Pitääkö tätäkin vain sietää miehen lapsilta?
5- ja 3v lapset kävivät täällä taas viime viikonloppuna, olivat 3 päivää. Tässä vähän päivien saldoa:
- Kuntopyörän mittari hajotettu, se missä näkyy kilometrit jne. Jotenkin se oli revitty irti pyörästä, ei toimi enää.
- Kaksi lastenkirjaa revitty lukukelvottomiksi
- Miehen tietokoneeseen kaadettu maitoa
- Makkarin lattialle murustettu toisen aamun voileivät
- Toinen löysi jostain kaapinpohjalta likööritäytteisiä karkkeja, pisti suuhunsa eikä tietenkän tykännyt. Siispä nämä karkin jämät läästittiin kirjahyllyyn.
- Vessan lattialle pissattu (koska täysin päiväkuiva 3v "ei osannut" pissata pönttöön johon on pissannut sujuvasti jo monta kuukautta)
- Toinen syljeskeli käteensä ja sitten pyyhki kätensä sohvaan
Tosi kivaa, eikö? Jokainen av-mamma haluaisi tällaiset lapset kylään, vai mitä?
Ja juu - noita on komennettu ainakin tässä talossa. Mutta mikä siinä on, ettei vielä 5-vuotiaskaan muka "tiedä" ettei kirjoja saa repiä? Tietää tasan tarkkaan, millainen käytös on sopivaa, ja silti tekee noin. Helvetti mikä riesa. Kiva kun AINA hajoaa jotain tavaraa, kun noi käyvät täällä.
Kommentit (190)
Mitä draamaa lapsiperheessä...suklaa tahroja ja pissaa lattialla. Viekää hyvät ihmiset lapset lääkäriin, heidät voidaan vielä pelastaa voileipä makuuhuoneessa diaknoosin avulla. Ettei vaan mene tilanne niin pahaksi, että lapsi keksiin tehdä kirjan sivuista paperilennokkeja.
t: neljän äiti
Jos itse olisin lähivanhempi ja lapseni eläisivät likaisina liian vähällä/ei-kunnollisella ruoalla välinpitämättömän vanhemman luona, vaatisin oitis lasten huoltajuutta itselleni!
Ottakaa te lapset kokonaan luoksenne. Silloin pääset kasvattamaan myös heitä. Silti ihmettelen miestäsi, miten kylmä hän mahtaa ollakaan, kun ei ole moista jo ehdottanut?
ap:n tehtava antaa miehen lapsille sylia ja rakkautta?? Eiko se ole lasten vanhempien homma ensisijaisesti??
Olen sanaton. Eikö ensisijaiseti ole jokaisen aikuisen "tehtävä" antaa rakkautta ja huolenpitoa, jos on noinkin iso rooli lasten elämässä.
En ole vielä puhunut miehen kanssa, illemmalla vasta on siihen mahdollisuus. Pakko puolustautua sen verran, että lasten äiti ei todellakaan ole se mallikasvattaja. Niillä on siellä oikeasti asiat aika rempallaan, ls-ilmoituskin on tehty jokin aika sitten, mutta mitään ei ainakaan toistaiseksi ole tapahtunut. Talous on täysin retuperällä (äiti korviaan myöten veloissa), lapset eivät ole aina saaneet edes lämmintä ateriaa päivällä kun ovat meille tulleet illalla, usein ovat sen näköisiä etteivät ole hetkeen käyneet suihkussakaan jne. En mitenkään pysty uskomaan, että äiti kasvattaisi hyvin ja johdonmukaisesti. Varmasti kahden pienen kanssa on hyvin rankkaa, mutta silti. Lapset ovat meillä yleensä joka toinen viikonloppu, ei "silloin tällöin". Välillä ovat useammin. Viikolla ei ole mahdollisuus heitä ottaa, asumme sen verran kaukana etteivät esim. iltakyläilyt onnistu. Käytämme rangaistuksena jäähyä. Se ei vain tehoa. Sitä käytetään oikein perinteisesti supernannyn tapaan, eli ensin sanotaan, sitten varoitetaan ja sitten jäähylle. Ei mitään vaikutusta. Voisiko joku kertoa tehokkaamman rankaisutavan? Mikään keskustelu ja perusteleminen ei auta, eikä 3v vielä sellaista ymmärräkään. Syliä ja rakkautta varmaan tarvitsevat, mutta minä en sitä pysty antamaan. Emme ole niin läheisissä väleissä ja se tuntuisi teeskentelyltä. Sen verran vielä, ettei meidän kotimme säännöt ole heille mitenkään uusi juttu. Olen asunut miehen kanssa yhdessä vuoden verran, saman ajan ovat lapset käyneet meillä. Säännöt ovat olleet koko ajan samat.
