Kannattaako enää 41-vuotiaana yrittää lasta?

ja mielipiteistään. Meinaatko, että kukaan ei saisi sanoa, ettei itse tekisi vanhana lasta tai vanhojen vanhempien lapsi ei saisi kertoa niistä huonoista puolista.

Miksi olet niin hyökkäävä

kyllä aika usein hyökätään niitä vanhoja vanhempia vastaan. Kyllä sitä agressivoituu itse kukin niistä.

Minusta tässä vastaa vanhana lapsensa tehneet, että kyllä jaksavat ja pysyvät nuorekkaina (heillä on vielä pienet lapset)

Vanhojen vanhempien lapsia, joilla on omia kokemuksia

Ja vanhempia, jotka eivät tehneet enää vanhana lapsia, vaikka sitä miettivät.

Olisi mukava lukea vielä sellaisen vanhemman kokemuksia, kuka on jo esim. 60v ja hänellä olisi juuri täysi-ikäiseksi tullut lapsi.

ja mielipiteistään. Meinaatko, että kukaan ei saisi sanoa, ettei itse tekisi vanhana lasta tai vanhojen vanhempien lapsi ei saisi kertoa niistä huonoista puolista.

Miksi olet niin hyökkäävä

kyllä aika usein hyökätään niitä vanhoja vanhempia vastaan. Kyllä sitä agressivoituu itse kukin niistä.

luehan ketjua, niin huomaat kelle vastaan: niille joiden mielestä teinien yli 60 v vanhemmat on ihan ikäloppuja, jotka kertoo esimerkkejä tuttavistaan ja perustelee kantaansa nimenomaan sillä - hei, tässä ketjussa kaikki eivät tosiaan kerro omista kokemuksistaan...niin kuin minä kerroin...ja kerroin myös siitä, että MUN mielestä ne ns huonot puolet ei ole huonoja puolia ja että MUA yli nelikymppisenä äitinä ei jaksa pätkääkään kiinnostaa muiden mielipiteet. En kysynyt keneltäkään lupaa lasten hankkimiseen, mutta tässä ketjussa kysyttiin mielipiteitä ja tosiaan kerroin OMAN mielipiteeni...Mä koen 41:n lähestymistavan aika holhoavana :-) Mutta kukin tyylillään...

Se kun aina se eka hyökkäävä argumentti näissä ketjuissa.

huolimatta kun vouhkaat, ettei kiinnosta muiden mielipiteet. Kovastipa tuntuu silti kiinnostavan, kun oikein olet ketjun lukenut ja vastaat.

Ja kyllä, minä olen vanhojen vanhempien iltatähti, joka ei todellakaan tehnyt itse lapsia vanhana ja ei taatusti iltatähteä.

Meillä on eri kokemus asiast. Sinulla vanhempana äitinä ja minulla vanhojen vanhempien lapsena. Minusta olisi asiasta mukava keskustella kiihkottomasti. En minulle tulisi mieleenkään tulla tänne kirjoittamaan, että "Olen vanhojen vanhempien lapsi ja minua ei kiinnosta muut mielipiteet ja mitä muut asiasta ajattelee". Minä aukaisin ketjun juuri siksi, että minua kiinnostaa muiden kokemukset ja mielipiteet asiasta. Samalla halusin kertoa oman kokemuksen, että miksi en itse halunnut vanhana lapsia.

luehan ketjua, niin huomaat kelle vastaan: niille joiden mielestä teinien yli 60 v vanhemmat on ihan ikäloppuja, jotka kertoo esimerkkejä tuttavistaan ja perustelee kantaansa nimenomaan sillä - hei, tässä ketjussa kaikki eivät tosiaan kerro omista kokemuksistaan...niin kuin minä kerroin...ja kerroin myös siitä, että MUN mielestä ne ns huonot puolet ei ole huonoja puolia ja että MUA yli nelikymppisenä äitinä ei jaksa pätkääkään kiinnostaa muiden mielipiteet. En kysynyt keneltäkään lupaa lasten hankkimiseen, mutta tässä ketjussa kysyttiin mielipiteitä ja tosiaan kerroin OMAN mielipiteeni...Mä koen 41:n lähestymistavan aika holhoavana :-) Mutta kukin tyylillään...

Koetko kaikki erilaiset mielipiteet kuin sinulla hyökkääviksi. Erikoista, koska minusta se oli vain yksi mielipide, mikä saattaa perustua kyseisen ihmisen kokemuksiin.

Se kun aina se eka hyökkäävä argumentti näissä ketjuissa.

Eli et halunnutkaan muilta mielipiteitä siitä, miksi kannattaa tai miksi ei kannata hankkia lapsia 41 vuotiaana, vaan halusit päästä kertomaan, miksi ei kannata hankkia lapsia yli nelikymppisenä? Eikö olisi reilumpaa tehdä sellainen aloitus kuin pyytää toisilta kantoja samalla kun itsellä on jo vankka mielipide, johon haluaa muut käännyttää??

