Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, jos lapset eivät ihan oikeasti syö nirsouttaan?
13.12.2012 |
Meillä on kolme lasta. Esikoinen söisi kaiken, joka kelpaa syötäväksi. Ruokahalu on pohjaton, ollut aina ja valittaa usein nälkäänsä. Paino on normaalipainon ja ylipainon rajamailla. Annetaan tosi harvoin herkkuja ja tavallista ruokaakin rajoitetaan, koulussa vetelee sitten lautaskaupalla kun ei valvota.
Kaksi seuraavaa ovat äärettömän nirsoja, hekin jo koululaisia. Molemmat normaalipainon ja alipainon rajalla, toinen ehkä jo vähän alipainoinenkin. Ruoka ei maistu, ei millään. Makaronilaatikkoa syövät, mutta vain pienen annoksen. Sitten ovat "täynnä". Koulussa opettajan mukaan syövät aika hyvin, kotona ihan älyttömän harvoin syövät oikein mitään. Enkä liioittele. Aamulla voivat ottaa yhden paahtoleivän, ei mitään päälle. Välipalaksi puolikas banaani, jos sitäkään. Päivällisellä voivat ihan hyvin ottaa yhden riisinjyvän ja pyöritellä sitä suussa, eivätkä syö muuta. En voi niellä niiden puolesta! Uhkailut ei auta, eikä aika, ei mikään. Iltapalalla taas joku puolikas ruispala, jonka päälle saa korkeintaan laittaa rasvaa, ei mitään muuta.
Joka paikassa toitotetaan (koulu, lääkäri, sukulaiset..) ettei Suomessa kukaan nälkään kuole. ja syövät, kun on nälkä. Menee hermo. Ne ei syö! Ovat tosi laihoja, mitkään vaatteet eivät pysy päällä, kolmasluokkalaiselle tytölle olen ostanut vauvojen caprihousuja shortseiksi. Ekaluokkalainen poika näyttää 90-luvun hopparilta extraslimeissä farkuissaan.
Onko jollain muulla oikeasti nirsoja lapsia, jotka eivät todellakaan syö?
Näille kahdelle ei maistu edes herkut, en voi millään suklaallakaan lihottaa. Kai ne pysyvät jollain pyhällä hengellä elossa, kun ei ruokaa mene.
Kommentit (48)
Mut on niitäkin ihan oikeasti olemassa jotka ottaa sydämmen asiakseen laittaa lapsen kuntoon!
Aina vähätellään tämmösiä syömishäiriöitä, mielenterveysongelmia, riippuvaisuusongelmia... en sano muuta kuin vittu mitä paskaa. Oikeasti. Nuo on vakavia juttuja!
Ei sulla olisi mahdollista mistään mitään kautta saada rahaa et pääsis sinne yksityiselle?
Ei se varmaan muuta kautta lähde selviimään... siellä yksityisellä puolella ne lääkärit tuntuu muutenkin jotenkin rauhallisemmilta ja niillä on aikaa enemmän keskittyä potilaan ongelmiin jne.
Sinne kun pääsisit niin selittäisit nuo asiat samalla tavalla mitä oot selittäny tässäki et tosiaan menee perille mikä tämä tilanne nyt on! et muuta ei toinna vääntää ja vähätellä. Avustahan te maksatte sinne ja pitäs saada toivomalla tavalla hommia eteenpäin rahan avulla. Eiköhän jokainen tiiä miten tuosta pitäs jatkaa.
Voihan tietty joku keskusteluapuki. Terapia tai tämmönen olla apuun. Mut se nyt varmaan tulee automaattisesti kun lähdetään syömishäiriötä olemaan, niin se terapia oikasee niitä vääristyneitä ajatuksia ruokaa kohtaan. Anoreetikotkin tarvii sitä terapiaa muuttaakseen ajatuksensa kehon kuvasta, että saadaan heräteltyy siihen et hei et sinä oikeasti ole lihava.!
Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta eikös se ole tietynlaista pakottamista jos painostaa johonkin?
vaan jotain astetta "pahempaa". Oma lapseni on nirso, mutta hällä kumminkin tiettyjä ruokia joita syö hyvällä ruokahalulla. Ja niitäkin on kumminkin useita.
