Lue keskustelun säännöt.
Tänään on taas se päivä kun harkitsen eroa kotitöiden jaon takia...
15.12.2012 |
Taas kerran olen niiiiiiiiin raivoissani ettei veri kierrä. mies oli eilen kotona ja minä tein pitkän päivän töissä + kävin kaupassa. Tulen kotiin 19:20 eikä lapset olleet saaneet iltaruokaa!!! Eivät kuulemma olleet huomanneet mitä kello on ( lapset 8 ja 11v) Rähjäsin ja raivosin mutta turhaa se on kuitenkin. Lapsille voin jatkossa soittaa ja tehdä lappuja tms mutta jos perkele 40-mies ei osaa huolehtia lasten ruokkimisesta ajoissa niin siihen ei auta mikään. En kerta kaikkiaa käsitä miten näin perusasia voi olla epäselvä - ja toinen osa toimimatonta yhtälöä on ettei mies kerta kaikkiaan viitsi miettiä ruoan terveellisyyttä. Antaisi suolaista ja rasvaista ruokaa, herkkuja eikä koskisikaan vihanneksiin tai hedelmiin. Eikä auta vaikka raahaisin ravintoterapeutille, ei a) tulisi paikalle b) kuuntelisi ollenkaan. Kun ei kiinnosta. ARGH
Mies on lapsille kiva isä; leikki, lukee ja pelaa mutta mikään perusasia ei toimi. Minä hoidan siivoamisen, kaupassakäynnit, pyykit jne. Olisiko elämä helpompaa viikonloppuäitinä tai yh:nä ? Eipä ainakaan menisi hermot säännöllisesti ja voi raivota vain itselleen jos keittiönpöytä ei ole pyyhitty. Ja miksikö meiltä löytyy jääkaapissa eineksiä? No siksi hätävaraksi jotta lapset saisi edes jotain suuhunsa kun aikataulut tökkii. Jos varaan jääkaappiin vain terveellisiä aineksia, mies vie lapset pizzalle ( jos vie)
Kommentit (75)
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 21:14"]
Täällä yksi, joka oli tänään saunassa, kun alkoi kuulua vauvan itkua eikä heti ottanut loppuakseen, joten tulin pois saunasta ja sanoin miehelle, että oletko kokeillut maitoa tarjota, niin mies tokaisi, että älä syytä heti, että on hänen vikansa, ei kuulemma tiedä mikä vauvalla oli. Sanoinsitten, että homma on selkee, että en sauno yksin ennekuin lapsi on 6 vuotias. En vaan koko joulun aikaan päässyt kunnon joulusaunaan, ja tänään koitin, niin kiitos tästäkin, ja mies lähti mököttäen töihin. Minun syynihän se miehen mielessä oli.
[/quote]
Meillä lopetin samasta syystä saunomisen miehen kanssa. Jos en voi saunoa rauhassa, kun lapsi on valveilla, niin enpä sauno miehen kanssa siinä vaiheessa, kun vauva nukkuu. Kärttäkööt mukaansa, hymyilen lehmämäisesti ja sanon, että jos vauva herää, on mukavampi olla viereisessä huoneessa valmiina menemään apuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.12.2012 klo 10:23"]
...Jäin katsomaan. En tiedä, kadunko. Meillä on ajoittain hauskaa, mies ei ole laiska, hän vain puuhailee ulkohommia, rakentaa lapsille hiekkalaatikkoa, vaihtaa autojen renkaat, leikkaa nurmikon ja kolaa lumet. JOskus tyhjentää tiskikoneen ja laittaa pesukoneen päälle. Odottaa siitä kiitosta ja loukkaantuu, jos en heti kehu. Ei suunnittele kokonaisuuksia, ei osaa katsoa lapsille puhtaita vaatteita, ei ruoki ajallaan. On verisesti loukkaantunut, jos huomautan näistä, koska hänhän on yrittänyt vain auttaa minua. Näkee roolinsa minun pikku apulaisena. Niin kuin oma isänsä oli.
Olen ilmaissut tahtoni, valittanut ja nalkuttanut. Selittänyt, miten haluaisin homman toimivan. Ei onnistu.
