Lue keskustelun säännöt.
5½-vuotias kiusaa 4-vuotiasta -> onko mielestänne väärin, jos äiti antaa "samalla mitalla" takaisin?
27.12.2012 |
Siis ongelmana jatkuva, yksipuolinen pikkusiskon kiusaaminen. Esim. läpsimistä, tönimistä, tukistamista, lumipesujen antamista, lumen laittamista haalarin sisään.
Asiasta on puhuttu lukemattomia kertoja, on laitettu jäähypenkkiin, on pidätetty lauantaikarkkeja, on yritetty tarrataululla ohjailla käytöstä, on selitetty hyvällä ja pahalla miltä siskosta tuntuu. Nauraa päin naamaa ja tekee kohta uudestaan, aargh!
Sisko ei puolustaudu eikä tee takaisin, alkaa vain itkeä ja tulee kertomaan aikuiselle. Isommalla ei ole sellaisia kavereita, joilta saisi samalla mitalla takaisin. Asiasta kun on keskusteltu, on jäänyt vaikutelma, että poika ei tosiaankaan ymmärrä miltä esim. lumipesu 20 asteen pakkasessa tuntuu!!!!
Niinpä en voinut pidätellä itseäni antamasta kiusaajalle itse lumipesua, kun teki sen siskolle JÄLLEEN kerran -> tuloksena itki ja huusi kuin syötävä, ja todellakin tajusi että se ei olekaan kivaa. Ei ole muuten sen koommin tehnyt ko. asiaa siskolleen.
Mutta kasvatuskeinona taitaa olla varsin kyseenalainen, ns. samalla mitalla antaminen, mitä ajatuksia herättää teissä? Miten ratkaisisitte ko. ongelman?
Kommentit (46)
lastentarhoissa mukaan, vaan kyllä siellä lapsilla oli selkeät rajat mitä sai tehdä ja mitä ei ja päivärytmi oli tarkkaan säädelty. Väittäisin, että hyvin monessa kodissa kasvatus oli 60- ja 70-luvulla autoritaarista ja aikuisjohtoista sekä myös aikuisnäkökulmaista, vaikka jotkut radikaalit ehkä antoivatkin lastensa kasvaa itsekseen. Tosin osa lapsista on aina kasvanut vailla riittävää huolenpitoa, mutta muista syistä kuin kasvatuksellisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista, on näköjään tullut hyviä(kin) kommentteja.
En ole ylpeä tuosta lumipesun antamisesta lapselleni, oli hetken mielijohteesta tehty teko, ja olin lähinnä yllättynyt siitä miten hyvin se ainakin tilapäisesti on lopettanut lumen heittelyn siskon naamaan.
Jollain oli hyvä kommentti liittyen tunnekylmyyteen, minulla on jo pitkään tämän lapsen kohdalla ollut huoli juuri sellaisesta tietynlaisesta tunnekylmyydestä. Hänen on selvästikin vaikea ajatella asioita toisen kannalta, muissakin kuin tässä siskon kiusaamisasiassa. On jotenkin tavattoman itsekeskeinen lapsi, eikä ainakaan vielä ole iän myötä helpottanut -pikemmin päinvastoin.
Näitä asioita on käsitelty mm. päiväkodin erityislastentarhanopettajan kanssa. Hän oli samaa mieltä kuin joku tuolla edellä, että lapsi tekee tätä kiusaamista huomiota saadakseen, ja sain neuvoksi olla huomioimatta häiriökäyttäytymistä - miten hitossa ollaan huomioimatta, jos pentu esim. laittaa lunta toisen haalarin sisään pakkasella tai tönäisee toisen nurin????
Huomiota yksitellen pyritään kyllä tarjoamaan, tuntuu vaan että juuri tälle lapselle ei riitä mikään määrä huomiota. En varmastikaan ole aina ollut mikään malliäiti, helposti sitä unohtuu vaikka tähän koneelle istumaan, mutta kyllä me esim. päivittäin tehdään jotain lapsen toivomaa juttua yhdessä. Iltaisin on aina yksilöllinen juttuhetki, jolloin käyn jokaisen lapsen kanssa yksitellen keskustelemassa. Jne. Ihan koko ajan nyt ei vaan monilapsisessa perheessä voi viettää yksilöllistä aikaa yhden lapsen kanssa. Ja juuri tämä lapsi on sellainen, että kovin usein se yhteinen aika päättyy kiukutteluun, kun kyseinen tekeminen pitää lopettaa, ja silloin kun on siskon vuoro viettää yksilöaikaa vanhemman kanssa, tämä ei hyväksykään sitä jne.
