Lue keskustelun säännöt.
Sisko lapsineen tulisi meille asumaan, mutta mieheni vastustaa tätä ajatusta
29.12.2012 |
Tilanne siis sellainen, että asun mieheni ja yhden lapsen kanssa 4h+k ktssa. Siskoni erosi juuri miehestään ja odottaa kaksosia alkuvuodeksi (lisäksi on yksi isompi lapsi), häneltä meni asunto, kun ukko jäi siihen asumaan ja siskoni on asunut siitä asti äitini asunnossa (kaksio). Hän saisi varmaan helposti kaupungilta asunnon, kun on lapsia, mutta on nyt siinä tilassa, ettei haluaisi asua lasten kanssa yksin. Äitini kanssa ei voi kauaa asua (äiti ei jaksa kokopäiväistä lasten kanssa oloa) eli nyt ajattelin tai oikeastaan jo lupasin, että siskoni voi tulla asumaan meille.
Mieheltä en edes kysynyt, kun ajattelin että varmaan sopii hänelle tämä. Tänään sitten avasin suuni ja kaamala riita tuli asiasta. Siskolle en ole edes uskaltanut sanoa miehen reaktiosta mitään. Miten saan miehen pään käännettyä? Lapsillekin olisi parempi jos siskoni tulisi tänne asumaan, pelkään miten hän jaksaa kahden vauvan kanssa, kun on muutenkin tuosta erosta ihan sekaisin. Lisäksi oma lapseni saisi siskon vanhemmasta lapsesta leikkikaverin. Siskon mies ei ole enää missään tekemisissä siskoni kanssa, en tarkalleen ottaen ihan tiedä mistä se ero johtuu (sisko ei suostu kertomaan).
Vinkkejä kaipailisin siis miten saan miehelle perusteltua siskoni muuton? Olen jo suunnitellut, että hän muuttaisi vauvoineen nykyiseen miehen työhuoneeseen ja meidän huoneeseen raivattaisiin tila miehen työpöydälle. Siskon vanhin lapsi menisi sitten meidän lapsen kanssa samaan huoneeseen. Kyllä täällä tila riittäisi.
Kommentit (108)
Ketkä joutuivat lähtemään evakkoon ja miten siitä selvittiin?
Toisen maailmansodan aikana suomalaiset joutuivat jättämään kotinsa monilla seuduilla. Sodan jälkeen 11 prosenttia suomalaisista oli evakoita, tai siirtoväkeä, kuten heitä myös kutsuttiin. Neuvostoliitolle tehtyjen alueluovutusten seurauksena kotinsa joutuivat jättämään niin Porkkalan, Hangon kuin Petsamonkin asukkaat, samoin osa Sallan ja Kuusamon asukkaista. Myös muut lappilaiset joutuivat Lapin sodan aikana evakkoon, mutta he pääsivät pian palaamaan kotiseudulleen, kuten aikanaan hankolaiset ja porkkalalaisetkin.
Karjalaiset ovat evakuoitujen eli evakkojen suurin ryhmä, ja heihin evakon käsite useimmiten liitetään. Heitä siirtyi muun Suomen alueelle yli 400 000 henkeä. Karjalaisten evakkotaival taitettiin kahteen kertaan: sekä talvisodan päättyessä kevättalvella 1940 että jatkosodan loppuvaiheissa syyskesällä 1944. Kun talvisodassa menetetty Karjala oli vuonna 1941 vallattu takaisin, monet karjalaiset palasivat takaisin kotiseudulleen. Sodan saaman käänteen myötä uusi pako neuvostoarmeijan tieltä oli kuitenkin edessä.
Evakkoon lähteminen tapahtui yleensä suuressa kiireessä, vailla tietoa määränpäästä. Mukaan saatiin usein vain se, mitä jaksettiin itse kantaa, joten uuden elämän aloittaminen vieraalla seudulla oli vaikeaa. Evakoihin suhtauduttiin hyvin vaihtelevasti: jotkut tunsivat suurta myötätuntoa kotinsa menettäneitä kohtaan, mutta jotkut pitivät paikkakunnalle tulleita vieraita ihmisiä hyvin epäilyttävinä eikä auttamishalua juuri löytynyt.
