**Pitkään tuhdanneiden talvipino**
Kommentit (90)
Tänään olin siellä aukiolotutkimuksessa.. Kaikki röörit täydellisen auki, siellä ei mitään ongelmaa..
ongelma mulle tällä hetkellä on et lääkäri sanoi ettei jatkohoitoon ole kiirettä, eli aloitetaan hoidot vasta kesän jälkeen, eli n. 6kk päästä, jollen sitä ennen ole raskautunut.. kun tietty prosentti osuus raskautuu jossain ajassa, ja saattaa tulla kaksosraskaus..
mut voin kertoo et oon todella rikki, jotenkin sain toivoa et kyl hoidoissa paksuksi pamahdan.. ja että 1,5 v ei luomuna oo raskautunu ni kyl joku hoidoista auttaa.. Mut ei, nyt ei tehä mitään.. Ja sit elokuussa alotetaan lääkkeillä hoidot..
Mä kai odotin liikaa.. Mä luulin et mekin saadaan vauva..
Nyt lensi sekin toivo pois.. Miten tästä nyt sais jonkun toivon päästä kiinni? Tuntuu et kaikki toivo hävis, se pieninkin ripe..
Hei kaikki!
Olen pahoillani, etten ole käynyt täällä lainkaan viimeisen kuukauden aikana. Jotenkin tämä vauvakuumeilu muuttui sellaiseksi turhautumiseksi, että oli pakko ottaa etäisyyttä. Kokosin ensin itseäni ihan muiden asioiden avulla (eli rakkaiden ihmisten, harrastusten yms) ja sitten kuumeilin viime kierron ihan tuolla kuukausipinossa, että pystyi hieman paremmin olemaan ajattelematta tulevia hoitoja. Meillä töissä on tosiaan tällä hetkellä nyt kaksi raskaana olevaa, mikä vaikutti varmasti tähän, että tuli tällainen "romahdus" tämän asian suhteen. Toisen maha näkyykin jo selkeästi. Yritän olla kohtelias, mutta poistun kyllä paikalta, jos keskustelu menee raskauteen tai muuhun siihen liittyvään. En vaan kestä kuunnella.
Nyt kuitenkin pienen tauon jälkeen haluaisin palata kuumeilemaan tänne teidän pitkään tuhdanneiden joukkoon. :) Tilanne on siis se, että minulla alkoi eilen kuukautiset ja maaliskuun kuukautiset minun piti ilmoittaa polille ja niistä lähdetään laskemaan IVF-aikataulua. Nyt kun tämä kierto osui juuri tähän kuukausien vaihteeseen, niin soitin kuitenkin ja hoitaja jäi siellä miettimään, että miten tehdään. Oli puhe, että jos odotetaan vielä seuraavat kuukautiset, niin hän soittaa minulle, mutta jos aloitetaan hoito jo tässä kierrossa, niin hän laittaa vain kotiin ohjekirjeen. Eilen ei vielä soittoa kuulunut, mutta katsotaan tuleeko se tänään sitten... Jännäksi menee. :D
En oikein itsekään tiedä toivonko, että hoito aloitetaan nyt vai vasta kuukauden päästä. Olen jotenkin aika avoimin mielin ottamassa vastaan kaiken mitä annetaan. :)
Maikki: Olen pahoillani, että olet saanut tuollaisen vastauksen lääkäriltäsi. Ymmärrän kyllä hänen pointtinsa asiassa, mutta olen myös sitä mieltä, että sinun täytyy vaatia hoitoa. Julkisella puolella sitä ei tahdo aina muuten saada... Valitettavasti. Jos maltat tuonne kesän jälkeiseen aikaan odottaa, niin viimeistään sitten vaadi hoitoa. Mutta jos et malta, niin soita uudestaan, että haluat aloittaa lääkehoidot nyt, koska kaikki edellytykset niiden aloittamiselle on. Vuosi yrittämistä riittää siihen!
Iiris: Paljon onnea teille vauvamasusta. :)
Mikä Katkan tilanne on?
Onkos Mäntäsellä jatkohoitosuunnitelmat on selvät?
Mitä muille kuuluu? Karoliina?
Marjana kp 1
Heips kaikille. En oo minäkään jaksanut kauheesti pyöriä täällä, mutta nyt on viime pettymyksestä selvitty taas..2 viikon päästä nähdään miten käy.
