Pelottavan monen lihavan suusta kuulee:

Aika surullista jos sua ihan vallan PELOTTAA toisten ihmisten valinnat ja elämä.



Keskity omaan elämääsi, tollo.

Oli kyse sitten omasta tai toisten painosta. Löytyy läskejä jotka puolustelevat oikeuttaan olla läskejä ja eväävät toisilta oikeuden valita tuttavansa tai kumppaninsa ulkonäön mukaan tai oikeuden arvostella ihmisiä ulkonäön perusteella. Löytyy myös niitä hoikkia, jotka ovat entisiä läskejä, mutta kovalla työllä hoikistuneet tai olleet aina hoikkia vain kovan työn tuloksena. Tällöin voi nähdä asian niin ett kun minäkin teen töitä ollakseni hoikka, niin on epistä ettet sinäkin tee töitä. Lisäksi löytyy ne luontaisesti hoikkana pysyvät, joille löytyy tässä kohtaa hyvä sauma kerätä lisäpisteitä omasta "erinomaisuudesta", koska sattuvat olemaan hoikkia ja sitä kautta jollain asteikolla ikäänkuin hyväksytympiä, terveempiä, kenties jopa pidetympiä, kaikkiaankin sanalla sanoen parempia kuin ei niin hoikat ihmiset.



Nää kuvaamani asenteet on kaikki aika tavalla hanurista. Eiköhän se ole paras hyväksyä vaan että jokainen painaa mitä haluaa ja jokainen arvostaa ihmisissä eri asioita ja sekin vaihtelee jokaisella elämänvaiheenkin mukaan.



Jos meistä jokainen olisi laiha ja kaunis, niin silti löytyisi joku muu ihmisten luokittelukeino niille jotka sellaista itseään pönkittääkseen tarvitsevat. Jos taas kaikki olisimme läskejä, niin silti löytyisi taas joku muu mittapuu ihmisten luokitteluun.



Jos onnistuu löytämään ne asiat mitä arvostaa ihmisyydessä ja elämään jotenkin niiden asioiden tavoitteiden mukaisesti ja löytämään samanhenkisiä ympärilleen, niin voi aika huoletta antaa piupaut muiden (yhteiskunta, media jne.)arvosteluluokituksille. Tällöin voi olla itsessään tyytyväinen, eikä tarvitse polkea toisiakaan lokaan kokeakseen itse muka paremmuutta.

Pitkän elämän autuuden tajuat, kun elät vähän vanhemmaksi. Taidat olla alle 30v?

Niin moni nuori huutelee tupakka suussa, että "mitä välii", mutta kummasti ääni muuttu kellossa, kun tulee keski-ikään.

Toki olen samaa mieltä, että pelkkä ikä ei ole autuaaksi tekevä, ja JUURI SIKSI yritän säilyttää terveyteni, liikuntakykyni ja suojelen aivojanikin siinä määrin kuin se on mahdollista.

Huoh nuoruutta.

Et selviä kuolemattomana vaikka eläisit kuinka terveellisesti tahansa. Ja mikä autuus se pitkä elämä on? Mieluummin valitsen lyhyen elämän, jossa olen saanut nauttia hyvästä ruuasta kuin pitkän elämän, jossa koko ajan olen vahtinut jokaista suupalaa.

Viestin lopussa kerron täyttäväni pian 50v.

En siis "taida olla alle 30v"

eli terveellisesti, oli hoikka, harrasti liikuntaa, ei juonut, ei polttanut. Hän kuoli rintasyöpään 36v:na.



Hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä.

On vaarallista mainostaa että jos olet laiha niin mikään tauti ei sinua kosketa. Diabetes ei muuten johdu lihavuudesta.



http://lihavastisopiva.blogspot.fi/2012/11/ylipainon-kustannukset.html



Siinä vähän faktaa..



Ja muutenkin, jos on läski eikä pyri tavoitteellisesti laihduttamaan koska on terve, niin ei se tarkoita sitä ettei tämä ko. läski harrasta liikuntaa ollenkaan ja syö holtittomasti...



Itse olen pläski, terve ja tyytyväinen, onnellinen.. Mutta harrastan hyötyliikuntaa monessa muodossa ja muutenkin pidän yllä lihaskuntoa yms-

elintapasairauksien hoidon lasku tulee ihan kaikkien veronmaksajien maksettavaksi. Lihavuus ja siitä johtuvat sairaudet ovat Suomessakin suorastaan kansantauti nykyään, joten siinä mielessä se todellakin vaikuttaa muillekin mitä sinä elätä elämääsi.

