Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, jos lapset eivät ihan oikeasti syö nirsouttaan?
13.12.2012 |
Meillä on kolme lasta. Esikoinen söisi kaiken, joka kelpaa syötäväksi. Ruokahalu on pohjaton, ollut aina ja valittaa usein nälkäänsä. Paino on normaalipainon ja ylipainon rajamailla. Annetaan tosi harvoin herkkuja ja tavallista ruokaakin rajoitetaan, koulussa vetelee sitten lautaskaupalla kun ei valvota.
Kaksi seuraavaa ovat äärettömän nirsoja, hekin jo koululaisia. Molemmat normaalipainon ja alipainon rajalla, toinen ehkä jo vähän alipainoinenkin. Ruoka ei maistu, ei millään. Makaronilaatikkoa syövät, mutta vain pienen annoksen. Sitten ovat "täynnä". Koulussa opettajan mukaan syövät aika hyvin, kotona ihan älyttömän harvoin syövät oikein mitään. Enkä liioittele. Aamulla voivat ottaa yhden paahtoleivän, ei mitään päälle. Välipalaksi puolikas banaani, jos sitäkään. Päivällisellä voivat ihan hyvin ottaa yhden riisinjyvän ja pyöritellä sitä suussa, eivätkä syö muuta. En voi niellä niiden puolesta! Uhkailut ei auta, eikä aika, ei mikään. Iltapalalla taas joku puolikas ruispala, jonka päälle saa korkeintaan laittaa rasvaa, ei mitään muuta.
Joka paikassa toitotetaan (koulu, lääkäri, sukulaiset..) ettei Suomessa kukaan nälkään kuole. ja syövät, kun on nälkä. Menee hermo. Ne ei syö! Ovat tosi laihoja, mitkään vaatteet eivät pysy päällä, kolmasluokkalaiselle tytölle olen ostanut vauvojen caprihousuja shortseiksi. Ekaluokkalainen poika näyttää 90-luvun hopparilta extraslimeissä farkuissaan.
Onko jollain muulla oikeasti nirsoja lapsia, jotka eivät todellakaan syö?
Näille kahdelle ei maistu edes herkut, en voi millään suklaallakaan lihottaa. Kai ne pysyvät jollain pyhällä hengellä elossa, kun ei ruokaa mene.
Kommentit (48)
Onko allergiat suljettu pois?
Jos eivät tykkää syödä, kun tulee jotain epämääräisiä kutinoita kitalakeen?
Voi jeesus. Etkö tunnista manipuloivaa kakaraa?Eihän tuo äippä ole saanut edes terkkarilta kysyttyä, ovatko painot ja pituudet linjassa kasvukäyrillä.
Ehkä tenavat syövät tarpeeksi koulussa, eikä äidin tyrkyttämä paahtoleipä oikein uppoa. Minä en syö paahtoleipää koskaan, jos kotoa jotain maukkaampaa löytyy.
Tiedoksi: allergia ei oireile kouluikäisillä niin, että "kitalaki kutisee". Jos oireilisi, niin eivätköhän nämä mukulat sanoisi sen. Vai ovatko myös mykkiä sen lisäksi, että eivät syö?
Hei, jos niiltä puuttuu suu. Onko kukaan tarkistanut?
No hei, mieheni on allergikko, joka ei lapsena tykännyt syödä, kun sai todella lieviä kutinoita, mutta tarpeeksi epämukavia kuitenkin, että ruokailu assosioitui ikäviin tuntemuksiin.
Tosin todennäköisempää taitaa olla tuo protestisyömättömyys, mutta kyllähän fyysiset syyt kannattaa ensin sulkea pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimittäin mielestäni ei voi olla kyseessä mikään valtataistelu tai vanhemman pompottelu, jos tilanne on ollut tuollainen syntymästä asti. Vauva ei voi käsittää eikä tajuta tuollaisia asioita, eikä myöskään pelata mitään valtapelejä. Myönnän kyllä, että esim. uhmaiässä saattaa helposti tulla ruokataisteluita, mutta FTT:ssä ei ole kyse siitä.