On: omissa verikokeissa ei ollut mitään, kaikki ok. Miehelle saatin lähete viljelyyn, mutta katotaan miten sen kans käy, kun pitäis aamulla pruiskasta purkkiin ja kiikuttaa 7-9 välillä tunnin sisällä näytteen antamisesta ja matkaan menee jo 45 min ja töihinkin kuiteski tarttis mennä, sitten on ne lämpötila jutut ja kaikkee . Isäntä ku luki ohjeet niin tuumas et "ei tuu mittää, ei se kukkokaan käskien laula ja vielä tohon aikaan aamulla" :P Heitin nyt pallon sille, että tekee sen kans mitä lystää..mennään nyt luomuna sitte, tulee jos tulee, jos ei ni sit ei, minulla jo 2 ihanaa lasta, minulle ne riittää vaikka ihanaa olis ees yksi yhteinen rakkauspakkaus, miehestäni tulisi kyllä maailman paras isä♥ mutta jos kohtalolla on muuta mielessä ni eihän sille mitään voi..
Heissan taas pitkästä aikaa.. Täälläkin ollaan otettu etäisyyttä koko vauvailuun ja tuhtailuun.. Tammikuun pettymys oli jotenkin vaan niin suuri, että en ole pystynyt ajattelemaan oikein koko asiaa enää. Ottaa niin paljon päähän.. Edelleenkin.. Vaikka pahimmasta ollaankin saatu itsemme kasattua.
Viime kierto menikin ihan ajattelematta sen isommin asiaa, vaikka täälläkin lähipiirissä on TAAS joku ihme lisääntymisbuumi.. Pitää taas kasata itsensä, olla kohtelias ja kiinnostunut kaikkien muiden raskauskuulumisista ja kuunnella miten se on toisille niin hemmetin helppoa.. Noh, minkäs teet.. Pahin oli, kun juhlittiin miehen kanssa vuosipäivää ja anoppi kantoi pieniä vauvanvaatteita lahjaksi, vihjaillen, että näihin pitäisi saada täytettä! Voitteko uskoa!!! No, okei.. He ei tiedä meidän yrittämisestä, mutta luulisi nyt jo epäilevän kun ei tässä ajassa vielä mitään ole kuulunut, että se nyt ei ehkä olekaan niin helppoa.. Yritä siinä vielä pitää sitten hymyä naamalla, kyllä oli muuten vaikeaa..
Meillä vielä välikierto siis ja seuraavat menkat ilmotellaan sitten polille taas. Täytyy kerätä kamalasti vielä voimia ens kuuta varten.. Ollaan puhuttu, että katotaan tuoresiirto ja pidetään mahdollisesti sen jälkeen pitempi (vuoden) tauko.. Ollaan molemmat todella puhki tän takia, että ei varmastikaan tekisi huonoa. Olen aina ihmetellyt sitä, että miten ihmiset pystyy pitämään pitkiä taukoja tai lopettamaan hoitoja tuloksettomina ja miksi ne ei vaan jatka sitä niin pitkään että tärppää. Näitten kaikkien vuosien jälkeen olen ymmärtänyt, miten hemmetin raskasta on kasata itsensä kerta toisensa jälkeen ja yrittää luoda taas toivoa seuraavalle kierrolle, että sitä vaan lopulta väsyy niin totaalisesti siihen että on pakko ajatella itseään ja omaa päänuppiaan.. Vaikka se vauvankaipuu ei häviäkään siitä mihinkään, missään vaiheessa.
No tulipas taas avautuminen.. taustailen luultavasti vielä hetken aikaa ja palailen sitten kuun lopussa. Jos joku haluaa luoda uuden kevät pinon meille niin annan vapaat kädet :) Paljon tsemppiä kaikille!
-M kp 2/30 yritystä 3v 3kk
Mäntäselle voimia tunnemyrskyn keskelle! Meillä on saman verran yritystä takana ja ymmärrän tunteesi. Viime kierrossa itsellä tuli se ahdistus päälle niin voimakkaana, että asialle oli pakko tehdä jotain ja rauhoittua, ettei tämä tosiaan vaikuta kaikkeen olemiseen ja vie iloa kaikista hyvistäkin asioista. Nenä pystyyn vaan! Ihminen on luotu kestämään kaiken, mitä sille eteen pistetään! :)
Heipan piiiiitkästä aikaa, turhankin pitkästä. Mä en päässy vanhalla merkillä enää kirjautumaan, ja en oo jaksanu uuttakaan luoda, nyt oli sit pakko ;)
Eilen käytiin kauan kaivatussa np-ultrassa ja siellä pieni liikkui ja näytteli nyrkkejään :) ja sydän löi vimmatusti. Onkin noin viikkoa pienempi kuin mitä menkoista laskettuna, ja niin ollen la siirtyi nippanappa lokakuun puolelle 1.10 olis siis la. (mut veikkaanpa et syntyy syyskuulla kuitenkin ;) tuntuu vaan siltä!) Mä en kuitenkaan vielä usko todeksi, että ootetaan nyt kauan kaivattua vauvaamme (reilu kolmen vuoden yritys tuotti kuin tuottikin hedelmää...) Mies on vähintäänki yhtä ihmeissään... Pojille ei olla vielä kerrottu, ehkä tällä viikolla... Täytyy nyt miettiä, millon olis hyvä hetki... Ja kyllä taas sai yritysaika sen aikaiseksi että vieläkin pelkään jokaista vessareissua ja koko aika on pelko, et kaikki ei mee hyvin... mut näinhän se menee!