hyväksyntä ja sen myötä luottamus.Kasvatus ilman rakkautta on julmuutta. Sinuna katsoisin peliin jos et itse kykene luomaan läheistä suhdeta pieniin, aikuista tarvitseviin lapsiin. Vai odotatko että lapset luovat sen suhteen? Ovat ehkä jo pettyneet pahasti aikuisiin, ja heidän on vaikea luottaa- silloinhan aikuisen pitäisi nähdä paljon vaivaa luottaakseen. Ainoa tie kasvattaa lapsia on antaa heille aikansa, sylinsä, hyväksyntää; joka tavallaan jo on sitä rakkautta. JOnakin päivänä lapset alkavat luottaa sinuun. Elämästä ehkä 85% pitäisi olla sitä rakkautta ja loppu sitten niitä rajoja. Mitään kikkakonsteja ei ole. Välittäminen on ainoa tie. Jos sitä ei ole, lapset elävät helvetissä ja laiminlyötyinä, vaikka olis kuinka kiva sisustus ja ruokaa pöydässä. TUntuu aivan hirveälle että sä puhut jäähyistä ja samaan hengenvetoon kerrto kuika sitä läheisyyttä ei ole. IHan vanhanajan kasvatuslaitosmeininkiä, väkisin vaan pitäis lapset saada alistettua johonkin. Jos et pysty noin pienten lasten kanssa olemaan ihminen, niin ehkä he ansaitsisivat aika paljon paremman äitipuolen? Jos oma äitikin on vähän hukassa. Omien lasteni kohdalta voin sanoa että vasta ala-asteen aikana pikku hiljaa alkoi hahmottua miten hyvin lapset on "kasvatettu", millaisia eväitä ovat saaneet; siihen saakka oli vain päivästä toiseen sitä arkea ja sen ratkaisuja. Lasten kasvatus on pitkä prosessi jossa esim. se millaisia ovat aikuisten omat elämänkokemukset ja persoona merkitsevät paljon. Ja jos lapset ihan pienestä (2 ja 4??) elävät sellaisen aikuisen kanssa joka ei pysty antamaan heille läheisyyttä niin niitä oikeita häiriöitä on kyllä varmaan luvassa. Kannattais ap nyt ihan oikeasti miettiä ja ottaa vastuu siitä mitä sun kodissasi tapahtuu. Ihan turha vinkua sitten vuosien päästä kun saat samalla mitalla takaisin. Ja niinkuin joku sanoi, älkää ihmeessä hankkiko lisää lapsia noin häiriintyneeseen kotiin.
Olet oppinut äitiydestä tärkeimmän asian, itsensä korostamisen, jolla voit osoittaa ympäristölle oman hienoutesi. Onnea!
Sori mut ei meidän huushollissa ole tämmöistä draamaa
Mitä draamaa lapsiperheessä...suklaa tahroja ja pissaa lattialla. Viekää hyvät ihmiset lapset lääkäriin, heidät voidaan vielä pelastaa voileipä makuuhuoneessa diaknoosin avulla. Ettei vaan mene tilanne niin pahaksi, että lapsi keksiin tehdä kirjan sivuista paperilennokkeja.
Ja samaan hengenvetoon muistutan, että maailmassa on myös eloisampia lapsia kuin sun lapset.
Olet oppinut äitiydestä tärkeimmän asian, itsensä korostamisen, jolla voit osoittaa ympäristölle oman hienoutesi. Onnea!
joka kasvatukseen kannattaa laittaa. Valitettavasti sitten esim.kaupoissa törmää näihin aloituksen kaltaisiin.
Ja samaan hengenvetoon muistutan, että maailmassa on myös eloisampia lapsia kuin sun lapset.
Ihanko se estäis sen kasvatuksen.
Äitihahmoksi on vaikea ryhtyä ihan vain omalla päätöksellä. Hänhän on tavannut lapset vasta parikymmentä kertaa ja välissä on aina viikkoja. Jos jokainen tapaaminen on yhtä vaikea, on myös siteen syntyminen vaikeaa. On vaikea tutustua, jos pitää kokoa ajan komentaa.