En halua, että kotielämämme on jatkuvaa taistelua. Niinpä olen tässä nyt päättänyt, että suljen suuni - niin paljon kuin pystyn. Ehkä 10 vuoden päästä olen katkera ja vihainen. Toivon, että en ole.
[/quote]
Kuules kiittämätön pikku vaimo, kohta käy niin, että sinä olet täällä itkemässä sitä, että miehesi on päätynyt vieraaseen (lämpimään) syliin ja jättää sinut yksinäsi valittamaan ja nalkuttamaan. Tekstisi perusteella olet kiittämätön etkä arvosta miestäsi lainkaan. Kerro vielä kuinka usein annat miehellesi piparia? Taidat säännöstellä sitäkin ikäänkuin rangaistuksena? Vai oliko niin, että seksiä ei tarvita sen jälkeen kun lapset on tehty?
Olen sanaton.
T: N43
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 21:14"]
Täällä yksi, joka oli tänään saunassa, kun alkoi kuulua vauvan itkua eikä heti ottanut loppuakseen, joten tulin pois saunasta ja sanoin miehelle, että oletko kokeillut maitoa tarjota, niin mies tokaisi, että älä syytä heti, että on hänen vikansa, ei kuulemma tiedä mikä vauvalla oli. Sanoinsitten, että homma on selkee, että en sauno yksin ennekuin lapsi on 6 vuotias. En vaan koko joulun aikaan päässyt kunnon joulusaunaan, ja tänään koitin, niin kiitos tästäkin, ja mies lähti mököttäen töihin. Minun syynihän se miehen mielessä oli.
[/quote]
Meillä lopetin samasta syystä saunomisen miehen kanssa. Jos en voi saunoa rauhassa, kun lapsi on valveilla, niin enpä sauno miehen kanssa siinä vaiheessa, kun vauva nukkuu. Kärttäkööt mukaansa, hymyilen lehmämäisesti ja sanon, että jos vauva herää, on mukavampi olla viereisessä huoneessa valmiina menemään apuun.
[/quote]
Eroa odotellessa siis... kohta miehesi on toisen naisen kainalossa. Ja ihan turha vetää herneitä nyt nenään, koska näin se vaan menee tuollaisten marttyyrien kanssa.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2012 klo 10:23"]
Et oo laittanut sitä miestä tekemään ja oot passannut yli 10 vuotta.
Miksi ihmeessä se alkais nyt toimia?
Toki ero varmaan helpottais, kun ei tarttis siivota miehen sotkuja, mutta lasten seurana ei kukaan olis, kun oot myöhään töissä.
Ja alkais olla aika jo opettaa lapset ottamaan itse ruokaa, muuten teet niistä miehesi kopioita.
Sorry ap. ei ole tarkoitus loukata, mutta tää on niin yleinen ongelma perheissä. Passataan pilalle ja sitten valitetaan.
Meillä ei ole passattu pilalle, minä en siis ole. Anoppi toki on.
Lapset ovat 5v ja 3v, mies on pitänyt isäkuukaudet molemmista lapsista, toisen kanssa oli hoitovapaallakin pari kuukautta.
Kun meitä oli vain kaksi, mies osallistui siivoamiseen ja pyykkäämiseen sekä kokkaamiseen kohtalaisen hyvin. Tein enemmän, mutta olin kotona enemmän ja arvostin siisteyttä. Yhdessä tehtiin isompia siivouksia, pestiin ikkunoita ja pyykättiin isompia pyykkieriä.
Kun eka lapsi syntyi ja jäin äitiyslomalle, mies ei tehnyt mitään kotitöitä mutta hoiti lasta hienosti ja antoi minulle sitä omaa aikaa. Isäkuukauden aikana en napissut kotitöistä, pidin tärkeämpänä, että ylipäätään vietti aikaa lapsen kanssa, vaihtoi vaipat ja pesi pyykkiä sekä ruokki lapsen. Sain itsekin joskus aterian valmiinä. Imuroinnit ja perussiisteyden hoidin kuitenkin minä. En pitänyt sitä kovin pahana. En ylipäätään kannata kotitöiden tarkkaaa laskemista vaan sitä, että kumpikin tekee jotain, kun se on ajankohtaista.
