Parisuhteessa elävä, miksi et halua viettää aikaa sinkkujen kanssa?
Kommentit (18)
Ja että ottaa päähän, kun nämä sinkkukaverit sitten yksi kerrallaan pariutuvat, ja muuttuvat sellaisiksi, ettei mihinkään voi sieltä ukon kyljestä lähteä. Unohtavat olevansa omia yksilöitään, tosi ärsyttävää!
Ja mä en suoraan sanottuna millään jaksais viettää vähäistä vapaa-aikaani jossain, missä melu on niin kova, ettei pysty puhumaan ja epäkiinnostavat miehet tunkee silmille. Viettäisin mielelläni aikaa sinkkujenkin kanssa, jos he viitsisivät viettää sitä esim kotona tai ruokaravintoloissa. Siis nimenomaan viettäisin sitä mielelläni HEIDÄN kanssaan, mutta en sen muun baarijengin...
Hetki voidaan alkuillasta seurustella, sen jälkeen tärkeämpää on kumppanin etsintä... baarissa olet se turvallinen tukikohta, joka unohdetaan saman tien kun tutka osoittaa jotain mielenkiintoista jossain...
en minä ainakaan, ne on jo niin nähty aikoinaan.
Pariuduttuani ne sinkkukaverit eivät hetkeen kiinnostaneet. Onneksi en menettänyt kaikkia. Nyt ne kaverit ovat arvokkaita.
olen aika introvertti enkä kaipaa juuri sosiaalisia suhteita elämääni. Kaikki ylimääräinen oman miehen ja lasten lisäksi olisi pelkkä rasitus, ei ilo.
No mutta mitäs jos ne sinkutkaan ei halua yökerhoon vaan niille kelpais oikein hyvin myös koti-ilta, esim. yhteinen ruoanlaitto tai teidän mahd. lasten kanssa ajan viettäminen tai ihan mikä tahansa normaali toiminta? Vaikka lenkkeily? Tai jos teillä on esim uuden vuoden juhlat kotona, miksi sinkkua ei kutsuta? Ihmettelen miksi mua ei enää kutsuta mihinkään :(
eli haluaisin viettää aikaa sinkkujen ystävien kanssa, vaikka itse olen parisuhteessa. Ongelma on vain siinä, että minulla ei ole kahden pienen lapsen äitinä mahdollisuutta kovinkaan usein lähteä ex-tempore mihkään, kuten sinkkuystävillä. Oli kyse sitten harrastuksista tai vaikka illanvietosta. Lisäksi minulla ei ole aikaa ystäville yhtä paljon kuin heille yleensä. Tämä on mielestäni aiheuttanut sen, että sinkkuystävät kokevat asioiden sopimisen kanssani hankalaksi, kun en voi vain lähteä tai sopia menoja siltä istumalta, kun asiaa ehdotetaan.
Mutta summa summarun: sinkkujen kanssa on ihana elää välillä "vapaampaa" hetkeä ilman, että pohditaan nootä perhearjen ongelmia. Lisäksi voidaan vaikka katsella ystävälle miestä arvostellen ulkonäköä, kuten joskus ennen:) Piei teini minussa siis yhä elää, vaikka 30v ylitetty;)
No mutta mitäs jos ne sinkutkaan ei halua yökerhoon vaan niille kelpais oikein hyvin myös koti-ilta, esim. yhteinen ruoanlaitto tai teidän mahd. lasten kanssa ajan viettäminen tai ihan mikä tahansa normaali toiminta? Vaikka lenkkeily? Tai jos teillä on esim uuden vuoden juhlat kotona, miksi sinkkua ei kutsuta? Ihmettelen miksi mua ei enää kutsuta mihinkään :(
aivan helposti ei sinkkuja tosiaan tule "perhejuhlaan" kutsuttua, koska usein ajattelen, että tuskinpa se haluaisi ja joutuisimme vain kiusalliseen tilanteeseen, kun kaveri miettisi, kuinka kieltäytyä kohteliaasti. Jotenkin siis miellän, ettei tämä perhe-elämä sinkkuja usein niin paljon kiinnosta. Ilmeisesti olen väärässä?
Mä en tiedä miksi mun hyvät ystävät ei perheellistyttyään enää kutsu mua mihinkään. Mielelläni menisin. Ajattelevatkohan sitten, että en haluaisi edes tulla? Miksi mä en enää tahtoisi olla ystävä, kun ennenkin oltiin? SInkut eivät kehtaa tuputtaa itseään ja pariutuneet eivät kehtaa pyytää, niinkö se on? Tosi monella sinkulla on iso suru kun ei enää yhtäkkiä vietetä aikaa yhdessä.
sinkkuystävää ovat usein hyvin kiireisiä omissa menoissaan. Tosin toinen on kyllä ilmaissut halunsa viettää aikaa myös mun perheeni kanssa. Ja hän onkin ollut meillä aikuisten tilaisuuksissa ja lasten kanssakin ollaan oltu yhdessä laskettelemassa ja pelattu lautapelejä.
Usein en viitsi kutsua sinkkua, kun ajattelen heillä olevan niin paljon ohjelmaa muutenkin.
-tilanne vaihtelee, ystävyys pysyy. Kyllä me tavataan niin sinkkuja kuin pariutuneitakin ystäviämme. Jotkut eivät nykyään enää koskaan tule vaikka kutsutaan, emme kuitenkaan ole lakanneet kutsumasta.
Näistä viesteistä päätellen mun kaverit on vaan paskoja.