Eikö terkka ole tuohon 135cm/19kg mittoihin puuttunut? Selvä alipaino!
Mä kyllä menisin lääkärille, ja vaatisin jotain muutakuin "lapet on yksilöitä".
Hyvänen aika, eihän kukaan JAKSA koulupäivää jne noin vähällä ruoalla!
vaan jotain astetta "pahempaa". Oma lapseni on nirso, mutta hällä kumminkin tiettyjä ruokia joita syö hyvällä ruokahalulla. Ja niitäkin on kumminkin useita.
Eikö terkka ole tuohon 135cm/19kg mittoihin puuttunut? Selvä alipaino!
Mä kyllä menisin lääkärille, ja vaatisin jotain muutakuin "lapet on yksilöitä".
Hyvänen aika, eihän kukaan JAKSA koulupäivää jne noin vähällä ruoalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On käyty keskustelemassa myös ravintoterapeutilla. Sieltä 9v tuli itkien ja sanoi, että tietää, että pitää syödä, muttei vaan pysty. Ei ole nälkä, eikä se ruoka maistu vaan hyvältä.
Olen tehnyt paljon huonojakin asioita tässä ruokataistelussa, sen myönnän. Mutta kun lapsi on kaksi viikkoa täysin syömättä, voimaton ja väsynyt ja tuskin vettä juo, keinot ovat todella vähissä ja oma itku ei ole kaukana. Lupasin kerran 7-vuotiaalle 100 euron Legopaketin, jos syö edes puolet yhdestä perunasta. Ei pystynyt, vaikka näin silmistä, että yritti kaikkensa.
Mua pelottaa, että lapset vain kuihtuvat pois, eikä mitään syytä tälle syömättömyydelle löydy.
Maitona juovat vain punaista maitoa, sitäkin ehkä desin kerrallaan. Kaloreita ei kaihdeta todellakaan.
Minä ja mies ollaan normaalipainoisia, syödään terveellisesti, liikutaan, ollaan erittäin terveitä, ei allergioita, ei mitään.
ap
ja lapset jäisivät jonkun sukulaisen tai tuttavan hoteisiin siksi ajaksi. Söisivätkö siellä? Ehkä lapset ovat assosioineet sinut ja ruoka-valtataistelun toisiinsa ja ovat niin jumittuneita taisteluunsa, etteivät pääse kierteestä ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On käyty keskustelemassa myös ravintoterapeutilla. Sieltä 9v tuli itkien ja sanoi, että tietää, että pitää syödä, muttei vaan pysty. Ei ole nälkä, eikä se ruoka maistu vaan hyvältä.
Olen tehnyt paljon huonojakin asioita tässä ruokataistelussa, sen myönnän. Mutta kun lapsi on kaksi viikkoa täysin syömättä, voimaton ja väsynyt ja tuskin vettä juo, keinot ovat todella vähissä ja oma itku ei ole kaukana. Lupasin kerran 7-vuotiaalle 100 euron Legopaketin, jos syö edes puolet yhdestä perunasta. Ei pystynyt, vaikka näin silmistä, että yritti kaikkensa.
Mua pelottaa, että lapset vain kuihtuvat pois, eikä mitään syytä tälle syömättömyydelle löydy.
Maitona juovat vain punaista maitoa, sitäkin ehkä desin kerrallaan. Kaloreita ei kaihdeta todellakaan.
Minä ja mies ollaan normaalipainoisia, syödään terveellisesti, liikutaan, ollaan erittäin terveitä, ei allergioita, ei mitään.
ap
oletteko pyytäneet päästä koulupsykologin juttusille?
On käyty keskustelemassa myös ravintoterapeutilla. Sieltä 9v tuli itkien ja sanoi, että tietää, että pitää syödä, muttei vaan pysty. Ei ole nälkä, eikä se ruoka maistu vaan hyvältä.