Toisen lapsen odotusaikana asiat lähtivät vinoon. Mies oli paljon töissä, lapsen ruokkiminen, siivoaminen ja pyykkääminen jäivät täysin minun töikseni. Mies kyllä vei lasta ulos, jotta sain siivota rauhassa... Miehellä oli valtava stressi töissä ja hän menetti läheisen ihmisen. Oli naurettavan tuntuista tapella kotitöistä, valitettavasti tein sitä, ja välit olivat kireät. Kuopuksen syntymän jälkeen piti valita, jäänkö tähän katsomaan, tuleeko muutosta vai toteanko, että mies on muuttunut enkä pidä hänestä enää.
Jäin katsomaan. En tiedä, kadunko. Meillä on ajoittain hauskaa, mies ei ole laiska, hän vain puuhailee ulkohommia, rakentaa lapsille hiekkalaatikkoa, vaihtaa autojen renkaat, leikkaa nurmikon ja kolaa lumet. JOskus tyhjentää tiskikoneen ja laittaa pesukoneen päälle. Odottaa siitä kiitosta ja loukkaantuu, jos en heti kehu. Ei suunnittele kokonaisuuksia, ei osaa katsoa lapsille puhtaita vaatteita, ei ruoki ajallaan. On verisesti loukkaantunut, jos huomautan näistä, koska hänhän on yrittänyt vain auttaa minua. Näkee roolinsa minun pikku apulaisena. Niin kuin oma isänsä oli.
Olen ilmaissut tahtoni, valittanut ja nalkuttanut. Selittänyt, miten haluaisin homman toimivan. Ei onnistu.
En halua, että kotielämämme on jatkuvaa taistelua. Niinpä olen tässä nyt päättänyt, että suljen suuni - niin paljon kuin pystyn. Ehkä 10 vuoden päästä olen katkera ja vihainen. Toivon, että en ole.
Kuin omasta elämästä. Raskasta on kun kaikki jää omalle vastuulle, mutta tällä mennään.Mies on nyt lomautettuna, mutta silti kaikki kotityöt jää minulle. Loukkaantuu ja suuttuu, vaikka miten nätisti sanios, etten jaksa tehdä kaikkia kotitöitä yksin töiden päälle.
Eroat tai et, mutta joku muutos tuohon pitää tulla. Lapset saavat ihsn väärän mallin eli että naiset hoitaa tärkeät asiat ja miehet lällättää läpi elämän. Tältä kantilta kannattaa miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2v vanha ketju, vaikka oishan näitä uudempia ihan samanlaisia vrmaan tuhansia...
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 21:14"]
Täällä yksi, joka oli tänään saunassa, kun alkoi kuulua vauvan itkua eikä heti ottanut loppuakseen, joten tulin pois saunasta ja sanoin miehelle, että oletko kokeillut maitoa tarjota, niin mies tokaisi, että älä syytä heti, että on hänen vikansa, ei kuulemma tiedä mikä vauvalla oli. Sanoinsitten, että homma on selkee, että en sauno yksin ennekuin lapsi on 6 vuotias. En vaan koko joulun aikaan päässyt kunnon joulusaunaan, ja tänään koitin, niin kiitos tästäkin, ja mies lähti mököttäen töihin. Minun syynihän se miehen mielessä oli.
[/quote]
Meillä lopetin samasta syystä saunomisen miehen kanssa. Jos en voi saunoa rauhassa, kun lapsi on valveilla, niin enpä sauno miehen kanssa siinä vaiheessa, kun vauva nukkuu. Kärttäkööt mukaansa, hymyilen lehmämäisesti ja sanon, että jos vauva herää, on mukavampi olla viereisessä huoneessa valmiina menemään apuun.
[/quote]
Eroa odotellessa siis... kohta miehesi on toisen naisen kainalossa. Ja ihan turha vetää herneitä nyt nenään, koska näin se vaan menee tuollaisten marttyyrien kanssa.
