Kannattaako enää 41-vuotiaana yrittää lasta?

ap

Luin tutkimuksesta, jossa etsittiin syitä pitkälle elämälle, siis edesauttavia tekijöitä. Naisilla kaikilla oli yhteistä se,että olivat tehneet lapset tai ainakin viimeisen lapsen suht vanhoina ja imettäneet pitkään. Se suojelee alzheimerilta ja vanhuustaudeilta muutenkin.

Kannattaa tietysti jos lapsen haluaa. Tylsää miettiä sitten myöhemmin, jos ei edes yrittänyt saada lasta.



Noista aiemmista kommenteista tuli mieleen pari ihan perusjuttua:



1) Teini-ikäiset lapset häpeävät vanhempiaan joka tapauksessa ihan vanhempien iästä riippumatta



2) Jos saat lapsen liian vanhana (yli 40-v.) olet joidenkin mielestä huono äiti. Jos saat lapsen liian nuorena (alle 20-v.) olet joidenkin mielestä huono äiti. Ja jos saat lapsen sopivan ikäisenä (25-35-v.) olet joka tapauksessa joiden mielestä huono äiti...

lukema juttu tuli minullekin mieleen. Ei kun toimeksi jos siltä tuntuu : )

Jos tosiaan lasta haluatte, niin siitä vain yrittämään.



Sen verran vielä tuohon yhteen aiempaan kommenttiin, että eihän lapsia isovanhempia varten tehdä, vaikka toki myönnänkin, että ovat lapselle mukava bonus. Sitä paitsi, nuoremmat isovanhemmat ovat yleensä työelämässä mukana. Ei heillä ole välttämättä kauheasti aikaa tai halua touhuta lastenlastensa kanssa.

Itse en lähtisi enää tuossa iässä lasta tekemään. Olen tyytyväinen, että äitini on ollut 28 kun minut sai ja isä muutaman vuoden vanhempi. Ovat nyt mummo ja vaari iässä, yksi lapsenlapsi ja ensi vuonna tulee kaksi lisää. Jaksavat touhuta ja leikkiä poikani kanssa :) Muistan, kuinka ala-asteella jo kaikki kadehtivat, kun meillä oli nuoret vanhemmat ja itsellään oli vanhat vanhemmat, meidän vanhemmat jaksoivat vielä leikkiä meidän kanssa ja pelata jalkapalloa yms ja kaikki kylän lapset olivatkin mieluusti meillä :)

ja odotan toista lasta. Olo on kuin kaksvitosena. Paitsi, että olen terveempi (elintavat paremmat), tasapainoisempi, onnellisempi ja rahastakaan ei tarvitse huolehtia samalla tavalla. Tämä ei tarkoita sitä etteikö joku muu voisi olla todella hyvä äiti kaksikymppisenä.



Meille hyvä ikä. Olen nähnyt väsyneitä nelikymmppisiä mammoja ja sitten niitä ketkä kipittävät maratooneja. Sinä tiedät.

Olen aivan poikki. En ollut esikoisesta näin julmetun väsynyt, mutta silloin ei ollut tietty huollettaviakaan. Itse olen miettinyt että tämä saa olla viimeinen, en jaksaisi enää. En ole tosin mikään huippukuntoinen muutenkaan, se kyllä auttaisi asiaa varmasti. Kaikki kaverini ovat saaneet lapsensa keskimääräistä vanhempina, pitkät opinnot jne joten en pidä siäli itseäni kovin vanhana lapsentekoon. Tämä uupumus ylätti minut vaan ja vähän pelottaa, miten jaksan sitten vauvan kanssa.

mä en nyt ymmärrä tuota vanhojen vanhempien hoitojuttua: jos saa esim.parikymppisenä lapsen eli on nuori äiti verrattuna sellaiseen joka saa lapsen vasta esim.nelikymppisenä, ja ikäeroa tulee toisille 20 vuotta ja toisille 40 vuotta. Kun se nuorena lapsen saanut on 80-vuotias, niin lapsikin on jo 60-vuotias. Vanhana eli nelikymppisenä lapsen saaneen lapsi on vasta 40-vuotias, joten kumpi lapsi jaksaa paremmin hoitaa vanhempaansa: nelikymppinen vai kuusikymppinen (itsekin vanhus)?

ja ei ihan jokaiseen vauvakuumeeseen vääntää uutta lasta.

En ymmärrä tätä vaahtoamista, että tehkää vain lapsia lisää jos haluttaa ja tulee vauvakuume. Joskus on ihan hyvä pysähtyä miettimään, riittäisikö ne olemassaolevat lapset, että jaksaa heidät huolehtia aikuisiksi, eikä vain koko ajan tehdä lisää ja lisää.

Toki ihmisiä kuolee jo nuorena, mutta moni vanhjojen vanhempien lapsi on kertonut sitä samaa, kuinka raskasta oli kun vanhemmat ei enää jaksaneetkaan

Jos tosiaan lasta haluatte, niin siitä vain yrittämään.

Sen verran vielä tuohon yhteen aiempaan kommenttiin, että eihän lapsia isovanhempia varten tehdä, vaikka toki myönnänkin, että ovat lapselle mukava bonus. Sitä paitsi, nuoremmat isovanhemmat ovat yleensä työelämässä mukana. Ei heillä ole välttämättä kauheasti aikaa tai halua touhuta lastenlastensa kanssa.

varoittelijoita piisasi ja tohtorit sanoivat, että kuolee poies.



