Lue keskustelun säännöt.
5½-vuotias kiusaa 4-vuotiasta -> onko mielestänne väärin, jos äiti antaa "samalla mitalla" takaisin?
27.12.2012 |
Siis ongelmana jatkuva, yksipuolinen pikkusiskon kiusaaminen. Esim. läpsimistä, tönimistä, tukistamista, lumipesujen antamista, lumen laittamista haalarin sisään.
Asiasta on puhuttu lukemattomia kertoja, on laitettu jäähypenkkiin, on pidätetty lauantaikarkkeja, on yritetty tarrataululla ohjailla käytöstä, on selitetty hyvällä ja pahalla miltä siskosta tuntuu. Nauraa päin naamaa ja tekee kohta uudestaan, aargh!
Sisko ei puolustaudu eikä tee takaisin, alkaa vain itkeä ja tulee kertomaan aikuiselle. Isommalla ei ole sellaisia kavereita, joilta saisi samalla mitalla takaisin. Asiasta kun on keskusteltu, on jäänyt vaikutelma, että poika ei tosiaankaan ymmärrä miltä esim. lumipesu 20 asteen pakkasessa tuntuu!!!!
Niinpä en voinut pidätellä itseäni antamasta kiusaajalle itse lumipesua, kun teki sen siskolle JÄLLEEN kerran -> tuloksena itki ja huusi kuin syötävä, ja todellakin tajusi että se ei olekaan kivaa. Ei ole muuten sen koommin tehnyt ko. asiaa siskolleen.
Mutta kasvatuskeinona taitaa olla varsin kyseenalainen, ns. samalla mitalla antaminen, mitä ajatuksia herättää teissä? Miten ratkaisisitte ko. ongelman?
Kommentit (46)
Tyttö 5v kiusaa koko ajan 3v poikaa. Lyö, nipistelee, puree. Ero ap:n hommaan on se, että välillä poika pistää takaisin ja yleensä silloin puree. Tällöin 5v tulee itkemään aikuisille, miten X puri ja pistäkää se jäähylle jne.
Tyttö tietää varsin hyvin, ettei veljä saa kiusata. Tätä käydään läpi monta kertaa päivässä. Rangaistuksena tyttö menee jäähylle, mutta sekään ei tunnu toimivan. Joskus toimi, kun pistettiin jäähypenkki vessaan ja tyttö oli siellä yksin suljetun oven takana. Nykyään ei enää auta, vaan hän nousee penkiltä ja alkaa näpelöidä tavaroita. Eteisen nurkassa oleva penkki taas ei ole hänelle mikään rangaistus, istuskelee siinä lunkisti ja odottelee milloin pääsee pois. Muutenkin tyttö tuntuu olevan sillä lailla juoni, että oikein odottaa aikuisten poistuvan ja sitten käy veljen kimppuun. Ilveilee selän takana jne.
Mies joskus huutaa tytölle, kun menee hermot ja tyttö on jatkuvasti kielloista ja jäähyistä huolimatta kiusannut veljeään. Tällöin kiusaaminen yleensä loppuu ainakin hetkeksi. Mutta eipä tuo huutaminen voi mikään pitkäaikainen keino olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jukuripäällä joka myös kiusasi siskojaan eikä uskonut ennen kuin itse koki saman. Sai olla siskot rauhassa sen jälkeen. Itse olen sitä mieltä että kasvatuksessa pelkkä lässytys ei aina auta, joskus pitää ryhtyä tekoihin.
Olen järkyttynyt. Ei niin saa tehdä. Tuon täytyy olla provoilua.
kasvatusmalliasi tressittömänä:) Afrikkalaiset ystäväni toimivat samoin ja heidän lapsensa ovat todella mukavia ja kasvatettuja vaikka heitä oikein kasvatetakaan!!
päivän tarjolla? Tulevatko pikkulapsesi pihalta klo 24.00 öisin kotiin -vai?
ammattikasvattajat puolsivat vapaata kasvatusta ja sukupuoletonta kasvatusta muutamat 10vuodet sitten. Lapsi sai syödä ja nukkua milloin halusi jne... koska se oli kehittävää lapsen persoonallisuudelle ja itsemääräämiselle. Sitten tuli aika miten väitettiin lelujen määräävän yksipuolisen sukupuolikehityksen ja tytöille tyrkytettiin autoja ja pojille nukkeja. Pieleen meni nämä faktat, joten kannattaako olla pikkasen tarkkana mihin uskoo ja kuinka paljon!
eli nukkua, kun nukuttaa ja syödä, kun on nälkä. Lapsia on 4 kpl, he eivät vapaasta kasvatuksesta huolimatta lyö toisiaan tai käytä väkivaltaa. Sen sijaan he ovat varsin empaattisia epeleitä, jotka menestyvät koulussa ja joilla on paljon kavereita.
mikä ei tarkoita sitä, että he riekkuisivat yötä myöten tai söisivät aamuöisin.
Ensinnäkin vaatimus lämpimästä ruuasta on pelkkä myytti, ihminen ei sitä välttämättä tarvitse. Siksi meillä ei ole lämmintä ruokaa tarjolla jatkuvasti vaan ainoastaan 3 kertaa päivässä, mutta lapsi saa ihan itse päättää, syökö silloin sitä vai ei. Yleensä syö. Välipalaa saa, vaikka ei olisi syönyt ns. pääaterialla. Ruokahalu vaihtelee päivittäin eikä syömättömyydestä rangaista.
