Lue keskustelun säännöt.
Tänään on taas se päivä kun harkitsen eroa kotitöiden jaon takia...
15.12.2012 |
Taas kerran olen niiiiiiiiin raivoissani ettei veri kierrä. mies oli eilen kotona ja minä tein pitkän päivän töissä + kävin kaupassa. Tulen kotiin 19:20 eikä lapset olleet saaneet iltaruokaa!!! Eivät kuulemma olleet huomanneet mitä kello on ( lapset 8 ja 11v) Rähjäsin ja raivosin mutta turhaa se on kuitenkin. Lapsille voin jatkossa soittaa ja tehdä lappuja tms mutta jos perkele 40-mies ei osaa huolehtia lasten ruokkimisesta ajoissa niin siihen ei auta mikään. En kerta kaikkiaa käsitä miten näin perusasia voi olla epäselvä - ja toinen osa toimimatonta yhtälöä on ettei mies kerta kaikkiaan viitsi miettiä ruoan terveellisyyttä. Antaisi suolaista ja rasvaista ruokaa, herkkuja eikä koskisikaan vihanneksiin tai hedelmiin. Eikä auta vaikka raahaisin ravintoterapeutille, ei a) tulisi paikalle b) kuuntelisi ollenkaan. Kun ei kiinnosta. ARGH
Mies on lapsille kiva isä; leikki, lukee ja pelaa mutta mikään perusasia ei toimi. Minä hoidan siivoamisen, kaupassakäynnit, pyykit jne. Olisiko elämä helpompaa viikonloppuäitinä tai yh:nä ? Eipä ainakaan menisi hermot säännöllisesti ja voi raivota vain itselleen jos keittiönpöytä ei ole pyyhitty. Ja miksikö meiltä löytyy jääkaapissa eineksiä? No siksi hätävaraksi jotta lapset saisi edes jotain suuhunsa kun aikataulut tökkii. Jos varaan jääkaappiin vain terveellisiä aineksia, mies vie lapset pizzalle ( jos vie)
Kommentit (75)
turvallisuus vyöhykkeellään, eikä vaan tajua eikä osaa ottaa "tilannetta" hallintaan. Minä en nykyään vain odota, että mies tekis jotain oma-aloitteisesti. Annan hälle vaihtoehdot siivoatko keittön vai hoidatko pyykit, laitatko ruuat vai vietkö lapset ulos. Jos mies lähtee omatoimisesti tekeen muita ei niin joka päivisiä hommia, minä hoidan sillä välin kotia niin paljon kuin ehdin. Jos mua oikeen väsyttää, makaan sohvalla ja komennan sieltä tekemään asioita. Kuin pirttihirmu konsanaan, mutta eipä tämä elo muuten suju.
Näin meilläkin. Säännöllisin väliajoin aina kysäisen että eihän vaan tunnu että olisi tossun alla ;)
Mutta joo, homma toimii juuri noin enkä ota siitä stressiä. Enemmän vituttaisi joka päivä kiukutella yhdestä sun toisesta kun homma ei toimi, mielluummin ilmoitan mitä pitää tehdä ja homma toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis mies ja yksi lapsi. miehella ei ole mitaan kasitysta ajasta. olen joskus viikonoppuna odottanut etta tajuaako mies etta lapsen pitaa menna nukkumaankin, mutta ei se tajua. mina se olen lopuksi se joka hampaanpesulle komentaa. mies varmaan antaisi lapsen valvoa koko yon. ja taa nyt on vaan yksi esimerkki. meidan perheessa on YKSI AIKUINEN!
meillä pari vuotta vanhemmat lapset ja laitan heille aina jääkaappiin ruuan siltä varalta jos isä ei tee ja töistä vielä soitan ja varmistan että ovat syöneet.
Eihän se toki ole vaarallista jos iltaruoka joskus venyy pitempäänkin mutta ei ole myöskään kiva kun varsinkin toisella on sitten maha kipeänä kun ei ole syönyt - vaikka ovatkin aika isoja ei ruuan ottaminen itse aina vaan suju kun on kavereita ja "tärkeämpää" tekemistä.
