Lue keskustelun säännöt.
Tänään on taas se päivä kun harkitsen eroa kotitöiden jaon takia...
15.12.2012 |
Taas kerran olen niiiiiiiiin raivoissani ettei veri kierrä. mies oli eilen kotona ja minä tein pitkän päivän töissä + kävin kaupassa. Tulen kotiin 19:20 eikä lapset olleet saaneet iltaruokaa!!! Eivät kuulemma olleet huomanneet mitä kello on ( lapset 8 ja 11v) Rähjäsin ja raivosin mutta turhaa se on kuitenkin. Lapsille voin jatkossa soittaa ja tehdä lappuja tms mutta jos perkele 40-mies ei osaa huolehtia lasten ruokkimisesta ajoissa niin siihen ei auta mikään. En kerta kaikkiaa käsitä miten näin perusasia voi olla epäselvä - ja toinen osa toimimatonta yhtälöä on ettei mies kerta kaikkiaan viitsi miettiä ruoan terveellisyyttä. Antaisi suolaista ja rasvaista ruokaa, herkkuja eikä koskisikaan vihanneksiin tai hedelmiin. Eikä auta vaikka raahaisin ravintoterapeutille, ei a) tulisi paikalle b) kuuntelisi ollenkaan. Kun ei kiinnosta. ARGH
Mies on lapsille kiva isä; leikki, lukee ja pelaa mutta mikään perusasia ei toimi. Minä hoidan siivoamisen, kaupassakäynnit, pyykit jne. Olisiko elämä helpompaa viikonloppuäitinä tai yh:nä ? Eipä ainakaan menisi hermot säännöllisesti ja voi raivota vain itselleen jos keittiönpöytä ei ole pyyhitty. Ja miksikö meiltä löytyy jääkaapissa eineksiä? No siksi hätävaraksi jotta lapset saisi edes jotain suuhunsa kun aikataulut tökkii. Jos varaan jääkaappiin vain terveellisiä aineksia, mies vie lapset pizzalle ( jos vie)
Kommentit (75)
Kiva olla se vapaamatkustelija. Ja noi miesten töistä puhujat, please, mitä ne on. Ei meidän elämässä ainakaan ole mitään hiton miesten töitä. Asutaan kerrostalossa ja kaikki autoon liittyvät jutut.---
---
Se on hienoa, jos on onnellinen tehdessään toisen aikuisen ihmisen kotityöt, kun joku täällä vanhempiensa liittoa mainosti. Minä en ole.
Ajattelen samalla tavalla. Ei enää mitään miesten töitä on. Tasa-arvon myötä naiset osaa tehdä kaikkea, miesten töitä ei enää ole, ja miehet on täysin kädettömiä perusaskareissakin. Hyvä, että et suostu tekemään hänen osuuttaa töistä! Tuo on oikeasti todella, todella itsekästä häneltä. Kertoo välinpitämättömyydestä ja siitä, ettei osaa arvostaa puolisoaan eikä edes lapsia.
Onnea eroon, sinkkuelämä lasten kanssa on paljon helpompaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"ottaa vaan rennosti lastenkasvatuksen" mutta jos äiti-ihminen olisi näin välinpitämätön niin palstalla saisi heti ison HUONO ÄITI-leiman otsaansa...
t.Maiju
pointti ei varmasti ole pelkästään se myöhästynyt iltapala vaan se ettei aikuinen ihminen kertakaikkiaan osaa tai viitsi kantaa vastuuta :(
Tunnen paljon tuollaisia isukkeja joita ei vois vähempää kiinnostaa mitä lapset panee suuhunsa, milloin tai panevatko lainkaan...puhumattakaan muusta lapsiin liittyvästä perustarpeen tyydyttämisestä.
Et oo laittanut sitä miestä tekemään ja oot passannut yli 10 vuotta.
Miksi ihmeessä se alkais nyt toimia?
Toki ero varmaan helpottais, kun ei tarttis siivota miehen sotkuja, mutta lasten seurana ei kukaan olis, kun oot myöhään töissä.
Ja alkais olla aika jo opettaa lapset ottamaan itse ruokaa, muuten teet niistä miehesi kopioita.