Sotien päätyttyä käynnistettiin Suomessa laaja siirtoväen asutusoperaatio. Noin puolet karjalaisista oli saanut elantonsa maanviljelyksestä, joten heille haluttiin tarjota mahdollisuus entisen ammatin harjoittamiseen. Uudet maatilat pyrittiin sijoittamaan siten, että ne muistuttaisivat mahdollisimman paljon asukkaidensa entisiä kotiseutuja. Samoilta seuduilta kotoisin olevia myös asutettiin lähelle toisiaan. Kaupungeissa asuneet sijoittuivat yleensä kaupunkeihin, mikä ei ollut helppoa suuren sodanjälkeisen asuntopulan vuoksi. Vähitellen evakot kuitenkin sopeutuivat elämään uudella kotiseudullaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään pitkäaikaisia, metelöiviä, hankalahoitoisia yövieraita yhteiseen kotiinne. Tuollaisista asioista on sovittava miehen kanssa yhdessä, piste. Itsekin kannatan siskon auttamista, mutta suuttuisin kovasti jos olisin miehesi ja olisit minulta kysymättä noin päättänyt. Jos pääsette miehen kanssa asiasta yhteisymmärrykseen, sopikaa tietty aika, jonka siskon perhe saa teillä asua, esim. kaksi kuukautta.
tulisivat toimeen samassa huoneessa pidemmän aikaa?
"Se on mun, älä koske siihen" jne...
Auttamisajatus saattaa olla hyvä ja kaunis, mutta siitä voi seurata paljon murhetta.
Jos on liian ahdasta, aletaan aika herkästi riidellä. Etenkin jos lapsi menettää oman huoneensa. Tietysti riippuu lapsistakin, miten tulevat toimeen.
itse TOTTAKAI auttaisin omaa sisartani, jos olisi sama tilanne. Ja voin luottaa siihen, että saisin myös apua häneltä vaikka asuisi yksiössä.
Onneksi minulla on perhettä, johon voisin hädän hetkellä luottaa. Aina.
Toki, olen samaa mieltä siinä, että kukaan ei jaksa "vieraita" ihmisiä montaa kuukautta omissa nurkissaan ja toki samaa mieltä myös siitä, että tottakai mieheltä pitää kysyä, onhan se hänenkin kotinsa.
Voisin asuttaa omaa sisartani ehkä kuukauden päivät, kyllä siinä ajassa jo ihminen kerää itsensä kokoon.
Voihan AP:n sisar hankkia/yrittää hankkia asuntoa läheltä AP:tä, jolloin voi apua antaa helposti vaikkei saman katon alla asuisikaan.
Ja onhan toki niitäkin ihmisiä, jotka eivät osaa laittaa tikkua ristiin omien asioidensa eteen. Jos muuttaja vaikka tajuaisi, että tämähän on helppoa elämää vailla liikaa vastuuta niin mikäs tässä ja jäisi nurkkiin roikkumaan... siksi selvät pelisäännöt olisi tarpeen.
kylmää porukkaa täällä =( kyllä omaa siskoaan/veljeään tulee auttaa. Tilanne ei varmaankaan ole kuitenkaan pysyvä. Juu eihän ihmisiä kannata auttaa. Sen on tässä maassa huomannut kyllä. Itsekkäitä paskiasia suurinosa.
Tottakai on autettava, ja tapoja auttaa on monia.
Mutta se, että menee lupaamaan siskolle oman kotinsa ilman että puhuu siitä miehelle ensin halaistua sanaa, on ehdottomasti väärin.
No, nyt mies tietää mikä hänen merkityksensä on yhteisessä kodissa (= ei mikään), joten hän varmaan pakkaa kamppeensa ja lähtee. Siskokset voivat sitten asustella keskenään ja saavathan vanhemmat lapset leikkiseuraa toisistaan. Idylliä pukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ikäväkseni saa tosiaan huomata miten itsekkäitä ihmiset ovat! Tai sitten se on vain tämän palstan "yhteishenki" mikä huutaa. "Tuokaan ei aikoisi ottaa niin en totta munassa minäkään".
