Törkein kommentti, jonka olet saanut kerrottuasi raskaudesta? Itseäni itkettää vieläkin

Odotin toista lastamme, esikoinen oli silloin 1,5-vuotias.



Kerroin siskolleni ja hän sanoi että näkee jo mielessään miten väsynyt ja itkuinen olen kahden pienen lapsen kanssa. Ja että mies ei osallistu ja jään ihan yksin..



No tuollainen mielikuva ei toteutunut. Nyt toinen lapsi jo 3-vuotias ja kolmannesta haaveillaan. Haaveesta en sano siskolleni sanallakaan ja mahdollisesta raskaudesta hän on hyvin viimeisten joukossa, jolle kerron.



Hänellä myös kaksi samanikästä lasta, ja hän oli sellainen ns uraäiti ja minä ns kotiäiti..

.

enkä ole koskaan kertonut _kenellekään_ aikovamme yrittää lasta. Huvittaa ajatuskin! Vauvasta on kerrottu joskus ennen raskauden puoliväliä, aiemmin ei ole edes näkynyt mitään. Ystävyydestä tai muustakaan se ei kerro yhtään mitään.

sulla ei taida olla kovin läheisiä ystäviä sitten ollenkaan... mua taas surettaa ajatus että ei kukaan ystävistä olis niin läheinen etteikö kertois. no, eipä siinäkään mitään väärää oo. ihmisiä on erilaisia.

Ei mullekaan hirveästi ole tullut mieleen kertoa että yritetään saattaa lasta alulle. Tuntuu jotenkin hassulta kertoa siitä yrittämisestä, siis jos ei käy hoidoissa. Hoidoista kertominen on mielestäni jotenkin eri asia. Minullakin on läheisiä ystäviä, mutta ei kaikkea tarvitse niillekään kertoa.

Ja itse olen kertonut raskaudesta läheisille vasta rakenneultran jälkeen. Kun ei sitä tiedä jos onkin paha rakennepoikkeama tms. miksi lapsi ei vaikkapa selviäsi hengissä. Ja tähän vastataan että "no entä sitten. Miksi tuollaisesta nyt ei voisi kertoa.." mutta koen keskenmenot ja tuollaiset niin arkoina asioina, että en halua ns. ulkopuolisia siihen mukaan.

"no mites siinä nyt niin pääsi käymään?" aivan tyrmistyneeseen sävyyn kun kerroin raskaudestani.



Olen päässyt tästä kyllä yli, vaikka vähän oudoksuttikin silloin.

ja on oikein rakkaita, läheisiä ystäviäkin muutama. Silti en kertaakaan ole kertonut miehen ja minun kulloisestakin yrittämisestä muille mitään. Lasten yrittäminen menee samaan syssyyn kaikkien seksijuttujen kanssa: miehen ja mun kahdenkeskisiä asioita.

Tuskin. Siskoni on luonteeltaankin hieman outo ja asiaan todenäköisesti vaikutti se että heillä on ollut suuria vaikeuksia lasten saamisessa ja meille se on ollut helppoa. Huomasin tuona aikana että siskoni ja minun välini viilentyivät huomattavsti juurikin näiden lasten takia.

Hän on hyvin katkera jos muut saavat usemman lapsen. Toisaalta ymmärrän häntä mutta toisaalta olisin toivonut sisareltani hieman lämpimämpiä sanoja.

Ei hän tosin onnitellut myöhemminkään minua.

se jolle vastasit, en muista numeroa.

Lapsettomuus on varmasti todella rankkaa, mutta on se kumma kun ei edes oma sisko ansaitse onnea lapsesta, jos itsellä ei lasta kuulu.

t.37

lapseton on katkera (ja lähes toivoo) keskenmenoa raskaana oleville? Tai että lapseton ei halua muidenkaan saavan lapsia? Minä luulen että lapseton vain kokee niin suurta tuskaa kun muut saa lapsia "tosta vain" ja lapsettomalla on takana vuosien yritykset ja ehkä hoidotkin. Siinä tuskassa on hankala vilpittömästi iloita toisen puolesta kun oma syli huutaa vauvaa.

