Lue keskustelun säännöt.
Neuvolan ja synnärin yleinen hössötys vauvan syleilystä yms
05.12.2012 |
Miksi neuvolassa ja synnärillä "vaaditaan" sitä, että vauvalle annetaan ylenpaljon huomiota syleilemällä yms?
Itse noudatin tätä kirjaoppia ja nyt se sitten on alkanut kostautumaan :/
Lapsi heräilee öisin, eikä suostu nukkumaan ilman, että minä hössötän, kantelen ja diibadaiba.
Roikkuu minussa, kuin takiainen! Vessassa ei pääse käymään ilman huuto-orkesteria, ei viihdy yksinään niin millään.
Huoh :/
Kommentit (26)
Vai neuvolan ohjeet johtaneet tähän? Kukaan ei neuvo hössättämään, vaan antamaan vauvalle paljon läheisyyttä. Vauvat ovat luonteeltaan erilaisia ja on täysin normaalia, että jossakin vaiheessa äiti ei pääse edes vessaan:) Silti se tekee vauvan kehitykselle hyvää, että häntä kannetaan paljon lähellä. Onnea vaan seuraavan vauvan karaisemisessa! Kakkoset ovat yleensäkin tyytyväisempiä, koska vanhempien turha höstys jää pois, mutta tällä en tarkoita sylissä pitämistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän neuvola tätsä on hieman vanhempaa sukupolvea ja jaksoi joka ikinen käyntikerta hössöttää, siitä miten vauva tarvitsee läheisyyttä ja rakkautta, eikä sitä voi ikinä antaa liikaa.
Nyt tosiaan kuukausien jälkeen meillä vaihtui nevola ja siellä taasen sanottiin, että hyvällä maulla! Liika on liikaa ja niin tosiaan on...
Myönnän virheeni, olen "hemmotellut" lapseni ja siitä saan maksaa tekemällä ison työn jotta asiat tulevat muuttumaan.
eroahdistuksesta, eikö niin? Se kuuluu lapsen kehitykseen, että hän jossain vaiheessa haluaa olla koko ajan lähellä äitiään eikä kestä eroa. Se on NORMAALIA kehitystä johon sinun hössöttämisesi ei ole vaikuttanut.
Seuraavan kohdalla et muuten tosiaankaan kerkeä hössöttämään, jos sulla on siinä esikoinen vielä kotona hoidossa. Meillä kakkonen on käytännön pakosta huutanut yksin pinniksessä sitterissä, enkä voi sanoa että olisin mitenkään hyvilläni tästä, että toinen lapsi on "karaistunut". Vauva on täysin avuton ja perusturvallisuuden tunne tulee siitä, että hänen viestinsä ymmärretään ja siihen vastataan.
Vauvat on erilaisia. Esikoinen oli sylivauva. Mun sylissä koko ajan, muualle ei voinut laskea. Pelkäsin, ettei opi edes liikkumaan, kun oli lattialla max. puoli minuuttia ennen kuin alkoi huuto. Sit taas syliin. Pelko oli väärä, oppi kääntymään "oikeassa ajassa" (kun oli lattialla ja minä ja mies siinä vieressä naamat vauvan lähellä...) ja yks päivä samassa tilanteessa lähti ryömimään, sit konttaamaan... Ja alkoi viihtyä lattialla.
Keskimmäinen oli helppo vauva. Nukkui pitkästi, hereillä ollessaan maha täynnä olla möllötteli lattialla, sitterissä ja sohvan nurkassa. Tunsin huonoa omaa tuntoa, kun sai niin paljon vähemmän syliä kuin esikoinen. Mutta usko tai älä, tämä vaje on otettu myöhemmin korkojen kanssa takaisin ;)
Kuopus on nyt 5kk ja viihtyy vaihdellen lattialla. Pidän häntä tosi paljon sylissä (kun haluan) ja nukutaan perhepedissä. Silti hän jää tyytyväisenä lattialle ja sitteriin, jos on tarve. Ei ole jäänyt "koukkuun" läheisyyteen millään tapaa, vaikka sitä yllin kyllin saa. On siis mielellään yksin ja höpöttelee itsekseen. Silti sylittelen :)
Ap:lla ilmeisesti kyseessä esikoinen?
No, itse olen antanut lasten olla vauvoina sylissä ja lähellä niin paljon kuin ovat vain halunneet/vaatineet. Vastasyntyneelle lähellä oleminen on vain luonnollista, eikä sitä mielestäni pitäisi riistää heiltä pois.