Mitäs teille kuuluu? On pino paljon hiljentynyt, valitettavasti! Mä oon kyl käyny kurkkimassa josko teistä joku olis plussannu, mut höh :(
Mut oikein paljon tsemppiä ja plussatuulia lähettelen teille, rakkaat ystävät <3 Toivon todella että kaikki meistä siirtyy tuonne odottajien puolelle ja pian!
katka rv11+1
Katka, uskon, että olo on ihmeellinen, kun raskaus on lopultakin saatu alkuun. Ei kai sitä osaa edes uskoa, kun on niin kauan yrittänyt. Nauti jokaisesta päivästä. :)
ON: Olen tässä talvilomaa viettänyt, enkä siis koneella juurikaan edes käynyt. Miehen kanssa ollaan mökkeilty ja tehty muuten vaan kaikkea mukavaa.
Poliltakin tuli lopulta päätös, että hoito aloitetaan tähän kiertoon! Pitkän kaavan mukaan mennään, joten Synarelat aloitan viikon päästä ja Menopur on tällä kertaa pistoshoitona. Ihan mielenkiintoista kuulla, miksi vaihtoivat Menopuriin, kun Gonal F:n kanssakin tuli rakkuloita ja soluja aika kivasti. Huhtikuun 10. päivä on ensimmäinen ultra ja sittenhän se on jo menoa. Pistokset alkavat silloin ja punktio on viikolla 17. Jos vaan sinne asti päästään. Aina suhtautuu hieman varauksella tähän, kun mikä vaan voi mennä pieleen.
Miehen kanssa naurettiinkin tässä, että on se mukava, kun meillä on näitä yhteisiä harrastuksia, kun eilen istuttiin labrassa jonottamassa molemmat verikokeisiin, kun ottavat sen infektioseulan. :D Lääkkeetkin on tilattu. Pitäisi vaan hakea tänään apteekista. Tuo rahanmeno hieman ahdistaa kyllä, kun ensimmäiseen erään lääkkeitä menee jo 420e. Pieni murhehan se raha tässä asiassa on, mutta valitettavasti kyllä se näkyy silti muussa elämässä, kun noihin lääkkeisiin ja lääkärikäynteihin menee niin paljon. Mutta toivottavasti tämä kaikki palkitaan. :)
Osaako kukaan muuten sanoa, että kun tuon Synarelan aloittaa nyt kp 24, niin tuliko ne menkat siinä välissä vielä kuitenkin vai jäikö ne kokonaan pois? Minulla on tässä kohdassa nyt musta aukko, että miten se viime syksynä menikään. Eikä kukaan tästä nyt maininnut enää mitään.
Marjana kp 16
Heippa pitkästä aikaa!
Meidän 5.(kään) inssi ei tuonut sitä kaivattua plussaa, joten yritys jatkukoon. Polilta soitettiin jatkosta ja ollaan nyt ivf-jonossa. Posti toi pari viikkoa sitten kirjeen, jossa kerrottiin, että suunnitteluaika 1. ivf:ään on elokuun alussa. Ja syyskuussa sitten alkaisi hoidot. Eli taustailen tässä varmaan kesän yli.
Isot tsempit kaikille ja jaksamisia hoitoihin tai tuhtaamisiin!
Karoliinalle pahoittelut, ettei inssit tuottaneet tulosta. Pitkä aika on kyllä odotella tuota ivf-hoitoa, joten kovasti tsemppiä ja muita ajatuksia kesän ajaksi.
ON: Aloitin tänä aamuna Synarelan sumuttelun... Nyt se on sitten menoa taas. Toistaiseksi on hoidon suhteen rauhallinen olo, mutta takaraivossa jyllää pelko, jos tärppiä ei tule nytkään. On hieman heikompi olo kestää se mahdollinen epäonnituminen kuin viime kerralla. Mutta täysillä tähän on pakko vaan nyt uskoa!
Marjana kp 24
Tässä meille uusi talvipino, tuokoon se mukanaan paljon plussia ++++
Marjaanalle pahoittelut negasta! Onko tietoa millon pääsette uuteen siirtoon?
