palkkautelu :)

Mä saan 2300e + edut (lounarit, työsuhdematkalippu jne) ja mies vissiin parisataa enemmän.

Asutaan Varsinais-Suomessa, rivari maksoi kaksi vuotta sitten 90 000 euroa. Pärjätään oikein hyvin ja oletan että on edullisempaa kuin pk-seudulla eläminen.

Rahaa jäänee pakollisten juttujen jälkeen käyttöön suurinpiirtein puolitoista tonnia, eli riittää hyvin ja säästöönkin jää.

niin jää rahaa muuhunkin. Mulla jää verojen jälkeen palkkaa käteen noin 6500 euroa ja miehellä 2500 euroa, hyvin saadaan tarvittaessa säästöön muutama tonni kuukaudessa talolainan jälkeen. Tosin välillä saattaa tulla väliin kuukausi tai pari, että mulla tulot ovat noin 1000 euroa. Onneksi vuoden sisällä ei ole ollut kuin kerran sellainen kuukausi.



Mutta tiedän myös, että miltä tuntuu elää todella pienillä tuloilla ja siirrellä rahaa tililtä toiselle ja viivästyttää joka ikistä laskua mahdollisimman pitkään. Tiedän myös, että miltä tuntuu tarkistaa tilin saldo ennen kauppaan menoa, jotta tietää, että ostaako litran vai kaksi maitoa.

Miksi pitäisi vaihtaa kalliimpaan ja isompaan kämppään, jos olette nytkin taskut tyhjinä?



Asuminen on hiukan halvempaa muualla Suomessa keskimäärin, mutta toisaalta töitä on vähemmän ja esimerkiksi joukkoliikenne heikosti toimivaa ja kallista verrattuna pääkaupunkiseutuun. Johan asuminen Vantaallakin on halvempaa kuin Helsingissä.



Meillä perheen tulot ovat tällä hetkellä vuodessa noin 80000 euroa. Toki sillä tulee täällä periferiassa toimeen.

olen yh joten vain yksi tienaaja. Mutta ei ole tarvinnut ikinä pihistellä mistään, asumme halvahkolla asumisoikeus-rivitaloasunnossa ja sen 700 euron kuukausikulujen jälkeen jää vielä hyvin rahaa maksaa 300 autolainaa ja kaikki muu mitä keksii tarvita. Säästöön ei juuri mitään jää koska en välitä säästää, nautin mieluummin elämästä kuluttaen sen minkä tulee.



Asunnot on kyllä paljonkin halvempia pk-seudun ulkopuolella mutta joissain ammateissa tulotkin voi olla paljon pienemmät. Duunariammatissa kyllä todennäköisesti voittaisi muualle siirtymällä, koska niissä palkat ei merkittävästi eroa Helsingin ja muun maan välillä. Kun taas joku IT-asiantuntija kuten minä, voi saada Helsingissä helposti 4000-5000 euroa kuussa, ja taas jossain Turussa 2500 euroa kuussa samasta työstä.

Rivari oikeesti 90 000, täällä joutuu asokämpän asomaksusta uusista maksamaan 50 000 ja vastike päälle.. Ihan kauheeta ! Itse saisin töitä muualta, mutta mies tuskin ei, oisi ihana muuttaa muualle :)

Teetkö sinä provikalla töitä kun vaihtelee, eikö verotus korjas potin?

En edes viitsi kertoa palkkaani tahi muita juridisia jutskia.



PK-seudulla eläminen on tehty hankalaksi.



Teen asiantuntijahommia, ja sillä ehkä elää, ehkä ei.



Ei näissä palkkavertailuissa hei oikeasti ole mitään järkeä, koska niissä mitataan koulutusta, mikä on aivan hanurista yleispätevänä. Palkka ei vastaa kompetenssia, voimme olla tästä yhtä mieltä?

Jos aiotte muuttaa, tehkää se lasten ollessa pieniä. Koululaisten on jo vaikeampi sopeutua.

Kouluttauduin sairaanhoitajaksi. Tein muutaman lapsen siinä ohella, nyt siis pelkästään töissä oltu vuosi ja edelleen elämme kädestä suuhun, aina tulee joku isompi meno kun luulee että helpottaa..



Nimenomaan yritän saada luotua lastentakia jotain pysyvää elämään, mutta aina tili nollilla ja ahdistaa.. Nyt en jaksaisi enää lähteä opiskelemaan..



Ja isomman asunnun tarve koska seinät kaatuu päälle, eikä yksinkertaisesti mahduta tänne..



Huoh, terapiaan tässä kai täytyisi lähteä

Jos aiotte muuttaa, tehkää se lasten ollessa pieniä. Koululaisten on jo vaikeampi sopeutua.

Tietysti jos on joku erityislapsi niin voi olla näin mutta kyllä normaalit lapset oikein hyvin sopeutuu, voivat jotkut jopa nauttia muutoksista. Itse kun olin kouluikäinen, asuin 3:ssa eri maassa ja olin aina innokas muutoista, vaikka se tarkoitti myös uuden kielen opettelua.

Minusta on jotenkin ihan hullua jos jo kotimaanmuutot olevinaan olisi lapsille niin stressaavia että niitä suorastaan olisi välteltävä.

Oma perhe se lapselle ydin on, jaa muutos mukavaa.. Itse olen muuttaja perheestä, mutta koin raskaaksi kun eri murrealuille muutettiin ja aina sai huomautuksia siitä miten puhuu ja tietysti se tarkoitti lasten maailmassa että on outo..



Ehkä sen takia haluaisin sitä pysyvyyttä.. Onko lisää vinkkejä miten rahan saisi säästymään.. Joudutteko tinkaamaan jostain tarpeellisista asioosta ?

Kahden hengen talous, nettopalkka 3800 e/kk, josta asumiseen 820 e/kk (laina + vastike), säästöön keskim. 1000e/kk ja loput elämiseen.

Oisi tajunnut säästää ennen lapsia :) olinpahan tyhmä.. Onkohan köyhyys periytyvää..

Siihen päälle kotihoidontuki, se on minun palkka. Mies tienaa vuodenajasta riippuen 1000-2600/kk. Asutaan vuokrakolmiossa, lapsilla (3) yhteinen huone, minulla ja miehellä oma.



Kaikki ylimääräinen turha ollaan jätetty pienempina tulokausina pois, ruokia tehdään isoja määriä jolloin riittää vaikka pakkaseen, ei valmisruokia tai ulkona syömisiä ellei oikeasti ole varaa. Ulkomailla ei olla koskaan käyty.



Kyllä meillä säästöönkiin jää ellei sitten satuta ostamaan jotain vähemmän tarpeellista mutta kauan haaveiltua. Siitä pidän huolen että ruoka on ravitsevaa, vitamiinit ja xylitol-pastillit löytyy kaapista ja lapsilla siistit vaatteet ja harrastukset.



Hyvää elämää eletään, onnellisia ollaan ja asioista haaveillaan :)

Jokakuisia menoja on kiinteesti 1500€, siihen ruoka ja muut kulut, ehkä 1000€. Loput säästöön.