Mitä olette tehneet exästä muistuttaville tavaroille eron jälkeen?

Mitään henkilökohtaisia tavaroita ei olekaan, mutta ei ne tavarat ole ex, ne ovat vain tavaroita. Ei korutkaan muistuta hänestä.

ajattelin säästää joitakin exältä saamiani koruja, jotka ovat muutenkin olleet jatkuvassa käytössä, eivätkä henkilöidy exään erityisen vahvasti. Valokuvat, kortit ja kirjeet olen kerännyt yhteen laatikkoon, jotta ne eivät ole koko ajan silmissä, mutta voin käyttää niitä aina tarvittaessa surun työstämiseen.



ap

En liitä tunteita tavaroihin. Käytän koruja ja katselen valokuvia jos ja kun huvittaa.

samoin kirjeet, lahjat ja käyttöesineet jaoimme erotessamme eikä niistä tullut mitään negatiivisia muistoja. Erosimme tosin ihan sovussa, valokuvat ja kirjeetkin heitin pois vasta muutaman vuoden päästä erosta, siinä vaiheessa kun muutin nykyisen miehen kanssa yhteen, en halunnut niitä enää siinä vaiheessa säilyttää (meillä ei exänä kanssa ollut mitään yhteyttä vuosiin, ei ole yhteisiä lapsia tms)

leikkasin sen hartaana ohuiksi suikaleiksi. Muutaman muun vaatteen laitoin muovikassiin odottamaan, että keksisin, mitä niille teen. Lopulta nakkasin kassin roskiin.



Niin, miehestä tuli ex sen jälkeen, kun se petti minua kaverini kanssa.

Yhteiset häälahjamme (ja osan minun omista tavaroistani) exäni lahjoitti kavereilleen ja sukulaisilleen, mikä olikin yksi eromme syy. Kaikki hänen omat tavaransa, joita hän ei ottanut mukaansa, heitin menemään tai laitoin hyväntekeväisyyteen (esim. pieneksi jäänyt puku). Valokuvat tuhosin yhtä lukuun ottamatta (jotta näkisin, minkänäköisen kusipään kanssa taas olinkaan joskus naimisissa). Mieheni ei koskaan ostanut minulle lahjoja, edes sormusta, joten niistä en osaa sanoa mitään, mutta yhtä meille yhteiseksi lahjaksi ostettua kulhoa käytän nykyäänkin juhlatilanteissa erikoistarjoiluihin, koska se on niin kovin kaunis. Tietysti se nyt vielä 10 vuoden jälkeenkin muistuttaa exästä, valitettavasti, mutta yritän olla välittämättä siitä. Se onkin ainoa tavarani sen yhden säilyneen valokuvan lisäksi, joka tänä päivänä liittyy jotenkin exään.

Arvoton ihminen, arvoton suhde minulle; haksahdin vähäksi aikaa sellaiseen koska itsekunnioitukseni oli väliaikaisesti lamassa.

Ajattelin viillellä puukolla yhden villapaidan ja viedä sen hänen talonsa roskikseen, mutta en sitten viitsinyt ottaa tuomiota laittomasta uhkauksesta.



Viiltelin kyllä villapaidan, mutta vein sen omaan roskikseen.

Erosta puolitoista vuotta, exän hammasharja on edelleen mukissa kylppärissä. Ja oon muuttanut eron jälkeen kertaalleen, ja kuljettanut harjan muuttokuormassa mukana kun en sitä hennonnut heittää roskiin, eikä hän ole tässä kämpässä ikänä yöpynyt (ja tuskin tulee yöpymäänkään). Jos/kun uudestaan ryhdyn seurustelemaan, sitten varmaan otan tuon siivouskäyttöön, joten odotelkoon tuossa sitä.



Lahjat ovat käytössä ja koriste-esineet esillä, kuvia muiden valokuvien joukossa. Vaatteensa tms. palautin hänelle eron jälkeen.



Erottiin ystävinä, muistot suhteesta ja exästä melkeinpä pelkästään hyviä. Jos joku eron syytä ihmettelee, niin ystäviä oltiin suhteen aikanakin enemmän kuin rakastavaisia.

Eihän se exä niissä tavaroissa ole, ne ovat vaan tavaroita.

Olen kuitenkin myynyt kaikki, mikä muistuttaa eräästä miehestä, jonka takia paljon sydänsuruja. Näin e muista häntä joka kerta, kun pidän häneen liittyviä tavaroita/vaatteita.



Ja samoissa lakanoissa olen nukkunut/rakastellut miesten kanssa nuoruudesta lähtien, mikäli senaikaiset lakanat vielä tallella :)...

