Akateemiset tai yo-opiskelijat, mitkä ovat tieteenalaasi liitetyt yleisimmät harhaluulot?

Sosiaalipolitiikka ja sosiaalityö on herättänyt monissa mietteitä onko se akateeminen ala ollenkaan. Jotkut luulevat että sen on parin vuoden pikakoulutus ja epätieteellistä.

minullakin:



-luullaan, että olen uskovainen

-luullaan, että kaikki teologit ovat uskovaisia

-luullaan, että olen pappi ja että tutkintoni antaa oikeuden esim. vihkiä

-luullaan, että kyseessä on uskonnon harjoittaminen tai tunnustuksellinen opetus, ei siis tieteellinen

-luullaan, että opiskellaan "uskontoa"

-ja kun työskentelen ihan yleisesti teologeja työllistävällä alalla, ihmetellään miksi olen vaihtanut alaa. Ilmeisesti odotetaan vastaukseksi jotakin uskonkriisiä...

turha, koska kaikki osaavat kasvattaa. Ja jos erehtyy kysymään pedagogisia perusteluja jollekin teolle tai taustaoletuksia, katsoo tekijä suu auki, että mitä, ei tuollaisia tarvitse tietää, kun kasvattaa. Riittää, että huutaa lujaa ja kieltää kaiken.

Siinä missä oikis on paikka jonne ihmiset hakevat ykkösvaihtoehtona ja panostavat täysillä (joten päästäkseen sisään täytyy olla tosi tosi hyvä suoritus), englantilainen filologia on todella, todella monelle se varapaikka jonne haetaan aika vähällä vaivannäöllä. Siksi hakijoita on paljon, ja sinne on näennäisen vaikea päästä.

Itsekin hain (ja pääsin) englantilaiseen filologiaan kun luin parissa päivässä ne pari hassua kirjaa (toinen oli vielä kaunokirjallisuutta!) jotka pääsykokeeseen tuli, kun taas kauppakorkeaan luin viikkokausia. Ja koska en käyttänyt sitä paikkaani yliopistolla, joku toinen sai paikkani. Uskoisin että on hyvin tavallista että sinne pääsee just tuolla lailla varasijoilta iso määrä porukkaa. Vastaavaa tuskin oikiksessa nähdään.

Harhaluulo: enkun laitokselle pyrkiminen on läpihuutojuttu, koska 'kaikkihan osaa Suomessa niin hyvin englantia". Fakta: Sinä vuonna, kun itse aloitin opintoni, sisäänpääsyprosentti oli pienempi kuin oikiksessa.

kuvitellaan lukevan kirjallisuutta ja pedagogisia aineita. Tämähän ei ole varsinainen harhaluulo, sillä aiemmin joissakin yliopistoissa suomenkieltä opiskelemaan pyrkineet joutuivat lukemaan sekä kirjallisuutta että suomen kieltä ja valitsemaan jomman kumman pääaineeksi. Noin 80-90 % suomen kielen opiskelijoista päätyi opettajiksi.

Itsekin hain (ja pääsin) englantilaiseen filologiaan kun luin parissa päivässä ne pari hassua kirjaa (toinen oli vielä kaunokirjallisuutta!) jotka pääsykokeeseen tuli, kun taas kauppakorkeaan luin viikkokausia. Ja koska en käyttänyt sitä paikkaani yliopistolla, joku toinen sai paikkani. Uskoisin että on hyvin tavallista että sinne pääsee just tuolla lailla varasijoilta iso määrä porukkaa. Vastaavaa tuskin oikiksessa nähdään.

Ymmärrän. Itse en aikoinani (20 v sitten) olisi päässyt sisälle filologiselle ihan kahden päivän lukemisella; kielioppiasiat ja lauseenjäsennystehtävät pääsykokeessa olivat sellaisia, joita ei Suomessa lukiossa opetettu/opeteta lainkaan. En tiedä, millaiset pääsykokeet nykyään ovat. Silloin muinoin meitä hakijoita oli n 550 ja hyväksyttyjä viisikymmentä.

mutta Helsinkiin, alalle kuin alalle, on hakijoissa kaikenlaista hiihtäjää. Moni kun muuttaa joka tapauksessa sinne lähtiessään pois kotoa. Jos sen sijaan lähtee muualta Lappiin tai vaikka Kuopioon, pitää olla todella tosissaan, koska siellä ei houkuttele mikään muu kuin se koulu.

Siinä missä oikis on paikka jonne ihmiset hakevat ykkösvaihtoehtona ja panostavat täysillä (joten päästäkseen sisään täytyy olla tosi tosi hyvä suoritus), englantilainen filologia on todella, todella monelle se varapaikka jonne haetaan aika vähällä vaivannäöllä. Siksi hakijoita on paljon, ja sinne on näennäisen vaikea päästä.

