Lue keskustelun säännöt.
Vääntäkää nyt minulle rautalangasta tämä köyhyysasia!
28.12.2012 |
En pysty millään ymmärtämään, miten ihmeessä Suomessa joku ei pärjää, vaan rahat on loppu ja tarvittaisiin tukea lisää ja lisää ja valitetaan, että se ei ole omaa syytä vaan että tällainen köyhyys on yleistä. En millään pysty uskomaan tätä, varsinkin kun me olemme erittäin pienituloisia ja pärjäämme aivan loistavasti!
Meitä on 2 aikuista ja 4 lasta ja asumme pienessä omakotitalossa. Omat tuloni ovat lapsilisät (reilu 500€) ja kotihoidontuki (vajaa 600€), miehen palkasta jää käteen 1200-1300€). Muita tuloja ei ole. Ilmeisesti saisimme toimeentulotukea tms. mutta emme hae, koska sellaiselle ei ole mitään tarvetta. Jos tahdotte tietää jotain lisää, niin kysykää ihmeessä!
Voisiko joku nyt vääntää ratakiskosta minulle miten tämä käytännössä menee? Miten on mahdollista, että me elämme näillä tuloilla hyvää elämää, miksei se ole mahdollista muille?
Kommentit (155)
Tottakai mies voi sairastua, mutta mitä sitten? Hänen tulonsa ovat niin pienet, että tulot eivät juurikaan muutu, on hän sitten sairaslomalla (ja minä palaan töihin), tai töissä ja minä kotona lasten kanssa.
Säästöjäkin löytyy kivasti, olemme säästäneet pitkään ja kun pahoja päiviä ei ole osunut, niin nyt on tilillä turvaa pahemmankin ongelman selättämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa työpaikoista on isoissa kaupungeissa. Niissä on vielä sekin turva, että jos duunipaikka menee konkurssiin, on isossa kaupungissa paljon muitakin firmoja alueella. Jossain Ylivieskassa olet sitten ihan kusessa ja työttömänä.
Lisäksi jos koko turvaverkko sukulaisineen on vaikkapa Helsingissä, olisi aivan järjetöntä muuttaa jonnekin 500 km:n päähän! Lisäksi: saa olla aika onnekas, jos pikkukylästä saa kummallekin puolisolle hyvän duunin. Itse en tosiaan ottaisi sitä riskiä, että se paikan ainoa työpaikka menisikin alta, eikä mitään muuta olisi lähistöllä.
No just! :D
En tiedä itkisinkö vai nauraisinko!
Mä sanoisin, että joka EI mieti, mihin on varaa, on TYHMÄ.
Tämähän sen köyhyyden selittää, täällä valitetaan kuinka ollaan köyhiä, ja sitten siis ihan suoraan myönnetään, että koetaan itsensä köyhäksi, "koska joutuu miettimään mitä voi ostaa"? Missä te ootte olleet, kun raha-asioiden hoitoa on opetettu? Onko teille opetettu?! Missä on maalaisjärki? Anteeksi mutta tajuatteko te ollenkaan tyhmyyttänne? Vai väännänkö rautalangasta? (voin vääntää, jos ei aukea!)
Äitini ostaa aina halvinta mahdollista ruokaa ja joka kerta tavatessamme kertoo mitä mikäkin ruoka maksoi, missä saivat ilmaiset kahvit jne.
Meinaan ainostaan sitä, että jos omat varat eivät riitä pääkaupunkiseudulla asumiseen, niin ihmisen oman järjen pitäisi silloin sanoa, että jotain pitää tehdä! Se voi olla asuinpaikan muutos, työpaikanvaihto, kouluttautuminen, menojen leikkaaminen tai mitä vaan, mutta pelkkä paikallaan passiivisesti odottaminen ja valittaminen on todellakin tyhmää!
En minä voi tietää mistä löytyisi juuri teille halpa koti ja varma työ, jokaisen on itse kannettava vastuu itsestään ja perheestään ja otettava asioista selvää.
Tai sitten kitkutettava paikoillaan ja valitettava miten elämä onkin niin "köyhää".
Helsingistä saa 500 eurolla korkeintaan yksiön. Siinä ei asuskella perheenä monen lapsen kanssa, jopa yksin tai kaksin asuen alkaa olla ahdasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sen sijaan:
Asuminen (laina +vastike) 1300eur/kk
Sähkö 250eur/kk
Vakuutukset 200eur/kk (kiinteistö, koti, 2 autoa, 2 lasta, tapaturmavakuutukset)
lasten päivähoito 450eur/kk
Vesi n. 50-80eur/kk (arvioni, en ole varma)
Muut lainat (auto, ikkunaremontti, luottokortti) noin 500eur/kk
Eli kiinteät kustannukset noin 2800eur/kk ja siihen päälle sitten eläminen eli ruoka, bensa, koiran ruoka, lasten harrastukset, vaatteet, apteekki jne.