Toivoisin keskustelua siitä, miten konkreettisesti puuttuisitte tälläiseen sisaruksen väkivaltaiseen kiusaamiseen.
Ei todellakaan ole mahdollista olla välissä estämässä jokaista läpsäisyä, tuohan nyt on aivan absurdi ajatus ;-) Vaikka olisin koko ajan metrin säteellä, en silti ehtisi estää jokaista kiusantekoa... Eikä ole mahdollista olla koko aika metrin säteellä, meillä on myös vauva. ap
Tulihan se oikea syy sieltä eli sinä et viitsi olla turvallinen vanhempi, koska on lystimpää olla alhainen ja väkivaltainen äiti.
Jos et halua puuttua lapsesi väkivaltaiseen käytökseen, niin olisiko parempi vaihtoehto sille 4v ikäiselle päästä sijoitukseen perheeseen, jossa ei ole jatkuvaa väkivallan uhkaa ja käytännön tekoja. Selkeästi sinä et viitsi estää isompaa, koska se on sinulle mahdotonta. Mieluummin siis alistat pienemmän hakkaamiselle kuin estät sen.
En käyttäisi sinusta sanaa äiti, koska kaikesta päätellen et sitä ole.
Kiitos vastauksista, on näköjään tullut hyviä(kin) kommentteja. En ole ylpeä tuosta lumipesun antamisesta lapselleni, oli hetken mielijohteesta tehty teko, ja olin lähinnä yllättynyt siitä miten hyvin se ainakin tilapäisesti on lopettanut lumen heittelyn siskon naamaan. Jollain oli hyvä kommentti liittyen tunnekylmyyteen, minulla on jo pitkään tämän lapsen kohdalla ollut huoli juuri sellaisesta tietynlaisesta tunnekylmyydestä. Hänen on selvästikin vaikea ajatella asioita toisen kannalta, muissakin kuin tässä siskon kiusaamisasiassa. On jotenkin tavattoman itsekeskeinen lapsi, eikä ainakaan vielä ole iän myötä helpottanut -pikemmin päinvastoin. Näitä asioita on käsitelty mm. päiväkodin erityislastentarhanopettajan kanssa. Hän oli samaa mieltä kuin joku tuolla edellä, että lapsi tekee tätä kiusaamista huomiota saadakseen, ja sain neuvoksi olla huomioimatta häiriökäyttäytymistä - miten hitossa ollaan huomioimatta, jos pentu esim. laittaa lunta toisen haalarin sisään pakkasella tai tönäisee toisen nurin???? Huomiota yksitellen pyritään kyllä tarjoamaan, tuntuu vaan että juuri tälle lapselle ei riitä mikään määrä huomiota. En varmastikaan ole aina ollut mikään malliäiti, helposti sitä unohtuu vaikka tähän koneelle istumaan, mutta kyllä me esim. päivittäin tehdään jotain lapsen toivomaa juttua yhdessä. Iltaisin on aina yksilöllinen juttuhetki, jolloin käyn jokaisen lapsen kanssa yksitellen keskustelemassa. Jne. Ihan koko ajan nyt ei vaan monilapsisessa perheessä voi viettää yksilöllistä aikaa yhden lapsen kanssa. Ja juuri tämä lapsi on sellainen, että kovin usein se yhteinen aika päättyy kiukutteluun, kun kyseinen tekeminen pitää lopettaa, ja silloin kun on siskon vuoro viettää yksilöaikaa vanhemman kanssa, tämä ei hyväksykään sitä jne. Toivoisin keskustelua siitä, miten konkreettisesti puuttuisitte tälläiseen sisaruksen väkivaltaiseen kiusaamiseen.
Niin muissakin perheissä tehdään eli estetään sitä väkivaltaista olemasta niin lähellä sisaruksiaan, että pääsee satuttamaan. Jos ei muu auta, niin hihnoilla kiinni seinään kuin koira.
ammattikasvattajat puolsivat vapaata kasvatusta ja sukupuoletonta kasvatusta muutamat 10vuodet sitten. Lapsi sai syödä ja nukkua milloin halusi jne... koska se oli kehittävää lapsen persoonallisuudelle ja itsemääräämiselle. Sitten tuli aika miten väitettiin lelujen määräävän yksipuolisen sukupuolikehityksen ja tytöille tyrkytettiin autoja ja pojille nukkeja. Pieleen meni nämä faktat, joten kannattaako olla pikkasen tarkkana mihin uskoo ja kuinka paljon!
eli nukkua, kun nukuttaa ja syödä, kun on nälkä.
