Sisko lapsineen tulisi meille asumaan, mutta mieheni vastustaa tätä ajatusta

On hienoa, että haluat auttaa, mutta jos mietit siskosi teille muuttoa hieman objektiivisemmin huomaat ehkä että siitä saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä.



Tuollaisia päätöksiä ei tosiaan tehdä yksin. Sinun miehelläsi on täysi oikeus kieltäytyä eikä hän ansaitse sen takia syyllistämistä tai vihoittelua. Tässä kun ei ole kyse mistään hätämajoituksesta vaan asumaan tulemisesta.



Siskosi tarvitsee apua ja sitä voit hänelle antaa joka tapauksessa. Hänen perheensä kannalta (varsinkin lapsien) on kuitenkin tärkeintä löytää mahdollisimman nopeasti se pysyvämpi koti ja totuttautua uusiin rutiineihin. Siskosi vanhimman lapsen elämä on juuri mennyt aivan sekaisin vanhempien eron ja omasta kodista pois muuttamisen takia. Nyt hänen täytyisi vielä sopeutua teille muuttamiseen, uusiin sisaruksiin ja lopulta taas uuteen muuttoon, kun se oma asunto löytyy? Et myöskään voi tietää miten oma lapsenne tuollaiseen reagoisi pidemmän päälle.



Auttaa saa ja pitääkin, mutta sinun olisi hyvä miettiä mistä pidemmän päälle on sitä oikeaa apua.

Monessa muussa maassa ja kulttuurissa olisi itsestään selvää, että veri on vettä sakeampaa ja kusua autetaan aina. Ei tarvitse mennä kuin Italiaan, niin tottakai perhe ja suku auttaa kaikessa. Nyt on vielä todellisesta hädästä kyse, ei pikku jeesaamisesta. Olisi suomalaisilla oppimista välittämisestä ja empatiasta. Seuraavalla kerralla voi itse olla avun tarpeessa.

Het on ihan selvää, että oman lapsen elämä TUHOUTUU, oma avioliitto TUHOUTUU ja kaikki on pilalla, jos hädän hetkellä auttaa toista tuon verran.

Itse auttaisin silmää räpäyttämättä. Ei minunkaan mieheni riemusta hihkuisi vastaavassa tilanteessa, mutta aivan varmasti auttaisimme. Niin minun sisaruksiani kuin hänenkin omiaan.

tulisivat toimeen samassa huoneessa pidemmän aikaa?

"Se on mun, älä koske siihen" jne...

Auttamisajatus saattaa olla hyvä ja kaunis, mutta siitä voi seurata paljon murhetta.

että lapset saattaisivat vallan riidellä? EI kai? Kyllä siinä nyt on tarpeeksi hyvä syy olla auttamatta! Saahan siinä vallan lapsi trauman, jos serkku tulee joksikin aikaa asumaan, ja koskee pikku yksinvaltiaan tavaroihin!

Ja sä menet sinne sitä auttamaan päivisin ja miksei jopa öisinkin. Asut jonkin jakson sen kodissa.

sopivan asunnon, eikä mitä tahansa ensimmäisenä eteen tulevaa? Todellakin on joo jonoissa ensimmäisenä kaupungin kämppiin, mutta se tarkoittaa ihan mitä tahansa kämppää, vaikka kuinka rupusta narkkilähiön pommia. Nimim. kokemusta on.

Joten hyvin järkevä olisi tuo ap:n suunnitelma, että sisko asuisi heillä kunnes saisi sen oman kämpän.

Ja ap varmaan tietää onko siskonsa krooninen hyväksikäyttäjä, vai onko tämä sellainen kerran elämässä -pohjakosketus. Ensimmäisessä kannattaa pitää omat rajansa hyvin tarkasti, jälkimmäisessä tapauksessa on tosi ok auttaa koko sydämensä pohjasta.

PS. on kyllä jännä, että niin usein valitetaan siitä, että kun kukaan ei täällä suomessa oikeasti välitä kenestäkään... ja sitten tässäkin ketjussa puolet jengistä on sitä mieltä, että hädän hetkellä viranomainen on se, jonka pitää auttaa. Ihan kuin se viranomainen oikeasti voisi ikinä ihmisestä välittää, tyhmähän sitä pitää olla, jos sellaista edes kuvittelee!

saisi luvan mennä mihin lie hätämajoitukseen tms.

