Mielestäni anoppi on pihi!!
Tiedän olevani materialistinen paska, mutta kysyisin teidän mielipidettä seuraavaan asiaan:
Olen tottunut lapsena suuriin lahjakasoihin. Olin ainut lapsi ja pilalle hemmoteltu. Nyt olen itse saanut lapsen ja vietettiin ensimmäistä joulua mieheni vanhemmilla.
Oma isäni (äitini on jo kuollut) on yksin asuva eläkeläinen, jolla tulot eivät isot ole, antoi 200€ lahjakortin lapsenlapselleen! Mielestäni todella iso asia. En odottanut mitään tällaista, mutta totta kai kelpaa kyllä.
Miehen vanhemmat, velattomia maatilallisia, joille lapseni on ensimmäinen lapsenlapsi, eivät muistaneet lahjoilla tms lastani ollenkaan. "Lahjaksi" anoppi maalasi 100v vuotta vanhan kehdon, jossa lapseni sai joulun nukkua. Kehto jäi tottakai anoppilaan 300km päähän, jossa lapseni voi nukkua käydessään. Eli käytössä n.3-4 kuukauden välein 2 yötä.
Onko ihan väärin odottaa konkreettista muistamista? Mitä mieltä olette?
Kommentit (35)
Tiedän että eivät muistaneet minulta tietämättä, koska mieheni ei todellakaan pimittäisi tällaisia asioista. Tiedän velattomiksi, koska ovat siitä muutaman vuoden puhuneet, että nyt on velat maksettu ja on rahaa tehdä sisustusremontteja kotona. Navetta on vanhahko eli uuden navetan rakentamisesta tai automaatiosta ei ole velkaa tullut.
Mies saanut äidiltään rahaa lapsen lahjaan, ei siinä mitään pimittämistä ole. Vaikutat jotenkin avuttomalta.
Ja jos sinä sait lapsena kasoittain lahjoja, niin miksi ihmeessä isäsi ei ainoalle lapsenlapselleen ostanut samalla tavalla kuin sinulle? Miksi hän ei antanut tavaraa rahan sijaan?
Miehesi perhe ei tiedä, että sinulle tavara on kaikkea muuta tärkeämpää, mutta oman isäsi olisi olettanut sen muistavan. Miksi hän ei viitsinyt nähdä yhtään vaivaa? Eikö lapsenlapsi ole rakastettu ja toivottu? Julmaa, että isoisä joutui olemaan joulunsa yksin!
Ja jos sinä sait lapsena kasoittain lahjoja, niin miksi ihmeessä isäsi ei ainoalle lapsenlapselleen ostanut samalla tavalla kuin sinulle? Miksi hän ei antanut tavaraa rahan sijaan?
Miehesi perhe ei tiedä, että sinulle tavara on kaikkea muuta tärkeämpää, mutta oman isäsi olisi olettanut sen muistavan. Miksi hän ei viitsinyt nähdä yhtään vaivaa? Eikö lapsenlapsi ole rakastettu ja toivottu? Julmaa, että isoisä joutui olemaan joulunsa yksin!
Isäni ei viettänyt joulua yksin, vaan uuden naisystävänsä kanssa siskopuoleni (+mies ja lapset) kanssa sekä naisystävän lapsien kanssa. Juoksentelivat siis aattona useassa paikassa.
Isäni ei ostanut lahjavuorta, koska tällä hetkellä ei mitään konkreettista tarvetta ole, mutta vaatekoot vaihtuvat tiuhaan ja tarvetta varmasti ilmenee. Lahjakortti oli mielestäni loistava, koska nyt lapsi saa varmasti käyttöön tulevaa vaatetta ja tavaraa.
Joku kyseli ikäääni. Olen 27,
Miehelläni on 3 sisarusta eikä näköpiirissä ole että hommaisivat omia lapsia, eli anoppilaan lapsenlapsia. Ja meidän perintöä eivät kyllä remontoinnillaan kartuta, asuva sen verta korvessa että tokkopa kukaan sitä taloa ostaisi..