Miksi koet sen hyökkäävänä. Minä en lukenut sitä noin

Varsinkin kun usein se sanotaan hyökkäävässä mielessä. Anna olla, et tajuu kuitenkaan.

En edes muista aikaa ennen lapsia. En varmasti kaipaa mitään siltä ajalta kun en edes muista sitä.



Kai ravasin baareissa ja yritin vähän opiskella. Valmistuinkin ja sain ammatin. Siitä luonnollisesti seurasi lapset aikanaan. En olisi voinut kuvitella omalle kohdalleni muuta vaihtoehtoa.

täysi ikäisiä. Olen ollut melkein teiniäitinä pirteä ja toimelias, ne naapureiden mummoäidit jotka nököttivät flegmaattisina hiekkalaatikolla, ihmettelivät aina, että miten sä jaksat viedä noita joka paikkaan, retkille, uimahalliin, pulkkamäkeen Korkeasaareen jne. Olin täynnä nuoruuden virtaa, he eivät. Nyt nelikymppisenä en ikinä jaksaisi mitään yöherätyksiä, enkä keksiä tekemistä itselleni ja lapsille, olisin samanlainen kuin ne flegmaattiset mummoäidit jos nyt tekisin lapsen.



Olen aina ymmärtänyt nuoriani hyvin, meillä on samanlainen musiikkimakukin, ja monet mielenkiinnon kohteet, tilanne olisi täysin toinen jos olisin esim. 50-60v. 20 vuodessa nuorisolulttuuri ei paljon muutu, 40 vuodessa ei enää ole mitään samaa.



Lisäksi, elämässä on paljon muutakin kuin ne lapset, mulla on nyt nelikymppisenä oma elämä, omat suunnitelmat, omat innostuksen aiheet, eikä enää lapsia huollettavana, olen täysin vapaa mutta vielä nuori liikkumaan ja suunnittelemaan itselleni tärkeiden asioiden takia. Olisi kamalaa ja luonnotonta, että kun lapset ovat melkein aikuisia, seuraava vaihe mulla olisi eläke...ei sen niin kuulu mennä.



Fyysinen kunto, jaksaminen ja tietynlainen luovuus ja mielen virkeys on täysin toista kuin nuorena, en ikinä jaksaisi huolehtia enää muista tässä iässä, vaan nelikymppisenä on tilaisuus huolehtia vain itsestään, mikä on mahtavaa. Siinä on tarpeeksi tekemistä.

Minäkin yritin tuossa iässä, mutta ei onnistunut. Sain sittemmin toisen tekemän vauvan omakseni ollessani 45-vuotias. Näin oli varmaan tarkoitettu minun osaltani.

tällaiseen asiaan ole yleispätevää vastausta. Riippuu ihan ihmisestä. Toisille on hyvä vaihtoehto, toisille ei.

Naiselle on määrätty luonnollinen ikä, jolloin ei voi enää saada lapsia. Hyvin harvalla on vielä tuossa iässä menopaussia.

Jos teillä on halu saada lapsi ja mielestänne pystytte tarjoamaan hälle hyvän elämän niin mitä vielä koneella istut? Nussimaan siitä =)!

kuin äiti ja isä ovat aika iäkkäitä jo

Jos siltä tuntuu, niin siitä vain lasta yrittämään. Eihän tuo kovin paha ikä vielä ole.

kuin äiti ja isä ovat aika iäkkäitä jo

jälkikasvua hävettäisi enemmän kovin nuoret vanhemmat. Siis jos ihan teinejä ovat olleet lapsen syntyessä.

Kannattaa. Ei sillä niin välii sillä iällä ole.

kuin äiti ja isä ovat aika iäkkäitä jo

jälkikasvua hävettäisi enemmän kovin nuoret vanhemmat. Siis jos ihan teinejä ovat olleet lapsen syntyessä.

jooo totta, muistan kuinka lapsena kaverini 13vee sanoi että hänen äitinsä on 29vee ja me muut oltiin että huh huh, en oo kade. ja sit taas nyt 20vee kaverini vanhemmat ovat 6-kymppisiä enkä sitä ihmettele. jos pitäs hävetä niin enemmän häpeisin nuoria vanhempia. ja en oo ite kumpikaan, siis nuori tai vanha vanhempi, eli en "vanhana vanhempana" tässä dissaa ja kadehdi "nuoria vanhempia" :D

että ne ratkaisut on tehtävä ajattelematta muiden mielipiteitä. Joko tai ei, jäätkö katumaan vai hyväksytkö osasi? Ja mikään maailmassa ei takaa, että olipa päätöksesi mikä tahansa, ettei kohtalo päättäisi toisin. Et saa haluamaasi lasta, saat epätoivotun lapsen.

Kuuntele sydäntäsi, muista voimavarasi.