Gabriela: Hyvä että vihurirokkoa ei ollut ja pääset jatkamaan hoitoja! Itse olen aikoinaan sairastanut vihurirokon, joten sen suhteen ei luulisi pelkoja olevan. Mukava kuulla, että olet luovuttajastakin saanut hieman tietoa. Tiedätkö onko myöhemmin lapsella oikeus selvittää biologisen isänsä, vai ei?
Katkalle onnea oviksesta! Hienoa! Kyllä se kolmonen teille vielä tulee, jospa se joulu saisi ajatukset hetkeksi muualle :)
ON: pp0, eli tänään aamulla sain kahdeksansoluisen pienen tontun kyytiin. Pakkaseen jäi vain yksi, eli ensin olivat sulattaneet kaksi, joista ei kumpikaan selvinnyt. Sitten seuraavasta oljesta molemmat olivat selvinneet sulatuksesta ja lähteneet jakautumaan, mutta toinen oli aamulla pysähtynyt. Selvinnyt oli sitäkin sitkeämpi huippuyksilö!
Jotenkin haikean odottavainen mieli, sekavat fiilikset. Harmittaa, kun pakkasessa ei ole enää kuin yksi "varalta" alkio. Tietenkin sitä odottaa ja toivoo koko sydämestä että tämä PAS onnistuisi, mutta alkaa "varasuunnitelmat" olla vähissä siinä tapauksessa jos ei raskaus alkaisikaan. Noh, ehkä me mietitään sitä sitten kahden viikon päästä jos on tarvetta :)
-M ja tonttu-ukko PP0
Loistava ajatus aloittaa uusi pino, joka tuo mukanaan sitten niitä plussia!! bd bd :D
MäntäneN: Onnittelut onnistuneesta siirrosta! Kahdeksansoluinenhan kuulostaa todella hyvältä! :) Paljon nyt onnea matkaan, että pikkuinen tonttu-ukko tarraisi oikein tiukasti kiinni! Minäkin toivon niin sydämestäni, että tämä PAS teillä onnistuu! Mietitään niitä jatkoja sitten kun on niitten aika, nauti nyt siitä että olet raskaana!! (ainakin teknisesti) :)
K@tk@: Oikein hyvältä kuulostaa follikkelin koko ja limiksen paksuus! Älä ystävä hyvä luovu toivosta! Minä ainakin uskon, että teille se kolmas vielä suodaan! :)
Marjanaa kaipailen, miten menee?
Oma napa: Kiitos kaikille, on tosiaan ihana asia, että se vihurirokkoepäily selvis (hieman oudosti, mutta) parhain päin.
Mulla oli eilen elämäni ensimmäinen IVF punktio! Ja se oli kyllä tosi miellyttävä kokemus! :) Mut nukutettiin operaation ajaksi, se on maan tapa, enkä missään vaiheessa myöhemmin kotonakaan tuntenut mitään kipua (mikä on tällaselle kipuakestämättömälle tosi tärkeetä)! Saatiin 6 follikkelia, joista 4:ssä oli munasolu! :D Ja tänään soittivat klinikalta, että 2 on hedelmöittynyt ja siirto on sitten torstaina! :) :) Olen tosi tosi onnellinen tästä! Ja annan itseni nauttia tästä tunteesta tänään täysillä, näin pitkällä ei olla vielä oltukaan ja tää on taas yksi askel eteenpäin. Hoitaja sanoi, että niistä kahdesta muusta ei vielä tiedä, mutta että mahdollisesti nekin siitä vielä hedelmöittyy (en kyllä ymmärrä miten se olis mahdollista, eihän munasolu ikuisia elä). Ja näistä kahdesta, jotka on hedelmöittynyt, ei osannut vielä sanoa minkä tasoisia ne ovat. Lisätietoja saadaan torstaina sitten.
Implantaatio tehdään siis nyt itsenäisyyspäivänä ennen lounasaikaa, 26km päässä täältä missä asun.. Juu, jo ennenkuin olin kunnolla herännyt nukutuksesta, mun munasolut olivat jo matkalla toiseen kaupunkiin treffaamaan luovutettuja siittiöitä. Minusta todella outo tapa, mutta "maassa maan tavalla".. Tää liitty jotenkin siihen, että täällä pääkaupungissa on liikaa hedelmällisyysklinikoita ja siksi tuo implantaatio täytyy "lain nimessä" tehdä muualla.. Aika outoa, mutta tässä maassa on tosiaan "joitain" asioita, jotka tehdään aivan toisin kuin esim Suomessa.. ;)
Hyvä kysymys muuten MäntäneN, en ole tullut erikseen kysyneeksi saako lapsi halutessaan tietää isästään jotain. Oletan kyllä että ei, koska hän on papereissa nimellä "tuntematon luovuttaja", mutta se täytyy tieysti ehdottomasti vielä varmistaa! Ainakin veriryhmä mulle kyllä kerrotaan vielä, koska se voi olla lapsen tulevaisuudessa tärkeetä.
