Veljen vaimo välttelee miehen sukulaisia! :(

Otan emännän elkeet silloin, kun olen itse kutsunut vieraita tai kylään tulee minun ystäviäni/sukulaisiani. Mies hoitaa omansa. Minusta ihan reilua.

Eikä mulla ole sen suurempaa tarvetta miehen sukulaisten kanssa olla yhteyksissä, en odota että mies on minun sukulaisteni kanssa sen kummemmin. Anoppi yritti aikoinaan "naittaa" minua miehen siskon kanssa, kun oltiin molemmat yhtä aikaa kotona lasten kanssa. En oikein tajua, miksi. Mulla on ystäviä omastakin takaa, ei ole tarvetta luoda mitään kovin tiukkaa sidettä miehen sukulaisiin. Miehen kanssahan minä olen naimisissa, en hänen sukulaistensa. Mutta en minä vastaavasti mitään remonttiapuakaan odota, en odota mitään.

Meillä suvussa on niin, että mieheni siskon puoliso ei osallistu KOSKAAN perhejuhliin, esim. lasten synttäreille ja vastaaviin. Ja minusta on varsin mielenkiintoista, ettei jaksa 2 tuntia kahvitella sukulaisten kanssa, ei niitä kekkereitä nyt NIIN usein ole. Ja mies saa aina mukavan vapaahetken kun vaimo raahaa yksinään pienet lapset synttäreille tms. Viime juhannuksenakin mies jäi kotiin kun vaimo tuli viettämään sukujuhannusta. Epäilemättä oli varmaan mukavaa vetää kalsarikännejä yksin kotona hiljaisuudessa kun toinen hoitaa lapset mökillä....



Minusta tuo on vain uskomattoman itsekästä ja lapsellista toimintaa. Ja koska miehen suku ei koskaan mainitse mitään ikäviä asioita ääneen (oman suvun ikäviä siis, muiden asioista voi kyllä juoruta), tämä miehen puuttuminen ohitetaan täysin luonnollisena asiana, siitä ei puhuta sanaakaan ilmeisesti siksi ettei tyttärelle tulisi paha mieli...

Syy miksi olen välttelevä on yksinkertainen. En pidä mieheni sukulaisista. Haluaisin pitää, mutta en pidä.Olen kyllä emäntänä silloin pari kertaa vuodesta kun on pakko ja juttelen kuulumisia ja koitan olla ysträvällinen. Mutta kun olemme täysin erilaisia, enkä (ikävä kyllä) arvosta heitä kovinkaan paljoa, niin en jaksisi olla tekemisissä ollenkaan.



Juuri nämä lähisukulaiset eli äiti ja sisko ovat ongelma. Sisko on itseään täynnä oleva kaikkien määräilijä ja äiti on siskon peesaaja ja omaa kummallisia käytöstapoja. (kuten yleinen piereskely, käsien pesemättömyys, ei kuuntele muita...) Pieniä juttuja paljon.



Eli jos hän vaan kokee olevansa aivan eri veneessä kanssanne, eikä siksi jaksa vaivautua. Vika ei silloin ole teissä.

Minun mielestäni veljesi vaimo on erittäin epäkohtelias. Ehkä hänet on kasvatettu huonosti. Joskus ihmiset valitsevat kummallisia puolisoita. Aina ei voi olla hyvä tuuri, kun maailmassa on niin monenlaisia hiihtäjiä.

Miksi tästä pitää tehdä tällainen numero? Eikö ap voisi vaan keskittyä omaan elämäänsä ja lopettaa veljen perheen kontrollointi?

Ihmetellä täytyy näitä sukuun naituja naisia, jotka eivät halua olla miehensä sukulaisten kanssa missään tekemisissä ("kun en mä ITSE vaan haluuuuu") mutta sitten pakottavat kyllä miehensä itsestäänselvästi olemaan tekemisissä heidän omien sukulaistensa kanssa. Reilua? Not.



