Mistä löytää kumppani? Mistä te onnelliset olette löytäneet?

12 vuotta sitten suomi24 treffipalsta.

Vierailija kirjoitti:

12 vuotta sitten suomi24 treffipalsta.

Sama, mutta ehkä noin 10 vuotta sitten.

Ja mikset voi olla yksin?

Luuletko, että se parisuhde on yhtä onnea ja auvoa vain, jossa kaikki sujuu kuin tanssi?

Tosiasiassa parisuhteet syö energiasi, saat olla jännittynyt, varuillasi, saat koko ajan ottaa toista huomioon, pitää tehdä sitä tätä ja tuota. Todella työlästä. Toinen voi tehdä tai sanoa vaikka mitä, loukata, pettää. Pahimmassa tapauksessa paljastuu väkivaltaiseksi. Harvassa on seesteiset liitot, jossa vain nyhjötetään ja katsotaan, kuinka heinä heiluu tuulessa.

Nauti vain vapaudestasi.

Opiskelujen tiimoilta tutustuin mieheni.

Estonian dating sites.

Suomen pää: amoremi.ee ja date24.ee Google translatella.

Kyllä se ap on internetz mistä sitä kumppania kannattaa etsiä, koska siellä netzissä on nykyään ihan kaikki ja kaikkea.

Deitti.netistä vuosia sitten. Näyttää edelleen olevan olemassa.

Olen kuullut hyvää myös e-kontaktista - kaverini löysi sieltä puolison noin vuosi sitten.

Vierailija kirjoitti:

Estonian dating sites.

Suomen pää: amoremi.ee ja date24.ee Google translatella.

Maksetaanko sinulle tuosta spämmäämisestä provikoita?

Ystäväpiirin kautta. Pyydä kavereiltasi, että he tutustuttavat sinut tuntemiinsa mukaviin vapaisiin miehiin.

minä 38 asperger mies voisin ryhtyä suhteeseen, mutta en kelpaa naisille ja miehet eivät kiinnosta.

Lähikaupassa, kirjastossa, kahvilassa, puistossa, kadulla.

Baarista löysin. En minäkään niissä ole koskaan viihtynyt mutta on vääjäämätöntä että alkoholi vähentää estoja. Omia ja sen toisen.

tragedia kirjoitti:

minä 38 asperger mies voisin ryhtyä suhteeseen, mutta en kelpaa naisille ja miehet eivät kiinnosta.

Ei millään pahalla, mutta kirjon ihmiset ymmärtävät paremmin kaltaisiaan. Nentille on yleensä aika raskassoutuista olla assin kanssa.

Opintojen kautta löytyi tämä elämäni rakkaus, paras ystävä ja lasteni isä.

Ei se oikein onnistui tuolla asenteella, että se tai tämä paikka ei ole vaihtoehto, tyyliin kotoa vaan pitäisi jonkun hakea.

Etsin itse yli 5 vuotta aktiivisesti puolisoa. Oli aivan tautisen raadollista ja raskasta aikaa, mutta ei ollut vaihtoehtoa: halusin kumppanin ja perheen. Niinpä nielin kyyneleeni ja purin hammasta juuri niin monta kertaa kuin oli tarpeen, ja aina vaan uudestaan latasin itseeni sinnikkyyttä.

Lopultakin 2018 löytyi se oma rakas mies, ihan siitä kamalasta tinderistä. Nyt meillä on 2 lasta ja tulevana kesänä mennään naimisiin. Etsintä oli kamalaa, mutta kannatti.

Vierailija kirjoitti:

tragedia kirjoitti:

minä 38 asperger mies voisin ryhtyä suhteeseen, mutta en kelpaa naisille ja miehet eivät kiinnosta.

Ei millään pahalla, mutta kirjon ihmiset ymmärtävät paremmin kaltaisiaan. Nentille on yleensä aika raskassoutuista olla assin kanssa.

Ainakin assiryhmissä sukupuolien suhde on 80/20 miesten määrälliseksi eduksi. Naiset saavat toki harvemmin diagnoosin. Monet tapaamani assinaiset ovat vähän sellaisia poikatyttöjä, eivät haluavat mahdollisimman asiallista menoa. Itse kaipaan romantiikkaa, mitä se ikinä onkaan. Voisin kyllä olla puhtaasti rattopoikanakin jos löytäisin sopivan leidin. Tv sarjan henkilöistä olen samaa mieltä, eivät pysty edes näyttelemään normoa, suurin osa lievistä tapauksista ei aikuisena sellaisia ole.

Nuoruudenrakkauteni tapasin työpaikalla, mies muutti aika pian luokseni asumaan.

Muutin toiseen kaupunkiin opiskelemaan, tutustuin tulevaan lasteni isään bussipysäkillä. Meillä oli joka arkiaamu sama matka. Siinä tuli juteltua kaikenlaista ja pian alettiin tapailla... suhde päättyi mieheni kuolemaan 30 vuotta myöhemmin. 

Kolmannen mieheni löysin baarin terassilta. Olin kavereiden kanssa, kun mukavannäköinen mies naapuripöydästä vilkuili minua. Lähtiessä kävin pyytämässä häneltä puhelinnumeron. Mietin (ja googlailin) ehkä viikon, kunnes soitin hänelle. Hän pyysi minua kotiinsa  saunomaan ja minähän lähdin.

Eli suosittelen oma-aloitteisuutta (sekä miehille, että naisille). Aina ei onnistu, mutta kannattaa yrittää. Tykkään kyllä jutella ihmisten kanssa ihan muutenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Ja mikset voi olla yksin?

Luuletko, että se parisuhde on yhtä onnea ja auvoa vain, jossa kaikki sujuu kuin tanssi?

Tosiasiassa parisuhteet syö energiasi, saat olla jännittynyt, varuillasi, saat koko ajan ottaa toista huomioon, pitää tehdä sitä tätä ja tuota. Todella työlästä. Toinen voi tehdä tai sanoa vaikka mitä, loukata, pettää. Pahimmassa tapauksessa paljastuu väkivaltaiseksi. Harvassa on seesteiset liitot, jossa vain nyhjötetään ja katsotaan, kuinka heinä heiluu tuulessa.

Nauti vain vapaudestasi.

Voin olla yksin. Olen nytkin yksin. Olisi vaan kivempaa jos olisi se oikea ihminen tässä rinnalla. Tiedän kyllä millaista elämä on vääränlaisen ihmisen kanssa, juuri kuvailemaasi, ihan kamalaa. Siksi olenkin yksin nyt kun en ketään niin ihanaa ole löytänyt, enkä kelpuuta ketään vain siksi että olisi joku. Huoh. Sinä et ilmeisesti ole koskaan ollut oikeasti hyvässä parisuhteessa?

Silloin kun asenne on tuo kuten ap:lla, niin ei varmasti löydä ketään. Vauva-palstalla mariseminen ei varmasti edesauta mitään. Jos haluaa saada, on oltava itse aktiivinen. Mutta ei täällä kukaan sinkkuuttaan mariseva tee ikinä mitään. Kaikki ehdotukset torpataan ja jatketaan valittamista.

Harrastesivustolla törmättiin, ja ekat treffit oli tietty aiheen parissa. Yhdistävä tekijä ei silti ollut niinkään se harrastus, vaan arvomaailma, jota ei suvaittu sivustolla. Voisi sanoa että löydettiin toisemme vieraiden pilkan ansiosta.