Ja minä täytän pian 50v ja minulla on diabetes. So what? Vaikuttaako se jollakin tavalla SINUN elämääsi, miten minä elän omani?

Verorahoista kustannetaan keinopolvia ja -lonkkia, puhumattakaan muista sairauksista joita ylipaino aiheuttaa. Kylläpä se siis pakostikin vaikuttaa kaikkien elämään, jostain nekin rahat on pois.

avokillani on huonot elintavat. Polttaa, juo mielestäni paljon, pitää rasvaisesta ruuasta, syö paljon sipsejä eikä harrasta liikuntaa. Itse olen normaalipainoinen (bmi 21.5), kasvissyöjä ja harrastan aktiivisesti liikuntaa.



Totta on, että avokkini on aikuinen ihminen enkä voi vinkua häntä muuttamaan elintapojaan. Olemme molemmat nuoria, ikää 22, joten "tottakai" hän on terve - niin, vielä! Mutta kukaan ei tiedä, mikä on hänen terveytensä laita vaikka 20 tai 30 vuoden kuluttua jos hän jatkaa samalla linjalla. Se ettei hänellä nyt ole kuin vähän mahaa ja muuten on perusterve, ei tarkoita sitä että tilanne olisi sama tulevaisuudessakin.

elintapasairauksien hoidon lasku tulee ihan kaikkien veronmaksajien maksettavaksi. Lihavuus ja siitä johtuvat sairaudet ovat Suomessakin suorastaan kansantauti nykyään, joten siinä mielessä se todellakin vaikuttaa muillekin mitä sinä elätä elämääsi.

Ja minä täytän pian 50v ja minulla on diabetes. So what? Vaikuttaako se jollakin tavalla SINUN elämääsi, miten minä elän omani?

Verorahoista kustannetaan keinopolvia ja -lonkkia, puhumattakaan muista sairauksista joita ylipaino aiheuttaa. Kylläpä se siis pakostikin vaikuttaa kaikkien elämään, jostain nekin rahat on pois.

elintapasairauksien hoidon lasku tulee ihan kaikkien veronmaksajien maksettavaksi. Lihavuus ja siitä johtuvat sairaudet ovat Suomessakin suorastaan kansantauti nykyään, joten siinä mielessä se todellakin vaikuttaa muillekin mitä sinä elätä elämääsi.

Ja minä täytän pian 50v ja minulla on diabetes. So what? Vaikuttaako se jollakin tavalla SINUN elämääsi, miten minä elän omani?

Lihavuuden lasku yhteiskunnalle on todella merkittävä. Sitä on turha vähätellä. Me kaikki maksamme laskun, kun osa ei viitsi huolehtia itsestään.

Ap raukka elää ympäristössä, jossa on pelottavia lihavia...

otan osaa.

Ai, ettei lihavuus ole syynä kakkostyypin diabetekseen. Opetelkaa lukemaan, ja kun olette oppineet, niin käyttäkää sitä taitoa myös.

Täällä läskit puolustelee läskiyttään ja vetivät herneet nenään :))

Ei mulla muuta. Itse aihe ei tod kiinnosta pätkäkään.

Ei vai pelkästään ylipainosta, vaan yleisemminkin elintavoista on tullut huomattua seuraavaa. Ne osastolla käyvät (moni)sairaat, eivät ole kovin vanhoja. 60-70-vuotiaana ollaan jo tosi huonossa kunnossa. Näistä ihmisistä monella on ylipainoa, huonot ruokatottumukset, eivät harrasta liikuntaa ja moni tupakoi jne. Alkoholistit ovat tuossa kunnossa jo aikaisemmin.



Ei se elämänlaatu ole kadehdittavaa. Kipujen, lääkitysten, sivuoireiden, hoitojen ja vaivojen kanssa.



Sen sijaan terveesti eläneet saattavat vielä 90-vuotiaanakin olla ihaan hyväkuntoisia, äly leikkaa ja lenkillä käyvät.



Paljon terveysvalistetaan, mutta olen vakuuttunut, että nuoret ja terveet eivät ihan oikeasti ymmärrä millaista tuo usein elintapojen edesauttama sairastaminen on. Ihminen on vähän kuin auto. Kun huollat säännöllisesti ja käytät hyvin, sillä ajelee roimasti enemmän, kuin autolla, jolla rällätään ryteikössä eikä öljyjä vaihdeta.