Meillä rinnan ja tuttipullon imeminen oli hyvin vaikeaa. Imeminen oli tehotonta ja hidasta, vaikka imuotteessa ei ollut mitään vialla. Myös puheenkehitys on ollut hidasta, ja kävimmekin puheterapeutilla, joka hoksasi suun alueen lihasten velttoutta. Hän arveli, että tämä saattaa olla syynä heikkoon imemiseen.
Korostan vielä, että meidän lapsemme syö heikosti myös päiväkodissa, joten en usko, että ongelma on kotoa lähtöisin.
23
vai onko alipaino pahentunut viime aikoina?
Eivätkö tosiaan ole koskaan syöneet mitään esim. mummolassa tai kavereiden synttäreillä; siis ihan taaperosta lähtien? Vai onko tästä tullut heidän "juttunsa"?
Miten kouluruokailu sujuu; syövätkö siellä sitä yhtä perunaa edes? Miten itse suhatutuvat painoonsa/syömiseensä? Onko asiasta sisarusten välillä kilpailu (ts, kuka syö vähiten?)
Minä olin lapsena nirso.
Niitä ruokia, mitä suostuin syömään, pystyi laskemaa yhden käden sormilla. Siihen päälle sitten vain tietty makkaramerkki, vain tietty jugurttilaji. Pullaa, leipää , maitoa, herkkuja kyllä söin.
Olin pieni ja hoikkanen, mutta en alipainoinen.
Nyt aikuisena makuni on laajentunut, mutta hieman nirsoileva olen edelleenkin. Muille se tuntuu olevan valtava ongelma, minulle ei. Omat lapseni myös kranttuilevat, ja ne ruokalajit joita eivät kertakaikkisesti suostu syömään, eivät syö. Etuna tosin se, että ovat normaalipainoisia ja syövät kyllä hyvin ja monipuolisesti.
Minun vinkkini on, että älä tee äläkä vaadi syömään niitä ruokia, joista ei pidä.
Tee ja tarjoa niitä, joista pitävät.
Se voi vaikka sitä samaa koko viikko. Jos tuntuu, että vitamiinit, kalsium ja hivenaineet jäävät liian vähälle, anna pillerinä. Ne eivät maistu, kun ne nielastaan.
Syövätkö lapset hedelmiä? Salaatteja? esim. uunilohi tai broileri + salaattia. Jugurtteja, viilejä. Kokeile, mikä olisi hyvä ja mieleinen, ota lapset vaikka kauppaan mukaan. Suurenna pikkuhiljaa annoskokoja, mutta anna lajikkeiden olla se, mikä kelpaa.
Miten on pinaattilelut, porkkanaletut, jos lämmität ne paistamalla, ei mikrossa?
Varaa jouluksi jotain muutakin kuin pelkkiä laatikoita tai jouluruokia!! Eikä lapsille tarvitse edes noita tarjota, jos kerran eivät syö ovat muutenkin laihoja.
Esim. minä en vieläkään ymmärrä, miksi kinkkua syödään ylipäätään, ei se niin hyvää ole, että sitä viitsisi syödä monta päivää peräkkän. Aattona pieni siivu.
Mitä tulee tuohon hokemaa, että lapset syö, jos kaapissa on ruokaa ja on nälkä.
Ei pidä paikkaansa.
kaksi vanhinta lastani olivat sellaisia, että eivät syöneet, jos ei ollut mieleistä leipää tai muuta mieleistä ruokaa. Olivatkin kyllä pieniä ja hentoja.
Nälän tunne tavalaan katoaa eli krantturuokaisella ei ole samanlaista nälän tunnetta, kuin ns. normaali-ihmisellä. Sitä voi oikeasti olla syömättä vaikka kaksi päivää. Joskus oli aika, jolloin elin suunnilleen kahvilla, olin parikymppinen pienten lasten äiti, mies ylipainoinen makkaransyöjä, ruoka kuvotti. Pari puraisia voileivästä ja sillä pärjäsi pari päivää.