Ja menkääpä itseenne. Kumpi onkaan lopulta pahempaa? Se ettei teille lämpimiä onnittelusanoja lauleskella kun olette raskaana vai se ettei lasta tule kymmenenkään vuoden yrityksen jälkeen?

Nimim. nainen jonka paras ystävä miehineen on juuri luopunut toivosta vuosien rankkojen hoitojen jälkeen.

oikein kuulut? millaisia ystäviä pidät jotka tollai puhuu? mitä sos ryhmää edustatte?

kaverini tietää kyllä olevani raskaana, lähentelen puolivälia ja olen kyllä lihonut muutaman kilon. Hän kun näki minut, huusi kovaan ääneen. "Vittu sä olet läski, kato vähän mitä syöt!" Vähän menin suu auki, mutta enpä osannut mitään sanoa. Se mitä halusin sanoa, oli niin rumaa, että menisi välit poikki, eipä ne nytkään kukoista.

ja täysin syystä. Perhessä oli ennestään 3 alle kouluikäistä, joita oltiin tämän tästä tuomassa hoitoon, kun vanhemmilla oli parisuhdekriisi. Joka helvetin hotelliviikonlopusta käly pamahti paksuksi, vaikka edelliset lapset käytännössä heitteillä.

Ja jos vielä yrittävät paikkailla kriisiä uudella vauvalla niin voi lapsiparka!

Mietin tosiaan, että jos jäisimme vain kahdestaan miehen kanssa kotiin. Ap

Viettäkää tosiaan romanttinen joulu kahden kesken! Otatkaa rennosti, syökää hyvin, kuunnelkaa ihanaa musiikkia, käykää kävelyllä... (hups, nyt aloinkin kuvailla omaa unelmajouluani, mutta ymmärrätte varmaan, mitä tarkoitan)

tekemään abortti. Siskon sanomana en sitä niin pahana pitänyt, koska oli nuori.



Mutta isäni sanat hieman loukkasi. Varsinkin kun raskaus oli jo niin pitkällä, ettei abortti olisi ollut edes mahdollinen (viidennellä kuukaudella)



Paha oli myös se kun lapsen isä sanoi, että pilaan hänen elämänsä.

olen se jonka sisko ei onnitellut.

Ainakin minun tapauksessani ei ole kyse siitä etteikö siskollani olisi lapsia. Hänellä oli tuolloin kaksi lasta ja silti tunsi vääryyttä kun minä aloin odottamaan toista lsta. En voi yleistää mutta ainakin minun sisareni on hieman katkera koska hän haaveili aikoinaan neljästä lapsesta ja on nyt joutunut luopumaan haaveestaan.

Miksi ei saa rehellisesti sanoa, mitä mieltä on? Tuskin se ihan omiaa keksi noin sanoessaan eli jos lapsia jo nyt on iso liuta, ei lisä enää ilahduta.

Miksi ei saa sanoa ihan rehellisesti vaikka, että onpa sulla ruma naama, jos ei ole missiainesta? Tai miksi ei saa sanoa, että kyllä olet lihava, jos kaverilla on ylipainoa? On olemassa asioita, jotka loukkaavat, jos saa kaiken sanoa rehellisesti. Miksi kukaan haluaa loukata ketään, en ymmärrä.

Mä olen joutunut kuulemaan vaikka mitä. Unohtanut en ole mitään näistä. Ensimmäisestä kertoessani pomoni sanoi sanatarkasti: "Vittu, tämäkin vielä." En vieläkään tiedä mitä muuta vielä sitten, mä en ainakaan ollut aiheuttanut mitään huonoa hänelle tai firmalle.

Toisesta ilmoittaessani sama pomo tiuski, että mikset kertonut aiemmin (erittäin hyvissä ajoin tälläkin kertaa kuitenkin kerroin). Kolmannen kerran laitoin vain sähköpostia kun en uskaltanut sanoa kasvotusten asiaa. Mitään ei kuulunut ikinä takaisin. Ei puhettakaan onnitteluista, eihän tietenkään.