Ei se aurinko paista risukasaan vain sieltä yhdestä suunnasta. Kyllä sen verran pitäisi olla sosiaalisia taitoja ja käytöstapoja, että tajuaisi olla tekemisissä molempien sukujen kanssa. Erityisesti jos kukaan ei ole loukannut ketään tai edes antanut aihetta välttelemiseen.

Turha odottaa apua tai tukea, jos ei edes olla missään väleissä.

Niin, itse en ole moukkamainen enkä töykeä, kuten veljesi vaimo ilmeisesti on. Olen hyvä emäntä, kyselen kuulumiset, seurustelen. Mutta mieluiten olisin tätä pakkoseurustelua ilman.

Mieheni sukulaiset ovat ystävällisiä ja arvostan sitä. Samoin itse olen ystävällinen ja kohtelias, kiitän ja näen vaivaa, autan tarpeen vaatiessa. Mielestäni lapseni äitinä velvollisuuteni on pitää hyvät välit molempiin sukuihin.

Ajattelen kenties hyvin samalla tapaa kuin veljesi vaimo (kuka tietää...), mutten käyttäydy yhtä ikävästi kuin hän. Olemme erilaisia enkä halua miehen sukulaisten tietäväni asioistani liikaa. Minulla ei ole salattavaa, mutta kerron asiani niille, jotka elämääni olen valinnut.

Pohdin tässä sitä, miksi tämä ei riitä omalla kohdallani. Miksi on pakko olla kiinnostunut? Miksi pitäisi jaksaa uusia ihmisiä? Miksi ette anna veljen vaimon olla? Miksi pitäisi olla niin sosiaalinen? Miksi minun pitäisi automaattisesti olla miehen siskon ystävä, kun hän niin haluaa? Miksi minut kutsutaan auttamaan, vahtimaan lapsia ym., kun minulla on omat kiireeni? Eikö riitä, että olen asiallisen ystävällinen ja huomioonottava? Miksi pitäisi heittäytyä toisen suvn elämään koko myötäelämisellä ja empatialla, eikö pieni välimatka olekaan ok?

Sukulaisten hyväksikäyttö on toki moukkamaista, mutta ei teidän ole pakko auttaa. Ystävälliset välit eikä tunkeutumista riittää. Itse kokisin äärettömän tunkeilevana sen, että mieheni sisko analysoisi minua täällä!

Minä ainakin ikävöin kovasti veljeäni ja haluaisin pitää häneen lämpimät välit. Kaikista perhejuhlista puuttuu iso pala, kun veli puuttuu sieltä. Siksi toivoisin, että teistä hyvät jääpuikot löytyisi sen verran epämukavuudensietoa, että edes kohteliaisuuden rajoissa pitäisitte jonkinlaista kontaktia yllä miestenne sukulaisiin.

Toki veljessäkin on vikaa, kun on niin tossun alla. Mutta siskona tämä surettaa todella paljon. Ja lastenkin takia, he eivät tule tutustumaan enoonsa, eivät ole koskaan edes nähneet.

Sillä eroituksell akertomaasi, että mieheni sukulaiset ovat todella töykietä. Eivät todellakaan ole edes yrittäneet että heidän seurassaan tai suvussaan olisi mukava olla. töykeyksiä on sadellut päin naamaa. Aina tulee todella ikävä olo heidän seurassaan. utelevat ikävästi asioista ja puuttuvat meidän asioihin. Sellaisiin jotka ei kuulu heille yhtään.



On ollut pakko ottaa hajurakoa tai tulisin hulluksi. En ole epäsosiaalinen, olen kyllä ihmisten kanssa muuten tekemisissä, mutta ikävimpiä miehen sukulaisia vältän viimeiseen asti. Onneksi mies ymmärtää tämän ja niihin paikkoihin mies sitten meneekin yksin lasten kanssa. osa sukulaisista on oikein kivoja ja heidän kanssaan olen kyllä tekemisissä.