Vatsalaukku on myös kovin pieni eli suuria määriä ruokaa ei vaan mahdu.
Siksi pieniä annoksia ja useastai päivässä, ja koska sitä nälän tunnetta ei ole, se on pitää esim. sinun äitinä ajoittaa, esim. 2 tunnin välein jotain pientä, puolikas omena tai pieni pala leipää.
Ei minullekaan mitkään uhkaukset, kiristykset, houkuttelut, lahjonnat lapsena ilmeisesti tehonneet, koska äiti on luovuttanut hyvin varhaisessa vaiheessa ja tehnyt minulle eri kattilassa sellaista vähämausteista, tavallaan "mautonta" eli hyvin miedon makuista ruokaa, mitä suostuin syömään.
niin, otsikossa piti lukea että NIRSO vastaa, mutta yksi kirjain jäi näppäillessä pois.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa on huomattu nämä käyrät ja tottakai olen koko ajan yhteydessä kouluterveydenhoitajaan.
Syntyivät molemmat normaalipainoisina ja ovat kasvaneet pituutta ihan ok, mutta paino suhteessa pituuteen on laskenut koko ajan ja nyt ovat tuskin enää normaalipainon rajoissa. Koulusta tuli viesti, että voisi lisätä öljyä ruokaan. Voi että meinasi hermo mennä. Olin juuri soittanut ja selostanut pitkään näistä syömisongelmista. Kai minä nyt olisin itsekin keksinyt lisätä vaikka sulaa voita joka ruokaan, jos sitä ruokaa ylipäätään menisi alas.
Molemmat ovat vauvasta asti olleet tällaisia. Keskimmäinen söi vauvana tunnin välein, ei nukkunutkaan pidempiä jaksoja. Olin varma, ettei maito riitä, kun koko ajan söi. Neuvolassa vaan sanottiin, että tankkaa ja lisää maidontuotantoa. Uskoin ja en muista siitä vuodesta jälkeenpäin mitään. En saanut nukuttua ja syötin sitä kirppua. Kolmas nukkui paremmin, mutta söi yhtä huonosti.
Molemmat ovat olleet hoidossa monta kertaa, esimerkiksi isovanhemmillaan viikonkin. Siellä saattavat pyöritellä yhtä makaronia suussa tunnin, eikä syödä sen jälkeen mitään. Ja syödä vaikka puolikkaan paahtoleivän koko päivän aikana.
Näläntunne todellakin katoaa, jos ei syö. Sen tietää jokainen anorektikko. Ei tunne nälkää ollenkaan.
Kummallakaan lapsella ei ole mitään ruoka-aineallergiaa, on tutkittu kaikki. Ovat jo niin isojakin, että osaisivat kertoa, jos jossain kutisee tai tuntuu pahalta.
Olen miettinyt sitäkin, että kaikilla kolmella lapsella on aivoissa jotain vikaa, kun yksi söisi kaiken näkemänsä ja nämä kaksi ei mitään. Ei siis mitään säätelyä kumpaankaan suuntaan. Tälle hienolle teorialle sain niin hirveät räkänaurut yhdeltä lääkäriltä, etten sitä sen jälkeen ole enää julkisesti esittänyt missään.
Eivät syö pähkinöitä tai mitään helposti naposteltavaa kaloripitoista. Mitään kasviksia tai hedelmiä en saa alas. Syövät vitamiini- ja kalsiumpillereitä, mutta ei niistä kaloreita saa. Hivenaineet pitäisi olla näillä pillereillä ok, mutta niillä ei kasva ja kehity.
ap
se kun on ollut heillä oireena vauvasta asti, eivät he osaa pitää sitä mitenkään outona tai erityisenä. KItalaki kutisee, kun syö tiettyjä ruokia. Kun ei syö, ei kutise. Siis ei syödä. Äärettömän helppoa ja loogista.