Nyt on hajoaminen oikeesti lähellä. Kirjotin vähän aikaa sitten tänne miehestäni, joka

Lisäisin vaan, että joku aika täällä oli samanlainen tapaus, jossa kuukkeli petti lastensa äitiä muistaakseni oli vielä toinen tulossa.

Vaimo ei puhunut mitään vaan mietiskeli asioita ihan rauhassa ja alkoi hiljaa valmistautua muutokseen. Juttu kesti lähes kaksi vuotta kun vaimo ilmotti, että tämä on tässä. Kuukkeli oli valtavan hämmästynyt ja ihmetteli miksei kertonut. Vaimo vastasi ethän sinäkään kertonut, että petät! Ettikää toi tarina täältä niin opitte paljon.

Ap:lle sanoisin ettei mitään päätöksiä tarvitse tehdä kiireessä ja heti vaikka kuka painostaisi. Harkitse ja mieti ja pakkaa kimpsusi ja mee äidillesi. Valitettavasti tuskaasi en voi helpottaa mutta sympatiaa tunnen todella!

Miten se aina kääntyykin niin, että petetty nainen syyttää kaikesta itseään...

Olen lihonut raskauksien myötä, olen ollut väsynyt lasten takia enkä ole huomioinut miestä, olen tehnyt sitä ja tätä väärin...Kyllä vastuuntuntoinen mies tajuaa, että kun lapsia tulee taloon, ja varsinkin kun eletään vauva-aikaa, niin se parisuhde on ehkä vähän taka-alalla, vaimo saattaa olla väsynyt jne. Lasten tarpeet pitää mennä aikuisten tarpeiden ohi. Ja sitä vaimon väsymystäkin voi se vastuuntuntoinen mies helpottaa!

Ja sitten tämä perheen hajottaminen. Nainen ajattelee, että ehkä annan tämän anteeksi, en halua hajottaa lapsilta perhettä. Petetyn vaimon vikako se on, että perhe hajoaa?! Miehelläkö ei ole mitään vastuuta asiasta? Eiköhän hän olen ollut se, joka on ensimmäisen siirtonsa tehnyt, ja pettäessään ottanut riskin, että vaimo ei anna anteeksi ja näin perhe hajoaa. Turha siitä on sitä petettyä vaimoa syyttää. Eikä varsinkaan se vaimo saa syyttää itseään.

Jokainen varmasti ajattelee naimisiin mennessään ja perhettä perustaessaan, että haluaa taata lapselleen ehjän ja onnellisen perheen. Aina se elämä ei kuitenkaan mene niin, ja toisinaan et voi itse vaikuttaa siihen millään tavalla.

Ettei mene ihan miesten haukkumiseksi, niin tuli mieleen yksi julkkiesimerkki tästä: Martina ja Esko. Martina teki itse valinnan, päätti pettää miestään ja lapsensa isää. Mies ei antanut anteeksi, ja molemmat olivat pahoillaan siitä, että lapsi ei saanutkaan ehjää perhettä, mikä kumpikin olisivat halunneet. Se pettäjä voisi joskus miettiä vähän asioita pidemmälle. Turha vinkua, jos p***t on jo housussa.

Uskon, että lapsilla voi olla paljon onnellisempi lapsuus, kun ei tarvitse katsella kodin kireää ilmapiiriä, kuunnella äidin jatkuvia epäilyksiä isän työmatkoista, netissä olosta, puheluista jne. ja niistä seuraavista riidoista.

Kyllä tässä ap:nkin tapauksessa se on ihan se mies, joka on jo hajottanut sen perheen!

ja uusista näkökulmista.