Jos oikeasti olette olleet ystävällisiä hänelle niin sitten ihmettelen. Mutta jos olette sellaisia kuin oman mieheni sukulaiset niin en ihmettele yhtään. Miehenikin sukulaiset, ne kaikkein töykeimmät, vielä kummastelevat kun en mene kylään! vaikka ovat niin paskamaisia kuin olla ja saattaa!



Kysymys vielä ap:lle. Onko tässä tapauksessasi niin että vain veljesi vaimo ei ole tekemisissä vai koko veljesi perhekö? Jos muu perhe on sukulaisten kanssa tekemisissä normaalisti niin mikä on ongelma??

Arvostatteko tämän ihmisen mielipiteitä ja otatteko hänet huomioon? Minä en ainakaan kauhean hyvin viihdy seurassa, jossa pöytä kyllä katetaan koreaksi mutta ylitseni kävellään tai mielipiteeni mitätöidään.

Niin, itse en ole moukkamainen enkä töykeä, kuten veljesi vaimo ilmeisesti on. Olen hyvä emäntä, kyselen kuulumiset, seurustelen. Mutta mieluiten olisin tätä pakkoseurustelua ilman.

Mieheni sukulaiset ovat ystävällisiä ja arvostan sitä. Samoin itse olen ystävällinen ja kohtelias, kiitän ja näen vaivaa, autan tarpeen vaatiessa. Mielestäni lapseni äitinä velvollisuuteni on pitää hyvät välit molempiin sukuihin.

Ajattelen kenties hyvin samalla tapaa kuin veljesi vaimo (kuka tietää...), mutten käyttäydy yhtä ikävästi kuin hän. Olemme erilaisia enkä halua miehen sukulaisten tietäväni asioistani liikaa. Minulla ei ole salattavaa, mutta kerron asiani niille, jotka elämääni olen valinnut.

Pohdin tässä sitä, miksi tämä ei riitä omalla kohdallani. Miksi on pakko olla kiinnostunut? Miksi pitäisi jaksaa uusia ihmisiä? Miksi ette anna veljen vaimon olla? Miksi pitäisi olla niin sosiaalinen? Miksi minun pitäisi automaattisesti olla miehen siskon ystävä, kun hän niin haluaa? Miksi minut kutsutaan auttamaan, vahtimaan lapsia ym., kun minulla on omat kiireeni? Eikö riitä, että olen asiallisen ystävällinen ja huomioonottava? Miksi pitäisi heittäytyä toisen suvn elämään koko myötäelämisellä ja empatialla, eikö pieni välimatka olekaan ok?

Sukulaisten hyväksikäyttö on toki moukkamaista, mutta ei teidän ole pakko auttaa. Ystävälliset välit eikä tunkeutumista riittää. Itse kokisin äärettömän tunkeilevana sen, että mieheni sisko analysoisi minua täällä!

Minä ainakin ikävöin kovasti veljeäni ja haluaisin pitää häneen lämpimät välit. Kaikista perhejuhlista puuttuu iso pala, kun veli puuttuu sieltä. Siksi toivoisin, että teistä hyvät jääpuikot löytyisi sen verran epämukavuudensietoa, että edes kohteliaisuuden rajoissa pitäisitte jonkinlaista kontaktia yllä miestenne sukulaisiin.

Toki veljessäkin on vikaa, kun on niin tossun alla. Mutta siskona tämä surettaa todella paljon. Ja lastenkin takia, he eivät tule tutustumaan enoonsa, eivät ole koskaan edes nähneet.

Meillä ei määräillä, kontrolloida, ei puututa toisten asioihin, ei udella, vaan ollaan ystävällisiä ja annetaan tilaa. Jos siitä huolimatta katkaisee mielenosoituksellisesti, ilman mitään syytä välit puolison sukulaisiin, se kertoo vain pohjattomasta itsekkyydestä ja omahyväisyydestä. Ujous ja muut sosiaaliset ongelmat eivät ole mikäään selitys

Arvostatteko tämän ihmisen mielipiteitä ja otatteko hänet huomioon? Minä en ainakaan kauhean hyvin viihdy seurassa, jossa pöytä kyllä katetaan koreaksi mutta ylitseni kävellään tai mielipiteeni mitätöidään.

