Nyt on hajoaminen oikeesti lähellä. Kirjotin vähän aikaa sitten tänne miehestäni, joka

Ja paskat, jatka vain elämääsi onnellisena, ei kaikki kokeilu ole pettämistä, sinulla on nyt etulyöntiasema perheessänne jos joskus haluat polkaista vierasta kytkintä:)) Onnea ja menestystä vaan..turha lapsellisuus pois.

paskana olen, ihan romuna.

Ehkä saisinkin miehen lähtemään, mut en itsekään halua jäädä tähän taloomme. Ei mun mielenterveys kestä.

Rauhoitttavilla on menty viikodsa toiseen. Jouduin lopettamaan vauvan imetyksen; maitokin lopulta loppui kun en voinut syödä enkä nukkua.Mulla on nyt uusi asunto haussa mulle ja lapsille. ap

toivottavasti mies saa niin ansionsa mukaan. Voiko pahempaa tehdä kuin ahdistaa oman lapsensa äiti siihen pisteeseen että maitokin ehtyy:(( Olen niin vihainen sun puolesta ap!!!

Mieshän on aivan idiootti. Sä saat vielä elämäsi kuntoon. Mikään ei ole lapsille kauheampaa kuin oikeustaistelut- ja se että äidille tehdään noin kuin sulle, vaikka on piei vauva siinä. Miehesi on itsekäs julma k***pää. Pidä puolesi ja kerro avoimesti kuinka mies sua kohtelee. Hyi millainen oksetus.

paitsi, että kyseessä yksi nainen. Mies eli kaksoiselämäänsä kolmisen vuotta. Jutun alkaessa toinen lapsemme oli myös vauvaikäinen.

Koko homman paljastuessa olin myös todella ahdistunut, en pystynyt syömään enkä nukkumaan. Puhuin asiasta lähes kaikille ja sain hirmuisesti tukea läheisiltä. Nukuin puoli vuotta unilääkkeiden voimalla, sen jälkeen päätin pärjätä ilman. Sairaslomalle en jäänyt, koska silloin olisin todennäköisesti romahtanut täysin. Työkaverit huolehtivat, että kävin heidän kanssaan syömässä. Laihduin vajaa kymmenen kiloa.

Ensimmäinen ajatukseni oli ero ja näin ehdimme ilmoittaakin esim. miehen vanhemmille. Mies hankki oman asunnon, jossa ei juurikaan kuitenkaan loppujen lopuksi ollut. Kävimme molemmat erikseen muutamaan kertaan perheterapeutilla ja vietimme todella tiiviisti aikaa yhdessä perheenä. Puhuimme monen vuoden edestä.

Emme lopulta eronneet. Aikaa on nyt kulunut reilu kolme vuotta. Vieläkin asiaa mietin lähes päivittäin, mutta se on ns. arkipäiväistynyt. Jätän miehen, jos vielä pettää. Muuten jatkamme yhdessä. Ei tämä liitto sen kukoistavampi ole kuin ennen tätä kriisiäkään, mutta omasta mielestäni se oli hyvä jo ennenkin.

Kovan työn olen tehnyt oman itsetuntoni, häpeän tunteiden ja luottamuksen saralla. Olen kasvanut ihmisenä melkoisesti. En ole riippuvainen miehestäni ja olen itse vastuussa omasta onnellisuudestani.

Tiedän niin tunteesi ja lähetän voimahalauksen sinulle. Äkkinäisiä päätöksiä ei ole pakko tehdä. Hae itsellesi myös ulkopuolista apua.

Et tule ikinä saamaan normaalia perhe-elämää tuon miehen knassa.

Pidä hänet syyllisyydentuntoisena, voi olla että siitä tokenee.

Se mikä huolettaa on, että ei kai vain ole tartuttanut suhun tauteja?