Et kyllä meidän perhe olisi konkurssissa teidän tuloilla ;) Meillä riittää rahat omiin kuluihimme, mutta mitään ylimääräistä ei pysty tekemään. Koko ajan pitää tarkkaan laskea ja mua ainakin pennin venytys ottaa päähän, mutta köyhäksi en toki meitä laske kun on omistusasuntoon saatu lainaa.
mutta pärjätään loistavasti! En todellakaan miellä meitä köyhiksi.
Mä luulen, että syy on siinä, että nykyään kaikki nämä mukaköyhät ovat siinä luulossa, että on köyhä, mikäli ei rahat riitä merkkivaatteiden ja -laukkujen ym. (jatkuvaan) ostoon, säännöllisiin kampaaja- ja parturikäynteihin, ei ole varaa ostaa upouutta autoa, ei ole varaa käydä 2 kertaa vuodessa lomalla, ei ole varaa remontoida taloa ja sisustaa sitä sisustussuunnittelijan avulla, ei ole varaa ostaa uusia älypuhelimia (mitälie) kaikille perheenjäsenille jne.
Ja sitten itketään köyhyyttä, kun ei rahat riitä noihin, tai jos noita on osteltukin niin sitten porataan kun ei ole rahaa ruokaan.
Meillä rahat riittää hyvin, säästöönkin jää, mutta tosiasia on, että ME ELÄMME TULOJEMME MUKAAN. Asutaan kerrostalossa, oma on, kohta, tästä on lainaa. Asutaan syrjemmällä, oma valinta. Meillä on vain yksi auto, ja pyritään välttelemään turhia ajokilometrejä, kaupassa käydään kävellen jne. Auto ei myöskään ole uusi! Eikä uutta autoa aiota koskaan ostaakaan, ei ole järkevää.
Mun puhelin on varmaan 5 vuotta vanha, mutta hyvin toimii. en osaa kosketusnäyttöpuhelimia yms. käyttääkään, en tarvitse sellaisia, eikä kukaan muukaan meidän perheestä. Vaatteita ostetaan tarpeeseen, eikä makseta merkistä. Laatua saa halvemmallakin, myös kirpputoreilta!
Värjätään itse hiuksiamme ja leikataan myös. Ei ole vaikeaa.
Ei tilata mitään lehtiä, kirjastossa käydään lukemassa.
Eikä tämä tunnu edes miltään kituuttamiselta, kuten sanoin, näin, ihan tavallisen järkevästi TULOJEN MUKAAN ELÄEN jää sitä rahaa säästöön, kun ei kuluta sitä tarpeettomiin asioihin. Kun tietää mitä tarvitsee, eikä vaan luule tarvitsevansa jotain.
Näillä säästöillä sitten voi tehdä välillä mitä tykkää, me käydään joskus ulkona syömässä, ulkomaillakin käydään parin vuoden välein. Ihan niillä rahoilla, jotka säästyy, kun ei osta mitään turhaa tilpehööriä, ei tupakoi, ei juuri juo alkoholia, ei käy baareissa, ei harrasta kalliita harrastuksia jne.
Niin se vaan on.
Mun mielestä se, että ei voi koskaan käydä kampaajalla että voisi edes joskus käydä ravintolassa, on köyhäilyä. Samoin se, jos ei koskaan voi ostaa mitään parempaa ruokaa. Ei ikinä luomufasaania kauppahallista, lähitilan juustoja tai maatilamarkkinoilta omppuja.
Ei meilläkään ole jatkuvasti varaa syödä pelkkää kauppahallin fasaania, mutta aika usein silti. Ja samassa kuussa voin käydä kampaajalla ja kasvohoidossa. Ja ravintolassa käymme keskimäärin kerran viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No just! :D
En tiedä itkisinkö vai nauraisinko!
Mä sanoisin, että joka EI mieti, mihin on varaa, on TYHMÄ.
Tämähän sen köyhyyden selittää, täällä valitetaan kuinka ollaan köyhiä, ja sitten siis ihan suoraan myönnetään, että koetaan itsensä köyhäksi, "koska joutuu miettimään mitä voi ostaa"? Missä te ootte olleet, kun raha-asioiden hoitoa on opetettu? Onko teille opetettu?! Missä on maalaisjärki? Anteeksi mutta tajuatteko te ollenkaan tyhmyyttänne? Vai väännänkö rautalangasta? (voin vääntää, jos ei aukea!)