Mutta se ei ole minulle mikään syy kieltää lapsiltani miehen puolen sukulaisia tai katkaista välejä siihen suuntaan. Aikuinen, kypsä ja terve ihminen kyllä osaa käsitellä tuollaiset tilanteet.

ettei pysty niitä lapsia itse viemään sukulaistensa luo yms? Tarvitaanko siinä se vaimo aina mukana? vai kieltääkö vaimo yhteydenpidon kokonaan? Selventäisitkö vähän. Jos vaimo ei halua olla niiden sukulaisten kanssa tekemisissä niin mikä estää sitä miestä ja lapsia kuitenkin olemasta??

[/quote]

Minä ainakin ikävöin kovasti veljeäni ja haluaisin pitää häneen lämpimät välit. Kaikista perhejuhlista puuttuu iso pala, kun veli puuttuu sieltä. Siksi toivoisin, että teistä hyvät jääpuikot löytyisi sen verran epämukavuudensietoa, että edes kohteliaisuuden rajoissa pitäisitte jonkinlaista kontaktia yllä miestenne sukulaisiin.



Toki veljessäkin on vikaa, kun on niin tossun alla. Mutta siskona tämä surettaa todella paljon. Ja lastenkin takia, he eivät tule tutustumaan enoonsa, eivät ole koskaan edes nähneet.

[/quote]

Tajusitko nyt tunnekuohussasi, että minä ainakin olen aina ystävällisenä ja kohteliaana mukana kaikessa, vaikka mieluiten jäisin kotiin? En _koskaan_ estä miestä tai lasta olemasta sukunsa/ miehen siskon kanssa. Minä, jota lainaat, kerroin juuri tuossa että lapsi askartelee sukulaisille ja tapaa heitä, minä teen tarjottavia ja autan pyydettäessä ja että olen ystävällinen ja kunnioittava? Kukaan ei estä ketään, en vain itse halua olla liian tiiviissä kanssakäymisessä ja se ahdistaa.



Oletko ap huomannut, että sinulta menee ohi ihan hyviä pointteja? Ehkä veljen vaimossa ei yksistään ole vikaa, kenties sinulla on olettamuksia, joiden mukaan muiden pitäisi elää?



Siitä olen samaa mieltä, että on väärin estää miestään näkemästä omaa sukuaan, pointtini on, että on väärin pakottaa veljen vaimoa tiettyyn muottiin. Point taken?

Sinut tunnistaa sanoista töykeä ja moukkamainen sekä siitä, että hyvin usein kerrot, miten ei-kiva-ihminen käyttäytyy talkoissa ja sukujuhlissa.

Kysymys vielä ap:lle. Onko tässä tapauksessasi niin että vain veljesi vaimo ei ole tekemisissä vai koko veljesi perhekö? Jos muu perhe on sukulaisten kanssa tekemisissä normaalisti niin mikä on ongelma??

Veli yrittää olla tekemisissä vaikka olemme nykyisin huomattavasti vähemmän tekemisissä kuin aiemmin. Selvästi häpeää vaimonsa välttelevää ja valikoivaa käytöstä, on takellellen yrittänyt joskus selittää ja keksiä ilmiselviä tekosyitä. Vaimonsa ei vaan halua olla tekemisissä kuin omien valikoitujen ihmistensä kanssa ja osoittaa sen töykeällä käytöksellään tai poissaolollaan selvästi.

Pahinta kuitenkin on, että vaimo vetää samalla heidän lapsensakin omaan junaansa: estää lapsia olemasta toisen puolen sukulaisten kanssa tekemisissä. Tämä jos mikä minun sydäntäni raastaakin: lapset kun ovat aina niin iloisia ja onnellisia päästessään leikkimään serkkujensa kanssa, istuvat sylissämme, halailevat, puhua pulputtavat, osoittavat kaipaustaan. Veljen vaimon epäsosiaalisuuden vuoksi lapset kuitenkin jäävät useimmiten kotiin äitinsä kanssa (tai ovat tekemisissä vain äitinsä sukulaisten ja kavereiden kanssa) ja veljeni tulee nopeasti paikalle.