Kuten edelliseen ketjuuni jo kirjoitin, mä olen oikein tietoisesti aikanaan päättänyt, etten muutu lasten myötä "pelkäksi äidiksi" vaan huomioin miestä ja hoidan parisuhdetta ihan aktiivisesti joka tavalla. Ei siis tarkoita pelkkää seksiä, vaikka sitäkin on ollut, säännöllisesti ja käsittääkseni vauvaperheessä suht paljonkin, kun vähintään kahdesti viikossa. Enkä muuten ole edes lihonut, päin vastoin imetykset aina laihduttaneet mua... En keksi mitä oisin voinut/osannut tehdä paremmin ja mä oon luullut, että me ollaan oltu tosi onnellisia. Siksi kai tämä niin kamala shokki olikin :(



Ja silti tunnen itseni epäonnistuneeksi, mua hävettää kertoa tästä kenellekään, kun ollaan varmaan kaikkien mielesä niin "unelmaperhe" ulospäin x( Iso kynnys oli jopa sille omalle äitille soittaa siitä joulusta... Itkin,itkin loputtomiin puhelimessa, ja tuntui että olen jotenkin sillekin tuottanut pettymyksen, kun hänellä on mielestään ollut aina niin mukava vävypoika... Nyt romutin senkin käsityksen kerralla :( Mutta ihana, ihana äiti! "Voidaan" mennä sinne jouluksi,sinne tulee myös kummitätini ja (lapseton) siskoni, ovat kuulemma ihan onnessaan jos/kun saavat lapsia hoitaa ja äiti sanoi, että mun ei tarvi tikkua ristiin pistää joulun laittamisen eteen :')



-ap

vastaavalla tavalla, ja erosin.



Oli kuule elämäni paras ratkaisu. Jotkut miehet vaan pettää, ovat seksiriippuvaisia. Ajattelin enemmän omaa ja sen kautta lasteni mielenterveyttä kuin miehen "juu kyllä mä haluan olla sun kaa"- seli seli syyllisyyttä. Kun en luottaisi, se jatkuva epäily tekisi mut hulluksi ja vaikuttaisi kyllä lapsiin, kun koti olisi riitainen. Se on vaan tyhjä lupaus. Nyt sun mies vaan osaa peittää jälkensä paremmin.



Oman mielenterveytesi takia olisi viisaampi erota. Olen kamalan pahoillani puolestasi.

Että mihin tahansa ratkaisuun päädyttyäsi, älä katkeroidu.

Mutta nyt on niin monta valhetta että mietit miten alat OMAA ja LASTESI elämää rakentamaan, yritä saada itsellesi jostain taho jossa voit kokemastasi jutella/käsitellä ja päätöksiisi tukea saada mutta nyt ei mielestäni ole aika ottaa miestä siihen mukaan. Jos jäät tilannetta "katselemaan" ja uutta miestä alat heti etsimään niin siinä tuhlaat omaa ja lastesi aikaa sekä "korjaat" ISOA haavaa näkymättömällä pikku laastarilla jonka alle asiat jäävät vaan kytemään.. Tsemppiä, Omakohtaisesti voin sanoa että olette jo menneet yli tilanteen jossa kannattaa miettiä "voisiko tilanteen jotenkin korjata", se on sitten eri juttu josko erottuanne joskus "puhtaalta pöydältä" avoimesti lähennytte!!! Hyvää Joulua!!!

Pahoitteluni tapahtuneesta. Olet pahassa kriisissä ja varmasti hyvin ahdistunut. Älä tee hätiköityjä ratkaisuja. Ahdistukseen auttaa vain aika ja puhuminen. Ei ole kiire nyt päättää mitään. Paikallisesta kriisikeskuksesta saat luottamuksellista keskusteluapua.

pitkin aamua saanut siltä töistä tekstiviestejä, joissa sanoo mm. että ymmärtää että olen "loukkaantunut" (mielenkiintoinen sanavalinta... Mä olen kyllä niin paljon kaikkea enemmän!), mutta että elämässä nyt vaan välillä "sattuu kaikenlaista" - En nyt ihan samaa mielä ole, että tuollaista vaan SATTUU ellei kirjaimellisesti PANE sattumaan!



Mutta hän rakastaa minua, vain minua ja sehän on kuulemma tärkeintä. Jee?

