat. Onpa tosi kivaa ja hyvää siedätystä. Ja tulehdusaltistukseen riittää alle tunti, varsinkin silloin kun on muuta allergisoivaa ilmassa.

Ei mitään järkeä, jos allergialääkkeet toimivat ja vierailuita on noin kovin vähän. Jos lapsi muuttaisi pysyvästi asumaan isänsä luokse (siis kissatalouteen) niin tilanne olisi ehkä toinen, mutta siitäkin pitäisi keskustella kunnolla naisen ja miehen välillä ensin.

Mies ei voi yksinään sanella tuollaisia asioita, että lapset tulee ja menee tai muuttavat tänne tai kissa pois.

Kissa SAA JÄÄDÄ. Parin vuoden kuluttua allerginen lapsi ei välttämättä edes halua vierailla niin paljoa, jos ja kun teini-ikä iskee. Nämä asiat muuttuvat nopeasti, joten antakaa vanhan kissan olla.

ei niitä huvikseen pidä lapselle syöttää. Ne ovat lääkkeitä.

tosiaan jos joku paikka on ollut sen puolen vuoden ajan niin siellä.

tollasten paskojen kanssa lapsen eii kannattaisi ehkä olla misään tekemisissä.

omituista vain, kun nämä "kyllä pitää luopua" -huutelijat eivät lukeneet ap:n uusimpia viestejä ;D

Oliko siis niin, että lasten äiti yritti estää tapaamisia kissa-allergia verukkeena, ja kun ei onnistunut, otti itselleenkin pari kissaa? Heh!

Tuossa olisikin ollut tosi mukavaa, kun äitipuoli luopuisi pitkäaikaisesta lemmikistään etälapsen allergian takia, ja muutaman vierailuviikonlopun jälkeen lapsi kertoisi iloisena että me muuten otettiin kotiin kissa! Miettikää tätä te, joiden mielestä ap:n olisi pitänyt luopua kissastaan.

Ei todellakaan mennä lähin "on se allerginen" väitteellä, vaan viedään lapsi lääkäriin ja kokeisiin sekä tarkkaillaan lasta ja tämän oireita kissan lähellä. Mutta jos se allergia todetaan ja siitä on selkeitä oireita niin sen jälkeen minun mielestäni kissan on vaihdettava kotia. Äitipuoli on valinnut miehen jolla on lapsia, ne lapset on siis osa perhettä. Ja kaikilla perheenjäsenillä on oikeus kotiin jossa ei tarvi vetää lääkkeitä jotta voi hengittää. Tai sitten isä hommaa uuden kissattoman asunnon jossa asuu kun lapset ovat hänellä.

Lukemalla koko ketjun saisi selville että lasten kotonakin on jo kissoja. Ei enää tarvitse ränkyä siitä miten kamalaa isän luona on :)

Ymmärrätkö? Tai ethän sä toki tunnu ymmärtävän, eikä mikään ihme, harva äitipuoli mistään mitään oikeasti tajuaakaan. Tyhmiä jämien kimpussa riekkuvia horoja kun ovat.

se äiti on tässä tapauksessa se typerys. Ja ihan yhtä jämä kuin ex-miehensäkin.

pakko sanoa että te allergian vähättelijät; uskon myös etä siedättyminen on mahdollista. Mutta jos ON allerginen, niin aika kurjaa on joutua jatkuvasti kärsimään siitä. Jokaisen joka altistaa lapsensa, pitäisi ensin itse kokeilla allergista elämää. Lievätkin oireet kiusaavat ja tosiaan mikä tahansa lisäkuormitus voi pahentaa allergiaa. Ja koska koko keho reagoi, kaikki oireet eivät näy edes ulospäin. Lisäksi esim. astma tulee pikku hiljaa, eikä sitä välttämättä huomaa itse. Pikku hiljaa epämukavuutta aiheuttavat asiat karsiutuu elämästä pois ja elämä rajoittuu rajoittumistaan. Mut pääasiahan se on että kissat ja koirat porskuttaa. Allergia on joskus hengenvaarallinen, mutta huonosti hoidettuna elämänlaatua erittäin paljon huonontava tekijä. Ja hoitotasapainon löytyminen voi olla vaikeaa. Pahassa allergiassa elimistöön tuupataan jatkuvasti kortisonia. Että asia ei ole ihan yksinkertainen. Ja siedätettykin on. Terveisin 3 eri tavoin allergista ja astmaista lasta kasvattanut.

Moniko kyseli, että onkohan se lapsi nyt oikeasti allerginen? Useimmat viestit kulkivat sellaista latua, että jos äiti sanoo, että lapsi on allerginen -> äitipuolen kissalta henki pois.

lapsen oireita tarkkailemalla. Harva taitais oikeesti olla samantien tappamassa kissaa. Tiedä sitten kuka tässä oli tyhmä...

Ihmiset, joille suhde elukkaan menee lasten edelle on jotenkin säälittäviä!

Jos mies nimittelis mun kissaa elukaksi niin sais kyllä häipyä! Heittäisin kaikki kamat ikkunasta ja kakaran perässä!

josta ei ole harmia hänen lapselleen ja joka ei kutsu lasta kakaraksi. Kissa hiiteen.

Naiselle lapsi ei ole kissaa tärkeämpi, miehelle tietenkin on.

"nykyajan ratkaisemattomat ongelmat" eli mitään oikeaa ratkaisua ei ole.

Ehkäpä voisitte muuttaa erilleen siksi ajaksi, mikä kissalla on vielä jäljellä?

Nainen on asunut yksin vuosia ja hänellä on ollut vanha kissansa jo yli 10 vuotta. Naisen luokse muuttaa eronnut mies. Noin puolen vuoden kuluttua tästä miehen kakarat tuodaan asuntoon. Toinen oirehtii ja sillä todetaan kissa-allergia. Kakara jatkaa käyntejä isänsä luona allergialääkkeiden kanssa ja pärjää hyvin. Pitäisikö naisen luopua kissastaan parina viikonloppuna kuussa käyvän kakaran takia?

Ymmärrätkö? Tai ethän sä toki tunnu ymmärtävän, eikä mikään ihme, harva äitipuoli mistään mitään oikeasti tajuaakaan. Tyhmiä jämien kimpussa riekkuvia horoja kun ovat.

Ja vielä ihmetellään että joku sanoo miehen lapsia kakaroiksi. Eli eronnut mies on jämä. Tämä jämä, jolla on lapsi, ei saa enää koskaan olla kenenkään toisen naisen kanssa? Ehkäpä tämä riekkuva horo ei olekaan ollut miehesi anteeksi jämän perässä, eikä eron syy muutenkaan.