Pakkasin miehen tavarat kassiin ja heitin parvekkeelle, ilmoitin koska on viimeistään pakko tulla hakemaan. Korut myin, valokuvat poistin, pari säilytin lasta varten, jotta tietää joskus minkä näköinen se oma biologinen isä onkaan, koska ei ole kiinnostunut lastaan tapaamaan. Kaikkea muuta tilpehööriä olen roskiin heittänyt ja juu, ei pelkoa että olis jotain yhdessä ostettua. Sen rahat meni autoon, viinaan, tupakkaan ja vieraisiin naisiin, minun pienet tulot meni vuokraan, ruokaan ja muutenkin meidän elättämiseen...

Eli ne mitkä exästä muistuttaa kenkälaatikkoon jonka nimesin mielessäni "muistolaatikoksi"... Eron jälkeen ei olla oltu tekemisissä ja itse olin se joka halusi suhteen päättää...



Nää muistotavarat on esim. armeijasta saatu tuntolaatta, kihla- ja vihkisormus, valokuvia (inttikuvat, koulukuvat, yms valokuvat hänestä), paita jonka osti lontoosta ekalla yhteisellä matkalla, koruja, yhteiset ylppäriluvat (jepjep vietettiin yhteiset ylppärit), ja pitkä rakkauskirje jonka hänelle kirjoitin kun aloitettiin seurustelu (hä oli sen säästäny, muutossa olis pois heittäny ennen eroa siis ja otin talteen), yms muuta roinaa... Häissä minulla päässä ollut tiara ja pinnit... Hääkuvat ja häämatkakuvat + hänen kuvansa + yhteiset on myös ulkoisella kovalevyllä tallessa piilotettuna johonkin alimpaan kansioon.



Tämä siksi, että vaikka erottiin, ja en sitä miestä kestänyt katsella niin hän oli kuitenkin osana elämääni sen ajan kun oli, ja elettiin yhdessä kuitenkin aika nuoresta saakka, en voisi hänen olemassaoloaan niin vain pyyhkiä pois - ihan kuin häntä ei olis ollutkaan. Oli, ja oli harvinaisen tohelotumpelomulkku mutta minkäs sille mahtaa, osa elämääni oli silti. Kaduttais varmaan jos noi olis pois heittäny joskus sit myöhemmin.



Juu ja siis mulla on uusi mies ja asutaan yhdessä ja hän tietää kenkälaatikosta ja sen sisällöstä joka vierashuoneen sängyn alla on, tosin kyllähä siitä keskusteltiin joku tovi et miksi moisia säilytän (hieman mustasukkainen oli), varsinkin kun olivat tuttuja eksäni kans. No torta på torta, mitäpä turhaa pois heittämään muistoja omasta elämästä vaikka olisikin ns "väärä valinta" :)



Lakanoissa ja pyyhkeissä yms muissa käyttötavaroissa nyt ei oo mitää semmosta muistoo, suihkuverhon kyllä vaihdoin xD



Hääpukukin tuolla jossain vaatehuoneen perukoilla, sille en kyllä oo keksiny vielä että mitä sille tekis.

Erottiin ystävinä ja lapsille helpompaa kun oli näkyvissä kaikki esineet ja huonekalut entisestä kodista alkuun.

Sitten pikkuhiljaa olen uudistanut. Kuvat on kaapissa jos lapset haluaa katsella. Koruja tms käytän.

Erosta 3v ja nyt on suurin osa huonekaluista ja esineistä jo vaihdettuna.

ex jätti mut, lähti yhteisestä kodista pois, jäin lasten kanssa kotiin asumaan.



Meillä on viikko-viikko ja eron tullessa lapset olivat tarhassa ja vaihto tapahtui aina perjantaisin, eli toinen vei ja toinen haki.



Monta mun perjantaiaamua vein pussukoita ja nyssyköitä, ex ei juurikaan ottanut vaatteitaan mukaan kun lähti, eli ekaks palauttelin niitä. Laitoin aina sähköpostia tälläiset löysin, laitanko perjantaina lasten mukana tulemaan ja hyvin kelpas. Niitä itse asiassa löytyi varmaan lähes vuosi.



Sitten kun aloin tarkemmin penkomaan löytyi esineitä, jotka ex halusi ostaa häämatkalta, joista mä en niin hirveesti tykännyt, mutta niitä ei halunnut, ne myin huutiksessa.

Varmaan kaikki häälahjat ovat mulla käytössä, saatiin paljon käyttöesineitä esim kattiloita, paistinpannuja ja ne jotka ovat vielä ehjiä, ovat käytössä.