Lapseni sai lahjoja mieheni sisaruksilta, meiltä ja kummeilta mm. bodeja, potkupukuja, pehmeän ensi kirjan, vauva astiaston yms. joten lahoja kyllä sai, mutta ei mitään miehen isovanhemmilta..
Joulun kustannuksiin osallistuimme viemällä ruokaa yli 100 euron edestä ruokaa, mieheni imuroi ja minä autoin kattamisessa useammalla aterialla yms..
Eikö se prinsessan pikku vauva nyt saanutkaaan mitään konkreettista anopilta lahjaksi? Mene nyt vetämään itkupotkuraivarit miehelle ja toki hauku tämän vanhemmat pystyyn -_-' Mitä sen nyt olis sit pitänyt saada??
Ja ruokaa jopa sadalla eurolla?
:D :D
jos olisitte saaneet kehdon kotiinne. Lahja se ei ole, koska lahja on aina lahjan omistajalla.
Minä saan iloa antaessani lahjoja, en siitä että saan lahjoja! minulla on jo kaikkea joten aivan sama vaikka ei olisi tullut mitään
anoppisi on vain ja ainoastaan järkevä ja hankkii niitä lahjoja lapsellenne vasta sitten, kun jotain niiden päälle ymmärtää..?
Minusta tuo kehto oli kaunis ele ja anoppisi on nähnyt vaivaa sen eteen - kerrankin lahja, jossa on jotain ajatusta sen vaatekasan sijaan...
tässä järkevä vastaaja, ei hullua Av-mamma.
Ei ole normaalia. Ovat pihejä.
Itse ollaan opiskelijoita, ja hommasin kummipojalle lahjaksi välihaalarin, nallelelun ja vaunuihin laitettavan lelukoristeen. Pidin lahjaani pienehkönä.
Isäsi lahja oli liikuttava. Appivanhemmat törkeitä. Vähintään olisivat saaneet jonkun lahjan antaa ja mieluummin rahaa väh 50-100 euroa, jotta olisitte voineet sitten itse hankkia esim talvikengät. Mutta jos tapoja ei ole, niitä ei ole.
Olen pahoillani puolestasi. Häntä pystyyn!:)
Vanhempien pitää ostaa lahjat ei isovanhempien. Eikä lapsille tarvitse edes juri ostella lahjoja. AP on vaan pilalle hemmoteltu pikkuprinsessa
Sun pitäisi ikäsi puolesta olla jo aikuinen nainen. Ryhdistäydy!
Kyllä munkin mielestä on hieman outoa ettei muistanut ekaa lapsenlastaan mitenkään konkreettisesti tämän ekana jouluna. Joku pieni helistin tms olisi ollut kiva muisto kuvissa. Kyllä tuollainen jää mieleen miniälle joten jatkossa anopin varmaan turha toivoa mitään suuria eleitä miniältään, tai sen apenkaan.
tuon ikäinen ei lahjoista juuri ymmärrä, ja joku helistin häviää lelujen joukkoon, niin ettei sitä vuosien päästä kukaan muista milloin ja keneltä se on tullut. Mutta taulu on sellainen, että sen voi kertoa lapselle isompanakin, että tuo oli eka joululahja isovanhemmiltasi. Itse olisin kyllä sitten antanut sen kehdonkin lahjaksi, tai maalannut vauvan oman pinniksen kuvan muistoksi :). Ihmiset osoittaa välittämistään eri tavoin.
Anoppini sitä joskus tässä ihmetteli että kuinka X tulee aina synttärijuhliin tmv. tyhjin käsin, sanoi muka leikkisästi. En siinä viitsinyt kertoa että joka jouluna ja synttärinä veljeni oli siirtänyt aimo rahasumman lasten tileille. Minäkään en tiedä summaa mikä tileille on kertynyt vuosien mittaan.
Tapoja on niin monenlaisia...
Mistä tulikin mieleen, että onko miehelläsi sisaruksia? Oli tai ei, kenenkähän tulevasta omaisuudesta parhaillaan huolehtivat ja sitä kartuttavat...
Viisaampaa tietysti olisi tuhlata rahat mm. jouluisin tusinaan taapertavia pupuja ja tonttuja.