Lue keskustelun säännöt.
Tänään on taas se päivä kun harkitsen eroa kotitöiden jaon takia...
15.12.2012 |
Taas kerran olen niiiiiiiiin raivoissani ettei veri kierrä. mies oli eilen kotona ja minä tein pitkän päivän töissä + kävin kaupassa. Tulen kotiin 19:20 eikä lapset olleet saaneet iltaruokaa!!! Eivät kuulemma olleet huomanneet mitä kello on ( lapset 8 ja 11v) Rähjäsin ja raivosin mutta turhaa se on kuitenkin. Lapsille voin jatkossa soittaa ja tehdä lappuja tms mutta jos perkele 40-mies ei osaa huolehtia lasten ruokkimisesta ajoissa niin siihen ei auta mikään. En kerta kaikkiaa käsitä miten näin perusasia voi olla epäselvä - ja toinen osa toimimatonta yhtälöä on ettei mies kerta kaikkiaan viitsi miettiä ruoan terveellisyyttä. Antaisi suolaista ja rasvaista ruokaa, herkkuja eikä koskisikaan vihanneksiin tai hedelmiin. Eikä auta vaikka raahaisin ravintoterapeutille, ei a) tulisi paikalle b) kuuntelisi ollenkaan. Kun ei kiinnosta. ARGH
Mies on lapsille kiva isä; leikki, lukee ja pelaa mutta mikään perusasia ei toimi. Minä hoidan siivoamisen, kaupassakäynnit, pyykit jne. Olisiko elämä helpompaa viikonloppuäitinä tai yh:nä ? Eipä ainakaan menisi hermot säännöllisesti ja voi raivota vain itselleen jos keittiönpöytä ei ole pyyhitty. Ja miksikö meiltä löytyy jääkaapissa eineksiä? No siksi hätävaraksi jotta lapset saisi edes jotain suuhunsa kun aikataulut tökkii. Jos varaan jääkaappiin vain terveellisiä aineksia, mies vie lapset pizzalle ( jos vie)
Kommentit (75)
Kyllä tulee tätä ketjua lukiessa mieleen kysyä, että miten ihmeessä teidän miehet kestävät teitä? No eivät ne kestäkään, ennemmin tai myöhemmin hakeutuvat toisen naisen syliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.12.2012 klo 10:25"]mutta, onko se tosiaan maailmanloppu jos ton ikäset lapset ei ole syöneet? Jos heillä on nälkä niin ton ikäsenä osaa varmaan jo ottaa itse kaapista jotain syötävää? Oletko joka ilta noin myöhään töissä? Jos et niin onko sekään maailmanloppu jos lapset silloin kun sinä et ole kotona syövät valmisruokaa?
Jos sitä siis tapahtuu silloin tällöin. Siltä kantilta ymmärrän pointtisi että mies ei ota vastuuta mistään... itsellä samalainen mies. Mutta omia hermojani säästääkseni ja perherauhan pysymiseksi olen ottanut asenteen että ei se maailma oikeesti kaadu vaikka lapsia ei hoideta aina yhtä täydellisesti kuin minä heidät hoidan :) Jos isä kumminkin on hyvä isä ja antaa aikaa lapsilleen ja touhuaa heidän kanssa.
[/quote]
Mietin samaa että ton ikäiset (8v ja 11v) lapset osaavat kyllä ainakin kertoa jos on nälkä ja tehdä leipää tai lämmittää mikrossa sitä valmistuokaa. Relaa.
Ymmärrän kyllä muuten. Oma avomies samanlainen ja lapset 8v ja 5v!
Jotkut on vaan omaan napaan tuijottajia, hitto!
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä mies tekee ruokaa, jos olen matkoilla tai poissa.
Siivoaa. Minä en imuriin tartu. Kun vauva oli pieni auttoi siivosi ja sallin
ne jotkut kapakkareissut. Auttoi yövalvomisiin, vaikka oli töissä.
Ei ollut herkkua, mutta nyt edelleen siivoaa ja siivoaa. Minä teen yleensä
teen ruuan. Tekee sitäkin joskus.
Jos teette ja passaatte kaiken valmiiksi ukoillenne niin eiväthän ne tee mitään.
Turha sitten itkeä ja pillittää tänne että ukko ei tee mitään.
Ja lapsista huolehtimiseen. Jos aina puututte miten mies hoitaa lasta niin
se on toinen tarina.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:51"]Kyllä tulee tätä ketjua lukiessa mieleen kysyä, että miten ihmeessä teidän miehet kestävät teitä? No eivät ne kestäkään, ennemmin tai myöhemmin hakeutuvat toisen naisen syliin.
[/quote]
No onpa menetys :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut siivottu. (Kieliopillisesti oikein.)
Ei oltu siivottu. (Tuplapassiivi, väärin siis.)
[quote author="Vierailija" time="15.12.2012 klo 11:17"]
Miksi se on sulle niin vaikeeta olla ylpeä siitä että vastaat talouden pyörittämisestä käytännöntasolla, mies varmaan vastaa sitten niistä miestenhommista.
