Sisko lapsineen tulisi meille asumaan, mutta mieheni vastustaa tätä ajatusta
Tilanne siis sellainen, että asun mieheni ja yhden lapsen kanssa 4h+k ktssa. Siskoni erosi juuri miehestään ja odottaa kaksosia alkuvuodeksi (lisäksi on yksi isompi lapsi), häneltä meni asunto, kun ukko jäi siihen asumaan ja siskoni on asunut siitä asti äitini asunnossa (kaksio). Hän saisi varmaan helposti kaupungilta asunnon, kun on lapsia, mutta on nyt siinä tilassa, ettei haluaisi asua lasten kanssa yksin. Äitini kanssa ei voi kauaa asua (äiti ei jaksa kokopäiväistä lasten kanssa oloa) eli nyt ajattelin tai oikeastaan jo lupasin, että siskoni voi tulla asumaan meille.
Mieheltä en edes kysynyt, kun ajattelin että varmaan sopii hänelle tämä. Tänään sitten avasin suuni ja kaamala riita tuli asiasta. Siskolle en ole edes uskaltanut sanoa miehen reaktiosta mitään. Miten saan miehen pään käännettyä? Lapsillekin olisi parempi jos siskoni tulisi tänne asumaan, pelkään miten hän jaksaa kahden vauvan kanssa, kun on muutenkin tuosta erosta ihan sekaisin. Lisäksi oma lapseni saisi siskon vanhemmasta lapsesta leikkikaverin. Siskon mies ei ole enää missään tekemisissä siskoni kanssa, en tarkalleen ottaen ihan tiedä mistä se ero johtuu (sisko ei suostu kertomaan).
Vinkkejä kaipailisin siis miten saan miehelle perusteltua siskoni muuton? Olen jo suunnitellut, että hän muuttaisi vauvoineen nykyiseen miehen työhuoneeseen ja meidän huoneeseen raivattaisiin tila miehen työpöydälle. Siskon vanhin lapsi menisi sitten meidän lapsen kanssa samaan huoneeseen. Kyllä täällä tila riittäisi.
Kommentit (108)
Miksi siskosi ei voi hakea kaupungin asuntoa;miksi? Hän olisi etusijalla. ???
Monessa muussa maassa ja kulttuurissa olisi itsestään selvää, että veri on vettä sakeampaa ja kusua autetaan aina. Ei tarvitse mennä kuin Italiaan, niin tottakai perhe ja suku auttaa kaikessa. Nyt on vielä todellisesta hädästä kyse, ei pikku jeesaamisesta. Olisi suomalaisilla oppimista välittämisestä ja empatiasta. Seuraavalla kerralla voi itse olla avun tarpeessa.
sinua että miestäsi. Itse haulaisin vastaavassa tilanteessa ilman muuta auttaa ja tarjoaisin kotiani väliaikaiseksi asunnoksi, mieheltä olisi pitänyt tietysti myös kysyä ja ymmärrän hänen reaktionsa.
kylmää porukkaa täällä =( kyllä omaa siskoaan/veljeään tulee auttaa. Tilanne ei varmaankaan ole kuitenkaan pysyvä. Juu eihän ihmisiä kannata auttaa. Sen on tässä maassa huomannut kyllä. Itsekkäitä paskiasia suurinosa.
Millaisia ihmisiä te olette? AP muka menettäisi perheensä tms. Kyllä mun sisko tai miehen sisko tai jomman kumman veli olisi vastaavassa tilanteessa erittäin tervetullut meille vähäksi aikaa.
En ottaisi mistään hinnasta. Miksi kaupungin asuntojono ei kelpaa. Hän saisi HETI asunnon!
jos olisi samanlaisessa hädässä kuin nyt oma siskoni. Mielellään majoittaisin hänetkin tänne jos hätä olisi suuri, kuten nyt omalla siskollani. Olen huolissani siskostani ja hänen lapsistaan.
t. ap
itse en huolisi ketään meille asumaan muutamaa yötä pidemmäksi aikaa.