Itsekin hain (ja pääsin) englantilaiseen filologiaan kun luin parissa päivässä ne pari hassua kirjaa (toinen oli vielä kaunokirjallisuutta!) jotka pääsykokeeseen tuli, kun taas kauppakorkeaan luin viikkokausia. Ja koska en käyttänyt sitä paikkaani yliopistolla, joku toinen sai paikkani. Uskoisin että on hyvin tavallista että sinne pääsee just tuolla lailla varasijoilta iso määrä porukkaa. Vastaavaa tuskin oikiksessa nähdään.

Harhaluulo: enkun laitokselle pyrkiminen on läpihuutojuttu, koska 'kaikkihan osaa Suomessa niin hyvin englantia". Fakta: Sinä vuonna, kun itse aloitin opintoni, sisäänpääsyprosentti oli pienempi kuin oikiksessa.

Lapin yliopistossa se, että sinne on yksinkertaisesti helpompi päästä.

elettiin vuotta 1993. En enää muista tarkalleen mitä siinä kokeessa oli, tai oliko sitä opetettu lukiossa. Muistaakseni siinä oli jotain peruskielioppijuttuja, kysymyksiä filologiasta (toinen niistä kirjoista, tosi mielenkiintoinen - siksi sen lukeminen oli niin vaivatonta, toisin kuin niiden kauppakorkean kirjojen jotka olivat tylsiä kuin mitkä [mikä herättää kysymyksen: valitsinko itse asiassa aikanani väärin...?]) ja sitten essee siitä romaanista (jonka olin lukenut jo aikaisemmin ihan huvikseni ja vain selasin uudelleen tätä pääsykoetta varten).

Itsekin hain (ja pääsin) englantilaiseen filologiaan kun luin parissa päivässä ne pari hassua kirjaa (toinen oli vielä kaunokirjallisuutta!) jotka pääsykokeeseen tuli, kun taas kauppakorkeaan luin viikkokausia. Ja koska en käyttänyt sitä paikkaani yliopistolla, joku toinen sai paikkani. Uskoisin että on hyvin tavallista että sinne pääsee just tuolla lailla varasijoilta iso määrä porukkaa. Vastaavaa tuskin oikiksessa nähdään.

Ymmärrän. Itse en aikoinani (20 v sitten) olisi päässyt sisälle filologiselle ihan kahden päivän lukemisella; kielioppiasiat ja lauseenjäsennystehtävät pääsykokeessa olivat sellaisia, joita ei Suomessa lukiossa opetettu/opeteta lainkaan. En tiedä, millaiset pääsykokeet nykyään ovat. Silloin muinoin meitä hakijoita oli n 550 ja hyväksyttyjä viisikymmentä.

"Haen vielä kerran ja tällä kertaa luen oikein tosissaan ja haen sinne minne on helpompi päästä". Usein takana on pari kertaa Helsinkiin ja sitten kun päästään ekalla maakuntaan, päätellään että sinne oli helppo päästä. Vaikka on tosiaan luettu 2-3 vuotta pääsykoekirjoja...

Tarkoitin lähinnä sitä, että hakijamääristä ei kannata tehdä, ainakaan kaikissa tapauksissa, kummia johtopäätöksiä.

Lapin yliopistossa se, että sinne on yksinkertaisesti helpompi päästä.

No tämä opiskelualani tulkitaan lähes joka kerta siten, että "ai sinusta tulee isona sossutäti!" tai "no sosiaalialalla onkin varmaan paljon töitä!". No siihen kun vastaan, että ei ole mitään tekoa sossun kanssa, vaan on yleinen yhteiskuntatiede niin seuraava repliikki onkin: "Ai sinä aiot poliitikoksi!"



Sosiologisten tutkimusaiheiden kanssa on niin, että niitä luullaan yleensä psykologien tekemiksi, "koska liittyvät ihmisten elämään".

Tulee mieleen, ettei ihme jos on nuorilla vaikeuksia tyollistya yliopistosta valmistumisen jalkeen. Ja kaikki tama yhteisin varoin yllapidetyn (?) korkeamman koulutuksen vauhdittamana. Vai miten se nyt meneekaan.



Eihan tuossa ole siis mitaan jarkea, kuluttaa parhaat vuodet ihan todellisuudesta irrallaan, erilaisissa mielikuvitusmaailmoissa. Mutta paasiahan taitaakin olla, etta oppii suhtautumaan kaikkeen kielteisesti - eikun siis "kriittisesti". ;)

Tulee mieleen, ettei ihme jos on nuorilla vaikeuksia tyollistya yliopistosta valmistumisen jalkeen. Ja kaikki tama yhteisin varoin yllapidetyn (?) korkeamman koulutuksen vauhdittamana. Vai miten se nyt meneekaan.