En ota stressiä siitä että pitää sanoa että syötte sitten n. klo 17 sitä ja sitä. Ei tartte vittuuntua jälkeenpäin jos eivät itse kuitenkaan muista.
[/quote]
Mitäs jos tuo kodin hengettärenä ja taloudenhoitajana oleminen ei oikein nappaa myöskään sitä vaimoa? Vaikea olla ylpeä asiasta, jonka yksin hoitaminen on vain pakko ja vituttaa. Miksi mies voi valita, mutta vaimo ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.12.2012 klo 10:56"]
eli enää en odota, että mies tekisi mitään, koska ei se tee.
Toisaalta koska mies ei tee, ei tarvitse minunkaan tehdä. Siksi en siivoa miehen sotkuja, vaihda lakanoitaan, pese miehen pyykkiä tai tee miehelle ruokaa. Jos mies voi jättää kaiken tuon tekemättä meidän osaltamme, niin miksi en vaimona voisi vastaavasti olla huomaamatta miehen likaista kahvikuppia?
Meillä on ajoittain erittäin sotkuista, kun miehen olohuoneeseen jättämät banaaninkuoret (meillä ei olohuoneessa syödä, silti mies siellä syö), nojatuoliin unohtunut urheilupaita ja nurkkaan potkaistut lenkkikengät elävät omaa elämäänsä. Kun imuroin, kierrän ne sujuvasti. Tiskiallas voi olla täynnä miehen tiskejä, mutta en siitä välitä: kun lautaset loppuvat, löytyy minulle ja lapsille pahvilautasia ja muoviaterimia siihen asti, kunnes mies tajuaa, että lautasten tyhjä paikka kaapissa kertoo siitä, että hänen pitäisi täyttää tiskikone.
Aina välillä mies saa hirveän siivoushepulin ja raivoaa meille sotkuista. Silloin selitän tyynen rauhallisesti, miten mikäkin lattialta löytyvä sukka, olohuoneen pöydällä lojuva mäkkärin pussi tai keittiön lattialle unohtunut eväsrasia ovat miehen ikiomaa tuotantoa.
Joka kerta mies suuttuu ja etsii jonkun minun unohdukseni (esim. avoinainen lehti keittiön pöydällä, koska olen juuri sitä lehteä lukemassa) ja väittää, että minä olen sotkuista vastuussa. Hymyilen lempeästi ja jatkan lukemista.
Noin 2 viikkoa mies muistaa, että likainen lautanen laitetaan tiskikoneeseen. Sitten se taas unohtuu.
[/quote]
Mä olen ottanut tämän täysin saman tyylin ja mies reagoi aivan samoin.
Eli en pese ja silitä miehen pyykkejä, en vaihda herran lakanoita ja kylpypyyhleitä puhtaisiin. Likaiset vaatteensa se kerää joko sänkynsä viereen isoon kasaan lattialle tai sitten makuuhuoneen nojatuoliin. Sitten kun vaatekaapista loppuvat puhtaat vaatteet, pesee ja silittää pyykkejään raivon vallassa kiroten minulle kiukkuisena. Kiroamisen syynä on mm. huonolaatuinen silityslauta (ihan normaali se on), kauluspaitojen kierot hihat on kuulemma vaikea silittää (paidat on Ralph Laurenia, Sandia, Hilfigeriä eli parasta laatua). Valittaa myös, että puhtaiden sukkien toinen pari on kadonnut (ei ole, herra ei vain jaksa etsiä puhtaille sukille paria ja yhdistää ne sukkalaatikkoon, käyttää sitten eriparisia sukkia, kunhan on samaa perusväriä). Likaiset ja törkeälle hielle haisevat lakanansa ja kylpypyyhkeensä vaihtaa pari kertaa vuodessa ja ihmettelee miten ne ovat piintyneet ruskeiksi eikä lähde edes pesussa puhtaaksi (puhdistuisi toki, jos pesisi useammin ja käyttäisi 90 asteen pesua eikä 40 asteen pesua).
En myöskään pese miehen ulkovaatteita enää, kulkee vuodesta toiseen paskaisissa Gantin takeissa ja lankkaamattomissa kengissä. Välillä kurkkaan salaa, että kuinkakohan paskaisia sen takit oikein on, ja ne on!
En myöskään auo miehen postia enää vaan kaikki mikä tulee hänen nimellään, kerään yhteen pinoon eteisen pöydälle. Herra käy pinonsa noin kahden kuukauden välein läpi ja kyllä - siellä on erääntyneitä laskuja ja ties mitä. Mutta herra maksaa viivästyskorkonsa ihan itse.
Joulukorttejakaan en enää lähetä miehen suvulle ja ystäville, kuten tein aina aiemmin. Teetätin joka vuosi lasten kuvista kortit ja huolehdin lähettämisestä. Mutta ei näytä mieskään lähettävän nyt, joten hänen puolen sukunsa ei saa meiltä joulukortteja.