Äitini ostaa aina halvinta mahdollista ruokaa ja joka kerta tavatessamme kertoo mitä mikäkin ruoka maksoi, missä saivat ilmaiset kahvit jne.
silloin tällöin vie perikatoon tai kaada taloutta. Kyllä se ero tulee suurimmaksi osaksi suuremmista asioista, esim. ostaako alle satasen peruspuhelin, vai monen sadan euron uutuuspuhelin. EN toki väheksy pieniä säästöjä, kyllä niistä syntyy yllättävän paljon pidemmällä aikavälillä, mutta typerää että tällaisessa keskustelussa vedetään heti "tarjousjauheliha" esiin, kun todellisuudessa monelta löytyy paljon isompiakin asioita, joista säästää, JOS haluaa.
Ja siis tarjousjauhelihassa ei muuten ole mitään vikaa :)
Suurin osa työpaikoista on isoissa kaupungeissa. Niissä on vielä sekin turva, että jos duunipaikka menee konkurssiin, on isossa kaupungissa paljon muitakin firmoja alueella. Jossain Ylivieskassa olet sitten ihan kusessa ja työttömänä.
Lisäksi jos koko turvaverkko sukulaisineen on vaikkapa Helsingissä, olisi aivan järjetöntä muuttaa jonnekin 500 km:n päähän! Lisäksi: saa olla aika onnekas, jos pikkukylästä saa kummallekin puolisolle hyvän duunin. Itse en tosiaan ottaisi sitä riskiä, että se paikan ainoa työpaikka menisikin alta, eikä mitään muuta olisi lähistöllä.
Muuttamaan pääkaupunkiseudulle työn perässä. Miksi pääkaupunkiseudulta ei voisi muuttaa maaseudulle, jos rahat eivät riitä elämiseen???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisten pitäisi elää TULOJEN MUKAAN. Itsellä ollut erilaisia elämänvaiheita ja aina olen elänyt tulojen mukaan. Esim. opiskeluaikana söin vain koulussa ja kotona sitten kaurapuuroa ym. perusruokaa. Sitten kun sain ekan työpaikan niin kylläpä aloin käydä ulkona syömässä. Ruokamenot 10-kertaistu! Mutta oli varaa. Sitten taas äitiysvapailla ollessa elin tulojeni mukaan. Kävimme päivisin kirppareilla, tein ruokaa itse, siivosin itse, korjasin vaatteita, myin huutonetissä.
Sitten töihin palattua en ehtinyt todellakaan huutonettiin tai kirppareille, oli pakko ostaa uutta. Mutta: oli taas tulojakin enemmän kuin hoitovapaalla.
Samoin asunto ollaan hankittu tietenkin tulojen mukaan.
Mutta kuka sanoo, että kaikki pitää tehdä liioitellen?
Ei ole pakko muuttaa 500km päähän, 100km ja vähemmänkin riittää hyvin.
Duunipaikan ei ole pakko olla se unelmien työ, aina voi ottaa sen hieman ankeammankin työn tai perustaa oman firman. Tai käydä siellä viereisessä isossa kaupungissa töissä!
Asuisvaihtoehdot eivät myöskään ole Helsinki ja täysi maaseutu vailla ihmisasutusta. Me asumme pikkukaupungissa ja usko tai älä, täälläkin on firmoja jos jonkinmoisia, lehmiä ei näy missään ja ihmisiäkin asuu tuhansittain ihan lähietäisyydellä! ;)
Ja edelleen, kaikki saavat asua missä ja miten kalliisti tahtovat. Jos oma valinta on Suomen kallein asuinpaikka johon omat tulot eivät meinaa riittää, niin sitten elämä on. Se ei edelleenkään ole köyhyyttä, vaan oma (minusta todella hölmö) valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pääkaupunkiseudulta ei voisi muuttaa maaseudulle, jos rahat eivät riitä elämiseen???
Jos me liki miljoona pk-seutulaista muutetaan sinne maaseudulle, niin kaikille meille löytyy sieltä luonnollisesti myös työpaikkoja...? Ahaa. Hitsi kun ei olla tota tajuttu.
Ei noin idiootteja ole olemassa :o
Tietty jos oikeesti kaipaa kampaajaa, kasvohoitoa ja fasaaniaan, niin sitten tuntee olevansa köyhä jos ei niihin pääse.
Mutta mäkin leikkaan perheen hiukset itse, se on tosi hauskaa! Itse hoidan kasvoni kuorintavoiteille ym. En kaipaa, että pitäisi maksaa siitä jollekin. Tottakai se rentouttaa joskus mennä toisen hoidettavaksi. Mutta kyllä se niin paljon maksaa, että mieluummin käytän parturin leikkaus+värjäys 100 e johonkin muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kampaajalla voi käydä. Kyllä sisäfilettä voi syödä. Kyllä ulkomailla voi käydä.
NIIN MEKIN TEHDÄÄN.