Kuules matriarkka, kyllä tämä perheenisä pakkaisi tuossa tilanteessa kamansa muutamaksi päiväksi. Siitä jos käy panemassa jotain muuta, ei tule ollenkaan syyllinen olo! Kaikkea katuvaisuutta voi kuitenkin esittää vaimonsa mieliksi.

Palattiin tänään kotiin, mies ei yllätyksekseni olekaan täällä. En tiedä missä on.



-ap

Juuri mietin mitä teille mahtaa kuulua.

Palattiin tänään kotiin, mies ei yllätyksekseni olekaan täällä. En tiedä missä on.

-ap

panemassa jotain hoidoistaan.

Kaikki sympatia sinulle. "Miehesi" on kyllä suuremman luokan ääliö.

mies vieläkään tullu kotiin? Vastaako puhelimeen?

sua on nyt loukattu, mutta mies on katuva. Pidä hänet syyllisyydentuntoisena, voi olla että siitä tokenee. Mutta mikä olennaisinta, älä nyt heittäydy hysteriseksi. Erossa lapset jäisivät sulle, taloudellinen tilanteesi heikkenisi huomattavasti jne. Koita päästä tosta yli ainakin sen verran että kykenet elämään miehesi kanssa yhdessä. Jos kovin kuvottaa, ala rauhassa katsella ympärillesi ja jos joku uusi ihana mies löytyy, hyppäät sen kelkkaan. Se mikä huolettaa on, että ei kai vain ole tartuttanut suhun tauteja?

pikkuvaimo. Oletko kuullut et nainen voi elää ihan itse ilman mieheen ripusatutumista? Miehiä paljon tärkeämpää on omanarvontunto ja se taitaa ap:lla olla aika vaikeaa tuollaisen kuvotusäijän kanssa. Mut ehkä itse puhut kokemuksesta? Tiedän naisia jotka haluavat uskoa kaiken potaskan mitä mies suoltaa, vaikka pienikin aivotoiminta kertoisi heille ihan erilaisia tosiasioita. MUt koska ovat niin riippuvaisia miehestään haluavat uskoa vaikka mitä sontaa.

Mulla menis niin maku tuollaiseen ihmiseen. Siis oikein suunnittelee ja järjestää tuollaisia pettämisjuttuja. Ei tuollaisella miehellä tee yhtään mitään

tuli kynnettyä läpi, mutta ei... Mies kotiutui eilen vihdoin, ja sain hänestä puristettua irti, että "tuttava" jonka luokse hän oli lähtenyt viettämään joulun pyhät, oli nainen X. Ja vika on minun, koska riistin perhejoulun häneltä lähtemällä lasten kans pois, ja "kuka nyt haluis yksin viettää joulua". Nyt oon niin paskana, etten ikinä. -ap

mitään tuollaiselta kusipää-äijältä!! Tärkeintä on että sä jaksat, saat itsesi kasaan ja voit joskus vielä kokeailoa. Tuollainen oksetus syö kaikki voimasi, aivan hävytön ja törkeä ja lapsellien äijä. Nyt et anna sille enää MITÄÄN!! Suurin virhe on odotella jotain suurta muutosta, jos hän alkaa heti itsesäälissä kääntää asioita sua vastaan. Jos olisin sinä, alkaisin järjestellä asioita niin että mahdollisimman vähin ponnistuksin mies lentää kuin leppäkeihäs pihalle. Joka asia mikä ei suju, siirrä jonkun viranomaisen hoidettavaksi. Jos miehellä on kanttia hän tajuaa virheensä ja ponnistelee täysillä hyvittääkseen tekonsa, jos taas ei ole, sun kannattaa mahdollisimman nopeasti päästä hänestä irti, mahdollisimman vähin voimin. Suurin virhe mitä voit mielestäni tehdä on suostua tuohon hänen peliinsä, joka on oikeasti todella törkeää, kun teillä on pieni vauvakin. Olen todella pahoillani puolestasi. Mut usko pois karastrofin ja surun ja luopumisen takana odottaa taas hyvä elämä, se ei lopu vaikka joutuu pettymään pahasti.