Huolehdin enää omat ja lasten asiat ja ne huolehdinkin hyvin. Samoin yleisten tilojen siisteyden kotona. Mutta kaikki mikä liittyy vain mieheen tai miehen sukuun jää minulta koskematta.
Olenko vittumainen vaimo? Ehkä, ehkä en. Miksikö tämä on tällaista? No siksi, että aiemmin hoidin kaiken koko perheen osalta. Kävin täysipäiväisesti töissä, kuljetin lapset hoitoon ja harrastuksiin, hoidin laskujen maksut, kaupassakäynnit, lasten vaatetushankinnat, pesin ja silitin koko perheen pyykit, viikkasin kaikkien puhtaat pyykit kaappeihin, pesin tiskit, siivosin 200 neliöisen talon, tankkasin auton, hoidin puutarhan. Mies istui netissä illlat tai teki töitä eikä osallistunut mihinkään, paitsi pakottamalla joskus ja silloin sain tiuskintaa osakseni. Illalla rättiväsyneenä kaaduin suorilta jaloin sänkyyn klo 21.00 ja halusin nukkua, mutta ei. Sitten olisi vielä pitänyt jaksaa järjestää herralle kiihkeää seksiä JOKA PÄIVÄ. En jaksanut, valitettavasti, kuin 2-3 kertaa viikossa.
Miehen vastine oli, että 15 vuoden avioliiton jälkeen ilmoitti pettäneensä baariruusun kanssa, kuulemma täysin tuntematon ämmä. Kun kuulemma saa niin vähän seksiä kotona ja sekin on yllätyksetöntä. Jahas. Mutta kuulemma huono omatunto pakotti kertomaan ja että haluaakin olla kanssani kaikesta huolimatta.
Olin heittämässä miestä pihalle ja laittamassa avioeroa vetämään, mutta mies rupesikin itkemään, että mä olenkin ihan hyvä vaimo. Kuulemma nyt tajuaa mikä kultakimpale olen. No niin kai, kaiken annoin hänelle hopeatarjottimella valmiiksi pureskeltuna. Anoi armoa, anteeksiantoa. Mietin pitääkö tuota paskaa vielä katsoa nurkissa.
Annoin miehen jäädä, mutta en enää tee sen sian eteen mitään. Sitä siis saa mitä tilaa. Miksi kukaan mies haluaa tällaista katsoa vaimon osalta? Miksi se halusi jäädä? Väittää rakastavansa mua, mun silmissä se on arvoton kasa paskaa. Mahtaa olla kivaa, kun vaimo arvostaa näin 'paljon'? Miksikö sitten annoin miehen jäädä? Se on helvetin rikas, se on näissä 'Suomen rikkaimpien' listoilla verotiedoissa. Sen rahat on aina olleet vapaasti mun käytössä ja jäin siis rahan vuoksi (en tietenkään ole kertonut sitä miehelle). Annan potut pottuina takaisin. Elän lasten kanssa todella luksuselämää, kulutan meihin rahaa monin tavoin: luksuslomia ympäri maapalloa, kalliita harratuksia ja vaatteita, koti on viimeisen päälle kalleimmilla huonekaluilla sisustettu. Maksakoon mies minulle ja lapsille luksuselämän, ei mulla olisi siihen keskituloisena yh:na mahdollisuutta.
Nautinko elämästä? Kyllä, osaan nauttia siitä lasteni kanssa. En ikinä enää huolisi uutta miestä puolisokseni, miehet on nyt nähty. Meidän on ihan hyvä olla, varsinkin kun mies matkustaa paljon työn vuoksi eikä ole koko ajan nurkissa pyörimässä. Nauttiiko mies? En tiedä eikä kiinnosta. Kovin se on katuvainen ja kuulemma ymmärtää mitkä peruspalvelut menetti minulta. Sen lisäksi menetti rakkauteni ja kunnioitukseni (sitä en ole sanonut ukolle). Kai se luulee, että annoin sille anteeksi vaikka en ole koskaan niin sanonut. Ihan sama, ei kiinnosta.
Laiskan äidin/isän lapset oppivat tekemään omatoimisesti ruokaa, don´t worry!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua että olet valinnut tuollaisen isän lapsille... Itse en edes kiinnostuisi miehestä joka ei ole vastuullinen!!!
Meillä kotityöt 50/50, mies käy kaupat ja tekee kaikki ruoat. Minä siivoan ja pyykkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh, ei tuon ikäiset normaalisti kuole nälkään ilman iltapalaa vaan käyvät itse jääkaapilla tarvittaessa. Voi tietty olla, että äiti on joku kontrollifriikki-natsi joka saa kilarit jos joku käy jääkaapilla ilman lupaa, eli voit syyttää itseäsi lastesi nälkäkuolemasta.
Muutenkaan en ymmärrä miksi perhe pitää totuttaa kymmeneen lämpimään ateriaan päivässä jos niitä ei itse kerkiä järjestämään.
En ymmärrä t nainen /äiti myös