Noh, minä olen ollut ap:n tilanteessa. Sillä erotuksella, ettei siskollani ollut kuin yksi lapsi eikä ollut raskaana.
Mutta sanoin hänelle (ilman että mieheni kanssa puhuin ensin) että meille voi tulla. Siksi aikaa kuin tarve vaatii.
Mieheni ei laitakaan tuollaista asiaa pahakseen ja tiedän sen 100% varmasti. Ei laittanut tosiaankaan silloin pahakseen.
Autoimme siskoani hädän hetkellä, pari kk meillä asui, pääsi jaloilleen ja muutti omaan asuntoon.
Olemme auttaneet myös mieheni siskoa.
Auttaminen ei ole meidän perheeltä mitenkään pois. Jo on heikoilla kantimilla suhteet jos ero tulee heti tuollaisen asian takia.
Et varmaan ole tosissasi. Muuten voi olla ero edessä sinullakin, jos todellakin noin typerästi toimit.
Siskollasi on paljon parempiakin asumisvaihtoehtoja.
Ja mikähän mahtoikaan olla syynä siihen, että yhteisestä asunnosta muutti pois äiti lapsineen, ja isä jäi yksin sinne asumaan?
Erittäin huono yritys edes provoksi, et saa "mammoja hiiltymään", niin kuin niiden tavoite on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et varmaan ole tosissasi. Muuten voi olla ero edessä sinullakin, jos todellakin noin typerästi toimit.
Siskollasi on paljon parempiakin asumisvaihtoehtoja.
Ja mikähän mahtoikaan olla syynä siihen, että yhteisestä asunnosta muutti pois äiti lapsineen, ja isä jäi yksin sinne asumaan?Erittäin huono yritys edes provoksi, et saa "mammoja hiiltymään", niin kuin niiden tavoite on.
Kun ovat omia sukulaisiaan joutuneet pakosti joulun varjolla katselemaan..
Minut on kasvatettu niin että lähimmäistä autetaan.. Sen tietäisi myös se mies, jonka kanssa eläisin ja voin vain todeta, että toimisin luultavasti samalla lailla kuin ap. Mies voisi sitten painua vaikka pellolle. Ihan sama. Veri on vettä sakeampaa.
Kuitenkin syksyyn on pitkä aika.. Asiat selviävät varmasti 3-6:n kuukauden sisällä. Sisko viimeistään kesäksi uuteen kotiin, niin pääsisit silloin häntä lomallasi useasti auttamaan(ns. Pehmeä lasku arkeen)? Kun tuskin sinä olet valmis kuitenkaan uhraamaan sinun ja miehesi suhdetta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se mies kokee, että vaimo ei pidä häntä enää tärkeänä.
Miehelle oma yksiö? Voisi alkaa elää poikamieselämää...
Sille siskolle lapsineen pitäisi löytää monta mahdollista paikkaa, joissa voisi olla vuorollaan vaikka viikon kerrallaan, jolloin kukaan ei ehtisi kypsyä heihin.
Toivottavasti ap:n mies jättää nämä kaksi siskosta nauttimaan toistensa seurasta. Saavat kotoilla. En ottaisi loisimaan. Maksaisiko sisko täysihoidosta. Missä saa majailla ilmaiseksi??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reilu vuosi sitten ajattelimme ystävän ja mieheni kanssa aiva vakavissaan, että muutamme saman katon alle asumaan. Homma mietittiin jo niin pitkälle, että yhteistä kotiakin käytiin katsomassa. Juttu kuivui kuitenkin kasaan, sillä hintapyynti olikin asunnosta aivan järkyttävä.
Voit ajatella asiaa näinkin: Mokasit, koska et puhunut miehesi kanssa. Myönnä se hänelle. Loukkaannuit itse, kun miehesi ei hyväksykään ajatusta joka sinusta oli loistava.