Olen tehnyt paljon huonojakin asioita tässä ruokataistelussa, sen myönnän. Mutta kun lapsi on kaksi viikkoa täysin syömättä, voimaton ja väsynyt ja tuskin vettä juo, keinot ovat todella vähissä ja oma itku ei ole kaukana. Lupasin kerran 7-vuotiaalle 100 euron Legopaketin, jos syö edes puolet yhdestä perunasta. Ei pystynyt, vaikka näin silmistä, että yritti kaikkensa.
Mua pelottaa, että lapset vain kuihtuvat pois, eikä mitään syytä tälle syömättömyydelle löydy.
Maitona juovat vain punaista maitoa, sitäkin ehkä desin kerrallaan. Kaloreita ei kaihdeta todellakaan.
Minä ja mies ollaan normaalipainoisia, syödään terveellisesti, liikutaan, ollaan erittäin terveitä, ei allergioita, ei mitään.
ap
Jos kerran opettaja sanoo, että lapset syövät koulussa normaalisti, niin minusta sen täytyy merkitä sitä, että ongelma on kotona - enkä sano tätä ollakseni ilkeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
<a href="http://www.youtube.com/watch?v=-F0xtP2_Zhk" alt="http://www.youtube.com/watch?v=-F0xtP2_Zhk">http://www.youtube.com/watch?v=-F0xtP2_Zhk</a>
ap
Syö ihan vähän ja sit on jo "täynnä". Nykyään harrastaa liikuntaa, ja treenien jälkeen sillä on joskus kamala nälkä, ja sillon se syö tavallisen annoksen, jos vaan on jotain tosi hyvää ruokaa.
Jossain vaiheessa tarjosin pojalle cashew-pähkinöistä, ja niistä se tykkäs. Sen jälkeen mulla on ollut aina kulhossa noita pähkinöitä ja poikani elää lähes niillä. Kai se niistä saa tarvittavan energian sit, niitä se mutustelee usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden syömiset eivät kelpaa, kun painaa liikaa ja toiset ovat liian vähäruokaisia... Jos kerran esikoinen on normaalipainoinen, niin jättäisit vähemmällä hänen vahtimisensa, kun kerran on vielä kasvuiässä. Enemmän ulkoiua ja touhuamista, jos paino oikeasti meinaa 'liikaa' nousta.
Ruuan rajoittamiseen, tai toisten lastesi kohdalla ruuan tuputtamiseen, en lähtisi itse, koska silloin lapselta katoaa taju siitä, milloin on täynnä, kun joko pitää jäädä äidin ruuilla nälkäiseksi tai syödä vielä senkin jälkeen, kun on jo täynnä.
Myös noille hoikille lapsille suosittelisin liikuntaa ja ulkoilua, kun silloin tulee luonnostaan nälkä. Ja jos laihuus oikeasti huolettaa, niin harkitsisin sinuna myös ihan 'herkkujen' kokeilemista - meillä esikoinen oli nuorena varsinainen keksihiiri (ja olisi syönyt pepperonimakkaran siivuja vaikka puoli paketillista kerralla). Suklaa ei hänellekään uponnut pienenä. Katsoin välillä sormien läpi sitä, jos lapsi söi varsinaista ruokaa aika vähän (jos sattui olemaan hänestä oikeasti pahaa), mutta sitten söi jälkiruuaksi ison satsin keksejä.
Oma esikoiseni siis on ollut ihan kouluikään asti varsin nirso ruokien suhteen (ja pitkä ja hoikka). Pienenä lähes kaikki itse tekemäni ruuat olivat hänestä pahoja. Meillä syötiin sitten aika pitkälti eineksiä, kunnes vuosien kuluessa pojan ruokavalio on ihan itsestään laajentunut. Joistain ruuista hän ei vieläkään pidä, mutta niitä en sitten kovin usein teekään. Kuopus sen sijaan näyttäisi jo nyt yksivuotiaana olevan kaikkiruokainen. Meillä ainakin nipottamattomuus on auttanut siihen, että isompi poika on välillä ihan oma-aloitteisesti maistanut ruokia, joita ei ole aiemmin suostunut edes maistamaan. Osa niistä on ollut sitten yhä 'pahoja', mutta osa osoittautunutkin hyviksi tai vähintään 'OK':ksi.
vaikeita tapauksia ja huonoja lääkäreitä osunut vielä kohdalle! Yritä järjestää millä keinolla tahansa lapsille mahdollisuus keskusteluun asiaan kunnolla perehtyneen lääkärin kanssa. Siis lapsi kahdestaan lääkärin kanssa ja erikseen sitten yhdessä niin, että sinä ja lasten isä olette paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko kokeilleet ravintolisiä? Esim. Nutridrink-nimisiä juomia?
http://nutriciafi.nutricia.fi/nutridrink/
Onko allergiat suljettu pois?