Lapsia on 4 kpl, he eivät vapaasta kasvatuksesta huolimatta lyö toisiaan tai käytä väkivaltaa. Sen sijaan he ovat varsin empaattisia epeleitä, jotka menestyvät koulussa ja joilla on paljon kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis että systemaattisesti tehdään sama juttu kiusaajalle kuin hän tekee muille (ei väkivaltaa tietenkään).
Luulen kuitenkin, että kasvatuksellisesti "turvallisempi" keino olisi vain fyysisesti estää kiusaaminen. Eli aikuinen kyttää aina ihan vieressä, ja ehkäisee tilanteet.
Meillä vanhemman kiusaaminen ei ole väkivaltaista eli lyö tai läpsi pikkuveljeä (ikäeroa 3,5v) mutta henkistä ylivaltaa käyttää. Koko ajan yrittää pahoittaa veljensä mielen kertomalla kuinka on parempi siinä ja tässä asiassa. Tai jos on kädessä joku esine, vaikkapa taskulamppu metsälenkkiä varten, niin ensimmäisenä lällättämässä veljelleen, että "sullapa ei ole lamppua"
Myös päiväkodissa on tullut välillä palautetta siitä, että lapsi haluaa jatkuvasti johtaa leikkejä. Eli jos muut eivät leiki kuten hän haluaa niin ennemmin vetäytyy kokonaan pois leikeistä kuin "alistuu" jonkun toisen lapsen johdon alle.
En tiedä, millainen hallitsija siitä on kasvamassa, mutta kyllä on haastetta tällaisessakin persoonassa. Neuvolassa jne. ei olla oltu huolissaan ja keltoa ei ole pyydetty tarhassakaan hätiin -poika on sitten toisaalta saanut erittäin huippuarviot akateemisista taidoistaan (lukeminen, matemaattiset taidot, kirjoittaminen, piirtäminen jne). Pojalla ikää 6v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päivän tarjolla? Tulevatko pikkulapsesi pihalta klo 24.00 öisin kotiin -vai?
ammattikasvattajat puolsivat vapaata kasvatusta ja sukupuoletonta kasvatusta muutamat 10vuodet sitten. Lapsi sai syödä ja nukkua milloin halusi jne... koska se oli kehittävää lapsen persoonallisuudelle ja itsemääräämiselle. Sitten tuli aika miten väitettiin lelujen määräävän yksipuolisen sukupuolikehityksen ja tytöille tyrkytettiin autoja ja pojille nukkeja. Pieleen meni nämä faktat, joten kannattaako olla pikkasen tarkkana mihin uskoo ja kuinka paljon!
eli nukkua, kun nukuttaa ja syödä, kun on nälkä.Lapsia on 4 kpl, he eivät vapaasta kasvatuksesta huolimatta lyö toisiaan tai käytä väkivaltaa. Sen sijaan he ovat varsin empaattisia epeleitä, jotka menestyvät koulussa ja joilla on paljon kavereita.
höpinää ja juuri siksi Arajärvi peräänkuulutti vastuuta! Ei ollut kyse joistakin radikaaleista -valitan! Elin sitä aikaa ja kasvatin omiani:) ja ihmettelin kovasti ja annoin piutjapaut silloiselle nykytieteelle!
lastentarhoissa mukaan, vaan kyllä siellä lapsilla oli selkeät rajat mitä sai tehdä ja mitä ei ja päivärytmi oli tarkkaan säädelty. Väittäisin, että hyvin monessa kodissa kasvatus oli 60- ja 70-luvulla autoritaarista ja aikuisjohtoista sekä myös aikuisnäkökulmaista, vaikka jotkut radikaalit ehkä antoivatkin lastensa kasvaa itsekseen. Tosin osa lapsista on aina kasvanut vailla riittävää huolenpitoa, mutta muista syistä kuin kasvatuksellisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ukaan lapsi ei ole syntyjään paha eikä halua satuttaa toista ihmistä. Jostain se tulee joko opittuna mallina tai mielen syövereistä- lapsella on selkeesti PAHA OLLA. Olisiko aiheellista alkaa tutkia lapsen käytöstä ihan ammattilaisen avustuksella? Olisiko kyseessä kenties jokin trauma tai vamma/sairaus, joka vaatisi toimenpiteitä ( autistisia piirteitä, adhd:ta tms)
Varaa aika ainakin nyt neuvolapsykologille, sillä kuten itsekin olet ymmärtänyt, lapsen käytös ei ole normaalia.