Jos mies sitä ruokaa tarjoaa niin aika usein antaa lapsille pitsa tai mäkkirahaa ja käskee mennä syömään, yhtenä iltana taas toi suklaakakun iltaruuaksi kun se oli ollut tarjouksessa.
eli enää en odota, että mies tekisi mitään, koska ei se tee.
Toisaalta koska mies ei tee, ei tarvitse minunkaan tehdä. Siksi en siivoa miehen sotkuja, vaihda lakanoitaan, pese miehen pyykkiä tai tee miehelle ruokaa. Jos mies voi jättää kaiken tuon tekemättä meidän osaltamme, niin miksi en vaimona voisi vastaavasti olla huomaamatta miehen likaista kahvikuppia?
Meillä on ajoittain erittäin sotkuista, kun miehen olohuoneeseen jättämät banaaninkuoret (meillä ei olohuoneessa syödä, silti mies siellä syö), nojatuoliin unohtunut urheilupaita ja nurkkaan potkaistut lenkkikengät elävät omaa elämäänsä. Kun imuroin, kierrän ne sujuvasti. Tiskiallas voi olla täynnä miehen tiskejä, mutta en siitä välitä: kun lautaset loppuvat, löytyy minulle ja lapsille pahvilautasia ja muoviaterimia siihen asti, kunnes mies tajuaa, että lautasten tyhjä paikka kaapissa kertoo siitä, että hänen pitäisi täyttää tiskikone.
Aina välillä mies saa hirveän siivoushepulin ja raivoaa meille sotkuista. Silloin selitän tyynen rauhallisesti, miten mikäkin lattialta löytyvä sukka, olohuoneen pöydällä lojuva mäkkärin pussi tai keittiön lattialle unohtunut eväsrasia ovat miehen ikiomaa tuotantoa.
Joka kerta mies suuttuu ja etsii jonkun minun unohdukseni (esim. avoinainen lehti keittiön pöydällä, koska olen juuri sitä lehteä lukemassa) ja väittää, että minä olen sotkuista vastuussa. Hymyilen lempeästi ja jatkan lukemista.
Noin 2 viikkoa mies muistaa, että likainen lautanen laitetaan tiskikoneeseen. Sitten se taas unohtuu.
Mun ei ole tarvinnut mennä lakkoon pidemmäksi aikaa kuin yhden kerran, se kesti kuukauden, sittemmin mies on huomannut parissa päivässä tilanteen. Nykyään riittää pelkkä sanallinen lakkovaroitus, niin alkaa toimia.
Pieni vihje ap:n miehelle: hankkiudu akastasi eroon ennenkuin tulette kaikki hulluiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen todella syvästi, miten osa vastaajista suostuu piiaksi miehelleen. Parisuhteessa on kaksi aikuista. Ydinperheessä lapsilla on kaksi vastuullista vanhempaa. Jos näin ei ole, niin miksi siedätte tuollaisia lapatossuja? En yhtään ihmettele, että ap harkitsee eroa. Se on erittäin painava syy erota, että toinen ei kanna vastuutaan.
Teidän miehethän on jo nyt niitä viikonloppuisiä: leikittävät kersoja kun sattuu huvittamaan, mutta äiti huolehtii KAIKESTA muusta.
Eletään vuotta 2012 Suomessa. Oletteko kuulleet tasa-arvosta?