Itse on pilluaan jalanut ja nyt vastataan sitten seurauksista.

Ei puhettakaan että toisten riesaksi mentäisiin, ehei!

Väkisinkin moinen helvetti jatkuisi ja jatkuisi ja jatkuisi....

Ihmeellistä miten kylmiä ihmiset täällä ovat. Kummallista, että ei suostuta auttamaan. Itse kyllä auttaisin vaikka edes ei olisi sukua. Eihän tässä tapauksessa ole ihminen jäämässä lopuksi elämäänsä siskolleen asumaan.

Itsekäs on ap, joka ei neuvottele miehensä kanssa näin isosta asiasta! Sehän tässä on pointtina, ei siskon auttaminen.

Vai oletteko itse samanlaisia, pidätte miehiänne ihan statisteina, joiden mielipidettä ei tarvitse kysyä.

mä olen hyvin tarkka yksityisyydestäni ja kaipaan paljon unta ja rauhaa (mulla myös vain 1 lapsi), mutta en ikinä voisi antaa oman siskoni joutua "kadulle" tai jonnekin jumalanhylkäämälle kaupungin vuokratalo-alueelle tuossa tilanteessa. Saati riskeerata, että siskontyttöni, kummityttöni joutuisi mahdollisesti sijoitetuksi, niin kuin joku jo ehdotti. Siis en toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään tilannetta, jossa olet yksin jossain hätämajoituksessa pikkulapsen ja kaksosvauvojen kanssa, saati siskolleni, joka on minulle heti oman perheen jälkeen tärkein ihminen ja aina tukenut minua. Ja kyse olisi todennäköisesti max muutamasta kuukaudesta, jotka voisivat auttaa siskoa ratkaisevasti, juuri tuon kautta ettei hänen tarvitse ottaa ihan mitä tahansa kämppää vastaan.

Monessa muussa maassa ja kulttuurissa olisi itsestään selvää, että veri on vettä sakeampaa ja kusua autetaan aina. Ei tarvitse mennä kuin Italiaan, niin tottakai perhe ja suku auttaa kaikessa. Nyt on vielä todellisesta hädästä kyse, ei pikku jeesaamisesta. Olisi suomalaisilla oppimista välittämisestä ja empatiasta. Seuraavalla kerralla voi itse olla avun tarpeessa.

Het on ihan selvää, että oman lapsen elämä TUHOUTUU, oma avioliitto TUHOUTUU ja kaikki on pilalla, jos hädän hetkellä auttaa toista tuon verran.

Itse auttaisin silmää räpäyttämättä. Ei minunkaan mieheni riemusta hihkuisi vastaavassa tilanteessa, mutta aivan varmasti auttaisimme. Niin minun sisaruksiani kuin hänenkin omiaan.

saisin järjettömän raivarin jos mun mies toimisi kuten sinä nyt.En koskaan suostuisi moiseen järjestelyyn. Sä voit siskoasi auttaa jollain muulla tavalla.



Miten voit luvata tollasta puhumatta miehellesi? Uskomaton olet. En suostuisi.

säälin tunnetta, et taida tuntea myöskään rakkautta etkä vilpitöntä auttamisen halua, kuten ap.Mitä teidän itsekkäiden lapset ajattellisi siitä, että serkut joutuu sijaiskotiin tai ensikotiin vain siksi että omaäiti on niin itsekäs ettei halua tukea ja auttaa omaa siskoaan?

toi sisko ole ihan aikuinen ihminen? Jotenkin tuntuu että tää menettää suhteellisuudentajun tää juttu. Itse en edes haluaisi muuttaa kene nkään nurkkiin! Ja onhan niillä lapsilla isäkin vaikka siskolla ei miestä enää ole. Eihän sen isyyden pitäisi minnekään kadota.

AP:kin voisi käydä täällä päivittämässä tilannetta.

Ap täällä, aikanaan tämä keskustelu unohtui kaiken kiireen keskellä.

Mutta tässä hieman päivitystä miten meille kävi.