Varmaa on myös se, ettei väkivaltaan saa KOSKAAN vastata väkivallalla. Väkivalta lisää väkivaltaa. Ethän voi alkaa läpsiä tai töniä lastasi aina, kun hän satuttaa siskoaan. Annat sillä käytöksellä ainoastaan LUVAN tehdä niin. Sun tulisi olla aikuinen ja mallittaa käytöstavat. Samalla mitalla antaminen ei ole oikea tapa, vaikka näyttäisi tepsivät.
Älä sorru kasvattamaan lapsiasi pelolla.
t. th/lto
päivän tarjolla? Tulevatko pikkulapsesi pihalta klo 24.00 öisin kotiin -vai?
ammattikasvattajat puolsivat vapaata kasvatusta ja sukupuoletonta kasvatusta muutamat 10vuodet sitten. Lapsi sai syödä ja nukkua milloin halusi jne... koska se oli kehittävää lapsen persoonallisuudelle ja itsemääräämiselle. Sitten tuli aika miten väitettiin lelujen määräävän yksipuolisen sukupuolikehityksen ja tytöille tyrkytettiin autoja ja pojille nukkeja. Pieleen meni nämä faktat, joten kannattaako olla pikkasen tarkkana mihin uskoo ja kuinka paljon!
eli nukkua, kun nukuttaa ja syödä, kun on nälkä. Lapsia on 4 kpl, he eivät vapaasta kasvatuksesta huolimatta lyö toisiaan tai käytä väkivaltaa. Sen sijaan he ovat varsin empaattisia epeleitä, jotka menestyvät koulussa ja joilla on paljon kavereita.
mikä ei tarkoita sitä, että he riekkuisivat yötä myöten tai söisivät aamuöisin.
Ensinnäkin vaatimus lämpimästä ruuasta on pelkkä myytti, ihminen ei sitä välttämättä tarvitse. Siksi meillä ei ole lämmintä ruokaa tarjolla jatkuvasti vaan ainoastaan 3 kertaa päivässä, mutta lapsi saa ihan itse päättää, syökö silloin sitä vai ei. Yleensä syö. Välipalaa saa, vaikka ei olisi syönyt ns. pääaterialla. Ruokahalu vaihtelee päivittäin eikä syömättömyydestä rangaista.
Toiseksi kun lapsi saa nukkua omassa rytmissään, hän ei rieku öisin vaan käy nukkumaan, kun väsyttää. Vanhemman tehtävänä on huolehtia siitä, että se väsymys tulee illalla eli perheen työt, leikit ja muut tekemiset ajoittuvat päivään eikä iltaan, jolloin ryhdytään rauhoittumaan yötä varten.
Vapaa kasvatus vaatii vanhemmilta paljon, sillä he eivät voi toimia spontaanisti jokaisen mielihalunsa mukaan vaan joutuvat ottamaan huomioon myös lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on tyyppinä sellainen, joka kerjää verta nenästään, tulee sitä myös sieltä saamaan.
Ehkäpä tarvitsee enemmän äitinsä ja isänsä kanssa aikaa ilman siskoa. Moni sisarus ei tykkää toisistaan. Voi olla etteivät tule koskaan olemaan hyviä kavereita. Tuo väkivalta on saatava loppumaan. Näitä lapsia ei kannata pakolla pitää toistensa seurassa. Järkkää pojalle omia kavereita ja pidä sisarukset paljon erossa toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos lapsi ei ole sitä ikinä itse kokenut mutta tarjoilee toisille mielellään, niin onhan se tosi tympeää. Mutta ehkä pahempi oli, että se oli hetken mielijohteesta eikä varoituksen kanssa annettu. Tai siis, ehkä sitä ennen olisi voinut tehdä niin, että otetaan yhdessä lapanen pois ja koitetaan miltä se kylmä lumi tuntuu iholla ja ranteella, ja mietitään miltä vielä pienemmästä pikkusiskosta tuntuu kun sitä lunta on niska täynnä. Ja sitten kerrotaan, että se lumipesun antaminen on todella ilkeää käytöstä ja sinä tiedät nyt että se kylmä lumi tuntuu tosi ikävältä iholla. Jos sinä luulet että isompana voit siskollesi vielä tehdä niin, niin seuraavan kerran kun yrität, joudut rangaistukseksi itse tekemään lumipesun itsellesi tai äiti tekee sen, että tiedät sitten ainakin miltä se lumipesu itsestä tuntuu. Äidistä olisi tosi ikävää sinulle sitä tehdä, joten minä todella toivon ettei kumpikaan lapsistani sitä lumipesua joudu enää ikinä kokemaan. Onko selvä, se on nyt sinusta kiinni miten haluat.