Jos nukahtivat rintakehän päälle, niin saivat siinä nukkua, kakkonen kulki kätevästi kantoliinassa nukkumassa, kun leikin esikoisen kanssa jne.
Eroahdistus tulee kaikille lapsille noin puolivuotiaana. Se on merkki siitä että lapsi kehittyy normaalisti. Jos eroahdistusta ei tulisi, on kiintymyssuhteessa jotain häikkää.
Vaikkein olekaan mikään "vanhankansan tätsä", olen sitä mieltä että lapsille ei voi antaa liikaa rakkautta ja hellyyttä. Luonnollisestikin sitä kuriakin pitää olla, ei meillä lapset kasva kuin pellossa, mutta vaikka meillä onkin suhteellisen tiukat säännöt, on meillä halailtu ja pusuteltu lapsia aina kun siihen on tilaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivisin lepertellään jne. Yöllä tietenkin toimitaan nopeasti, äänettömästi ja hämärässä jotta lapsi oppii yörytmin. Välillä vaikea ymmärtää ihmisten avuttomuutta ja järjenjuoksua.
eikä enään mikään pikkuvauvva vaan 1½v jonka varmasti täytyisi jo kestää myös yksinäisyyttä.
Ehkä olen erinlainen äiti tai jotain mutta kyllä mua välillä oikein ketuttaa kun kokoajan pitää roikkua sylissä taikka pyöriä jaloissa.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä enään mikään pikkuvauvva vaan 1½v jonka varmasti täytyisi jo kestää myös yksinäisyyttä.
Ehkä olen erinlainen äiti tai jotain mutta kyllä mua välillä oikein ketuttaa kun kokoajan pitää roikkua sylissä taikka pyöriä jaloissa.
-AP
Ja ei, tuon ikäisen ei vielä täydy kestää yksinäisyyttä.
eikä enään mikään pikkuvauvva vaan 1½v jonka varmasti täytyisi jo kestää myös yksinäisyyttä.
Ehkä olen erinlainen äiti tai jotain mutta kyllä mua välillä oikein ketuttaa kun kokoajan pitää roikkua sylissä taikka pyöriä jaloissa.
-AP
juttuja, joita neuvolassa kuulee, jos ei itse viitsi ottaa selvää: puolitoistavuotiaana on se pahin eroahdistusvaihe, ei se johdu siitä, että on antanut vauvalle riittävästi huomiota! Vauva tarvitsee huomiota ja läheisyyttä.
Totta kai se pännii välillä, mutta se on vain vaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja neuvolatätikin on lähempänä eläkeikää kuin parhainta työikää. Ja koskaan ei ole tästä ap:n mainitsemasta asiasta "paasannut". Itse tosin en edes mahottomasti lukenut niitä oppaita ns. kehitysvaiheista, koska meidän lapsi oli kaikesta hieman jäljessä. Lopetin turhan stressaamisen kun lakkasin tuijottamasta sitä mitä piäisi osata 6kk iässä, ne ryömimiset, konttaamiset yms. Meillä ei koskaan ryömitty, eikä pyörähdetty mahalleen, mahaltaan kyllä sitten selälleen.
Tuossa lattialla tuo lapsi nyt touhuaa itsekseen. Aamulla siirisin hänet ikkunan eteen katsomaan kun kävin laittamassa linnuille ruokaa ja hain lehden. Ikkunasta vilkutteli vain minulle.
Ja meillä on myös esikoinen.
Jatkuvasti tulee uutta tietoa siitä, miten merkittävää se on. Toivottavasti ap:n kirjoitus on provo, sillä tuollainen asenne: "Ne neuvo väärin, ja nyt MUA ottaa kaaliin,vauvasta viis-" -asenne on aika karmea.
Vauva on pieni ja turvaton. Vauva kuolee ilman syliä ja huolenpitoa.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/vanhemmuus_ja_kasvatus/lap…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä pliis tee sitä toista lasta. Et selvästi kestä yhtäkään.
Taidat itsekin olla joku hoitolapsi kun et osaa vastata lapsesi tarpeisiin. Lapsesi tarvitsee seuraa koko ajan, koska on pikkulapsi. Etkö kykene antamaan sitä?