Sorry ap. ei ole tarkoitus loukata, mutta tää on niin yleinen ongelma perheissä. Passataan pilalle ja sitten valitetaan.
voin sanoa, että tiedän miltä tuntuu. Olkoon tämä päivä pyhitetty ero-asioiden pohtimiselle :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos esittäisit asian rähjäämällä ja riehumalla.
Eikö sen ikäinen tajua todellakaan ihan itse?
Mulla on 39v mies ja 3 lasta eikä ole ikinä ollut tuollaista ongelmaa. Mies on aina kantanut vastuunsa onneksi. Hermot menisi jos tuollaisen kanssa pitäisi elää :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos itse tekee pitkän päivän ja tulee kaupan kautta kotiin vain huomatakseen ettei edes vaivaista iltapalaa ole viitsinyt lapsille tarjota :(
Tuskin oli eka kerta kun jättää vastuun kantamatta ja lapset hoitamatta. Sitä paitsi tuon ikäiset eivät ole vielä riittävän kypsiä itse huolehtimaan täysin syömisistään.Vastuuton ja laiska mies!
Et oo laittanut sitä miestä tekemään ja oot passannut yli 10 vuotta.
Miksi ihmeessä se alkais nyt toimia?
Toki ero varmaan helpottais, kun ei tarttis siivota miehen sotkuja, mutta lasten seurana ei kukaan olis, kun oot myöhään töissä.
Ja alkais olla aika jo opettaa lapset ottamaan itse ruokaa, muuten teet niistä miehesi kopioita.
Sorry ap. ei ole tarkoitus loukata, mutta tää on niin yleinen ongelma perheissä. Passataan pilalle ja sitten valitetaan.
Meillä ei ole passattu pilalle, minä en siis ole. Anoppi toki on.
Lapset ovat 5v ja 3v, mies on pitänyt isäkuukaudet molemmista lapsista, toisen kanssa oli hoitovapaallakin pari kuukautta.
Kun meitä oli vain kaksi, mies osallistui siivoamiseen ja pyykkäämiseen sekä kokkaamiseen kohtalaisen hyvin. Tein enemmän, mutta olin kotona enemmän ja arvostin siisteyttä. Yhdessä tehtiin isompia siivouksia, pestiin ikkunoita ja pyykättiin isompia pyykkieriä.
Kun eka lapsi syntyi ja jäin äitiyslomalle, mies ei tehnyt mitään kotitöitä mutta hoiti lasta hienosti ja antoi minulle sitä omaa aikaa. Isäkuukauden aikana en napissut kotitöistä, pidin tärkeämpänä, että ylipäätään vietti aikaa lapsen kanssa, vaihtoi vaipat ja pesi pyykkiä sekä ruokki lapsen. Sain itsekin joskus aterian valmiinä. Imuroinnit ja perussiisteyden hoidin kuitenkin minä. En pitänyt sitä kovin pahana. En ylipäätään kannata kotitöiden tarkkaaa laskemista vaan sitä, että kumpikin tekee jotain, kun se on ajankohtaista.
Toisen lapsen odotusaikana asiat lähtivät vinoon. Mies oli paljon töissä, lapsen ruokkiminen, siivoaminen ja pyykkääminen jäivät täysin minun töikseni. Mies kyllä vei lasta ulos, jotta sain siivota rauhassa... Miehellä oli valtava stressi töissä ja hän menetti läheisen ihmisen. Oli naurettavan tuntuista tapella kotitöistä, valitettavasti tein sitä, ja välit olivat kireät. Kuopuksen syntymän jälkeen piti valita, jäänkö tähän katsomaan, tuleeko muutosta vai toteanko, että mies on muuttunut enkä pidä hänestä enää.
Jäin katsomaan. En tiedä, kadunko. Meillä on ajoittain hauskaa, mies ei ole laiska, hän vain puuhailee ulkohommia, rakentaa lapsille hiekkalaatikkoa, vaihtaa autojen renkaat, leikkaa nurmikon ja kolaa lumet. JOskus tyhjentää tiskikoneen ja laittaa pesukoneen päälle. Odottaa siitä kiitosta ja loukkaantuu, jos en heti kehu. Ei suunnittele kokonaisuuksia, ei osaa katsoa lapsille puhtaita vaatteita, ei ruoki ajallaan. On verisesti loukkaantunut, jos huomautan näistä, koska hänhän on yrittänyt vain auttaa minua. Näkee roolinsa minun pikku apulaisena. Niin kuin oma isänsä oli.