Iloisin mielin plussapuhureita ja paljon hyvää onnea kaikille toivottaa tänään kovin hymynaamainen Gabriela :D
Mäntänen: Onnea siirron onnistumisesta! Kauanko ne siis sulatti teille noita alkioita?
Gabriela: No todellakin kuulostaa täältä Suomen kamaralta luettuna nuo hoitokäytännöt hieman oudoilta, että munasoluja kuskaillaan kaupungista toiseen jne. Mutta eihän se mitään, pääasia että homma hoituu! :) Onneksi olkoon, pidän suuresti peukkuja, että pääset siirtoon asti. :) Suomessa käsittääkseni nukutetaan vain, jos potilas ei mitenkään selviäisi punktiosta muuten, mutta en tiedä kuinka monen kohdalla sitä todella käytetään. Tai ainakin näin minun lääkärini sanoi.
ON: Täällä pinossa sitä edelleen roikutaan! Mäntäsen tavoin minun mieltäni hieman ahdistaa se ajatus, että pakkasessa on enää vain yksi alkio. Jos se ei kestäkään sulatusta, niin tämä peli on pelattu ennen aikojaan. Mutta yritän ajatella, että se on asioita, joille en mahda mitään, joten turha murehtia kovinkaan paljon. Joka tapauksessa minulla on maanantaina seuraava lääkärikäynti. PAS on tarkoitus tehdä tässä kierrossa, jos vaan kierto on hyvä ja pääsen töistä sitten siihen siirtoon. Tuo maanantain ultra-aika järjestyi onneksi töiden ulkopuolelle, niin on ehkä pieni mahdollisuus siirtoa varten pyytää sitten lyhennettyä työpäivää.
Tämä kierto on vaan vähän omituinen, kun minulla on ollut jo pari päivää alavatsatuntemuksia ja eilen oli limojakin. Ja nytkin on vasta kp 10. Toivon kyllä lyhyttä kiertoa, mutta jos se ovulaatio nyt malttaisi odotella vaikka siihen maanantaihin asti. Viime kiertohan oli pitkä, noin 36-37 päivää. Tuskaista odottelua oli.
Näillä mennään nyt ja maanantaita odotellaan. Ja kotona puuhastellaan ihan huvin ja urheilun kannalta. ;)
Marjana kp 10/28-34 yk 32
Mulla kyllä ei yritystä ole läheskään niin paljon kuin monella muulla, eikä niin rankat kokemukset, mutta koska ikääkin jo on ja yritystä suhteellisen pitkään (ainakin omasta mielestä), niin laitan nyt tähän jotain tietoja :)
Minä-81, mies-83
Keski-Pohjanmaalta
Eka yhteinen lapsi yrityksessä.
Miehellä entisestä suhteesta pian 4 vuotias tyttö.
Hormonaalinen ehkäisy lopetettu 02/12
PCO löydetty 07/12
Terolut 6kk kuurina aloitettu 07/12
Nuoresta asti olen kärsinyt liiallisesta karvan kasvusta ja epäsäännöllisistä kuukautisista. Pillereiden lopetuksen jälkeen ekat menkat tuli 05/12, sitten ei taas mitään kunnes terolutit käynnisti vuodon 07/12.
Nyt olen terolutit syönyt loppuun, raskaaksi en ole tullut kovista yrityksistä huolimatta, ja jatkohoitoihin/tutkimuksiin hakeudun heti alkuvuodesta, kun rupeaa olemaan vuosi sitten täynnä tuon ehkäisyn lopettamisestakin.
Poppaskonsteina tässä on syöty monivitamiineja,foolihappotabletteja ja gelee royale-luontaistuotteita.
Nyt siis menossa kp 1/29 ja yk 8....
Tulin toivottamaan piiiiitkästä aikaa tsemppiä kaikille tuhtaajille!! Joulun aika on tulossa ja tuhtaajille se on raskasta aikaa, mutta muistakaa/jaksakaa pitää toivoa yllä kaikesta huolimatta..
Täällä on monta tuttua ja monta uutta, kaikille tasapuolisesti plussapuhureita tuleviin hoitoihin!!!