Älä jää tuohon mieheen roikkumaan, lopputuloksena on oman mielenterveytesi menetys. Mies on ehkä seksiriippuvainen, mene ja tiedä. Jäi vaan nyt vasta sulle kiinni. Lapsille ei ole hyvä kasvualusta kodissa, jossa isä ravaa vieraissa ja äiti masentuu jatkuvan epäluulon vuoksi.



Jos teillä on erilliset tilit, etsi miehen tiliote ja ota siitä kopio (tarpeen osituksessa). Jos on yhteisellä tilillä kunnon saldoa, kehotan miettimään ja juonimaan, miten/millä summalla on hyvä hoitaa tulevan kevään laskut ja miten saat itsellesi mahdollisimman paljon rahaa sieltä. Mieshän jakaa sitä rahaa nyt huorilleen. Sinä tarvitset sitä rahaa lastesi suuhun ja vaatteisiin.



Lain mukaan sinulla ja lapsilla on suurempi oikeus jäädä asuntoon, kun sinulla on vauvakin hoidettavana. Voit pyytää avioerohakemuksessa että oikeus määrää miehen muuttamaan ulos asunnosta. Oikeus voi määrätä häädön, jos mies ei muuten lähde. Jos tarvitaan ositus, ja mies vastustaa, ota juristi. Itse otin, oli järkevää.



Olen itse eronnut pettävästä miehestä, ja se oli elämäni viisain teko. Itse tosin jouduin muuttamaan salaa pois, koska meillä oli myös väkivallan uhkaa, miehen käytös oli muuttunut niin omituiseksi.

Tulee vainoharhaiseksi, mitä jos omakin mies...? Työmatkoja silläkin ties minne, eikä meillä ees oo paljoa seksiä =(

naisilla yleensä oletus, että menestyneet ja suositut miehet pettäisi vähemmän? Kun oletettavasti juuri menestyneillä ja sosiaalisesti taitavilla miehillä on paljon enemmän mahdollisuuksia ja ottajia siihen pettämiseen- tai siis että en suomisi itseäni siitä, että on erehtynyt luulemaan hyvässä ammatissa olevan ja kaikinpuolin "ihanan" miehen pettäneen, kun huomaahan ne hyvät puolet sitten muutkin naiset kuin itse. Muutenkin aina ihmetellään korkeastikoulutettujen miesten sikailevaa käytöstä, eihän se älyllinen kapasiteetti liity luonteen "hyvyyteen" oikein mitenkään. Hyvällä koulutuksella ja työllä mies saa hyvän itsetunnon jota voi sitten käyttää vaikka naisten jahtaamiseen.

Hyvällä koulutuksella ja työllä mies saa hyvän itsetunnon jota voi sitten käyttää vaikka naisten jahtaamiseen.

sarjapettäjän kohdalla en nyt puhuisi ehkä hyvästä itsetunnosta vaan ylipaisuneesta egosta (voi tehdä mitä haluaa koska omasta mielestä ansaitsee sen eikä tartte ajatella muita). Enkä sano että köyhempi tai vähemmän koulutettu mies olisi sen moraalisempi, voi olla vaan vähemmän tilaisuuksia. Mutta joka tapauksessa ap kuulostaa itse tosi hyvältä tyypiltä eikä pettäminen selvästikään mitenkään liity hänen tekemisiinsä tai ominaisuuksiinsa vaan on ihan miehen ongelma, ei ne sen tapaamat naiset ole mitenkään ap:ta parempia- jos mies on halunnut vaihtelua tms ja ei ole itseään halunnut hillitä, niin se olisi halunnut sitä ihan kenen kanssa tahansa.

siitä, että aiemmin mahtavaa miestään ja "sielunkumppaniaan" ylimielisenä hehkuttanut entinen ystäväni huomasi kauhukseen, että mies panee kaupungin yöelämässä kaikkea naista muistuttavaa, jolla on pulssi =D Ei siinä paljoa kaunis koti ja miehen hyvät tulot paljon paina, kun vieraat pimpsat kutsuu perheenisää...

joka yrittää toipua siitä, että kesken onnellisen parisuhteen sai kuulla, että miehellä on ollut virityksiä työkaverinsa kanssa.