Toiseksi kun lapsi saa nukkua omassa rytmissään, hän ei rieku öisin vaan käy nukkumaan, kun väsyttää. Vanhemman tehtävänä on huolehtia siitä, että se väsymys tulee illalla eli perheen työt, leikit ja muut tekemiset ajoittuvat päivään eikä iltaan, jolloin ryhdytään rauhoittumaan yötä varten.
Vapaa kasvatus vaatii vanhemmilta paljon, sillä he eivät voi toimia spontaanisti jokaisen mielihalunsa mukaan vaan joutuvat ottamaan huomioon myös lapset.
Kiitos vastauksista, on näköjään tullut hyviä(kin) kommentteja.
En ole ylpeä tuosta lumipesun antamisesta lapselleni, oli hetken mielijohteesta tehty teko, ja olin lähinnä yllättynyt siitä miten hyvin se ainakin tilapäisesti on lopettanut lumen heittelyn siskon naamaan.
Jollain oli hyvä kommentti liittyen tunnekylmyyteen, minulla on jo pitkään tämän lapsen kohdalla ollut huoli juuri sellaisesta tietynlaisesta tunnekylmyydestä. Hänen on selvästikin vaikea ajatella asioita toisen kannalta, muissakin kuin tässä siskon kiusaamisasiassa. On jotenkin tavattoman itsekeskeinen lapsi, eikä ainakaan vielä ole iän myötä helpottanut -pikemmin päinvastoin.
Näitä asioita on käsitelty mm. päiväkodin erityislastentarhanopettajan kanssa. Hän oli samaa mieltä kuin joku tuolla edellä, että lapsi tekee tätä kiusaamista huomiota saadakseen, ja sain neuvoksi olla huomioimatta häiriökäyttäytymistä - miten hitossa ollaan huomioimatta, jos pentu esim. laittaa lunta toisen haalarin sisään pakkasella tai tönäisee toisen nurin????
Huomiota yksitellen pyritään kyllä tarjoamaan, tuntuu vaan että juuri tälle lapselle ei riitä mikään määrä huomiota. En varmastikaan ole aina ollut mikään malliäiti, helposti sitä unohtuu vaikka tähän koneelle istumaan, mutta kyllä me esim. päivittäin tehdään jotain lapsen toivomaa juttua yhdessä. Iltaisin on aina yksilöllinen juttuhetki, jolloin käyn jokaisen lapsen kanssa yksitellen keskustelemassa. Jne. Ihan koko ajan nyt ei vaan monilapsisessa perheessä voi viettää yksilöllistä aikaa yhden lapsen kanssa. Ja juuri tämä lapsi on sellainen, että kovin usein se yhteinen aika päättyy kiukutteluun, kun kyseinen tekeminen pitää lopettaa, ja silloin kun on siskon vuoro viettää yksilöaikaa vanhemman kanssa, tämä ei hyväksykään sitä jne.
Toivoisin keskustelua siitä, miten konkreettisesti puuttuisitte tälläiseen sisaruksen väkivaltaiseen kiusaamiseen.
sitä, että jos poika heittää siskon naamalle lunta, ja sisko alkaa itkemään, niin kiinnität kaiken huomion silloin siihen siskoon. Siis et sano sille pojalle sanaakaan, vaan otat sen siskon, alat hoitaa ja lohduttaa häntä hellästi ja ihan konkreettisesti käännät kiusaajalle selän. Ja jos poika yrittää tulla siihen jotain heilumaan, sanot ihan neutraalisti hänelle, että hoidat nyt siskoa, koska siskoa sattui tms. Eikä edelleenkään pojalle MITÄÄN huomiota.
Ja sitten taas jos poika tekee jotain positiivista siskolleen, siis mitä vaan, niin silloin annat todella TODELLA paljon sitä positiivista huomiota.
Ei tuollaisessa tilanteessa se yksilöllinen aika auta mitään, kun poika kokee siskon vihollisekseen, ja kaiken sen mitä sisko saa kokee olevan pois itseltään. Sun täytyisi tärkeimpänä saada nimenomaan se muuttumaan, että poikakokisi hyötyvänsä itsekin siskon hyvästä kohtelusta.
Ja tuo lumiperujuttu oli ihan oikein sinänsä tehty, mutta ei poista perimmäistä ongelmaa.
Täällä nyt aina mammat lässyttää noista kuinka lapsen mieli tuhoutuu suunnilleen tuollaisesta eikä mitään siitä opi... kyllä oppii. Kuten joku sanoi harvoin käytettynä tehokeinona oppii.
Itse opin ainakin aikanaan.
Että lapsesi päässä on jotain vikaa niin miksi sä et tee kuten normaalit vanhemmat ja hae lapsellesi apua?
Neuvolasta saa toimintaterapiaa, terapiaa, ties mitä!
Mutta hei: anna vaan lapsen kasvaa lisää vinoon. Noi asiat varmasti korjaantuu taikasanalla kun lapsi on koulussa ja ongelmat monimutkistuneet ja lapsesi on ns. moniongelmainen eikä pysty opiskelemaan normaalissa luokassa.
Määlin sun poikaasi jos et osaa hakea hänelle apua. Sun takasin antamisilla et auta jos lapsella on joku isompi klikki.