[/quote]
Minulle sopii hyvin. Avioehto löytyy, talo on minun, samoin auto ja kesämökki. Mies voi pakata reppunsa ja lähteä, heilutetaan lapsen kanssa hyvästiksi ovelta. Joten ei se ihan nopeasti luovu saunasta ja poreammeesta eikä "äijähuoneestaan". Sillä ei ole varaa edes samantasoiseen yksiöön kuin tämä koti, joten eroa odotellessa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten te kaikki äänestätte niitä, jotka haluavat pakolla jakaa äitiys- ja isyysloman ja vanhempainvapaat puoliksi tasan äidin ja isän kesken. Terve. Onhan se nyt ihan selvä, että lapselle äiti on äiti, äiti hoitaa, huoltaa, imettää, valvoo, hoitaa sairaan lapsen, huolehtii ruuat ja lääkkeet ja kaiken perushuollon. Isän tärkeä rooli korostuu sitten myöhemmin.
Mutta tätähän ei saa sanoa ääneen, koska tasa-arvo. Mutta näin se kärjistetysti on aina ollut ja tulee aina olemaan. Turha tapella vastaan.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:23"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 21:14"]
Täällä yksi, joka oli tänään saunassa, kun alkoi kuulua vauvan itkua eikä heti ottanut loppuakseen, joten tulin pois saunasta ja sanoin miehelle, että oletko kokeillut maitoa tarjota, niin mies tokaisi, että älä syytä heti, että on hänen vikansa, ei kuulemma tiedä mikä vauvalla oli. Sanoinsitten, että homma on selkee, että en sauno yksin ennekuin lapsi on 6 vuotias. En vaan koko joulun aikaan päässyt kunnon joulusaunaan, ja tänään koitin, niin kiitos tästäkin, ja mies lähti mököttäen töihin. Minun syynihän se miehen mielessä oli.
[/quote]
Meillä lopetin samasta syystä saunomisen miehen kanssa. Jos en voi saunoa rauhassa, kun lapsi on valveilla, niin enpä sauno miehen kanssa siinä vaiheessa, kun vauva nukkuu. Kärttäkööt mukaansa, hymyilen lehmämäisesti ja sanon, että jos vauva herää, on mukavampi olla viereisessä huoneessa valmiina menemään apuun.
[/quote]
Eroa odotellessa siis... kohta miehesi on toisen naisen kainalossa. Ja ihan turha vetää herneitä nyt nenään, koska näin se vaan menee tuollaisten marttyyrien kanssa.
[/quote]
Minulle sopii hyvin. Avioehto löytyy, talo on minun, samoin auto ja kesämökki. Mies voi pakata reppunsa ja lähteä, heilutetaan lapsen kanssa hyvästiksi ovelta. Joten ei se ihan nopeasti luovu saunasta ja poreammeesta eikä "äijähuoneestaan". Sillä ei ole varaa edes samantasoiseen yksiöön kuin tämä koti, joten eroa odotellessa :)
[/quote]
Hienoa, että parisuhteenne perustana on aito rakkaus ja välittäminen O_o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.12.2012 klo 12:52"]
En allekirjoita tätä, tästä on tapeltu kohta 20 vuotta/ koko yhdessäoloaikamme. Ennen lapsia (10v) asiat sujui hiukan paremmin/ ruokailuajat ei olleet niin tarkkoja. Ja meillä mies halusi lapsia ja minä en kun tiesin että on suuri vaara että tässä käy juuri niinkuin kävi. Mies lupasi ja vannoi osallistuvansa mutta pah. Meillä on kertakaikkiaan eri kriteerit asioille, esim. yhden vastaajan " kierran miehen banaaninkuoret olohuoneessa vaikka kuukauden" ei vaan käy mulle. En pysty enkä halua elää saastassa ja sotkussa. Olenb harkinnut pyykkilakkoa miehen vaatteiden osalta mutta tiedän ettei mulla kestä pinna loppuelämääni hänen pyykkiensä kertymisen kanssa.