Eihan tuossa ole siis mitaan jarkea, kuluttaa parhaat vuodet ihan todellisuudesta irrallaan, erilaisissa mielikuvitusmaailmoissa. Mutta paasiahan taitaakin olla, etta oppii suhtautumaan kaikkeen kielteisesti - eikun siis "kriittisesti". ;)

kokenut, että olisin viettänyt opiskeluaikani mitenkään todellisuudesta irrallaan. Voisitko perustella hieman lisää tuota saamaasi vaikutelmaa?

Ps. Kriittisesti suhtautuminen ei tarkoita samaa kuin kielteisesti suhtautuminen, se tarkoittaa sitä, että halutaan tietää, mihin joku väite pohjaa.

Olen KM ja en todellakaan tunnista opintojani kirjoituksistasi... Minä ainakin olin pettynyt siitä, kuinka pienellä sisällöllä voi maisteriksi valmistua. Pedagogisissa oli muutama oleellinen juttu. Lopuilla ei mitään tekemistä minkään pedagogiikan tai muksujen kasvatuksen kanssa. Terveellä järjellä pääsee yhtä pitkälle.

turha, koska kaikki osaavat kasvattaa. Ja jos erehtyy kysymään pedagogisia perusteluja jollekin teolle tai taustaoletuksia, katsoo tekijä suu auki, että mitä, ei tuollaisia tarvitse tietää, kun kasvattaa. Riittää, että huutaa lujaa ja kieltää kaiken.

Eihan tuossa ole siis mitaan jarkea, kuluttaa parhaat vuodet ihan todellisuudesta irrallaan, erilaisissa mielikuvitusmaailmoissa. Mutta paasiahan taitaakin olla, etta oppii suhtautumaan kaikkeen kielteisesti - eikun siis "kriittisesti". ;)

Hämärin kuulemani väärinkäsitys korkeakouluopiskelusta olikin sitten siinä.

Olen KM ja en todellakaan tunnista opintojani kirjoituksistasi... Minä ainakin olin pettynyt siitä, kuinka pienellä sisällöllä voi maisteriksi valmistua. Pedagogisissa oli muutama oleellinen juttu. Lopuilla ei mitään tekemistä minkään pedagogiikan tai muksujen kasvatuksen kanssa. Terveellä järjellä pääsee yhtä pitkälle.

turha, koska kaikki osaavat kasvattaa. Ja jos erehtyy kysymään pedagogisia perusteluja jollekin teolle tai taustaoletuksia, katsoo tekijä suu auki, että mitä, ei tuollaisia tarvitse tietää, kun kasvattaa. Riittää, että huutaa lujaa ja kieltää kaiken.

kysyttiin alaan liittyviä yleisimpiä harhakäsityksiä ja yksi on se, että jokainen osaa kasvattaa, ei siihen opiskelua tarvita.

monet luulevat, että osaan kaikki vuosiluvut, kun olen valmistunut historiasta. Yli 60-vuotiaille miehille on vaikea pala, kun en osaakaan piirtää kaikkia toisen maailmansodan rintamalinjoja, enkä tiedä edes tarkalleen vuosilukuja. Mikään muu ei historiassa ole niin tärkeää kuin nuo em. asiat.

Hämärin kuulemani väärinkäsitys korkeakouluopiskelusta olikin sitten siinä.

mutta parikymmentä vuotta sitten tuntui että energia on yhtä kuin sähkö.



Energiatekniikan opiskelija ei opiskele yhtään sähköä, tai sitte hyvin vähän. Ehkä on oikeampi sanoa, että energiatekniikan sisällä on yksi osa-alue muiden joukossa oleva sähkö. Suurin osa energiasta on jotain muuta kuin sähköä.



Siksipä kai sähkölaitoksetkin ovat nykyään energialaitoksia, vaikka energialaitokset ovat kyllä hyvin pitkälti sähkölaitoksia.





Kaupunkien ja kuntien energiayhtiöissäkin tehdään loppujen lopuksi aika pientä osaa energian eri osa-alueiden kanssa. Siis jos ajattelee mitä kaikkea sitä opiskellaankaan yliopistossa energia nimikkeen alla.

uskovaiseksi ja usein vieläpä konservatiiviseksi sellaiseksi. Oikeasti en ole edes minkään yhdyskunnan jäsen enkä tunnusta mitään uskontoa, olen vain kiinnostunut uskonnosta ilmiönä. Seurassani pyydellään usein anteeksi vaikkapa rumaa kielenkäyttöä, mikä on oikeastaan aika söpöä :)