Jos eivät tykkää syödä, kun tulee jotain epämääräisiä kutinoita kitalakeen?
Meillä on kolme lasta.
Kaksi seuraavaa ovat äärettömän nirsoja, hekin jo koululaisia. Molemmat normaalipainon ja alipainon rajalla, toinen ehkä jo vähän alipainoinenkin. Ruoka ei maistu, ei millään.
Näille kahdelle ei maistu edes herkut, en voi millään suklaallakaan lihottaa. Kai ne pysyvät jollain pyhällä hengellä elossa, kun ei ruokaa mene.
Ruoka nokan alle kun on sen aika, muulloin ei mitään. Kyllä ne syövät, kun tulee nälkä. Sinähän ne kasvatat. Vie lääkäriin, elleivät ala syömään. Ensin kannattaisi kyllä kysäistä kouluterkkarilta, miten paino- ja pituuskäyrät jaksavat. Siis onko oikeasti syytä huoleen vai kuvitteletko vain.
Lasten syömättömyys on yleensä vallankäyttöä vanhempia kohtaan: huomaathan, miten olet niiden vallassa.
Lapsi ei halua olla se, joka päättää, vaan lapsella pitää olla turvallinen vanhempi, joka asettaa rajat. Jos jätät ne nyt asettamatta, korjaat jackpotin teini-iässä, kun ne vievät sinua kuin pässiä narussa. Siinähän useimmat vanhemmat kompastuvatkin: liika lepsuilu alussa kostautuu murrosiässä.
kärsivilläkin on yleensä joitain ruokia, joita syövät normaaleja määriä. Psykologispohjaiselta ongelmalta vaikuttaa, mutta tietysti vaikea näin hatarin tiedoin sanoa.
Mitenkäs, kun ovat öitä poissa kotoa, eivät siis päiväkausiin syö yhtään mitään? Kun sanoit, että missään kylässä eivät ole syöneet koskaan mitään. Vai eivätkö koskaa ole pitempiä aikoja pois kotoa?
Minä koettaisin ehkä jonkin aikaa niin, että joku muu ihminen hoitaisi kaikki lasten ruokailut. Ja sinä lähtisit itse ihan fyysisesti pois kotoa. En myöskään puhuisi enää tuosta syömisestä lasten kanssa yhtään mitään. On selvää, että se on täysin hyödytöntä ja pahentaa tilannetta entisestään.
Vaatisin sairaalajaksoa, jos em. systeemillä ei tulisi muutosta. Se, että hyppäät lääkäriltä toiselle ja vöyhäät ja vahdit sitä lastesi syömistä ei nyt vie asiaa eteenpäin. Joko napakasti VAADIT lapsillesi sairaalajaksoa tai kokeilet kotihoidossa radikaalisti erilaista otetta.
Onko allergiat suljettu pois?
Jos eivät tykkää syödä, kun tulee jotain epämääräisiä kutinoita kitalakeen?
Voi jeesus. Etkö tunnista manipuloivaa kakaraa?
Eihän tuo äippä ole saanut edes terkkarilta kysyttyä, ovatko painot ja pituudet linjassa kasvukäyrillä.
Ehkä tenavat syövät tarpeeksi koulussa, eikä äidin tyrkyttämä paahtoleipä oikein uppoa. Minä en syö paahtoleipää koskaan, jos kotoa jotain maukkaampaa löytyy.
Tiedoksi: allergia ei oireile kouluikäisillä niin, että "kitalaki kutisee". Jos oireilisi, niin eivätköhän nämä mukulat sanoisi sen. Vai ovatko myös mykkiä sen lisäksi, että eivät syö?