Ja mitä tulee eiliseen; kyse ei ollut iltapalasta vaan iltaruoasta! Lapset olivat syöneet välipalaa omatoimisesti koulun jälkeen niinkuin tavallisestikin mutteivat olleet saaneet mitään sen jälkeen. Juu, lapsetkin olisi voineet pyytää syötävää mutta sukuviha miehen suvussa; he eivät tunne nälkää koskaan.
Tämä oli kuin minun elämästäni.
Olen kylläkin sittemmin eronnut ja kyllä se minun kohdallani oli helpotus. Ei ole homma eikä mikään olla yh lapselle kun vertaa siihen entiseen elämään. Hermoja ei kiristä, koti pysyy siistinä ilman suurempaa työtä ja lapsi sisäistää opettamiani asioita, esim. omat jäljet korjataan.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2012 klo 13:31"]
Kai se sun mies jotain asioita tekee oikein?
On lasten kanssa,leikkii ja pelaa?
Tekee miesten töitä? korjaa,rakentaa,ajaa nurmikkoa,pilkkoo puita?
Mäkin teen kotona lähes kaiken, hoidan kodin,ruuan,kaupassa käynnit,vaatteiden oston ja huollon,pihatyöt,nurmikot,lumenluonnit ym..
Mies hoitaa sitten monia muita asioita ja toisissaan enemmän leikkii lasten kanssa kun minä, ihan hyvä näin.
Turha ottaa hirveitä paineita kuka tekee ja mitä, pääasia että hommat tulee tehtyä.
Yksinhuoltajana sulla on ne samat hommat kuitenkin, plus päälle ne mitä mies nyt hoitaa, lasten leikitykset ym..
Ja sittenkö sua ei olleenkaan ärsytä kun lapset ovat miehellä pitenpiä aikoja ja se edelleen syöttää niille eineksiä?
[/quote]
Ei yllätä, että tätä kirjoitusta on vain alapeukutettu.... marttyyrit av-mammat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 21:26"]
Jumalauta mitä nämä naiset on. Onko tämä ketju kopio siitä yhdestä jossa mies valitti samaa asiaa ja sai kuraa silmilleen ihan vitusti? Nyt mammat sympatiseeraa aloittajaa, herätkää vittu niistä ruususen unistanne!
ap, sun mies on vaan masentunut! Sä olet kylmö ja narsistinen ämmä, en katselisi hetkeäkään.
[/quote]
Tarkoitatko "Kotona ei oltu siivottu"?
Sama, paitsi että ollaan erottu tasan vuosi sitten. Sanomattakin selvää, että mies sujahti etäisän rooliin liukkaasti. On oikein kunnon "rusinat pullasta" -isä. Mistään ei mitään vastuuta ota. Joululahjapanostuskin oli hätäseen aattopäivänä hankitut alelaarikirjat lapsille. MUTTA parempi näin, kun ei ole sitä helvetin jokapäiväistä riitelyä. Nyt sitten hoidan kaiken yksin, mutta se on parempi, kun ei enää odotakaan siltä toiselta yhtään mitään.
Mies sitten löysi samoin tein itselleen uuden eukonkin hyysämään ja äijän asioita hoitamaan... Näitähän aina riittää. Tsemppiä.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2012 klo 15:16"]
niin meillä olisi lastensuojelu oven takana. En ole kodin hengetär, eikä minuakaan erityisemmin kiinnosta tai huvita mitkään kotityöt. Mutta lapsille vaan on pakko hommata ruokaa, puhtaita vaatteita, käyttää rokotuksissa, hammaslääkärissä, sun muita "ei vois vähempää kiinnostaa" juttuja.
Mun mies oli muka tasa-arvoinen ennen lapsia. Mutta kun lapset syntyi, rupesi samanlaiseksi tyrannilaiskimukseksi kuin isänsä. Perheterapeutin mukaan tyyppillistä. Kun saa omat lapset, alkaa toistaa lapsuudenperheen malleja ellei ole asiaa tietoisesti työstänyt. Me ollaan nyt "työstetty" työnjakoa ja sitä miten perheenä ollaan, että kaikilla on kivaa eikä kukaan ole piika pari vuotta.