Ehkä tämä kaikki olisi helpompi niellä jos lapsia ei olisi kuviossa mukana. Joka tapauksessa, suuresti kaipaamme veljeäni ja hänen perhettään. Myös tänä jouluna. :(

Me olemme naimisissa olleet 2v, yht. 6v yhdessä. Ei lapsia.



Miehen sukulaiset mukavia, erityisesti siskon perhe. Heidän kanssaan viihdyn.



Mutta anoppi ja appi. Ovat molemmat eronneet ja on uudet puolisot. No okei appi ei oo niin paha (koska he ovat kiinnostuneita enemmän uuden puolisonsa suvusta), mutta anoppi..



Aina kun sinne menee niin se on kuin juhlahetki, en jaksa sitä hössötystä... en jaksa ja tulen pahalle tuulelle kun mietinkin asiaa. Anoppi on siis todella ystävällinen mutta mua ei vaan kiinnosta sen seura. Evvk. Anoppi on varmaan huomannut sen, että en tule juuri koskaan mukaan kun mieheni käy siellä kylässä. En haluaisi loukata, mutta en jaksa mennä sinne tuijottamaan kelloa, että milloin saa lähteä pois. Vaikka siis ei siellä oleminen ole mitään kidutusta mutta.. en vaan tykkää? En osaa selittää:/



Kauhulla odotan sitä jos saadaan lapsia ja sitten kun anoppi haluaa tunkea meidän elämään enemmän... Mun äiti tulee olemaan se ykkösmummo, sori. Tiedän, olen kamala, mutta näin tulee varmaankin käymään...



No okei, ehkä en ole niin paha kuin veljesi vaimo, koska välttelen vain anoppia...

Miksi syytät veljesi vaimoa, jos veljesi ei itse saa pidettyä yhteyttä sukuunsa? Eikö silloin veljesi ole töykeä?



Tosi monesti oletetaan, että se on nainen joka aina hankkii joulukortit, synttärilahjat, keittää kahvit ja ylläpitää sukulaissuhteita molempiin suuntiin. Mies vaan "nököttää", mutta annas olla, jos nainen ei hoidakaan asioita miehen puolesta, niin jo syytellään töykeydestä. Jokainen hoitaa omat kaverinsa ja sukulaisensa, jokainen on vapaa sukuloimaan niin paljon kuin huvittaa. Mutta minulla ei ole velvollisuutta hoitaa sukuloimista miehen suvun suuntaan, jos mies ei sitä itse hoida. Meillä kylläkin hoitaa. Vastaavasti itse käyn usein lasten kanssa kolmestaan omien vanhempieni luona.

Syy miksi olen välttelevä on yksinkertainen. En pidä mieheni sukulaisista. Haluaisin pitää, mutta en pidä.Olen kyllä emäntänä silloin pari kertaa vuodesta kun on pakko ja juttelen kuulumisia ja koitan olla ysträvällinen. Mutta kun olemme täysin erilaisia, enkä (ikävä kyllä) arvosta heitä kovinkaan paljoa, niin en jaksisi olla tekemisissä ollenkaan.

Juurikin näin. Elämä olisi mukavampaa ja helpompaa jos miehen sukulaisia voisi arvostaa ja heistä pitää, mutta en kertakaikkiaan löydä mitään hyvää rasistisista ja pikkusieluisista luusereista. Ajatellaan asioista niin eri tavalla, etten oikeasti viitsi omaa kantaani oikein mihinkään sanoa. Veri ei aina ole vettä sakeampaa, miehenikin tuntee enemmän yhteenkuuluvuutta minun kuin omaan sukuunsa. Miehen suku ilmeisesti olettaa että vähäinen yhteydenpito on minun syytäni, mutta kyse on vain siitä etten enää patista miestä soittamaan / käymään sukulaistensa luona. Jos aikuista ihmistä ei kerran kiinnosta niin ei kiinnosta.