Mieti miksi miehesi pitää ajatusta järkyttävänä. Kysy ihan rauhallisesti perusteita häneltä, mutta mieti myös aivan rauhassa kylmät faktat miksi ajatus olisi sinun mielestäsi hyvä.
Meillä mies on hyvin sosiaalinen ja rauhallinen tyyppi eikä seksi näyttele hänen elämässään suurta roolia. Talossa olisi ollut loistavat mahdollisuudet rauhalliseen oloiluun, vaikka perhe olisi kasvanut suureksi. Mies ymmärsi hyvin tuskani siitä, että yhden erityisen lapsen kanssa olisi loistavaa kun perheessä olisi kolmaskin järkevä aikuinen. Jokainen aikuinen olisi saanut paremmat mahdollisuudet tyystin omaan aikaan ka me mieheni kanssa kahdenkeskistä aikaa. Lapset olisivat saaneet seuraa toisistaan. Emme nähneet yhtälössä huonoja puolia, paitsi sen ettei se olisi kuunaan voinut olla ikuinen järjestely.
Olen vieläkin aidosti harmissani siitä ettei juttu onnistunut. tosin Tämä yh-ystäväkään ei ole enää yh, joten lyhyeksi olisi järjestely jäänyt :)
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sä menet sinne sitä auttamaan päivisin ja miksei jopa öisinkin. Asut jonkin jakson sen kodissa.
Jos oma siskoni olisi tuollaisessa tilanteessa niin kyllä se vaan olisi mies joka lähtisi vaihtoon jos ei siskoa meille hyväksyisi.
Ja sä menet sinne sitä auttamaan päivisin ja miksei jopa öisinkin. Asut jonkin jakson sen kodissa.
Juuri näin!
Mutta hankkiudu sinäkin raskaaksi ensin.
Minusta on tosi hienoa, että haluat auttaa siskoasi pahimman ajan yli ja vielä iloitset hänen lapsistaan, harvalla ihmisellä on noin hyväsydämistä siskoa. Jos miehesi on paljon poissa, niin luulisi, että hänellä ei niin paljon ole sanottavana asiaan.
Älä välitä näistä ikävistä kommenteista.
Monessa muussa maassa ja kulttuurissa olisi itsestään selvää, että veri on vettä sakeampaa ja kusua autetaan aina. Ei tarvitse mennä kuin Italiaan, niin tottakai perhe ja suku auttaa kaikessa. Nyt on vielä todellisesta hädästä kyse, ei pikku jeesaamisesta. Olisi suomalaisilla oppimista välittämisestä ja empatiasta. Seuraavalla kerralla voi itse olla avun tarpeessa.
näin minäkin ajattelen. Mutta itsekkyys ja oma mukavuus ajavat tässä maassa aina edelle.
Todellakin, mitäs sitten kun itse tarvii apua...
Maailmalla paljon reissanneena ja monessa kulttuurissa asuneena olen tottunut siihen että läheisiä autetaan. Mä en edes ottais miestä joka on noin suppeakatseinen.
Olen järkyttynyt, että menet lupaamaan siskollesi että hän ja kohta kolme lasta voi muuttaa teille ilman, että ensin puhut asiasta miehesi kanssa! Koti, jonka aiot jakaa siskon perheen kanssa, on myös miehesi koti. Hänen työhuoneensa on hänen, et voi antaa sitä noin vain pois!
Onpa sinulla olla outo käsitys avioliitosta.
Tietysti on hienoa, että äitisi ja sinä haluatte auttaa siskoasi ja tosi surkeaa että hänen avioliittonsa hajoaa juuri ennen kaksosten syntymää. Mutta hänellä on esikoinen huolehdittavanaan, hän ei vain voi heittäytyä teidän varaanne. Sisko voi asua äidillä tai teillä sen aikaa että saa oman asunnon, siihen mennee muutama viikko. Sen jälkeen voit tukea häntä arjessa muulla tavoin.
Miten voit jyrätä elämänkumppanisi yli noin?! Millä muilla tavoilla mitätöit häntä?