Siskoni muutti meille tämän vuoden alussa ja siskon aivan ihanat kaksospojat syntyivät lopputalvesta. Mieskin lopulta siis heltyi, kun pyysin anteeksi, että en silloin alkujaan ensin kysynyt häneltä, ainakaan hän ei ikinä sitten kuitenkaan valittanut minulle tai siskolle, että häntä häiritsisi. Kyllä hänkin näki sitten sen siskon tuskan ja ahdistuksen ja pelon mikä oli silloin heti eron jälkeen, kun muutti meille. Lopulta kaikki meni siis hyvin. Siskolleni löytyi alkukesästä meidän läheltä asunto (10 minuutin kävelymatka) jossa ovat nyt jo jonkin aikaa asuneet. Vauvat ja sisko sekä vanhin lapsi voivat hyvin. Siskoni on selvinnyt erosta, uskallan näin sanoa, hän saa paljon voimia ihanista lapsistaan, on siis täysin yksinhuoltaja lasten kanssa, joten en tiedä mikä tilanne olisi jos hän ei olisi asunut meillä, lapset olivat onneksi yllättävän helppoja, nukkuivat samassa rytmissä ja mieskin nukkui hyvin korvatulppien kanssa :) Kaksosvauvojen hoito on kuitenkin tosi raskasta tai ainakin paljon raskaampaa kuin yhden vauvan hoito, vaikka siskon kaksoset olivat varmasti helpoimmasta päästä kaksosia.

Oma lapseni ei kärsinyt siitä, että jakoi huoneensa serkkunsa kanssa, kova ikävä on vieläkin, kun ehti jo tottua siihen, että on aina kotona samanikäistä seuraa toisesta lapsesta, onneksi serkut asuvat lähellä ja tapaamme päivittäin.

Tekisin kaiken uudestaan ja vieläkin ihmettelen näitä monen tosi kylmän oloisia kommentteja. Tuntuu, että Suomessa ei lähimmäisistä välitetä enää.

t. ap

35/113, ap, ilmeisesti tarjoaisit siskollesi asumista teillä vieläpä ilmaiseksi. Te miehesi kanssa maksaisitte siis koko porukan asumisen, vesimaksut ja ruoat vielä kaiken päälle. Sano siskollesi, että sopii tulla, mutta kunnon korvausta vastaan.

Meille ei kyllä muuttaisi ainutkaan sukulainen, se on aivan varma. Onneksi sekä minulla, että miehelläni on hyytävät suhteet omiin sukulaisiin. Miksi et muuten kysynyt mieheltäsi. Minäkin uskon, että teillä on ero hyvin lähellä, jos ette pääse viettämään omaa perhe-elämäänne vapaasti moneen kuukauteen. Vaikka kyseessä onkin sinun siskosi, on hän kuitenkin miehellesi vieras ja teidän oman perheenne ulkopuolinen henkilö. Mietipäs tätä.

No onhan vedätys taas : D

114 vaikuttaa ihan huipputyypiltä! Ihanaa kun tälllaisia ihmisiä on olemassa:)

On munkin rakas ystävä hädän hetkellä asunut meillä (mies ja yksi lapsi, kolmio) pari-kolme kuukautta. Ja koska hätä oli myös taloudellinen, ei otettu häneltä rahaa vuokraan, veteen tai sähköön (vaikka kovasti yritti tuputtaa). Oikeasti ihmiset, surullista tuo, ettei perheenjäseniä tai ystäviä "voisi ikinä kuvitella auttavansa loisimaan, pihalle vaan kaikki ja lapset sijoitukseen, itepä tietävät." Karseeta tekstiä!

tuli mieleen kun olin pieni 60 -70 luvun taitteessa niin isä, äiti, minä, äidin sisko ja hänen lapsi asuimme kaikki kaksiossa ainakin vuoden. Silloin yksinhuoltajilla oli taloudelliseti ahdasta ja sopuhintaisen kodin löytäminen ei käynyt helppoa

että siskon vauvat joutuvat huostaanotetuiksi niin saa mies luvan suuttua ihan rauhassa. voiko edes mieheksi kutsua tuollaista?