Tämä teksti tässä alla on niin totta. Meni kylmät väreet, kun sen luin. Tämä pukee sanoiksi sen kamalan olon, mikä itsellä edelleenkin on. Tosiaan, en ole enää se sama ihminen joka olin vielä viime heinäkuussa.

Ap:lle haleja ja voimaa olla uskomatta miehen selityksiä ja valheita.

Pettämisestä olen päässyt yli ja olemme mieheni kanssa yhä edelleen yhdessä. Mutta se mistä en pääse yli on se, että entistä minua ei ole enää olemassa. Ei ole sitä innostuvaa, optimistista, hulluttelevaa ja sinisilmäistä minua joka ei e koskaan epäillyt miehensä sanoja. Nyt on vain epäluuloinen, luottamukseen kykenemätön pessimisti. Ikinä ei tule enää minun elämääni suhdetta, jossa luottaisin toiseen ihmiseen. Mutta tämä on nyt minun elämääni. Jouduin hautaamaan luottamukseen perustuneen avioliittoni ja oman itseni.

siitä, että aiemmin mahtavaa miestään ja "sielunkumppaniaan" ylimielisenä hehkuttanut entinen ystäväni huomasi kauhukseen, että mies panee kaupungin yöelämässä kaikkea naista muistuttavaa, jolla on pulssi =D Ei siinä paljoa kaunis koti ja miehen hyvät tulot paljon paina, kun vieraat pimpsat kutsuu perheenisää...

joka yrittää toipua siitä, että kesken onnellisen parisuhteen sai kuulla, että miehellä on ollut virityksiä työkaverinsa kanssa. Tämä teksti tässä alla on niin totta. Meni kylmät väreet, kun sen luin. Tämä pukee sanoiksi sen kamalan olon, mikä itsellä edelleenkin on. Tosiaan, en ole enää se sama ihminen joka olin vielä viime heinäkuussa. Ap:lle haleja ja voimaa olla uskomatta miehen selityksiä ja valheita.

Pettämisestä olen päässyt yli ja olemme mieheni kanssa yhä edelleen yhdessä. Mutta se mistä en pääse yli on se, että entistä minua ei ole enää olemassa. Ei ole sitä innostuvaa, optimistista, hulluttelevaa ja sinisilmäistä minua joka ei e koskaan epäillyt miehensä sanoja. Nyt on vain epäluuloinen, luottamukseen kykenemätön pessimisti. Ikinä ei tule enää minun elämääni suhdetta, jossa luottaisin toiseen ihmiseen. Mutta tämä on nyt minun elämääni. Jouduin hautaamaan luottamukseen perustuneen avioliittoni ja oman itseni.

Lähinnä se herätti vahingoniloa, että miehen ulkoinen status&asema oli jatkuvasti tämän vaimokkeen puheissa hehkutuksen kohteena, samoin miehen uskomaton luonne ja äly - ja sitten käy ilmi, että äijä pökkii ties mitä pulimummon näköisiä baariruusuja. Olin nimittäin itse todistamassa tällaista näkyä (baaripokausta) ja kun kerroin ex-ystävälleni, niin sain vihat päälleni. Ei tarvinnut kauaa odotella, että kertomani vahvistettiin lukuisilta tahoilta,jotka olivat miehen kanssa naineet.



Ylpeys käy lankeemuksen edellä ja erityisesti kilpailuhenkisille ja statuksenkipeille naisille tuollainen totaalinöyryytys on parasta oppia elämästä.