Miten reagoit teininä jos joku haukkui tai pilkkasi sinua?
Kommentit (14)
Aika samalla tavalla kuin ap. En osannut silloin pitää puoliani. Nykyään en kuuntelisi sellaista pa*skaa ollenkaan, vaan antaisin samalla mitalla takaisin.
Vastasin samalla mitalla tai nykäisin turpaan.
Tai sitten nauroin räkäisesti.
90-luvulla koulu ja kaveriporukat olivat monen kiusaajia. Joskus oma vanhempi tai ammattilaiset. Aika ikävää. Edelleen kiusaamista mahdollistetaan ja myös aikuisille. Laittakaa sille stoppi.
Vierailija kirjoitti:
Haukuin takaisin. Olin nuorena pippurinen, sittemmin rauhoittunut.
Kuulostat siltä että sinulla on ollut hyvä ja turvallinen perhe, turvaverkko. Tuollainen asenne terveellä teinillä onkin.
Sehän riippuu ihan tilanteesta, joskus sanoin jotain takaisin, joskus annoin haukkuja tehdä itsestään pellen, ehkä hymyilin ja poistuin paikalta.
Kysyin tältä pilkkaajalta onko hänen isänsä taas kännissä tai ahdistelemassa tätä.
Nostin pääni ylös, suoristin selkäni, ja kävelin pois ihan kuin en olisi huomannut kyseisiä ihmisiä. Joskus harvoin vastasin jotain tyyliin, no en oo.
Kävelin pois. Kiusaajien sanat oli aika pehmeitä verrattuna siihen miten ajattelin itsestäni. Olin haukkunut itseni paljon pahemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haukuin takaisin. Olin nuorena pippurinen, sittemmin rauhoittunut.
Kuulostat siltä että sinulla on ollut hyvä ja turvallinen perhe, turvaverkko. Tuollainen asenne terveellä teinillä onkin.
Oikeastaan päinvastoin. Olin se, joka oli heitteillä kun "pärjäsin" omillani. Muut sisarukseni saivat kaiken huomion. Sain huomiota vain negatiivisista asioista. Onneksi sentään oli järkeä päässä ja pysyin kaidalla polulla.
Laitoin liikkeelle jonkun ei niin kivan jutun haukkujasta, mikä oli totta mutta mitä nämä eivät olisi halunneet toisten tietävän.
Mutta haukkumisethan ovat usein totta. Minä suhtauduin niin.