Vetosi oikein, että ei nyt kulta pilattais lapsilta joulua "tällasen takia". Kihisen raivosta, siis minäkö sitä lasten joulua nyt olen tässä pilaamassa??



Loppukaneettina, kaikkein pahin riman alitus... Kuulemma se kaikki oli vain ihan merkityksetöntä, pelkkää seksiä, ja usein niitä muita pannessaan hän jopa KAIPASI ja AJATTELI MINUA !!

Voi elämän kevät. Pitäiskö itkeä, nauraa, oksentaa vai mitä? Tuo viimeisin suorastaan mykisti minut hetkeksi. Eihän kukaan VOI olla tuollainen oikeasti, eihän?!

Mutta kyllä vain, se on minun aviomieheni, jonka kanssa olen seurustellut 7 vuotta, ollut naimisissa 4 vuotta, saanut kaksi lasta.



Ja nyt tuntuu, etten mä tunne sitä ihmistä yhtään. Enkä ehkä ois halunnutkaan tuntea, jos olisin tämän kaiken tiennyt.



Pyysin ystäväni avuksi pakkaamaan, ajattelin ensin, että lähtisin äitini luo vasta parin päivän päästä, mutta nyt on olo, että on pakko päästä aiemmin jo pois. En kestä katsella sen kuvotuksen naamaa ja kuunnella noita yhä naurettavampia selityksiä.



Aika kauheaa muuten huomata, miten paljon meitä petettyjä onkaan! Kiitos, kun olette jaksaneet kirjoittaa mulle omia kokemuksianne.



-ap

ihan selvä juttu. ero ainoa vaihtoehto.

pitkin aamua saanut siltä töistä tekstiviestejä, joissa sanoo mm. että ymmärtää että olen "loukkaantunut" (mielenkiintoinen sanavalinta... Mä olen kyllä niin paljon kaikkea enemmän!), mutta että elämässä nyt vaan välillä "sattuu kaikenlaista" - En nyt ihan samaa mielä ole, että tuollaista vaan SATTUU ellei kirjaimellisesti PANE sattumaan! Mutta hän rakastaa minua, vain minua ja sehän on kuulemma tärkeintä. Jee? Vetosi oikein, että ei nyt kulta pilattais lapsilta joulua "tällasen takia". Kihisen raivosta, siis minäkö sitä lasten joulua nyt olen tässä pilaamassa?? Loppukaneettina, kaikkein pahin riman alitus... Kuulemma se kaikki oli vain ihan merkityksetöntä, pelkkää seksiä, ja usein niitä muita pannessaan hän jopa KAIPASI ja AJATTELI MINUA !! Voi elämän kevät. Pitäiskö itkeä, nauraa, oksentaa vai mitä? Tuo viimeisin suorastaan mykisti minut hetkeksi. Eihän kukaan VOI olla tuollainen oikeasti, eihän?! Mutta kyllä vain, se on minun aviomieheni, jonka kanssa olen seurustellut 7 vuotta, ollut naimisissa 4 vuotta, saanut kaksi lasta. Ja nyt tuntuu, etten mä tunne sitä ihmistä yhtään. Enkä ehkä ois halunnutkaan tuntea, jos olisin tämän kaiken tiennyt. Pyysin ystäväni avuksi pakkaamaan, ajattelin ensin, että lähtisin äitini luo vasta parin päivän päästä, mutta nyt on olo, että on pakko päästä aiemmin jo pois. En kestä katsella sen kuvotuksen naamaa ja kuunnella noita yhä naurettavampia selityksiä. Aika kauheaa muuten huomata, miten paljon meitä petettyjä onkaan! Kiitos, kun olette jaksaneet kirjoittaa mulle omia kokemuksianne. -ap

eihän tuo pässi (anteeksi, pukki!) tunnu yhtää tajuavan mitä on tehny. järkyttävää.

Mikä idiootti!