Olen ilmaissut tahtoni, valittanut ja nalkuttanut. Selittänyt, miten haluaisin homman toimivan. Ei onnistu.
En halua, että kotielämämme on jatkuvaa taistelua. Niinpä olen tässä nyt päättänyt, että suljen suuni - niin paljon kuin pystyn. Ehkä 10 vuoden päästä olen katkera ja vihainen. Toivon, että en ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta, onko se tosiaan maailmanloppu jos ton ikäset lapset ei ole syöneet? Jos heillä on nälkä niin ton ikäsenä osaa varmaan jo ottaa itse kaapista jotain syötävää? Oletko joka ilta noin myöhään töissä? Jos et niin onko sekään maailmanloppu jos lapset silloin kun sinä et ole kotona syövät valmisruokaa?
Jos sitä siis tapahtuu silloin tällöin. Siltä kantilta ymmärrän pointtisi että mies ei ota vastuuta mistään... itsellä samalainen mies. Mutta omia hermojani säästääkseni ja perherauhan pysymiseksi olen ottanut asenteen että ei se maailma oikeesti kaadu vaikka lapsia ei hoideta aina yhtä täydellisesti kuin minä heidät hoidan :) Jos isä kumminkin on hyvä isä ja antaa aikaa lapsilleen ja touhuaa heidän kanssa.
miestäni, yhdessä kohta 20vuotta.Silti ei vain vaivaudu...Olen antanut tilaa, mahdollisuuksia, olen antanut opastusta,olen antanut palauteta jne. jne.Silti tilanne on disaster.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei varmastikaan aplla kiehunut vain sen takia että kerran oli lapsilta jäänyt iltapala syömättä vaan siksi että se varmasti on pisara meressä...siinä miehen vastuuttomuuden meressä.
Ymmärrän oikein hyvin miksi jokin iltapala katkaisee kamelin selän jos esim pidemmän aikaa ap kokenut että kaikki vastuu jää hänelle.
Mutta oisko ero vaihtoehto? Jos eroaisitte sit ainakin joutuisit tekemään kaiken yksin + se mies antais ainakin sit sitä epäterveellistä ruokaa lapsille sillon kun lapset olis sen luona.
Kun et sä voi päättää yksin että oot yh, jos mies haluaakin olla läsnäoleva isä ja sit lapset onkin sulla vaan joka toinen viikko ja mies oiskin vastuussa niistä paljon enemmän kun nyt etkä sä pystyis valvomaan hoitaako lapset kunnolla. Mun mielestä ero vaan pahentais asioita.
Mutta mites sit teidän parisuhde muuten? Entä pariterapia? Kannattais ainakin kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies hoitaa leikittämiset yms puuhat lasten kanssa ja sä hoidat sen syömisen terveellisyyden?
Iltaruuan tosiaan voi syödä vaikka klo 20, et siitä en rageis yhtään. Ja mikäli lapsilla on nälkä, osannevat sanoa siitä isälleen tai ehkä osaavat ensiavuksi tehdä vaikka pari voileipää? Eli niitä eineksiä ei ole pakko varata sinne kaappiin.
Yksinhuoltajana saat tosiaan vapaata säännöllisesti, mutta noita ongelmia se ei poista.
Kuvauksesi on aivan kuin minun elämästä. Itse uskon että mieheni saamattomuus on myös lapsuudenkodin perua, koska hänen äitinsä on jumalattoman tarkka joka asiasta. Mitä hänen, siis anopin, kotona koettaakaan tehdä, niin aina hän tulee tarkkailemaan, kommentoimaan ja neuvomaan. Ei tee sitä pahalla, mutta tappaahan se oma-aloitteisuuden kun kaikki pitää tehdä tarkasti hänen ohjeidensa mukaan.
Yhä edelleen, 10 vuoden yhdessäolon jälkeen, mies saattaa esim. ruokaa laittaessaan kysyä, kuinka isoiksi paloiksi paprika leikataan tai muuta yhtä yhdentekevää. Hän myös olettaa, että minä organisoin aivan kaiken ja delegoin hänelle tarvittaessa. On siis juuri kuvailemasi apulainen. Tekee pyydettäessä mutta muuten ei kyllä huolehdi tippaakaan.
