Yhteensopimattomat puolisot. Me.

Olin eilen väsynyt ja pahantuulinen ja kuljin ympäri asuntoa tiuskimassa miten vituttaa kun joka paikka on täynnä roskaa ja paskaa (tämä on meillä jatkuva ahdistuksen aihe, olen ainoa joka oikeastaan välittää mutta en jaksa käyttää siivoamiseen niin paljon aikaa kuin tarvitsisi jotta minulle riittävä siisteystaso pysyisi yllä).



Lopulta mies sanoi, että nyt mun täytyy lopettaa se vihainen ärinä, hän ei kestä enää. Lopetin. Mutta mies oli jo jossain pohjamudissa, masennuksessa. Meni nukkumaan, ei sanonut minulle enää mitään. Eikä ole tänäänkään sanonut koko päivänä mitään, paitsi kysymykseeni "mikset puhu minulle mitään" sanoi ettei ole mitään sanottavaa.



Masentavaa. En tiedä millä me ratkaisisimme tämän jatkuvan ongelman, että minä olen - ajoittain - ärtyisä ja raivokas ihminen, en osaa pitää ahdistustani sisälläni vaikken suoranaisesti heitäkään sitä kenenkään päälle niin muut joutuvat kuuntelemaan tyytymättömyyttäni. Ja mies taas ei kestä sitä ollenkaan, menee ihan masennukseen ja ajattelee kai itsemurhaa.



En halua olla kenenkään toisen kanssa.



Olisipa jollakin joku viisauden sana minulle. Meille.