Kai vastasit että SINÄ pilasit joulun, meiltä kaikilta ja että sitä kaipaamista ja välittämistä olisi voinut miettiä ENNEN kun uittaa mulkkuaan kenessä sattuu..



No nyt sait ainakin lopullisesti syyn heittää ukko mäkeen.



Olen todella surullinen ja vihainen puolestasi, toivottavasti saat asian käsiteltyä ja jatkossa onnellisen elämän ja parempaa kohtelua!

nuo ap:n miehen viestit! Todella säälittävä ja oksettava tyyppi. Jaksamista ap:lle!

ja toivottavasti sä olet niin fiksu, että jätät tuollaisen miehen lopullisesti.

Olisin minäkin mykistynyt, jos tuollaista viestiä tulis...



Vastasitko miehelle mitään? Minä en kyllä vaivautuis edes vastaamaan, vaan tekisin saman eli pakkaisin tavarat, varmuuden vuoksi vaikka muutaman viikon poissaoloa varten, ja lähtisin saman tien.



Että voi olla idiootteja miehiä...



Voimia ap, ja edelleen, kaikesta huolimatta hyvää joulua sinulle ja lapsillesi!



t. 40

puhelin kädessä vastaamassa, kunnes tajusin, ettei mulla oikeastaan ole sille enää yhtään mitään sanottavaa. Tajusin, surullista kyllä, että me todellakin ollaan valovuosien päässä toisistamme.



Ihana ystäväni vippasi mulle yhden diapamin, sen jälkeen tuli aika siedettävä olo, meni se kuristava ahdistus ja fyysinen tuska nyt ainakin hetkeksi pois, ja oon vaan aika väsynyt.



Ai niin, ja yks asia unohtui mainita, mitä mies tekstasi: Nyt, kun hän on kokenut tämän "kielletyn hedelmän" ja tajunnut, ettei se niin kummoista ollutkaan, voin kuulemma olla ihan varma, ettei tule tekemään sitä ikinä uudestaan. Kun minä olen kuulemma niin paras. Voi g-sus.



Ja tämä tyyppi on DI, vastuullisessa työssä, paljon ystäviä, kalliita harrastuksia... Plus tämä kulissiperhe; hyväuskoinen rakastava vaimo ja kaksi ihanaa suloista lasta. Hooray. Pelkkä vitsi koko äijä ja tämä meidän "onnellinen" perhe.



-ap

Jos haluat kaikesta huolimatta jatkaa avioliittoanne, ehdotan että "pakotat" miehen terapiaan. Siellä yhdessä käyminen saa miehen tajuamaan, kuinka syvästi on sinua loukannut ja on samalla hänelle keino osoittaa vilpitön kiinnostuksensa pitää perhe kasassa.



Jos kieltäytyy, heitä pihalle.

jotka tuudittaudutte omassa liitossanne turvallisuuden tunteeseen; pettäminen on valitettavan yleistä, enkä itse usko sellaista miestä olevankaan, joka ei sopivan tilaisuuden tullen "maistelisi" vierasta lihaa.



Menneiden sinkkuvuosieni aikana olen törmännyt todella moniin perheenisiin, jotka suorastaan hinkuvat seikkailua...

Eli mies ihan ilman muuta olettaa, että sä annat anteeksi ja ollaan taas ah niin onnellista..

Sä ansaitset niin paljon parempaa! Miehesi on niin tyhmä etten ole varma että itkeäkö vai nauraa...

puhuu kyllä asiaa. kaikki miehet pettävät. se on fakta.