Ymmärrän todella miestäsi. Ensinnäkin miehesi ei todellakaan saa sen jälkeen enää olla kuin kotonaan, ette todennäköisesti voi riidellä siskosi kuullen, mikä saattaa aiheuttaa todellista kitkaa teidän suhteessanne.
On aivan eri asia asua oman perheen kanssa, kuin että siihen tulee muitakin, ja vielä vastasyntyneitä lapsia sekaan.Mieti nyt tarkkaan, ottaisitko vaikka miehesi veljen tai siskon lapsineen teille asumaan? Ottaisitko ihan todella?
Tottakai kuulostaa kivalta kun saa oman siskonsa lähelleen, mutta se kun ei ole miehesi sisko.Nyt jos otat siskon teille asumaan miehesi vastustuksesta huolimatta, niin osaat ehkä varautua siihen, että miehellesi tuleekin paljon työmatkoja ja muita menoja, eikä häntä ny enää paljoa kotona. Teidän välinne siinä todennäköisesti tuhoutuvat, joten pahimmassa tapauksessa te eroatte.
Voisiko siskosi etsiä asuntoa esimerkiksi jostain ihan teidän läheltä? Näin pääsisit auttamaan häntä usein ja helposti ja siskosikin pääsisi teille kylään. On kuitenkin eri asia kyläillä usein kuin asua kokonaan toisen luona.
mutta en halua jättää häntä "yksin" sinne. On ollut niin masentunut eron jälkeen, että mielelläni huolehtisin heistä varsinkin vauvojen synnyttyä, että pääsee alkuun lasten kanssa. En antaisi ikinä anteeksi itselleni jos "hylkäisin" siskoni tässä hädän hetkellä ja hän ei vaikka jaksaisikaan vauvojen kanssa ja vauvat huostaanotettaisiin tai muuta kamalaa.
t. ap
Tilanne siis sellainen, että asun mieheni ja yhden lapsen kanssa 4h+k ktssa. Siskoni erosi juuri miehestään ja odottaa kaksosia alkuvuodeksi (lisäksi on yksi isompi lapsi), häneltä meni asunto, kun ukko jäi siihen asumaan ja siskoni on asunut siitä asti äitini asunnossa (kaksio). Hän saisi varmaan helposti kaupungilta asunnon, kun on lapsia, mutta on nyt siinä tilassa, ettei haluaisi asua lasten kanssa yksin. Äitini kanssa ei voi kauaa asua (äiti ei jaksa kokopäiväistä lasten kanssa oloa) eli nyt ajattelin tai oikeastaan jo lupasin, että siskoni voi tulla asumaan meille.
Mieheltä en edes kysynyt, kun ajattelin että varmaan sopii hänelle tämä. Tänään sitten avasin suuni ja kaamala riita tuli asiasta. Siskolle en ole edes uskaltanut sanoa miehen reaktiosta mitään. Miten saan miehen pään käännettyä? Lapsillekin olisi parempi jos siskoni tulisi tänne asumaan, pelkään miten hän jaksaa kahden vauvan kanssa, kun on muutenkin tuosta erosta ihan sekaisin. Lisäksi oma lapseni saisi siskon vanhemmasta lapsesta leikkikaverin. Siskon mies ei ole enää missään tekemisissä siskoni kanssa, en tarkalleen ottaen ihan tiedä mistä se ero johtuu (sisko ei suostu kertomaan).
Vinkkejä kaipailisin siis miten saan miehelle perusteltua siskoni muuton? Olen jo suunnitellut, että hän muuttaisi vauvoineen nykyiseen miehen työhuoneeseen ja meidän huoneeseen raivattaisiin tila miehen työpöydälle. Siskon vanhin lapsi menisi sitten meidän lapsen kanssa samaan huoneeseen. Kyllä täällä tila riittäisi.
saatana!
Ei puhettakaan että meille joku tiineenä oleva akka tulisi lapsineen loisimaan.
Menkööt sisko minne menee, ei kiinnosta.