Kolmas raskaus oli lähimmillekin jotenkin kauhean iso juttu (viisi vuotta sitten). Anoppi totesi, että sehän on varmastikin vahinko. No ei ollut, vaan ihan yhtä toivottu lapsi kuin muutkin. Kolmas raskaus oli aluksi kaksosraskaus mutta meni alkuvaiheessa kesken niin, että vain yksi lapsi selvisi synnytykseen asti. Nuori neuvolalääkärinainen totesi mulle raskauden loppuvaiheessa, että ehkä olikin hyvä että meni kesken kun teillä jo on nuo kaksi aika vilkasta lasta ennestään. Että ei tässä enää kaksosia jaksaisi. Mikä hän oli mun jaksamisestani sanomaan? Itse oli varmaan lapseton. Aika uskomatonta tekstiä lääkäriltä!

Että kaikenlaista sitä on saanut kuulla. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vaan. Onnittelut sinulle raskaudesta ap!

Rehellisyydestä ei ole kyse, jos käsketään abortoimaan tai päivitellään toisen sopimattomuutta vanhemmaksi. Kyse on ilkeydestä ja käytöstapojen puutteesta.



Oman mielipiteensä saa sanoa, jos kykenee sen tekemään ilman, että loukkaa toista tahallisesti. Jos olet vankasti sitä mieltä, että toinen ei kerta kaikkiaan sovellu vanhemmaksi, voi mielipiteen pitää omanaan ja todeta vaikka, että on niin yllättynyt, että on ihan sanaton. Rehellisyys ei ole sama asia kuin toisen loukkaaminen. Jos joku kysyy, mitä pidät minun kampauksestani ja se on mielestäsi ihan järkyttävä, voit todeta rehellisesti, että onpas yllätys, en ikinä kuvitellut, että laittaisit tuollaisen kampauksen. Miltä itsestäsi se tuntuu?



Mitä taas tulee lapsettomuuteen, niin ei sekään ole syy suoltaa mitä tahansa suustaan. Sen verran kuitenkin totean itsekin pitkään lapsettomuudesta kärsineenä, että eihän se ilo välttämättä ihan aitoa ole ja onnittelut saattavat olla väkinäisiä. Olin kyllä aina innoissani lähipiirin vauvauutisista, mutta samalla se muistutti aina, että meillä ei ole vauvaa. Kun mieheni sisko ilmoitti vauvauutisesta jo toisen kerran ja me emme tässä välissä olleet saaneet ainuttakaan tärppiä ja kun olin vieläpä saman kuukauden aikana saanut negatiivisen raskaustestistä (ivf) ja kuullut kahden kaverin raskaudesta, niin tuli tosiaan fiilis, että ei, älä, ei ole totta. Väkisin hymyilin ja sain onniteltua ja heti kun pääsin yksin, romahdin totaalisesti. Jos olisin romahtanut miehen siskon edessä, olisi hänkin varmaan voinut kirjoittaa, miten kamalasti suhtauduin hänen uutiseensa. Ei siinä kuitenkaan enää ollut kyse miehen siskon uutisesta (josta iloitsin sitten parin viikon jälkeen), vaan siitä, että se muistutti hyvin kipeällä tavalla, miten me edelleen junnasimme nollapisteessä ja toiset saivat toisia ja kolmansia lapsia.



Huonoihin käytöstapoihin ei ole tekosyitä, mutta aina se tarkoitus ei ole paha tai ilkeä.

sulla ei taida olla kovin läheisiä ystäviä sitten ollenkaan... mua taas surettaa ajatus että ei kukaan ystävistä olis niin läheinen etteikö kertois.

Just sun kaltaisille ihmisille ei koskaan kannata kertoa mitään, koska ne uutiset menevät suoraan niille paremmille kavereille.

Rehellisyydestä ei ole kyse, jos käsketään abortoimaan tai päivitellään toisen sopimattomuutta vanhemmaksi. Kyse on ilkeydestä ja käytöstapojen puutteesta.