eli enää en odota, että mies tekisi mitään, koska ei se tee. Toisaalta koska mies ei tee, ei tarvitse minunkaan tehdä. Siksi en siivoa miehen sotkuja, vaihda lakanoitaan, pese miehen pyykkiä tai tee miehelle ruokaa. Jos mies voi jättää kaiken tuon tekemättä meidän osaltamme, niin miksi en vaimona voisi vastaavasti olla huomaamatta miehen likaista kahvikuppia? Meillä on ajoittain erittäin sotkuista, kun miehen olohuoneeseen jättämät banaaninkuoret (meillä ei olohuoneessa syödä, silti mies siellä syö), nojatuoliin unohtunut urheilupaita ja nurkkaan potkaistut lenkkikengät elävät omaa elämäänsä. Kun imuroin, kierrän ne sujuvasti. Tiskiallas voi olla täynnä miehen tiskejä, mutta en siitä välitä: kun lautaset loppuvat, löytyy minulle ja lapsille pahvilautasia ja muoviaterimia siihen asti, kunnes mies tajuaa, että lautasten tyhjä paikka kaapissa kertoo siitä, että hänen pitäisi täyttää tiskikone. Aina välillä mies saa hirveän siivoushepulin ja raivoaa meille sotkuista. Silloin selitän tyynen rauhallisesti, miten mikäkin lattialta löytyvä sukka, olohuoneen pöydällä lojuva mäkkärin pussi tai keittiön lattialle unohtunut eväsrasia ovat miehen ikiomaa tuotantoa. Joka kerta mies suuttuu ja etsii jonkun minun unohdukseni (esim. avoinainen lehti keittiön pöydällä, koska olen juuri sitä lehteä lukemassa) ja väittää, että minä olen sotkuista vastuussa. Hymyilen lempeästi ja jatkan lukemista. Noin 2 viikkoa mies muistaa, että likainen lautanen laitetaan tiskikoneeseen. Sitten se taas unohtuu.
Mun ei ole tarvinnut mennä lakkoon pidemmäksi aikaa kuin yhden kerran, se kesti kuukauden, sittemmin mies on huomannut parissa päivässä tilanteen. Nykyään riittää pelkkä sanallinen lakkovaroitus, niin alkaa toimia.
Miehen mielestä se siivoaa, jota sotkut ärsyttävät. Opettelin siihen, että ei ärsytä. Itseään voi muuttaa, toista ei.
Mutta kun miehen sisko perheineen on tulossa kylään, ja mies raivoaa naama punaisena, että kaikki siivoamaan, niin minä ja lapset emme tee mitään. Ilmoitan, että se siivoaa, jota sotku ärsyttää. Meitä ei ärsytä, ja jos mies on päivätolkulla sotkenut, en todellakaan aio niitä sotkuja siivota kuin pienen lapsen jäljiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti sanottava vaan, että oma vika. Et oo laittanut sitä miestä tekemään ja oot passannut yli 10 vuotta.
Miksi ihmeessä se alkais nyt toimia?
En allekirjoita tätä, tästä on tapeltu kohta 20 vuotta/ koko yhdessäoloaikamme. Ennen lapsia (10v) asiat sujui hiukan paremmin/ ruokailuajat ei olleet niin tarkkoja. Ja meillä mies halusi lapsia ja minä en kun tiesin että on suuri vaara että tässä käy juuri niinkuin kävi. Mies lupasi ja vannoi osallistuvansa mutta pah. Meillä on kertakaikkiaan eri kriteerit asioille, esim. yhden vastaajan " kierran miehen banaaninkuoret olohuoneessa vaikka kuukauden" ei vaan käy mulle. En pysty enkä halua elää saastassa ja sotkussa. Olenb harkinnut pyykkilakkoa miehen vaatteiden osalta mutta tiedän ettei mulla kestä pinna loppuelämääni hänen pyykkiensä kertymisen kanssa.
Ja mitä tulee eiliseen; kyse ei ollut iltapalasta vaan iltaruoasta! Lapset olivat syöneet välipalaa omatoimisesti koulun jälkeen niinkuin tavallisestikin mutteivat olleet saaneet mitään sen jälkeen. Juu, lapsetkin olisi voineet pyytää syötävää mutta sukuviha miehen suvussa; he eivät tunne nälkää koskaan.
Valitettavasti sanottava vaan, että oma vika. Et oo laittanut sitä miestä tekemään ja oot passannut yli 10 vuotta. Miksi ihmeessä se alkais nyt toimia?