Ja sitten keksittäisiin heti perään jotakin mukavampaa puuhaa, jota voidaan tehdä yhdessä, eikä muistella sitä puhuttelua muuten kuin kehumalla kovasti, jos lapsi päättää olla kokeilematta lumipesua.
Tällai olisin ehkä tehnyt. Mutta jos on jo huolta, että sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tms. on jo jotain puutteita, niin en tiedä onko se lumipesun kokeminen oikeasti mitenkään avuksi siinä asiassa. Tuskin yksi lumipesu sinne tai tänne ketään vaurioittaa, ainakaan sellaista joka mieluusti muille niitä tekee.
että kasvatuskeinona on hyvä, mutta toisaalta en usko myöskään siihen, että yhdestä kerrasta olisi jäänyt kauheat traumat.
Kaikki lapset eivät ns. luonnostaan ole hyviä tunneilmaisussa. Minulla on kaksi poikaa, joista vanhempi on ollut hyvä teoreettisissa asioissa, mutta tunnetaidot ovat kehittyneet hitaasti. Poika ei näytä empatiaa läheskään niin suoraan kuin pikkuveli, mutta toisaalta jos huomaa pahoittaneensa toisen mielen, vie tälle kohta vaivihkaa vaikka jonkin lelun, mistä tietää toisen pitävän tms. Hän ei vain suureen ääneen pyytele anteeksi toisin kuin pikkuveli voi tehdä. Ulkopuolisesta voi näyttää siltä, että toinen on tunnekylmä, toinen oikein lutunen. Kumpikin ovat yhtä herkkiä ja tunteikkaita. Tuntuu, että etenkin perheissä, joissa isompi lapsi on poika ja pienempi tyttö (en muista miten ap:lla nyt oli), helposti oletetaan, että sitä pienempää pitää varjella kuin ansarikukkaa, isompi "pärjää kyllä". Lapsi tarvii aina rakkautta, hassuttelua ja ihan lellimistäkin (myönteisessä mielessä). Lähtisin etsimään ratkaisua tuolta suunnalta. Oma kuopukseni on juuri tuon ap:n lapsen ikäinen ja kun ajattelee, että ap:n lapsella on jo kaksi pikkusisarusta, niin on hän tavallaan jo joutunut paljosta huomiosta luopumaan. En kritisoi lapsimäärää mitenkään, mutta tarkoitan, että aika helposti käy niin, että lapsi vain kokee itsensä hylätyksi ja siihen juttuun kannattaa panostaa. Vaikka tämä onkin av:n kuuma peruna, niin kysyn nyt silti, onko lapsi päiväkodissa, jos äiti kotona vauvan kanssa? Jos on, voisiko siksi kokea itsensä "hylätyksi"? (En tarkoita tätä siis millään pahalla.)
Sitten tuli aika miten väitettiin lelujen määräävän yksipuolisen sukupuolikehityksen ja tytöille tyrkytettiin autoja ja pojille nukkeja.
mutta mihin maailmanaikaan on pojat saaneet leikkiä nukeilla ilman että siitä nousee hirveä äläkkä? Saati että sadattuhannet vanhemmat (eritoten isät) olisivat oikein tyrkyttäneet pojilleen nukkeja?
parkumassa naamapunaisena. Voithan ehdottaa sille huomenna lumisotaa.
Kuule ikä tuo sitä tunnetta ja noi lyömiset kyllä loppuu aikanaan.
Ei tuossa helppoja vaihtoehtoja ole.
Nykyajan lässykasvatus on kyllä todella hanurista, ei nämä löllöperseet opi päätä silittelemällä.
Ihan oikein teit.
Sanotaanko, että harva uskalsi olla erimieltä ainakaan julkisesti. Toisekseen lastenpsykiatri Terttu Arajärvi haastoikin nämä ammattikasvattajat vastuuseen opetuksistaan mutta mitään pahoittelua en ole julkisuudessa kuullut keneltäkään silloiselta ammattikasvattajalta. Onko kukaan muu?
Muista myös, että joka vuosikymmenellä on omat `´nykytieteet´´. Mielestäni alaluokkien opet on tietopankkeja näissä asioissa etenkin jos heillä on pitkä kokemus! Ja en ole ope.