Minäkään en jaksaisi huomautella koko ajan, koska kaiken muun hyvän rinnalla tämä tuntuu pieneltä. Olen harkinnut kotisiivoojan palkkaamista. Helpottaisihan sekin.
Ei sitä ruoka-aikaa tarvitse aina kellosta katsoa. Aivan oikein toiminut. Ota iisisti.
eli enää en odota, että mies tekisi mitään, koska ei se tee.
Toisaalta koska mies ei tee, ei tarvitse minunkaan tehdä. Siksi en siivoa miehen sotkuja, vaihda lakanoitaan, pese miehen pyykkiä tai tee miehelle ruokaa. Jos mies voi jättää kaiken tuon tekemättä meidän osaltamme, niin miksi en vaimona voisi vastaavasti olla huomaamatta miehen likaista kahvikuppia?
Meillä on ajoittain erittäin sotkuista, kun miehen olohuoneeseen jättämät banaaninkuoret (meillä ei olohuoneessa syödä, silti mies siellä syö), nojatuoliin unohtunut urheilupaita ja nurkkaan potkaistut lenkkikengät elävät omaa elämäänsä. Kun imuroin, kierrän ne sujuvasti. Tiskiallas voi olla täynnä miehen tiskejä, mutta en siitä välitä: kun lautaset loppuvat, löytyy minulle ja lapsille pahvilautasia ja muoviaterimia siihen asti, kunnes mies tajuaa, että lautasten tyhjä paikka kaapissa kertoo siitä, että hänen pitäisi täyttää tiskikone.
Aina välillä mies saa hirveän siivoushepulin ja raivoaa meille sotkuista. Silloin selitän tyynen rauhallisesti, miten mikäkin lattialta löytyvä sukka, olohuoneen pöydällä lojuva mäkkärin pussi tai keittiön lattialle unohtunut eväsrasia ovat miehen ikiomaa tuotantoa.
Joka kerta mies suuttuu ja etsii jonkun minun unohdukseni (esim. avoinainen lehti keittiön pöydällä, koska olen juuri sitä lehteä lukemassa) ja väittää, että minä olen sotkuista vastuussa. Hymyilen lempeästi ja jatkan lukemista.
Noin 2 viikkoa mies muistaa, että likainen lautanen laitetaan tiskikoneeseen. Sitten se taas unohtuu.
turvallisuus vyöhykkeellään, eikä vaan tajua eikä osaa ottaa "tilannetta" hallintaan. Minä en nykyään vain odota, että mies tekis jotain oma-aloitteisesti. Annan hälle vaihtoehdot siivoatko keittön vai hoidatko pyykit, laitatko ruuat vai vietkö lapset ulos. Jos mies lähtee omatoimisesti tekeen muita ei niin joka päivisiä hommia, minä hoidan sillä välin kotia niin paljon kuin ehdin. Jos mua oikeen väsyttää, makaan sohvalla ja komennan sieltä tekemään asioita. Kuin pirttihirmu konsanaan, mutta eipä tämä elo muuten suju.
Lapset eivät ole ikuisesti pieniä. Jo parin vuoden päästä he voivat itsekin tehdä ruokaa. Ei tuollaisten asioiden takia erota ja hajoteta perhettä. Järkevä ihminen puhuu asiat selväksi, kertoo miehelle kuinka toivoisi hänen toimivan ja ottaa myös toisen mielipiteen huomioon. Ennen saivat miehet olla miehiä ja vaimot huolehtivat kodista. Oma isäni ei ikinä tehnyt mitään kotihommia ja vanhemmilla oli hyvä parisuhde ja on edelleen. Ehkä miehennekin ovat kasvaneet sellaisessa perheessä? Ymmärtäkää ja rakastakaa miehiänne, niin saavutatte paljon enemmän kuin räyhäämällä.
Mutta silti ne on luonteeltaan erilaisia; hetkellisiä tai sitten isompia projektiluonteisia juttuja. Mutta niitä ei ikinä keskeytetä esim. ruoanlaiton takia. Minä taas keskeytän milloin mitäkin olen tekemässä lasten tarpeiden takia.