En allekirjoita tätä, tästä on tapeltu kohta 20 vuotta/ koko yhdessäoloaikamme. Ennen lapsia (10v) asiat sujui hiukan paremmin/ ruokailuajat ei olleet niin tarkkoja. Ja meillä mies halusi lapsia ja minä en kun tiesin että on suuri vaara että tässä käy juuri niinkuin kävi. Mies lupasi ja vannoi osallistuvansa mutta pah. Meillä on kertakaikkiaan eri kriteerit asioille, esim. yhden vastaajan " kierran miehen banaaninkuoret olohuoneessa vaikka kuukauden" ei vaan käy mulle. En pysty enkä halua elää saastassa ja sotkussa. Olenb harkinnut pyykkilakkoa miehen vaatteiden osalta mutta tiedän ettei mulla kestä pinna loppuelämääni hänen pyykkiensä kertymisen kanssa. Ja mitä tulee eiliseen; kyse ei ollut iltapalasta vaan iltaruoasta! Lapset olivat syöneet välipalaa omatoimisesti koulun jälkeen niinkuin tavallisestikin mutteivat olleet saaneet mitään sen jälkeen. Juu, lapsetkin olisi voineet pyytää syötävää mutta sukuviha miehen suvussa; he eivät tunne nälkää koskaan.
joten ehkä kannattaa miettiä, mikä omassa asenteessa poikkeaan miehen asenteesta niin paljon, että et suostu sopeutumaan. Helpompi etsiä keskitie kuin elää vain sinun ehdoillasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvin sillä kantti kestää?!?
mahdatko toteuttaa oman lapsuudenkotisi mallia? miks et ryhdy rentoutumaan kun tulet kotiin töistä? etkö osaa antaa asioiden olla, tai ottaa niitä rennosti?
anna miehen viedä pitsalle, jos haluavat käydä, kunhan ei joka päivä käy. mielestäni ton ikäset ottaa jo itse ruokaa, opeta siihen! tod.näk oppivat nopeasti, kun alat antaa itsellesi aikaa hymyssä suin!!!! tsemppii vaan, mun äiti oli lohikäärme, mutta minä en!!!!
miks et ryhdy rentoutumaan kun tulet kotiin töistä? etkö osaa antaa asioiden olla, tai ottaa niitä rennosti?
anna miehen viedä pitsalle, jos haluavat käydä, kunhan ei joka päivä käy.
Niin antaisin käydä pitsalla jos olisi se poikkeus. Mutta kun ruokavalio on jos mies antaa ruokaa olisi: pizza-lihapiirakka-voileipä-makkara-nakki. Eikä mitään vihanneksia eikä lisukkeita ( ei perunaa eikä riisiä, joskus ehkä pastaa)
En voi ottaa rennosti jos lapset on nälässä, pyykit hoitamatta, talo imuroimatta, tavarat sikin sokin jne. Ja omassa kaveripiirissäni mä en edes ole supertarkka ruokavalion/siisteyden/siivoamisen kanssa, joku keskitaso kelpaisi hyvin enkä jaksa stressata lisäaineista tai vaatia että ruoka olisi luomua tai lähiruokaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se sun mies jotain asioita tekee oikein?
On lasten kanssa,leikkii ja pelaa?
Tekee miesten töitä? korjaa,rakentaa,ajaa nurmikkoa,pilkkoo puita?
Mäkin teen kotona lähes kaiken, hoidan kodin,ruuan,kaupassa käynnit,vaatteiden oston ja huollon,pihatyöt,nurmikot,lumenluonnit ym..
Mies hoitaa sitten monia muita asioita ja toisissaan enemmän leikkii lasten kanssa kun minä, ihan hyvä näin.
Turha ottaa hirveitä paineita kuka tekee ja mitä, pääasia että hommat tulee tehtyä.
Yksinhuoltajana sulla on ne samat hommat kuitenkin, plus päälle ne mitä mies nyt hoitaa, lasten leikitykset ym..
Ja sittenkö sua ei olleenkaan ärsytä kun lapset ovat miehellä pitenpiä aikoja ja se edelleen syöttää niille eineksiä?
niin meillä olisi lastensuojelu oven takana. En ole kodin hengetär, eikä minuakaan erityisemmin kiinnosta tai huvita mitkään kotityöt. Mutta lapsille vaan on pakko hommata ruokaa, puhtaita vaatteita, käyttää rokotuksissa, hammaslääkärissä, sun muita "ei vois vähempää kiinnostaa" juttuja.