Vauvauutisia tulin kertomaan, 4vuoden ja 8kuukauden yrityksen ja odotuksen jälkeen meillä on pieni tytöntyllerö, itsenäisyyspäivänä syntynyt kauan odotettu rakkauspakkaus..?
Ehkä vauvauutiset saa toisille harmituksen aikaan, ehkä meidänkin pitkä yrityshistoria antaa toivoa.. Toivottavasti..
Sofi ja "Lelli" tyttönen
MäntäneN: Tosiaan tuntuu olevan kovin eri käytäntöjä eri paikkakunnilla. Eniten ottaa se päähän, että ivf-jonon aikana ei tehdä täällä (pääkaupunkiseudulla) mitään hoitoja. Varmistustestin tein ja puhdas negahan se oli. Ihanaa, että saitte sen tonttu-ukon kyytiin!!! Josko nyt tästä onnistuisi… :) Koska sinulla on testipäivä ja otetaanko verestä? Maltatko odottaa sinne asti? Muuten, pitäisiköhän tuo Iiris ottaa pois tuolta tuhtaajien listalta kun hän on plussannut?
Gabriela: Pääsitkö siirtoon? Hienostihan sinulla oli tullut niitä munasoluja! Paljon tsemppiä myös sinne!
Marjana: Olen todella pahoillani, että PAS ei teillä onnistunut :( Onhan se harmi, kun noihin kovempiin hoitoihin on varmasti ladannut suuremmat odotusarvot ja sitten kun nekään eivät tuota tulosta... Itse olisin varmaan aika rikki tuossa tilanteessa, mutta hienosti tunnut jaksavan! Luulen, että PAS tehdään luonnolliseen kiertoon, jos oma kierto on säännöllinen ja ovulaatio tapahtuu normaalisti. Esim. minulla ei varmankaan luonnolliseen kiertoon niitä tehtäisi, jos joskus sinne asti päästään. Eipä tässä kai muu auta, kun yrittää jaksaa uskoa, että joskus näistä hoidoista se plussakin tulee. Mutta tosiaan, ihan samaa olen miettinyt, että elämä ei tosiaankaan ole aina reilua. Jaksamisia sinne! Miten lääkärissä meni?
K@tk@: Toivotaan, että nyt tärppäisi :) Pidän kovasti peukkuja! Aiotko testailla?
Miss Piggy: Tervetuloa mukaan minun puolestani! Oletteko hoidossa julkisella vai yksityisellä puolella? Menetkö heti vuoden vaihteen jälkeen lääkärille puhumaan jatkosta?
Sofi: Paljon onnea pienestä tytöstä! :) Itse saan näistä hyvistä uutisista enemmänkin toivoa kuin harmitusta. Pitkä oli teilläkin taival ennen kuin onnistui. Ihanaa joulunodotusta ja vauvan ensimmäistä joulua :)
ON: Tänne ei oikeastaan mitään uutta. Välikiertoa mennään ja ovista en ole tikuttanut. Toivon, että päästiin mahdollinen ovis hyödyntämään, ennen kuin mies lähti työmatkalle. Hän palaa reissusta vasta ensi viikon perjantaina. Voi toki myös olla, että ovista ei ole vielä edes ollut. Jonkun verran on tullut limoja ja on ollut normaalia kovempia haluja, mutta niitä kipuja ei alavatsalla ole nyt kummemmin ollut, mitkä yleensä tuntuvat oviksen aikoihin. Pahoin pelkään, että joulu tulee nyt sotkemaan seuraavaa hoitokiertoa ja meille tulee toinenkin välikierto. En nyt kuitenkaan heitä vielä kirvestä kaivoon. Olen ollut todella kiireinen, enkä ole ehtinyt hirveästi ajattelemaan näitä vauvajuttuja taas hetkeen. Samalla tuntuu, että tämä välikiertokin on mennyt tosi nopeaan. Joku joulun taika voisi tänne kyllä nyt iskeä ja tuoda plussauutisia enemmänkin!
Karoliina kp 23/30-?
Kiitos Marjana peukuista! Minä puolestani toivon ja peukutan, että huominen lääkärikäyntisi toisi hyviä uutisia! Ehkä sulla on nyt lyhyempi kierto eli aikaisempi ovulaatio? Aivan erinomaista ja kaikille kynnelle kykeneville niin suotavaa tuo kotona mahdollisen oviksen aikaan ja jo ennen puuhastelu!! :D
Karoliina: Peukut on pystyssä, että ovis tuli teillä oikeaan aikaan ja hyvin hyödynettyä ennen miehen työmatkaa. Eihän ole mitenkään harvinaista, että hoitojen välillä sitä sitten raskautuukin luomusti! :) Ja sitä jouluntaikaa toivotaan ilman muuta kaikille!