Oman mielipiteensä saa sanoa, jos kykenee sen tekemään ilman, että loukkaa toista tahallisesti. Jos olet vankasti sitä mieltä, että toinen ei kerta kaikkiaan sovellu vanhemmaksi, voi mielipiteen pitää omanaan ja todeta vaikka, että on niin yllättynyt, että on ihan sanaton. Rehellisyys ei ole sama asia kuin toisen loukkaaminen. Jos joku kysyy, mitä pidät minun kampauksestani ja se on mielestäsi ihan järkyttävä, voit todeta rehellisesti, että onpas yllätys, en ikinä kuvitellut, että laittaisit tuollaisen kampauksen. Miltä itsestäsi se tuntuu?

Mitä taas tulee lapsettomuuteen, niin ei sekään ole syy suoltaa mitä tahansa suustaan. Sen verran kuitenkin totean itsekin pitkään lapsettomuudesta kärsineenä, että eihän se ilo välttämättä ihan aitoa ole ja onnittelut saattavat olla väkinäisiä. Olin kyllä aina innoissani lähipiirin vauvauutisista, mutta samalla se muistutti aina, että meillä ei ole vauvaa. Kun mieheni sisko ilmoitti vauvauutisesta jo toisen kerran ja me emme tässä välissä olleet saaneet ainuttakaan tärppiä ja kun olin vieläpä saman kuukauden aikana saanut negatiivisen raskaustestistä (ivf) ja kuullut kahden kaverin raskaudesta, niin tuli tosiaan fiilis, että ei, älä, ei ole totta. Väkisin hymyilin ja sain onniteltua ja heti kun pääsin yksin, romahdin totaalisesti. Jos olisin romahtanut miehen siskon edessä, olisi hänkin varmaan voinut kirjoittaa, miten kamalasti suhtauduin hänen uutiseensa. Ei siinä kuitenkaan enää ollut kyse miehen siskon uutisesta (josta iloitsin sitten parin viikon jälkeen), vaan siitä, että se muistutti hyvin kipeällä tavalla, miten me edelleen junnasimme nollapisteessä ja toiset saivat toisia ja kolmansia lapsia.

Huonoihin käytöstapoihin ei ole tekosyitä, mutta aina se tarkoitus ei ole paha tai ilkeä.

Aika usein ne "rehellisyydestään" isoa numeroa pitävät ovat vielä niitä jotka sitten loukkaantuvat verisesti jos heille sanoo takaisin edes sen että "olet loukannut minua sanoillasi".

Puolustellaan että "Minähän olin vain oma itseni" tai vedetään se vitsikortti esiin. Sitten päivitellään että ollaanpas sitä herkkänahkaisia.

varmaan havettaa! siis kuinka voi sanoa ettei halua lahipiiriinsa enaa yhtaan vauvaa. hanko se on joka ihmisten tekemiset paattaa. kylla nyt pitaa kayda tuon henkilon tutkittamassa paansa, jumalaksi itseaan kuvittelee. yrita olla miettimatta tuota. sairas kommentti. ja paljon onnea!!!!!

Menin ostamaan toista raskaustestiä apteekkiin ja sanoin myyjälle small talk -henkisesti: "Tulin ihan toista testiä hakemaan, kun on niin vaikea uskoa, että plussaa näyttää."



Myyjä tähän:

"Voi, ikävähän se on, kun vahingossa tulee raskaaksi."



Mietin siinä sitten, että mikä minussa sai hänet ajattelemaan, että nyt on vahinkolaukaus pamahtanut. Nauratti kyllä jo silloin.

"kaksosia en toivoisi edes pahimmalle vihamiehelle". Tämä sanoja sattuu kaikenlisäksi olemaan kaksosten mummo ja sanoessaan hänen vieressään seisoi tämä tyttärensä eli kaksosten äiti ja toinen kaksosista. Nämäkin tietysti kuulivat mummon kommentin.

lapsen isä oli aivan raivona ja sieltä tuli kyllä kaikki mauttomuudet, noitumiset ja kulmikkaat sanat :(