MUTTA, harvoin. Ei ole oikeasti edes mitään TARVETTA käydä kampaajalla kerran kuukaudessa koko sakki, miestenkin hiukset on helppo opetella leikkaamaan itse (ohjeita löytyy, youtubesta opetusvideoitakin, jos haluaa katsoa!). Ei ole pakko ostaa aina sisäfilettä, mutta kyllä sillä voi juhlistaa vaikka juhlapyhää. Samoin voi käydä ulkona syömässä vaikka syntymäpäivinä jne.
Tällöin nämä asiat tuntuvatkin joltain, vrt. jos käyt joka päivä syömässä ulkona, ei se tunnu kohta enää yhtään erikoisemmalta.
Eikä kotona syöminen, sen tarjousjauhelihasta valmistetun ruoan syöminen, ole kuitenkaan mitään kituuttamista! Kauniisti katettu pöytä, kynttiläkin vaikka palamaan, ja perhe yhdessä syömään, sehän on hienoa!
Kyse on siitä, mitä kukin tarvitsee. Tarvitsemista on montaa lajia, on oikeasti tarvitsemista, tarvitsemista koska ei muuta viitsi, tarvitsemista koska "haluaa", tarvitsemista "kun muillakin on", tarvitsemista jotta "voi päteä" jne. Näiden ero kannattaa opetella!
ostaa kaikki vaatteet käytettynä, pyörät jne käytettynä, ei harrasta mitään yms, niin voi toki olla onnellinen, mutta kyllä se on köyhäilyä, ei siitä pääse mihinkään.
Esimerkki: Meille pamahtaa ensi kuussa lasten uimakoulu ja luistelukoulumaksut keväältä = 400 euroa. Lisäksi ostin lapsille alesta, järkevästi, ensi talveksi hyvät haalarit = 140 euroa. Sähkölasku on talvikuukausina 300 eur/kk.
Tässä ihan yhden kuukauden parit epätavalliset menot.
Me ei olla edes keskituloisia, vaan alle sen. Omakotitalossa asutaan, sitä maksellaan 500 euroa kk.
Teillä lapset ei harrasta mitään ohjattua juttua ilmeisesti?! Vaatteet ostatte käytettyinä? Ette koskaan lomaile missään, ette osta huvipuistoissa rannekkeita? Jos lomailette, on mukana omat eväät?
Jotenkin tää teidän homma nyt haiskahtaa...
Ei noin idiootteja ole olemassa :o
Tietty jos oikeesti kaipaa kampaajaa, kasvohoitoa ja fasaaniaan, niin sitten tuntee olevansa köyhä jos ei niihin pääse.
Mutta mäkin leikkaan perheen hiukset itse, se on tosi hauskaa! Itse hoidan kasvoni kuorintavoiteille ym. En kaipaa, että pitäisi maksaa siitä jollekin. Tottakai se rentouttaa joskus mennä toisen hoidettavaksi. Mutta kyllä se niin paljon maksaa, että mieluummin käytän parturin leikkaus+värjäys 100 e johonkin muuhun.
Ja siis, mulla on varaa ostaa fasaania, käydä kampaajalla ja kasvohoidoissa ja rahaa jää vielä säästöönkin. Komppasin sitä, että jos joutuu koko ajan miettimään ja laskemaan rahoja, on sitä liian vähän.
Miksi pääkaupunkiseudulta ei voisi muuttaa maaseudulle, jos rahat eivät riitä elämiseen???
Jos me liki miljoona pk-seutulaista muutetaan sinne maaseudulle, niin kaikille meille löytyy sieltä luonnollisesti myös työpaikkoja...? Ahaa. Hitsi kun ei olla tota tajuttu.
Suomi on paljon muutakin kuin kehä3 sisäpuoli. Matkailu avartaa...
En koe olevani mitenkään köyhä, vaikka kaikkien pakollisten asumismenojen(laina, vastike, vesi) jälkeen jää noin 300e/kk ruokaan ja muihin menoihin, esim. sähkö, vakuutus, puhelin. Asun yksin, eli ei monen hengen ruokamenoja. Työmatkakustannuksia minulla ei ole (kävellen lyhyt matka), joten tuo 300€ riittää ihan hyvin normi elämiseen. Jos lääkekulut kasvaa tai sairaus paha iskee niin lainan kk-erää pienennän, mutta nyt ei tarvi.
Me muutimme takaisin kotikuntaamme. Asuimme välissä kaupungissa. Toinen meistä sai työpaikan, toinen tekee etätöitä ja käy kerran viikossa kaupungissa. Ostimme remontoidun hienon talon 800 e/neliö. Kouluun matkaa lapsilla 500 m. Terveyskeskukseen saa puhelimella yhteyden heti ja ajankin melko pian.
Suosittelen kaikille asiaa harkitseville.
t. Onnellinen
Ootte tosi pieneen tyytyväisiä, hyvä niin.
Hyvää elämää teille siis!