Tervetuloa mukaan joukkoomme, Miss Piggy (lempparihahmoni Muppeteissa) :)
Sofi: Onneksi olkoon pienestä tyttösestä!! Minä olen koko ikäni halunnut lapsia, enkä koskaan vielä ole kokenut harmistusta kuullessani muitten vauvauutisista, vaikka niitä on vuosien mittaan yli viisikymmentä lähiympäristööni saatu! Erityisesti pitkään vauvaa kuumeilleen onnistumisesta on todella kiva kuulla! Joten iso kiitos kun tulit kertomaan, tarinasi antaa toivoa!!! :)
Mäntäselle tsemppiä ja stressitöntä "odotuksen odotteluaikaa".. Peukkuja pidän kovasti! :)
Oma napa: (kirjoitan aika pitkästi omia juttuja, toivottavasti ei kukaan pahastu..)
Implantaatio oli siis viime torstaina. Täällä sää suosi, hurja lumimyräkkä tuli vasta seuraavana päivänä jes, joten ajelu 26 km päähän implantaatioon meni hyvin. Kohtelu sairaalassa oli miellyttävää, yksi sairaanhoitaja oli aivan ihanan empaattinen! Sain kahden hengen huoneen, punktiossahan mulla oli oma odottelu- ja palautumishuone. Viereisellä pedillä oli varmasti minuakin vanhempi nainen äitinsä kanssa.. En kysynyt, mutta oletan, että hänkin siis yksin lasta yrittämässä. Hänellä piti olla PAS ennen minua, mutta sitten hoitaja tulikin hänelle sanomaan, että hänen pitää odottaakin vielä tunti, koska alkiot eivät olleet tarpeeksi sulat vielä??! En tiedä kauanko niitä sulateltiin, mutta kuulosti vähän hurjalta.. jotenkin valmistautumattomalta? Täytyyhän niitten olla kunnolla sulat, että nähdään ensin ovatko ne edes selviytyneet sulatuksesta??
Operaatiohuoneessa minulle kerrottiin ystävällisesti ja yksityiskohtaisesti miten implantaatio tehdään ja koko ajan se superempaattinen hoitaja näytti ultrasta missä mennään :) Biologi tuli tuomaan 2 alkiotani ja gynelääkäri laittoi ne sitten sisään! Ei se tosiaan kauaa kestänyt ja yhtäkkiä olin teknisesti raskaana! Otin kuvan ultranäytöstä ja itsestäni -näytän ihan äidiltä, heh... :) Operaation jälkeen nautin sairaalan tarjoaman välipalan, lepäilin puolisen tuntia ja ajoin kotiin. Sain omalääkäriltäni saikkua 2pv, koska töissä on kauhea stressiaika ja lääkärien määräyksestä minun pitää nyt välttää stressiä, painavien asioiden nostamista (muutto esimerkiksi on kielletty), sekä "rajuja liikuntalajeja". Kysyin ratsastuksesta, ja suosittelisivat, että en koko raskauden aikana ratsastaisi. Luulen, että tämä liittyy siihen, että kerroin olevani aloittelija, riski putoamisesta on heidän mielestään liian suuri.
Kun kysyin niistä kahdesta muusta munasolusta, mahtoivatkohan hedelmöittyä ja pakastetaanko, niin sympaattinen gyneherra vaan totesi hymyillen, että "kuulkaa madame, teillä on tässä 2 ensiluokkaista alkiota, ei niitä muita tarvita! Minä en usko, että enää tapaamme näissä merkeissä!" Kovasti oli varman oloinen asiastaan siis tämä tohtori... ja minä siksi epäileväinen, mutta hän käski olemaan luottavainen ja positiivinen. "Asiat ovat parhaalla mahdollisella tolalla nyt". Molemmat siirretyt olivat siis "oikein hienoja" 8-soluisia alkioita.
Tukilääkitys alkoi jo päivää punktion jälkeen, eli 3 x päivässä suun kautta Progynova 2mg ja vaginaan 3 x päivässä Utrogestan 200mg. Lisäksi vielä tänään kp 19 (merkataanko se pp3?) yksi Pregnyl piikki, joka oli samalla tämän yrityksen viimeinen piikki, jee!