Hei, jos niiltä puuttuu suu. Onko kukaan tarkistanut?
Meillä on kolme lasta. Kaksi seuraavaa ovat äärettömän nirsoja, hekin jo koululaisia. Molemmat normaalipainon ja alipainon rajalla, toinen ehkä jo vähän alipainoinenkin. Ruoka ei maistu, ei millään. Näille kahdelle ei maistu edes herkut, en voi millään suklaallakaan lihottaa. Kai ne pysyvät jollain pyhällä hengellä elossa, kun ei ruokaa mene.
Ruoka nokan alle kun on sen aika, muulloin ei mitään. Kyllä ne syövät, kun tulee nälkä. Sinähän ne kasvatat. Vie lääkäriin, elleivät ala syömään. Ensin kannattaisi kyllä kysäistä kouluterkkarilta, miten paino- ja pituuskäyrät jaksavat. Siis onko oikeasti syytä huoleen vai kuvitteletko vain. Lasten syömättömyys on yleensä vallankäyttöä vanhempia kohtaan: huomaathan, miten olet niiden vallassa. Lapsi ei halua olla se, joka päättää, vaan lapsella pitää olla turvallinen vanhempi, joka asettaa rajat. Jos jätät ne nyt asettamatta, korjaat jackpotin teini-iässä, kun ne vievät sinua kuin pässiä narussa. Siinähän useimmat vanhemmat kompastuvatkin: liika lepsuilu alussa kostautuu murrosiässä.
Nuo lapset eivät syö, eivät edes nälkäisinä.
Montako päivää itse olet jatkanut tuolla systeemillä, jolla ruokaa tarjotaan ja jos ei syö, ei saa mitään? Tiedän lapsia, jotka ovat olleet 5 päivää syömättä, kun äitinsä on päättänyt, että nyt joko syöt tai itket ja syöt. Ja kuudentena päivänä sossu on hakenut lapset pois mielenterveysongelmaiselta äidiltä.
Minulla on vain yksi lapsi, enkä olisi ikimaailmassa voinut kuvitella, että syöminen on niin vaikea asia. Siis ihan vauvasta asti. Neuvolan valmennuksetkin tähtäsivät siihen, että vauva valvottaa ja vanhemmat väsyvät, mutta mitään tukea ei saanut siihen, että vauva ei syö ja vanhemmat väsyvät siihen. Lapsen kasvu hidastui merkittävästi. Joo, ei se kuole, mutta en näkisi mitenkään toivottavana sellaistakaan tilannetta, että lapsen normaali kasvu ja kehitys heikkenee.
Hassuintahan tässä on se, että me miehen kanssa olemme varsinaisia kulinaristeja. Ruoka tehdään hyvin pitkälti alusta loppuun asti itse, mutta ei vain kelpaa. Minusta ap:n ruoat kuulostavat ihan peruskotiruoilta (makaronilaatikko, paahtoleipä, riisiä, banaania...), joiden pitäisi kyllä normaalitapauksessa maistua.
Olen jonkin verran tutkinut tätä asiaa, ja epäilen, että omalla lapsellani on FTT-niminen oireyhtymä. Siinä lapsi syö huomattavan vähän verrattuna siihen, mitä normaalisti pitäisi syödä. Hoitona ei ole tietenkään ruoan tuputtaminen, vaan ruoan kaloripitoisuuden rikastaminen, esim. normaalirasvaiset maitotuotteet, rasvaista lihaa (rasvaiset kalat, nautasika, yms.), öljylisä, levitteeksi ja puuroon voita, sokeriset hedelmät, täysjyvätuotteet. Karkkia ja sipsejä yms. kannattaa välttää. Tosin meillä nirsoillaan monille herkuillekin, esim. kakut, mehut, yms. eivät uppoa. Tämä herkuille nirsoilu on yleensä varma merkki siitä, että kyseessä on FTT. Lisäksi kannattaa varmistaa vitamiini-hivenaine-kalaöljy-lisällä, että lapsi varmasti saa tarvitsemansa vitamiinit yms.