5½-vuotias kiusaa 4-vuotiasta -> onko mielestänne väärin, jos äiti antaa "samalla mitalla" takaisin?
Siis ongelmana jatkuva, yksipuolinen pikkusiskon kiusaaminen. Esim. läpsimistä, tönimistä, tukistamista, lumipesujen antamista, lumen laittamista haalarin sisään.
Asiasta on puhuttu lukemattomia kertoja, on laitettu jäähypenkkiin, on pidätetty lauantaikarkkeja, on yritetty tarrataululla ohjailla käytöstä, on selitetty hyvällä ja pahalla miltä siskosta tuntuu. Nauraa päin naamaa ja tekee kohta uudestaan, aargh!
Sisko ei puolustaudu eikä tee takaisin, alkaa vain itkeä ja tulee kertomaan aikuiselle. Isommalla ei ole sellaisia kavereita, joilta saisi samalla mitalla takaisin. Asiasta kun on keskusteltu, on jäänyt vaikutelma, että poika ei tosiaankaan ymmärrä miltä esim. lumipesu 20 asteen pakkasessa tuntuu!!!!
Niinpä en voinut pidätellä itseäni antamasta kiusaajalle itse lumipesua, kun teki sen siskolle JÄLLEEN kerran -> tuloksena itki ja huusi kuin syötävä, ja todellakin tajusi että se ei olekaan kivaa. Ei ole muuten sen koommin tehnyt ko. asiaa siskolleen.
Mutta kasvatuskeinona taitaa olla varsin kyseenalainen, ns. samalla mitalla antaminen, mitä ajatuksia herättää teissä? Miten ratkaisisitte ko. ongelman?
Kommentit (46)
Sinähän annat lapselle nöyryyttävän ja väkivaltaisen kasvatuksen mallin, jonka hän tulee purkamaan pikkusiskoonsa tai sitten ikätovereihinsa. Lopeta heti ja hae apua vaikka perheneuvolasta.
Musta tollanen hyyssääminen (estäminen) ei kaikille toimi.
Ei mulla muuta.
Joskus tilanteet vain on niin erilaisia. Itse pidän vihahuutamista ehkä kaikkein pahimpana. Se todellakin syö terveen itsetunnon alta aikayksikön etenkin kun sen tekee oma vanhempi! Monet vanhemmat sortuu siihen kun muita keinoja ei ole. Pahoinpitelyt tietty oma lukunsa.
Joten jos kerrasta oppi niin hyvä. Lapsetkin on niin erilaisia jukuripäitä.
tunnekyvyttömältä lapselta, ja tuollainen samalla mitalla takaisin tulee pahentamaan hänen ongelmiaan.
Lapsihan on jo väkivaltainen!
Sinähän annat lapselle nöyryyttävän ja väkivaltaisen kasvatuksen mallin, jonka hän tulee purkamaan pikkusiskoonsa tai sitten ikätovereihinsa. Lopeta heti ja hae apua vaikka perheneuvolasta.
mutta harvoin käytettynä erikoiskeinona kyllä. Jotkut lapset on vaan todella kovapäisiä. Ja uskon, että näillä kovapäillä on kuitenkin itsetuntoa sen verran ettei kertaluontoisesta lumipesusta tule traumoja.
Lapsihan on jo väkivaltainen!
Sinähän annat lapselle nöyryyttävän ja väkivaltaisen kasvatuksen mallin, jonka hän tulee purkamaan pikkusiskoonsa tai sitten ikätovereihinsa. Lopeta heti ja hae apua vaikka perheneuvolasta.
pahenee vain. Vai luuletko, että tuollainen lapsi lopettaa kaiken kiusaamisen, jos kertaalleen saa joka jutusta samalla mitalla takaisin, ei tod, vaikka nyt hetkeksi siltä vaikuttaa, mutta lumipesuja tulee vielä antamaan...
Lapsihan on jo väkivaltainen!
Sinähän annat lapselle nöyryyttävän ja väkivaltaisen kasvatuksen mallin, jonka hän tulee purkamaan pikkusiskoonsa tai sitten ikätovereihinsa. Lopeta heti ja hae apua vaikka perheneuvolasta.
pahenee vain. Vai luuletko, että tuollainen lapsi lopettaa kaiken kiusaamisen, jos kertaalleen saa joka jutusta samalla mitalla takaisin, ei tod, vaikka nyt hetkeksi siltä vaikuttaa, mutta lumipesuja tulee vielä antamaan...
Et todellakaan ymmärrä lukemaasi. Hoet vain mantraasi, jka EI ole auttanut aiemminkaan!!
Ei todellakaan ole mahdollista olla välissä estämässä jokaista läpsäisyä, tuohan nyt on aivan absurdi ajatus ;-) Vaikka olisin koko ajan metrin säteellä, en silti ehtisi estää jokaista kiusantekoa... Eikä ole mahdollista olla koko aika metrin säteellä, meillä on myös vauva.
ap
oppi yhdestä lumipesusta? Kyllä, näennäisesti, joksikin aikaa, kunnes unohtuu. Tuollaiselle lapselle kyllä pitää myös hakea apua lisäksi. Oikeasti, jos lapsi on noin tunnevammainen, niin apua tarvii, tai tulevaisuuden ongelmat vaan pahenee, vaikka pahenee siltikin, mutta ei ehkä niin pahasti, jos jotain työkaluja saadaan tuon lapsen kasvatukseen.