Kysymys vielä ap:lle. Onko tässä tapauksessasi niin että vain veljesi vaimo ei ole tekemisissä vai koko veljesi perhekö? Jos muu perhe on sukulaisten kanssa tekemisissä normaalisti niin mikä on ongelma??

Veli yrittää olla tekemisissä vaikka olemme nykyisin huomattavasti vähemmän tekemisissä kuin aiemmin. Selvästi häpeää vaimonsa välttelevää ja valikoivaa käytöstä, on takellellen yrittänyt joskus selittää ja keksiä ilmiselviä tekosyitä. Vaimonsa ei vaan halua olla tekemisissä kuin omien valikoitujen ihmistensä kanssa ja osoittaa sen töykeällä käytöksellään tai poissaolollaan selvästi.

Pahinta kuitenkin on, että vaimo vetää samalla heidän lapsensakin omaan junaansa: estää lapsia olemasta toisen puolen sukulaisten kanssa tekemisissä. Tämä jos mikä minun sydäntäni raastaakin: lapset kun ovat aina niin iloisia ja onnellisia päästessään leikkimään serkkujensa kanssa, istuvat sylissämme, halailevat, puhua pulputtavat, osoittavat kaipaustaan. Veljen vaimon epäsosiaalisuuden vuoksi lapset kuitenkin jäävät useimmiten kotiin äitinsä kanssa (tai ovat tekemisissä vain äitinsä sukulaisten ja kavereiden kanssa) ja veljeni tulee nopeasti paikalle.

Ehkä tämä kaikki olisi helpompi niellä jos lapsia ei olisi kuviossa mukana. Joka tapauksessa, suuresti kaipaamme veljeäni ja hänen perhettään. Myös tänä jouluna. :(

Ymmärrän pahaa mieltäsi. Mutta kun veljesi on aikuinen mies, niin puhu hänelle, hänen tämä asia pitää selvittää. Vaimo voi tehdä mitä tykkää, mutta veljesikin pitäisi kasvaa mieheksi ja pitää yhteyttä sukuunsa. Turha vaimoa on täällä haukkua, samalla ajalla olisit selvittänyt asian veljen kanssa. Outoa, että arvostelet täällä vastaajia moukkamaisiksi ym., kun he kuitenkin ovat sinua yrittäneet auttaa. Minä sanoisin että veljesi on tossu.

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että jos miehen sisko tulee meille perheineen, niin minun oletetaan leipovan, keittelevän kahvia, kattavan pöydän, huolehtivan lapsista jne. eli "osoittavan emännän otteita". Miksi ihmeessä? Miksi miehen siskolle ei kelpaa se, että mies keittää kahvit, ostaa kaupasta pullaa ja sanoo siskolle, että katso lastesi perään?



En käy miehen suvun juhlissa, mies menee niihin lasten kanssa. Aikanani kävin, mutta kun miehelle varattiin aina paikka "paraatipuolelta" ja minun ynnä kolmen alle kouluikäisen piti pujotella jonnekin yläkertaan tai kuistille syömään, koska "voi sentään, tänne ei enää mahdu", niin ymmärsin lopettaa vierailut. Tosin erityisen hauskana muistan juhlat, joissa istuimme lasten kanssa autossa parkkipaikalla syömässä eväitä, kun juuri meidän mennessämme syömään olivat pitopöydästä lautaset ja ruokailuvälineet loppuneet eikä niitä seuraavan 10 min aikana mistään lisää löytynyt :-). Muu väki otti toista kierrosta ruokaa ja minä mietin, missä on lähin kauppa, josta hakea paperilautasia.



Joten kun miehen suku tulee meille kylään kutsumatta, saatan käydä tervehtimässä ja sitten jatkan sitä, mitä ikinä olin tekemässä. Lasten rippi- ja muissa juhlissa tervehdin ystävällisesti, mutta muuten minulla on yleensä niin kiire, että en ehdi miehen sukulaisiin paneutumaan.