Eikä se ole niin, että kaikkien pitäisi olla hoikkia, ja että jatkuva laihduttaminen naama nurinpäin olisi tie onneen. Riittää, kun arjessa syö terveellisesti eikä istu tai makaa sohvalla koko päivää, eikä myrkytä itseään tupakalla tai liialla alkoholilla. Ei terveesti eläminen ole ikävää, vaan mukava, ei terveellisen ruuan tarvi olla pakastevihanneskeittoa, eikä liikkumisen salirääkkiä.



Pelaa pää ja kroppa, mieli voi hyvin.



On ihan totta, että jokainen voi sairastua, mutta niin se vain on, että todennäköisyys on aivan eri luokkaa terveesti elävällä kuin itseään huonosti kohtelevalla.

Kaikki ylipainoiset, joit olen tavannut harmittelevat, että ovat lihoneet.

Kaikki he olivat hoikkia, urheilullisia, tarkkoja syömisistään. Kaikki he kuolivat alle 50v iässä, kaksi syöpään (toisella oli keuhkosyöpä, vaikka ei polta) ja yksi sydäninfarktiin.



Läskit samanikäiset eivät ymmärrä, että heidänhän sitä olisi pitänyt kuolla.

Olen itsekin läski ja tiedostan hyvin, että leikin terveydelläni. Nyt voin hyvin, mutta ikää karttuu ja lihavuus altistaa monen monituisille sairauksille. Siksi yritänkin muuttaa elintapoja terveellisemmiksi. Oman ja lasten terveyden takia, kaikkein viimeksi haluan heistä ylipainoisia aikuisia.



Ymmärrän silti hyvin, miksi lihavat täällä hyökkäävät ap:n kimppuun. Onhan se vaikea myöntää, ettei riitä itsekuri terveelliseen elämään. Siitähän tässä loppujen lopuksi on kyse itse kullakin. Hoikan elämä ei ole yhtään sen kiukkuisempaa kuin lihavankaan, vain se matka läskistä normaalipainoiseksi on vaikea.

Kaikki he olivat hoikkia, urheilullisia, tarkkoja syömisistään. Kaikki he kuolivat alle 50v iässä, kaksi syöpään (toisella oli keuhkosyöpä, vaikka ei polta) ja yksi sydäninfarktiin.

Läskit samanikäiset eivät ymmärrä, että heidänhän sitä olisi pitänyt kuolla.

meinaatko siis näiden esimerkkien pohjalta, että tupakoimattomuus aiheuttaa keuhkosyöpää? Eihän kukaan ole sanonut, että kaikki lihavat ihmiset kuolevat 50- vuotiaina tai että hoikat elävät ikuisesti. On vain TODENNÄKÖISEMPÄÄ sairastua jos elää epäterveellisesti, ja vaikka voi saada keuhkosyövän vaikkei poltakaan, niin kyllä tupakoivilla silti niitä syöpiä on huomattavasti enemmän.

Tiesin kyllä, että ylipaino ja huonot elämäntavat altistavat elintasosairauksille, mutta että se sumentaisi vielä harkintakyvynkin!



Uskokaa huviksenne, läskit, todennäköisyydet ovat teitä vastaan. Siinä vaiheessa ikäännytte ja ylipaino alkaa rajoittamaan liikuntakykyänne, olette lopullisesti kusessa.

Olen kovasti huolissani terveydestäni ja apua kun olen hakenut tähän holtittomaan syömiseeni, olen saanut kuulla, että olen terve, joten siitä vain laihduttamaan. Niin, mutta kun se itsekuri ei riitä.On vain hyviä lupauksia, hyviä yrityksiä ja moninkertainen ahmiminen, kun lopulta niitä kiloja on saatu pois.



Onnistuin nyt viime vuonna laihduttamaan 20 kg, mutta ahmiminen taas päällä. En oikeasti pärjää ilman apua, mutta aina vaan edessä on tuo "olet terve ja nuori, laihduta"-opastus. Yritän. Olen yrittänyt jo viisi vuotta.



Nyt sitten sairastuin (ja olen alle 40-vuotias) astmaan. Tai minulla diagnosoitiin astma. RAmppaan lääkärillä, käytän säännöllistä lääkitystä ja olen ihan hoo moilasena, kun tämä ei johdukaan lihavuudestani vaan vain pirun huonoista geeneistä. Allergiatestit edessä, testejä ja lääkitystä tiedossa loppuelämäksi.



Ehkä sen murehtimisen sijaan olisi pitänyt vain olla onnellinen, että oli niinkin terve kuin oli.