Saako tämä isompi lapsi YKSILÖLLISTÄ huomiota vanhemmilta? Jos hänestä tuntuu, että huomiota saa vain pahoista teoista? Pahakin huomio on huomiota..
jäähypenkkiä oikealla tavalla? Siitäkin kun niin montaa eri "versiota"..
Saako lapset huomiota riittävästi kumpikin..
Keskustellaanko lasten kanssa tunteista ja miten niitä voi näyttää?
oppi yhdestä lumipesusta? Kyllä, näennäisesti, joksikin aikaa, kunnes unohtuu. Tuollaiselle lapselle kyllä pitää myös hakea apua lisäksi. Oikeasti, jos lapsi on noin tunnevammainen, niin apua tarvii, tai tulevaisuuden ongelmat vaan pahenee, vaikka pahenee siltikin, mutta ei ehkä niin pahasti, jos jotain työkaluja saadaan tuon lapsen kasvatukseen.
Ap selittää varsin perusteellisesti mitä on tehty kiusaamisen loppumiseksi. Nyt moitit sitä, että oppi vain tilapäisesti. Mistä ihmeestä sen tiedät ja miksi moitit sitä? Saattaa olla hyvinkin, että oppi pitkäksi aikaa ainakin tämän talven osalta! Sinähän tiedät lasten tarvitsevan toistoja. Ehkäpä riittää hyvinkin kun ap muistuttaa lastaan miltä se lumipesu tuntui. Onko mieleesi juolahtanut, että vasta saman kokeneena lapsi ymmärsi miltä se tuntuu kun saa kylmää lunta omalle naamalleen? Kertoisitko muuten mitkä ne työkalut ovat mitä ap tarttee?
Ammattikasvattajien mukaan ole hyväksyttävä tapa, jos lapsi saa ristiriitaisia viestejä....äiti kieltää ja tekee sitten itse sitä mitä on kieltänyt. Mutta jos kerran annat pienen lumipesun ihan opetusmielessä ja kerrot että teit sen han vaan näyttääksesi miltä siskosta tuntuu, niin ihan oikein teit mun mielestäni.
Meillä 3,5v on yleensä kiltti pikkuveljeään kohtaan, mutta on ollut ihan tervetullutta että joku isompi vähän kiusaa leikkipuistossa jolloin hän huomaa miltä kiusaus tuntuu. Toki häntä puolustan ja kiellän vierasta lastakin jos tilanne niin vaatii. Mutta olen myös jälkeenpäin kysynyt että oliko kivaa kun sinua silloin tönittiin ja lapsi on sanonut ettei ollut.
Saako tämä isompi lapsi YKSILÖLLISTÄ huomiota vanhemmilta? Jos hänestä tuntuu, että huomiota saa vain pahoista teoista? Pahakin huomio on huomiota..
Olen ihan samaa mieltä, jos lapsi ei saa huomiota hyvällä, niin sitten sitä hankitaan pahalla. Itsekin sorrun välillä liikaa puuhailemaan omiani enkä anna esikoiselle huomiota muuta kuin silloin kun hän häiritsee ja tekee kiusaa pikkuveljelle. Sitten tajuan että kaiikki johtuu siitä, ettei esikoinen ole saanut huomiota, halauksia tai mielekästä toimintaa tarpeeksi.
En usko että yksi lumipesu pahaa tekee, jos lapsi saa yleensä positiivista huomiota ja vanhemmilta mukavaa yhdessäoloa.
ammattikasvattajat puolsivat vapaata kasvatusta ja sukupuoletonta kasvatusta muutamat 10vuodet sitten. Lapsi sai syödä ja nukkua milloin halusi jne... koska se oli kehittävää lapsen persoonallisuudelle ja itsemääräämiselle.
Sitten tuli aika miten väitettiin lelujen määräävän yksipuolisen sukupuolikehityksen ja tytöille tyrkytettiin autoja ja pojille nukkeja.
Pieleen meni nämä faktat, joten kannattaako olla pikkasen tarkkana mihin uskoo ja kuinka paljon!
vapaata kasvatusta, vain pieni osa heistä. Nykytiedon mukaan auktoritatiivinen kasvatus on tehokkainta. Autoritaarinen kasvatus ja rangaistuksoiin perustuvat kasvatus taas aikaansaa aggressiiisia ja tottelemattomia lapsia. Lapsen temperamenttiin katsomatta. Mitä enemmän kasvatus perustuu käskyttämiselle, jäähypenkille, rangaistuksille, sitä hankalampaa lapsen kanssa elämä on.
Jos oot nimittäin yrittäny kaikkee muuta, nii yks kasvatuskeino on sekin sitten että antaa samalla mitalla takasin ja hei! sähän huomasit et se toimii kun lapsi ei oo enää tehny sitä!!
Joten sillon sä teit OIKEIN.
niin lapset eivät olisi missään kahdestaan vaan ainoastaan aikuisen valvovan silmän alla. Aikuisen tehtävänä on estää läpsiminen.