Ei kukaan voi edes ehdottaa tuollaista kysymättä omalta aviomieheltään. Koti on molempien koti, eikä sinne tuoda ulkopuolisia vain toisen päätöksellä.
hänkin saisi olla serkkujensa kanssa, varsinkin sen siskon vanhimman lapsen kanssa, ikäeroa heillä 7 kk. Oma lapsi ainokaisena kaipaa usein leikkiseuraa.
t. ap
.
jos hänellä veli olisi ja tarvitsisi majapaikkaa.
t. ap
itse ottaisin tuossa tilanteessa ehdottomasti siskoni meille, vaikka asuttaisiin kuinka pienessä asunnossa ja olen varma että näin toimisi myös siskoni jos olisi tarve minulla. Ap uskon että miehesi ymmärtää kyllä kunhan toipuu "alkujärjytyksestä" ajatuksen suhteen ja eihän se olepysyvä ratkaisu, arvostan sinua ihmisenä ja soisin kaltaisiasi olevan enemmän myös tällä palstalla.
Älä siis leiki sellaista. Hänen olisi ihan kiva olla teillä, totta kai. Hän on aikuinen ja vastuussa itsestään ja lapsistaan. Ellei hän kykene kantamaan vastuuta,niin sinä et ole sopiva auttaja.
nyt ensiksi anteeksi mieheltäsi, ettet ole häneltä kysynyt.
Sitten aloitat suosututtelun. Ajankohta, jolloin siko muuttaa pois olisi hyvä myös sopia.
On hyvä, että autat siskoasi.
ei kukaan mieheltään kysymättä menisi lupaamaan tuollaista.
saisi luvan mennä mihin lie hätämajoitukseen tms.
Itse on pilluaan jalanut ja nyt vastataan sitten seurauksista.
Ei puhettakaan että toisten riesaksi mentäisiin, ehei!
Väkisinkin moinen helvetti jatkuisi ja jatkuisi ja jatkuisi....
viimeisillään raskaana olosta kaksosia odottaessa ja isomman lapsen hoidosta sekä kaikkien kolmen hoidosta yksin? Ja erokriisin ollessa samaan aikaan päällä. Ap, olet kultainen. Ja lapsesi on varmasti innoissaan kun saa leikkiseuraa.
Jos ovat naimisissa, niin siskosi varmasti tietää/muistaa, että miehellä on elatusvelvollisuus vaimoan kohtaa myös harkinta-aikana? Käytännössä tuo elatusvelvollisuus tarkoittaa vähintään asunnon tarjoamista sen puolen vuode ajan.
Jos avoliitto, niin sitten ei päde.
Tämä muuten on yksi merkittävä ero avioliitossa, ettei puoliso voi nakata toista ulos tuosta vaan, aina on kuitenkin se puoli vuotta aikaa järjestää asiansa. Ellei siis väkivaltaa ole.
itse en huolisi ketään meille asumaan muutamaa yötä pidemmäksi aikaa.
Ymmärrän todella miestäsi. Ensinnäkin miehesi ei todellakaan saa sen jälkeen enää olla kuin kotonaan, ette todennäköisesti voi riidellä siskosi kuullen, mikä saattaa aiheuttaa todellista kitkaa teidän suhteessanne.
On aivan eri asia asua oman perheen kanssa, kuin että siihen tulee muitakin, ja vielä vastasyntyneitä lapsia sekaan.
Mieti nyt tarkkaan, ottaisitko vaikka miehesi veljen tai siskon lapsineen teille asumaan? Ottaisitko ihan todella?
Tottakai kuulostaa kivalta kun saa oman siskonsa lähelleen, mutta se kun ei ole miehesi sisko.
Nyt jos otat siskon teille asumaan miehesi vastustuksesta huolimatta, niin osaat ehkä varautua siihen, että miehellesi tuleekin paljon työmatkoja ja muita menoja, eikä häntä ny enää paljoa kotona. Teidän välinne siinä todennäköisesti tuhoutuvat, joten pahimmassa tapauksessa te eroatte.
Voisiko siskosi etsiä asuntoa esimerkiksi jostain ihan teidän läheltä? Näin pääsisit auttamaan häntä usein ja helposti ja siskosikin pääsisi teille kylään. On kuitenkin eri asia kyläillä usein kuin asua kokonaan toisen luona.