Huostaanotto on aiheellista, ellei äidistä ole huoltajaksi ja kasvattajaksi.

Huostaanotto on aiheellista, ellei äidistä ole huoltajaksi ja kasvattajaksi.

Ettei siskosta olisi huoltajaksi ja kasvattajaksi. Vaan ihan siitä, että kaksoisraskaus on pikkasen kuitenkin hankalampi, kuin yksiöraskaus. Itsekin tällä hetkellä odotan kaksosia ja olisin todella pulassa, jos mies ei olisi elämässä mukana. Minut taas määrätty vuodelepoon supistusten takia, en saa nostella esikoista yms. Joten toki, se on paljon helpompaa, kun on siinä joku toinenkin.

Mutta asiaan, omaa siskoani en ottaisi meille asumaan, en vaikka olisi kuolemansairas! Kyllä, olen niin kylmä ihminen, että en tosiaan siskoani ottaisi meille asumaan. Mutta jos kyseessä olisi yksi parhaista ystävistäni, niin totta kai ottaisin ja auttaisin. Vaikka heti hakisin yötä vasten luokseni. Kummatkin siskoni on niin rasittavia, että juu ei kiitos. Ja jos jommastakummasta jäisi yksinhuoltaja niin aikanopeasti joutuisin kyllä sen lapsen sieltä turvaan hakemaan, kummastakaan ei olisi yksinhuoltajaksi. Hyvä, jos edes äidiksi muutenkaan.

Onko nyt siis kyse vain ap:n huolesta, miten raskaus sujuu kun on yksin vai siitä, etteikö sisko pärjäisi yksin kolmen lapsen kanssa? Ensinnäkin, jos esikoinen ei ole päiväkodissa vielä, hän saisi nopeasti kaupungilta paikan, tämä auttaisi jo äidin jaksamista pienempien kanssa ja tämä on se ensisijainen apu, mitä kaupunki tarjoaa, ennen kuin edes ajatellaan mitään huostaanottoja :)

Huostaanotto on aiheellista, ellei äidistä ole huoltajaksi ja kasvattajaksi.

Ettei siskosta olisi huoltajaksi ja kasvattajaksi. Vaan ihan siitä, että kaksoisraskaus on pikkasen kuitenkin hankalampi, kuin yksiöraskaus. Itsekin tällä hetkellä odotan kaksosia ja olisin todella pulassa, jos mies ei olisi elämässä mukana. Minut taas määrätty vuodelepoon supistusten takia, en saa nostella esikoista yms. Joten toki, se on paljon helpompaa, kun on siinä joku toinenkin.

Mutta asiaan, omaa siskoani en ottaisi meille asumaan, en vaikka olisi kuolemansairas! Kyllä, olen niin kylmä ihminen, että en tosiaan siskoani ottaisi meille asumaan. Mutta jos kyseessä olisi yksi parhaista ystävistäni, niin totta kai ottaisin ja auttaisin. Vaikka heti hakisin yötä vasten luokseni. Kummatkin siskoni on niin rasittavia, että juu ei kiitos. Ja jos jommastakummasta jäisi yksinhuoltaja niin aikanopeasti joutuisin kyllä sen lapsen sieltä turvaan hakemaan, kummastakaan ei olisi yksinhuoltajaksi. Hyvä, jos edes äidiksi muutenkaan.

Onko nyt siis kyse vain ap:n huolesta, miten raskaus sujuu kun on yksin vai siitä, etteikö sisko pärjäisi yksin kolmen lapsen kanssa? Ensinnäkin, jos esikoinen ei ole päiväkodissa vielä, hän saisi nopeasti kaupungilta paikan, tämä auttaisi jo äidin jaksamista pienempien kanssa ja tämä on se ensisijainen apu, mitä kaupunki tarjoaa, ennen kuin edes ajatellaan mitään huostaanottoja :)

Että kumpikaan siskoistani ei ottaisi minua heille kolmen lapsen kanssa, enkä suostuisi kyllä menemäänkään, minusta ei tehtailla heille kotiorjaa. Kummankin siskon kämpät on siinä kunnossa, että en edes kehtaisi viedä lapsia sinne asumaan edes päiväksi...