ja uusista näkökulmista. Kuten edelliseen ketjuuni jo kirjoitin, mä olen oikein tietoisesti aikanaan päättänyt, etten muutu lasten myötä "pelkäksi äidiksi" vaan huomioin miestä ja hoidan parisuhdetta ihan aktiivisesti joka tavalla. Ei siis tarkoita pelkkää seksiä, vaikka sitäkin on ollut, säännöllisesti ja käsittääkseni vauvaperheessä suht paljonkin, kun vähintään kahdesti viikossa. Enkä muuten ole edes lihonut, päin vastoin imetykset aina laihduttaneet mua... En keksi mitä oisin voinut/osannut tehdä paremmin ja mä oon luullut, että me ollaan oltu tosi onnellisia. Siksi kai tämä niin kamala shokki olikin :( Ja silti tunnen itseni epäonnistuneeksi, mua hävettää kertoa tästä kenellekään, kun ollaan varmaan kaikkien mielesä niin "unelmaperhe" ulospäin x( Iso kynnys oli jopa sille omalle äitille soittaa siitä joulusta... Itkin,itkin loputtomiin puhelimessa, ja tuntui että olen jotenkin sillekin tuottanut pettymyksen, kun hänellä on mielestään ollut aina niin mukava vävypoika... Nyt romutin senkin käsityksen kerralla :( Mutta ihana, ihana äiti! "Voidaan" mennä sinne jouluksi,sinne tulee myös kummitätini ja (lapseton) siskoni, ovat kuulemma ihan onnessaan jos/kun saavat lapsia hoitaa ja äiti sanoi, että mun ei tarvi tikkua ristiin pistää joulun laittamisen eteen :') -ap

Minä en ainakaan tarkoittanut viestiäni sellaiseksi, että olisit lihonut, jättänyt miehesi huomiotta jne. Kun jo siinä ekassa viestiketjussa muistan sinun kertoneen, että seksiäkin on ollut jne. Tarkoitin viestilläni sitä, että kun täältä aina saa lukea, että vaimo syyttää itseään ja tavallaan hyväksyy miehen pettämisen siksi, että hän on lihonut jne. Tai sitten av-mammat syyttävät, ainahan täällä on niitä "olisit antanut seksiä niin ei tarvis vieraisiin mennä"-viestejä.

Mutta kuten tässäkin tapauksessa, ap on tietoisesti yrittänyt tehdä kaikkensa, että se parisuhdekin pysyisi mukana siinä vauva-arjessa. Se vain ei miehelle riittänyt. En usko, että mitään, mitä ap olisi tehnyt, olisi riittänyt. Vaikka seksiä olisi ollut joka päivä, tai vaikka ap olisi mille mutkalle kääntynyt miestä miellyttääkseen. Tuollainen mies, joka noin suunnitelmallisesti etsii netistä seksiseuraa useista naisista, tekee sen, vaikka vaimo kotona tekisi mitä.

Minulta ei tuollainen mies toista mahdollisuutta saisi, mies on jo hajottanut perheen. Mutta toki ap nyt voi miettiä rauhassa, mitä hän haluaa tehdä. Kyse on sinun elämästäsi, ei minun.

AIvan mahtavaa, että pääset äitisi luokse jouluksi! Joko olet miehelle kertonut? Miten hän ottaa teidän lähtönne? Ei sillä, että miehen mielipiteellä mitään väliä olisi ainakaan minulle tuossa tilanteessa, mutta ihan mielenkiinnosta kysyn.

Hyvää joulua ap sinulle!

t. 40

ja vaikka ap olisikin lihonut tms. ei huomioi kunnolla miestään...Ei tuo tai mikään oikeuta pettämään.



Eikö aikuiselta mieheltä voisi jo vaatia vähän enemmän paineen sietokykyä ihan kirjaimellisestikin :)



Tarkoitan sitä että vaikka sanoo ihan kuule ääneen että hei nyt tuntuu että tarvitsisin lisää omaa aikaa,huomiointia mitä se sitten onkaan.



Jos kaikki menee silti päin persettä niin pariterapiat yms. avut olisi hyvä käyttää.

Sitten jos mikään ei toimi niin erotaan ei sysätä vastuuta "perheen hajottamisesta" sille toiselle osapuolelle.

Raukkamaista ja itsekästä tuo pettäminen vaikka sitä monet yrittävät selitellä niin ei se asia siitä kaunistu ei millään.