Sain ex.ltä pari arvokasta lamppua, ne on katossa ja en ole myynyt, vaikka olen pari tarjousta saanutkin, korujakin sain kivasti ja sama juttu, en niitä ole myynyt, meillähän on tytär ja poika on aikamoinen naistenmies, eli luultavasti miniäkokeilaitakin on tulossa joskus.

Lisäksi sain muutaman merkkilaukun, joita harvemmin käytän, kun ei oikein sovi enää mun lookkiini, mutta ne on niin vanhoja jo ettei ole enää tämän päivän muotia, eli ei niistä paljoa edes saisikaan ja kun muoti toistaa itseään, toivon että ne tulevat joskus takaisin muotiin.

...kun nykyinen muutti luokseni. Juuri erotessamme yritin toki tarjota ja toimittaa kaikkia mahdollista, mutta ehkä vieraan miehen kanssa pettäminen sai olon niin epämukavaksi, että lopulta mukaan lähtivät vain itse kiireessä kerätyt, ja ulos kannetut, ennenkuin pääsin töistä kotiin.



Tarkan siivouksen tein huomioidessani nykyisen mahdollisia tunteita - naiset leimaavat tavaroita jonkinlaisilla tunteilla ja kärsivät sitten itse siitä, ennemmin tai myöhemmin (parhaassakin tapauksessa sitten kuluneen tuotteen pois heittämisen hetkellä). Turha miinoittaa toisen elämää omaan exään liittyvillä tavaroilla, jos vähän ymmärtää mitä naiset voivat ajatella...



Yllätys oli kaikenlaisten kaappien perukoille jääneiden tavaroiden määrä. Lähes sataprosenttisesti minulle hyödyttömiä asioita, jotka olisi jo tilansäästön vuoksikin kannattanut siivota pois heti kun kävi selväksi, ettei exä koskakaan kaipaisi jättämiään.

ex jätti mut, lähti yhteisestä kodista pois, jäin lasten kanssa kotiin asumaan.

Meillä on viikko-viikko ja eron tullessa lapset olivat tarhassa ja vaihto tapahtui aina perjantaisin, eli toinen vei ja toinen haki.

Monta mun perjantaiaamua vein pussukoita ja nyssyköitä, ex ei juurikaan ottanut vaatteitaan mukaan kun lähti, eli ekaks palauttelin niitä. Laitoin aina sähköpostia tälläiset löysin, laitanko perjantaina lasten mukana tulemaan ja hyvin kelpas. Niitä itse asiassa löytyi varmaan lähes vuosi.

Sitten kun aloin tarkemmin penkomaan löytyi esineitä, jotka ex halusi ostaa häämatkalta, joista mä en niin hirveesti tykännyt, mutta niitä ei halunnut, ne myin huutiksessa.

Varmaan kaikki häälahjat ovat mulla käytössä, saatiin paljon käyttöesineitä esim kattiloita, paistinpannuja ja ne jotka ovat vielä ehjiä, ovat käytössä.

Sain ex.ltä pari arvokasta lamppua, ne on katossa ja en ole myynyt, vaikka olen pari tarjousta saanutkin, korujakin sain kivasti ja sama juttu, en niitä ole myynyt, meillähän on tytär ja poika on aikamoinen naistenmies, eli luultavasti miniäkokeilaitakin on tulossa joskus.

Lisäksi sain muutaman merkkilaukun, joita harvemmin käytän, kun ei oikein sovi enää mun lookkiini, mutta ne on niin vanhoja jo ettei ole enää tämän päivän muotia, eli ei niistä paljoa edes saisikaan ja kun muoti toistaa itseään, toivon että ne tulevat joskus takaisin muotiin.

eipä niitä tule juuri ikinä katsottua.

Viime kesänä menin lasten kanssa häihin ja silloin tyttäreni tajusi äiti ja isä on joskus mennyt naimisiin ja hän haluasi välttämättä nähdä hääkuvat, joten katseltiin ja naurettiin. Eli hyvä että olen säilyttänyt.

monta kertaa että ottaisi vaatteensa, jotkut oli jäänyt tänne. Kun kyllästyin odottelemaan että tulisi hakemaan, laitoin pussiiin ja UFF:in keräykseen. Koruja ei juuri ollut, paitsi sormukset, nekin aika vaatimattomia. Mietin vielä että mitä niillä tekisi, ne eivät ole minkään arvoiset. Valokuviakin oli harvassa, joten ne laitoin pois. Meillä on sentään yhteinen lapsi joka ehkä jonain päivänä on kiinnostunut.