Mun mies oli muka tasa-arvoinen ennen lapsia. Mutta kun lapset syntyi, rupesi samanlaiseksi tyrannilaiskimukseksi kuin isänsä. Perheterapeutin mukaan tyyppillistä. Kun saa omat lapset, alkaa toistaa lapsuudenperheen malleja ellei ole asiaa tietoisesti työstänyt. Me ollaan nyt "työstetty" työnjakoa ja sitä miten perheenä ollaan, että kaikilla on kivaa eikä kukaan ole piika pari vuotta.
Koville ottaa. Mies ei halua näköjään muuttua. Kiva olla se vapaamatkustelija. Ja noi miesten töistä puhujat, please, mitä ne on. Ei meidän elämässä ainakaan ole mitään hiton miesten töitä. Asutaan kerrostalossa ja kaikki autoon liittyvät jutut, renkaidenvaihdosta lähtien, teetetään muilla. Kerran meillä puhkes rengas, kun oltiin reissusa. Mun mies ei edes tiennyt, miten vararengas irrotetaan, puhumattakaan, että olis osannut renkaan vaihtaa. Että se niistä "miesten töistä".
Mulla on loppunut kärsivällisyy ja eroa haen. En halua olla tuollaisen laiskan, itsekeskeisen (koska sitähän se on, ettei viitsi lasten tarpeista huolehtia) lapsen kanssa liitossa enää. Hoitakoon sitten arkensa miten lystää. Ja aion esittää viikko/viikkosysteemiä. Lapset jo koululaisia, joten eivät täysin heitteille jää, jos heidän isänsä ei saa edes eron jälkeen ryhdistäydyttyä.
Se on hienoa, jos on onnellinen tehdessään toisen aikuisen ihmisen kotityöt, kun joku täällä vanhempiensa liittoa mainosti. Minä en ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.12.2012 klo 10:56"]
eli enää en odota, että mies tekisi mitään, koska ei se tee.
Toisaalta koska mies ei tee, ei tarvitse minunkaan tehdä. Siksi en siivoa miehen sotkuja, vaihda lakanoitaan, pese miehen pyykkiä tai tee miehelle ruokaa. Jos mies voi jättää kaiken tuon tekemättä meidän osaltamme, niin miksi en vaimona voisi vastaavasti olla huomaamatta miehen likaista kahvikuppia?
Meillä on ajoittain erittäin sotkuista, kun miehen olohuoneeseen jättämät banaaninkuoret (meillä ei olohuoneessa syödä, silti mies siellä syö), nojatuoliin unohtunut urheilupaita ja nurkkaan potkaistut lenkkikengät elävät omaa elämäänsä. Kun imuroin, kierrän ne sujuvasti. Tiskiallas voi olla täynnä miehen tiskejä, mutta en siitä välitä: kun lautaset loppuvat, löytyy minulle ja lapsille pahvilautasia ja muoviaterimia siihen asti, kunnes mies tajuaa, että lautasten tyhjä paikka kaapissa kertoo siitä, että hänen pitäisi täyttää tiskikone.
Aina välillä mies saa hirveän siivoushepulin ja raivoaa meille sotkuista. Silloin selitän tyynen rauhallisesti, miten mikäkin lattialta löytyvä sukka, olohuoneen pöydällä lojuva mäkkärin pussi tai keittiön lattialle unohtunut eväsrasia ovat miehen ikiomaa tuotantoa.
Joka kerta mies suuttuu ja etsii jonkun minun unohdukseni (esim. avoinainen lehti keittiön pöydällä, koska olen juuri sitä lehteä lukemassa) ja väittää, että minä olen sotkuista vastuussa. Hymyilen lempeästi ja jatkan lukemista.
Noin 2 viikkoa mies muistaa, että likainen lautanen laitetaan tiskikoneeseen. Sitten se taas unohtuu.
[/quote]
Tämä kommentti pisti hymyilyttämään. Näyttää toimivan? Täytyy kokeilla itse samaa.