Oloni on aivan mainio! :) Ainoastaan jo edellisen Pregnylin (kp 11, 2 pv ennen punktiota) jälkeen rinnat kipeytyivät, tai oikeastaan nännit, jotka nöpöttää kovina 24/7... Pidän siksi urheilu- tai muita pitsittömiä liivejä yötä päivää. Eilen alkoi tulla reilusti paksua valkkaria ja tunsin ensimmäisen pienen tuntemuksen alavatsalla. Olen onnellinen ja (suorastaan epätavallisen) rauhallinen, kuten oikeastaan kokoajan olen ollut :) Yksi hyvä miespuolinen kaveri kummastelikin sitä, etten ole yhtään hormonihirviö, kuten hänen vaimonsa oli ollut aikanaan samassa tilanteessa ;) Vähän on tietysti häkeltynyt olo.. Kasvaako sisälläni uusi elämä? Ja voisiko todella käydä niin, että vaikka ei olekaan mitään oireita (tietenkään vielä), voisiko käydä niin suuri onni, että tulisin "oikeasti" raskaaksi, eli kiinnittymistä tässä nyt kovasti toivotaan!! Ja stressittömästi yritän elellä ja olla ajattelematta ens viikon torstaita jolloin on verikoe..
Paljon onnea uuteen viikkoon kaikille!
t. Gabriela pp3
Olen ollut sekä julkisella että yksityisellä, tai no...julkisellahan ei tosiaan tehty muuta kuin normaali sisätutkimus ja naureskeltiin ja vähäteltiin sitä kun olin huolissani koska menkkoja ei kuulunut...muutenkin aivan ihme toimintaa siellä...
Söin tosiaan sen 6kk teroluteja ja yhdessä kierrossa mun menkat kesti 3 pvää ja sitten loppui ja kp 7 alkoi taas uudestaan...soittelin neuvolaan ja kysyin että mistä voi johtua, niin sanoi vain että "ei me tiedetä tälläsistä asioista mitään, me vaan hoidetaan noita ehkäisyasioita" :O Siis mitä hemmettiä...samassa neuvolassa kuitenkin on äitiysneuvola.
Sen yksityisen lääkärin kanssa sitten oli puhetta, että otan hänelle soittoaikaa nyt alkuvuodesta, ja varmaan katsotaan sitten onko pco kadonnut tms, ja koitetaan jotain muuta lääkitystä, ja sitten julkiselle puolelle hoitoihin, kun kalliikshan se tulis yksityisellä jatkuvasti käydä vaikka saankin suurimman osan kuluista takaisin vakuutuksen kautta.
Gabriela: Paljon onnea kyytiläisistä! Nyt vain otat rennosti, et stressaa mistään jatkossakaan ja elät vain itsellesi. Toivon sydämestäni, että pääset kertomaan raskausuutisia parin viikon päästä.
KAroliina: Ainahan nuo välikierrotkin kannattaa pyrkiä hyödyntämään. Niitä ihmeitäkin kun tapahtuu, vaikka tunnukaan, että ne osuisi omalle kohdalle. Mutta aina niitä jollekin osuu. :) Ja varmasti hyvä, että olet ollut hieman kiireinen, niin aika menee nopeammin.
ON: Kävin tänään lääkärissä. Menossa kp 14 ja olisi pitänyt uskoa omia tuntemuksia. Olin ovuloinut jo, vaikka yleensä en koskaan ovuloi näin myöhään! Limakalvo oli todella hyvä ja tilanne muutenkin näytti siltä, että lääkäri päätti, että PAS tehdään nyt keskiviikkona. Siis oikeasti, YLIHUOMENNA!! Paniikkihan siinä iski, kun töitä olisi koko päivälle ja enemmänkin, mutta sain kuin sainkin itseni vapautettua ja pääsen PAS:iin. Mikäli vaan alkio kestää sulatuksen. Meillähän on siellä enää vain tämä yksi huurunenä, joka jo kerran sulatettiin viime kierrossa, mutta pääsi takaisin pakkaseen.
Nopeastihan tämä rupesi nyt käymään! Ja jos siirtoon päästään, niin minullahan on jouluna testauspäivä. Olisipa unelmatilanne päästä kertomaan miehelle maailman paras joululahja...
Marjana kp 14/28-30
Olipa mahtavan hienot ja ilahduttavat uutiset täällä! :) Olet ajatuksissani. Toivon niin koko sydämestäni, että kaikki menee erinomaisesti huomenna, ja että saisitte sen kaivatun, rakastetun, maailman parhaan joululahjan!!! Peukkuja bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd :)
t. Gabriela
Mitä muille kuuluu?
mulla kp 23.. Eli mitä luultavammin tiistaina päästään tekemään aukiolotutkimus. kp on silloin 9, eli jos tuuri käy niin ovuloin just silloin. No ei tikut voi plussia näyttää noin Aikasin, toi kp 10 oli tosi aikasin ja harvoin noin. Nyt saa hymynaamat pysyä pois kunnes saadaan tuo hoidettua ensin alta pois.