Neuvolan ja synnärin yleinen hössötys vauvan syleilystä yms

Siis mä EN KESTÄ kun mun lapsi on musta niin riippuvainen ja eikö ne nyt jo vuoden vanhana kestä yksinoloa ja ole itsenäisiä. Ei ei ne ole eikä tarvitsekaan olla.



Ihminen kehittyy hitaasti ja saavuttaa aikuisuuden vasta noin 20 vuotiaana. Toiset aiemmin ja toiset myöhemmin. Sinun lapsesi tulee tarvitsemaan sinua sinne asti ja vielä tämän jälkeenkin. Ja lisäksi tulee aikoja kun haluaa huomiotasi enemmän. Joissain kehitysvaiheissa pärjää vähemmällä.



MIKSI!!! hankitte lapsia jos niiden hoitaminen ja perustarpeista (johon läheisyyden ja sitä kautta turvallisuuden tarve) kuuluu? Eikö ne lapset voi jättää hankkimatta jos 1,5 vuoden jälkeen ketuttaa jo noin paljon.



Pientä vauvaa ei voi hemmotella pilalle. Vaikka pitäisit sitä 24h sylissä niin 15 vuotiaana ei syliisi enää halua. Hemmottelulla tarkoitetaan sitä, että annat lapsellesi asioita liian paljon ja liian helposti sekä asioita joita hän ei "ansaitse" tai edes todellisesti tarvitse. Läheisyyttä hän tarvitsee. Idiootti ap, en voi muuta sanoa.

vaan lapsen synnynnäisestä temperamentista. Osa lapsista vaan on enemmän läheisyyttä ja toimintaa vaativia kuin toiset, ihan riippumatta siitä paljonko heitä huomioit. Meilläkin esikoinen ollut sellainen jota on tarvinnut kantoliinassa koko ajan kuskata koska ei rauhoittunut itsekseen, kun taas nuorempi oli ihan päinvastainen (kaikesta sylittelystä ja huomiosta huomiotta) eli sellainen joka vaikka unilta herättyään saattoi pitkiä aikoja vaan itsekseen köllötellä tyytyväisenä sängyssä - esikoinen kyllä rääkäisi äidin paikalle heti, kun heräsi.



Vauvaiässä on lapsen psyykkisen kehityksen kannalta parasta että lapsen tarpeisiin uskollisesti vastataan, vaikka sitten se ajoittain äidistä olisikin joidenkin lasten kohdalla rasittavaa. Äkkiä se pikkulapsiaika ohi on.

Asun ulkomailla ja täällä ei ole sellaista luxusta kuin neuvola. OMilla ja netin neuvoilla on pärjättävä. Luontaisesti tuntui siltä, että vauvaa teki mieli helliä ihan hirveästi ja niin myös tein. Ja teen vielä, lapsi 2 v. Viihtyy sylissä ja tykkää halailusta. En ole kuitenkaan tätä yhdistänyt siihen että olisin lapseni hemmotellut ja totuttanut liikaan rakkauteen. Todella kummallinen logiikka ap:lla.

eikä enään mikään pikkuvauvva vaan 1½v jonka varmasti täytyisi jo kestää myös yksinäisyyttä.

Ehkä olen erinlainen äiti tai jotain mutta kyllä mua välillä oikein ketuttaa kun kokoajan pitää roikkua sylissä taikka pyöriä jaloissa.

-AP

Enään, vauvva, erinlainen.. Kiitos että paljastit itsesi provoksi.

Vauvat on erilaisia. Esikoinen oli sylivauva. Mun sylissä koko ajan, muualle ei voinut laskea. Pelkäsin, ettei opi edes liikkumaan, kun oli lattialla max. puoli minuuttia ennen kuin alkoi huuto. Sit taas syliin. Pelko oli väärä, oppi kääntymään "oikeassa ajassa" (kun oli lattialla ja minä ja mies siinä vieressä naamat vauvan lähellä...) ja yks päivä samassa tilanteessa lähti ryömimään, sit konttaamaan... Ja alkoi viihtyä lattialla.

Keskimmäinen oli helppo vauva. Nukkui pitkästi, hereillä ollessaan maha täynnä olla möllötteli lattialla, sitterissä ja sohvan nurkassa. Tunsin huonoa omaa tuntoa, kun sai niin paljon vähemmän syliä kuin esikoinen. Mutta usko tai älä, tämä vaje on otettu myöhemmin korkojen kanssa takaisin ;)

Kuopus on nyt 5kk ja viihtyy vaihdellen lattialla. Pidän häntä tosi paljon sylissä (kun haluan) ja nukutaan perhepedissä. Silti hän jää tyytyväisenä lattialle ja sitteriin, jos on tarve. Ei ole jäänyt "koukkuun" läheisyyteen millään tapaa, vaikka sitä yllin kyllin saa. On siis mielellään yksin ja höpöttelee itsekseen. Silti sylittelen :)

Sylissä pitäminen nimenomaan auttaa siihen että lapsi oppii liikkumaan.

Meillä on 5 lasta joista kukaan ei ole ollut niin takiainen ettei pissalle pääse.

päästyään äidin sydämen tahtiin. Vauva on ollut siis äidin kohdussa ei isän mahassa. Äidin syli on pikkuvauvalle lottovoitto ja piste.

Arvelisin ekan lapsen olevan sylissä pitempään mutta jo toinen kehittyy nopeammin sisaruksen varjossa. Meillä kylläkin toka oli oikea sylilöllö ja minä pidin. Kun lähti sylistä oli se sitten menoa =D

Ihan oikein ovat neuvoneet siellä neuvolassa. Jokainen vanhempi tekee silti itse omat päätöksensä, eikä niistä kannata muita syytellä.

Vauvaa ei voi hemmotella pilalle liialla läheisyydellä. Toki normaalia elämää pitää voida elää vauvankin kanssa, eikä vauvaa tarvitse ottaa kantoliinassa vessaan tai suihkuun mukaan!

Olen monelta kuullut että rohkea lapsi on saanut tarpeeksi läheisyyttä ja turvaa, siksi hän uskaltaa olla välillä ilman äitäkin. Osittain johtuu temperamentista, osin ympäristöstä missä on kasvanut. Meillä kuopus on vauvana saanut enemmän läheisyyttä, koska olen täysimettänyt ja hän on nukkunut vieressämme pitkään, nukahtaa edelleen 1v4kk iässä tissille jne. Hän on rohkea ja itsenäinen, mutta myös minussa kiinni. En pidä sitä ongelmana, minusta on vain suloista ja hellyttävää kun hän on vielä niin äidin oma "vauva"!

Sydäntäni särkee tv.ssä nähtävät 16pregnant-dokumentit joissa vastasyntyttä ei laiteta ihoa vasten, vaan pestään ja kääritään hygieenisesti kapaloon...vauvalle olisi tärkeää saada olla siinä äidin rinnalla heti syntymästä, jotta luonnollinen rinnanhamuaminen saisi alkaa heti. harvat teiniäidit myöskään imettävät noissa ohjelmissa, minkä tavallaan ymmärrän kun vauvan syntymä on muutenkin niin suuri muutos elämään...