Muuten on hyvin surullista lukea äiti-ihmisten kokemuksia täältä... onneksi en itse halua lapsia ja tuskin alan haluamaankaan. Suurin osa miehistä on juuri tuollaisia kuin mitä keskustelussa on kuvattu. Mistä hitosta se johtuu`? Ei kaikilla miehillä voi olla samanlainen kasvatus missä äiti passaa ja tottuu hyvälle? Hei naiset hyvät, ettehän passaa poikalapsianne jottei heistä tule samanlaisia? Samat työt naisille ja miehille, tytöille ja pojille, kaikille oma-aloitteisuutta ja vastuunkantoa sukupuolesta riippumatta - SE ON tasa-arvoa.
En näköjään ole ainoa, kenellä työnjako kotona kuin 50-luvulta. Joskus mietin eroa jo ihan siltä kannalta, että olisi tosi kiinnostavaa nähdä (kuulla lapsilta) millaista miehen luona sitten olisi, kun ei enää kukaan olisi piikomassa. Toisaalta mies löytäisi varmaan uuden naisen, joka rakkauden alkuhuumassa hoitaisi kodin ja ruoat yms. kuten itsekin tein.
Ap, ymmärrän täysin raivostumisesi. Tajutonta,ettei aikuinen ihminen pysty edes yhtenä iltana pyörittämään perheen arkirutiineja. Ja kuten onkin jo aikaisemmin todettu, kysesenlainen käytös naiselta olisi täysin holtitonta ja tuomittavaa. Kuka mies katselisi lastensa äitiä, joka ei hoitaisi mitään kotitöitä. Ehkä vaihtaisi autoon renkaat ja voitelisi sukset, mutta mielestäni siinä ei ihan kuitenkaan olla samalla viivalla työnjaon suhteen.
No kotityöt ei yh;na helpota. Kotitöiden lisäksi tulee kaikki se-vähäkin- mitä mies ennen teki. Lisäksi elintaso lähes puolittuu. MUTTA ei vituta. Eihän tuollainen välinpitämätön idiootti mitään tee jos ei itse halua. Kyseessähän on pitkälti se ettei häntä kiinnosta sun tunteet tai jaksaminen, ja sellaistahan ei loputtomiin kannata katsella. Laiska paska joka valuu pikkuhiljaa siihen tilaan missä oli lapsuudenkodissaan. Mä olen paljon onnellisempi sillä puolella elintasolla ja 100% kotitöillä, koska ei tavritse koko ajan arjessa tuntea, ettei toinen välitä. Vakavan keskustelun paikka. Jos ei miestä kiinnosta aikuisen miehen osuus aikuisten ihmisten kodista ja elämästä, niin ainahan tosiaan voit lähteä. Avioero on kyllä todella suuri kriisi ja muutos, vie vuosia, että jos vain toinen tie löytyy niin suosittelen sitä.
Täällä yksi, joka oli tänään saunassa, kun alkoi kuulua vauvan itkua eikä heti ottanut loppuakseen, joten tulin pois saunasta ja sanoin miehelle, että oletko kokeillut maitoa tarjota, niin mies tokaisi, että älä syytä heti, että on hänen vikansa, ei kuulemma tiedä mikä vauvalla oli. Sanoinsitten, että homma on selkee, että en sauno yksin ennekuin lapsi on 6 vuotias. En vaan koko joulun aikaan päässyt kunnon joulusaunaan, ja tänään koitin, niin kiitos tästäkin, ja mies lähti mököttäen töihin. Minun syynihän se miehen mielessä oli.
Minä otin eron. Ei ole enää miehen sotkuja. On muuten esteettiselle ihmiselle huomattavasti rennompaa kotona.
Miksi se on sulle niin vaikeeta olla ylpeä siitä että vastaat talouden pyörittämisestä käytännöntasolla, mies varmaan vastaa sitten niistä miestenhommista.
En ota stressiä siitä että pitää sanoa että syötte sitten n. klo 17 sitä ja sitä. Ei tartte vittuuntua jälkeenpäin jos eivät itse kuitenkaan muista.