Avainhenkilö on isä. Hänen pitäisi selvitä lastensa kanssa ilman, että ap hoitaa osan isänvastuista. Ehdottaisin, että ap ei ole paikalla koko aikaa, kun lapset ovat isällään. Hänen kannattaisi keksiä niille viikonlopuille jotain tosi mukavaa ja olla osa ajasta miehen ja lasten kanssa. Miehen taas pitää sitoutua huolehtimaan lapsista ja korjaamaan heidän sotkunsa. Niinhän me ydinperheellisetkin joudumme tekemään. Ei meille tule tänne rakastajia pesemään pissoja ja kieltämään kirjojen repimistä. Ap:n pitää saada keskittyä ihmissuhteeseen lasten kanssa ja isän pitää hoitaa isänvelvollisuutensa. Niin tilanne voi joskus parantua ja luonnollistua.
Olet oppinut äitiydestä tärkeimmän asian, itsensä korostamisen, jolla voit osoittaa ympäristölle oman hienoutesi. Onnea!
joka kasvatukseen kannattaa laittaa. Valitettavasti sitten esim.kaupoissa törmää näihin aloituksen kaltaisiin.
Ja miehesi ei varmaan koskaan katso pornoa?;
Olisiko mahdollista ottaa lapset välillä yksi kerrallaan isän luokse?
Ja miehesi ei varmaan koskaan katso pornoa?;
Olet oppinut äitiydestä tärkeimmän asian, itsensä korostamisen, jolla voit osoittaa ympäristölle oman hienoutesi. Onnea!
Nämä hurskastelijat ovat hurmoksessaan äärest ihastuttavia. Tätä oman pään totuutta julistetaan kuin evankeljumia, varsinkin näille äitiytensä kanssa kamppaileville.
Tätä oman pään totuutta julistetaan kuin evankeljumia, varsinkin näille äitiytensä kanssa kamppaileville.
näihin lapsiin.
En tiedä miten on mahdollista että lapsen isä antaa tällaisen tapahtua?
Ja jos olisin lasten isä niin yrittäisin tukea lasten äitiä hänen elämässään,jotta lapsilla olisi parempi olla.
näihin lapsiin. En tiedä miten on mahdollista että lapsen isä antaa tällaisen tapahtua? Ja jos olisin lasten isä niin yrittäisin tukea lasten äitiä hänen elämässään,jotta lapsilla olisi parempi olla.
Luotteko te tunnesidettä johonkin ihmiseen, lapseen, jota tapaatte pari kertaa kuukaudessa? Ihan oikeasti.
Miksi aina sen äitipuolen pitäisi sitä ja tätä.. ja miehen, etäisän, pitäisi tukea lasten äitiä, exäänsä.
Miksi helvetissä kukaan ei koskaan edellytä, että se äijänkutjake tekisi jotain, mitä vanhempien kuuluu tehdä, toimisi aikuisena, kasvattajana, huoltajana, isänä, vastuun kantajana niille omille lapsilleen?! Miksi se sysätään aina ihmiselle, jolla ei ole vastuuta, ei oikeuksia lapsiin. Mutta velvotteita on, pitäisi sitä ja pitäisi tätä..
Aina ymmärretään isää, etävanhempaa, aina ymmärretään lapsia ja sitä äitiparkaakin siellä jossain, mutta ikinä ei kukaan ymmärrä, että ihminen se on se äitipuolikin. Ja viime kädessä vastuu lasten käytöksestä ja siihen puuttumisessa on ihan niillä biologisilla vanhemmilla.
Miksi olet yhtynyt miehen kanssa, jolla on pieniä tenavia.
Sitä saa, mitä tilaa. Eksät, nyksät, tulevat eksät ja kaikille mukeloita ja maailma pyörii radallaan. Amen!
Miksi olet yhtynyt miehen kanssa, jolla on pieniä tenavia.
Sitä saa, mitä tilaa. Eksät, nyksät, tulevat eksät ja kaikille mukeloita ja maailma pyörii radallaan. Amen!
kasvaa onnettomia lapsia. Kaikki eivät osaa hoitaa lapsiaan; eikö ole aika hirveä maailma jos siinä tapauksessa kukaan muukaan aikuinen ei osoita heille mitään hyvää vaan pistää pahan kiertämään? Jos mun lähellä'ni on lapsia jotka voivat huonosti yritän kyllä parhaani heidän vuokseen. Ja näin käsittääkseni IHMINEN toimii, jos ei ole päästään vialla. Vai onko sun mielestä oikein että katsoo vaan sivusta kun luuresivanhemmat laiminlyö lapsiaan sun kodissa?