Olen kritisoinut neuvolan vanhoja kovia ohjeita mutta omani jo kasvattaneena ja asiasta jotain tajuten olen ILOINEN jos patistavat näitä tunneköyhiä nykymammoja hoivaamaan ja hellimään pikkuisiaan. Satavarmasti joku päivä ITSE lähtevät sylistänne pois. Jätä esim. siivouksesi vähemmälle ja vastaa lapsen tunnepitoisiin tarpeisiin sylillä, laululla, lukemisella, leikillä jne... = mun neuvo!
eikä enään mikään pikkuvauvva vaan 1½v jonka varmasti täytyisi jo kestää myös yksinäisyyttä.
Ehkä olen erinlainen äiti tai jotain mutta kyllä mua välillä oikein ketuttaa kun kokoajan pitää roikkua sylissä taikka pyöriä jaloissa.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle 2-vuotiaan "täytyisi kestää jo yksinäisyyttä"!!! Harvoin näihin kommentoin mutta nyt täytyy sanoa että mieti ny vähän! En uskonut että tuollaisia äitejä oikeasti on. Nyt tiedetään mistä ne ongelmaiset, pahoinvoivat lapset ja nuoret tulee. Kyllähän niiden täytyy jo vauva-aikana oppia ettei ketään kiinnosta vastata niiden tarpeisiin.
toiset lapset viihtyy lelujen kanssa, toiset taas haluaa ihmisen seuraa. Meillä on molempia ja kieltämättä ihmissuuntautuneiden kanssa on ollut aika raivostuttavaa juuri tuossa 1 vuoden molemmin puolin. Kun ei mitään muuta tuntunut olevan kuin lahkeessa roikkumista ja viihdytyskoneena toimimista. Nämä lapset ovat sitten pärjänneet hyvin hoidossa ja koulussa ihmisten kanssa ja viihtyneet harrastuksissa. Sen sijaan se ns. helppo lapsi, joka tykkäsi puuhailla itsekseen, on joutunut opettelemaan sosiaalisia taitoja kantapäänkin kautta.
Ihan oikein ovat neuvoneet siellä neuvolassa. Jokainen vanhempi tekee silti itse omat päätöksensä, eikä niistä kannata muita syytellä.
Vauvaa ei voi hemmotella pilalle liialla läheisyydellä. Toki normaalia elämää pitää voida elää vauvankin kanssa, eikä vauvaa tarvitse ottaa kantoliinassa vessaan tai suihkuun mukaan!
Olen monelta kuullut että rohkea lapsi on saanut tarpeeksi läheisyyttä ja turvaa, siksi hän uskaltaa olla välillä ilman äitäkin. Osittain johtuu temperamentista, osin ympäristöstä missä on kasvanut. Meillä kuopus on vauvana saanut enemmän läheisyyttä, koska olen täysimettänyt ja hän on nukkunut vieressämme pitkään, nukahtaa edelleen 1v4kk iässä tissille jne. Hän on rohkea ja itsenäinen, mutta myös minussa kiinni. En pidä sitä ongelmana, minusta on vain suloista ja hellyttävää kun hän on vielä niin äidin oma "vauva"!
Sydäntäni särkee tv.ssä nähtävät 16pregnant-dokumentit joissa vastasyntyttä ei laiteta ihoa vasten, vaan pestään ja kääritään hygieenisesti kapaloon...vauvalle olisi tärkeää saada olla siinä äidin rinnalla heti syntymästä, jotta luonnollinen rinnanhamuaminen saisi alkaa heti. harvat teiniäidit myöskään imettävät noissa ohjelmissa, minkä tavallaan ymmärrän kun vauvan syntymä on muutenkin niin suuri muutos elämään...
mun ainokaiseni, nyt 2v 2kk, on nukkunut koko ikänsä mun vieressä (huom:yöllä nukutaan, ei sylitellä tms), asui vauvana mun sylissä ja on saanut jopa tissiä pitkään. Nyt on jo muutaman kuukauden ollut 'äiti pois, iskä tulee' -vaihe sekä 'mummolaan, mä vaan, äiti ei'. Että kyllä se siitä, kunhan kokee olevansa valmis.
Onhan se ihan hirrrveetä, kun vauvat on niin takertuvaisia...
mamma-lakia- ja voin kertoa, että tulevan tulokkaan kohdalla en tee samaa virhettä toistamiseen. Toki vauvalle/lapselle pitää antaa huomiota ja läheisyyttä, mutta rajansa silläkin!