Mutta kuoli vasta 39 vuotta myöhemmin- äitini oli perheen kuopus ja kaikkien lemmikki. Ja hän sai nauttia omasta äidistään paljon kauemmin, kuin minä äidistäni.

mä en nyt ymmärrä tuota vanhojen vanhempien hoitojuttua: jos saa esim.parikymppisenä lapsen eli on nuori äiti verrattuna sellaiseen joka saa lapsen vasta esim.nelikymppisenä, ja ikäeroa tulee toisille 20 vuotta ja toisille 40 vuotta. Kun se nuorena lapsen saanut on 80-vuotias, niin lapsikin on jo 60-vuotias. Vanhana eli nelikymppisenä lapsen saaneen lapsi on vasta 40-vuotias, joten kumpi lapsi jaksaa paremmin hoitaa vanhempaansa: nelikymppinen vai kuusikymppinen (itsekin vanhus)?

Koko perheen ilo =)



Oma äitini oli 20 v ja isä 18v ja aina vituttanut ne lapselliset vanhemmat jotka sain leikkimään kotia keskenään. Nyt äitini on 60+ alkoholisti josta ei ole lapsenlapsiaan pahemmin hoitamaan, isäni ei muuten vaan välitä. Kurjaa on!



Yövalvomisetkin jaksoin paremmin kuin esikoisen kanssa aikoinaan.

mutta onneksi miehen kaverin vaimo teki 42 vuotiaana lapsen ja ehdin nähdä sitä hommaa, joten päätimme, että jätämme väliin ja meninkin sterilisaatioon.



Nyt olen 50 vuotiaana todella tyytyväinen, ettei enää alettu lapsentekoon. Nautimme tästä elämänvaiheesta, että vielä ei ole lapsenlapsia, mutta lapset ovat isoja ja voimme ihan eri tavalla elää toisillemme ja itsellemmekin ja minä voin esimerkiksi panostaa työelämään ja "uralla " etenemiseen.



Mutta jos tuntuu, että se lapsi on pakko saada, niin kaipa se on tehtävä.

tai no, kai se sit kannattaa jos tuntuu siltä. Ja jos ei ole lapsia muutoin! Mutta jos epäilyttää niin ei kannata, ihan lähinnä iän ja jaksamisen puolesta. Toki ollaanhan me ihmiset erilaisia mutta itse näin 36-vuotiaana olen tuon oman "iltatähteni" kohdalla miettinyt muutamaankin kertaan että kannattiko lähteä, oikeesti.. ihan vaan sillä kun tuntuu ettei enää jaksa niin niinkuin pitäis, ja niinkuin jaksoin aiemmissa pikkulapsiajoissa.

Emmä muuten. Sitä on jo 60-kymppinen kun se lapsi (jos tärppää pian) on täysikäinen. Huh. Ja tossa iässä riskit ja vaivat jne jne. Mukavuudenhalu veis mun kohdalla voiton. Mut sä päätät!

Kuten nuorempanakin.

Emmä muuten. Sitä on jo 60-kymppinen kun se lapsi (jos tärppää pian) on täysikäinen. Huh. Ja tossa iässä riskit ja vaivat jne jne. Mukavuudenhalu veis mun kohdalla voiton. Mut sä päätät!

kuusikymppinen todellakaan ole mikään ikäloppu, etenkään jos omaa hyvät elintavat.

Elämä on ihanaa ja mua ei voi vähempää kiinnostaa mitä muut on mieltä mun äitiydestä. Lapset rakastaa mua ihan hulluna ja olen paras mahdollinen äiti näille kahdelle. Nyt ovat 1 v ja 3 v, enkä ole missään vaiheessa ollut ylirasittunut. Pitävät penskat mut vireessä :-). Ja teen vaativia johtotason töitäkin...



Siitä vaan jos mieli tekee ja onnistuu...Meille siis ei tullut lapsia aiemmin, 10 vuotta yritettiin :-) Jos luonto katsoi että olimme vasta 41 vuoden iässä sopivassa iässä vanhemmiksi, niin miksi se olisi jollekin muulle ongelma????

ja mielipiteistään. Meinaatko, että kukaan ei saisi sanoa, ettei itse tekisi vanhana lasta tai vanhojen vanhempien lapsi ei saisi kertoa niistä huonoista puolista.

Miksi olet niin hyökkäävä

Elämä on ihanaa ja mua ei voi vähempää kiinnostaa mitä muut on mieltä mun äitiydestä. Lapset rakastaa mua ihan hulluna ja olen paras mahdollinen äiti näille kahdelle. Nyt ovat 1 v ja 3 v, enkä ole missään vaiheessa ollut ylirasittunut. Pitävät penskat mut vireessä :-). Ja teen vaativia johtotason töitäkin...

Siitä vaan jos mieli tekee ja onnistuu...Meille siis ei tullut lapsia aiemmin, 10 vuotta yritettiin :-) Jos luonto katsoi että olimme vasta 41 vuoden iässä sopivassa iässä vanhemmiksi, niin miksi se olisi jollekin muulle ongelma????