Koville ottaa. Mies ei halua näköjään muuttua. Kiva olla se vapaamatkustelija. Ja noi miesten töistä puhujat, please, mitä ne on. Ei meidän elämässä ainakaan ole mitään hiton miesten töitä. Asutaan kerrostalossa ja kaikki autoon liittyvät jutut, renkaidenvaihdosta lähtien, teetetään muilla. Kerran meillä puhkes rengas, kun oltiin reissusa. Mun mies ei edes tiennyt, miten vararengas irrotetaan, puhumattakaan, että olis osannut renkaan vaihtaa. Että se niistä "miesten töistä".
Mulla on loppunut kärsivällisyy ja eroa haen. En halua olla tuollaisen laiskan, itsekeskeisen (koska sitähän se on, ettei viitsi lasten tarpeista huolehtia) lapsen kanssa liitossa enää. Hoitakoon sitten arkensa miten lystää. Ja aion esittää viikko/viikkosysteemiä. Lapset jo koululaisia, joten eivät täysin heitteille jää, jos heidän isänsä ei saa edes eron jälkeen ryhdistäydyttyä.
Se on hienoa, jos on onnellinen tehdessään toisen aikuisen ihmisen kotityöt, kun joku täällä vanhempiensa liittoa mainosti. Minä en ole.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkääs nyt tytöt höpsikö. Parhaat miehethän ovat varattuja, eli juuri ne teidän miehet :) Vain sinkuissa voi olla vikaa.
Tää on muuten ihan samanlaista kuin meillä paitsi että meillä vaimo ei käy kaupassa, ei laita lapsille ruokaa jne. Ja minä miehenä joudun tekeen kaikki ja hermot menee lähes päivittäin
Ei mua haittaa ettei mies niin osallistu kotitiöihin. Tai haittaa, mutta ei niin paljon kuin exän pettämiset! Kaikki on suhteellista. Täydellistä kumppania ei olekaan. On valittava pienin paha :) muut jutut on kunnossa, joten kestän tän. Ja hei, mäkään en varmaan oo miehen mielestä täydellinen :D
Toisilla toisinpäin...itse olen siis mies ja hoidan:
kauppareissut
ruoan
imuroinnit
pyykinpesun
maksan laskut
hoidan lasten harrastukset
hoidan kaikki puutarhatyöt
vaidan renkaat, pesen autot
ja vaimo:
pesee vessat (kun ei luota minuun)
pesee kylppärin kerran vuodessa
pesee omat vaatteensa (ei koskaan minun tai lapsien)
PAkko tässä onn kai miehenä alkaa miettiä eroa
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:53"]
Toisilla toisinpäin...itse olen siis mies ja hoidan:
kauppareissut
ruoan
imuroinnit
pyykinpesun
maksan laskut
hoidan lasten harrastukset
hoidan kaikki puutarhatyöt
vaidan renkaat, pesen autot
ja vaimo:
pesee vessat (kun ei luota minuun)
pesee kylppärin kerran vuodessa
pesee omat vaatteensa (ei koskaan minun tai lapsien)
PAkko tässä onn kai miehenä alkaa miettiä eroa
[/quote]
tru dat
Meillä mies pesee vain omat pyykkinsä. Minä hoidan kaiken muun (meillä kolme lasta). Tiedän olevani idiootti, että siedän tätä. Mies on huonolla tuulella vaikka onkin vapaamatkusta kotitöistä. Maksut ei mene täysin tasan tällä hetkellä, koska olen kotihoidontuella (yhteisestä päätöksestä). Käytän kaikki saamani rahat yhteisen talouden hyväksi. Mies käyttää vain osan, koska on se tienaava osapuoli.
Olen ilmaissut tyytymättömyyteni useasti. Haluaisin erota, mutten kestä ajatusta olla erossa lapsista joka toinen viikonloppu. Miehen menee hermot lapsiin puolessa tunnissa ja huutaa herkästi. Vaikkei elo nyt ihan herkkua ole, niin ainakin pystyn suojelemaan lapsia isän huudoilta.
Muistakaapa sitten kasvattaa ne lapsenne niin ettei niistä tule tollasia aikuisena.