Karoliina81

Kiitos Marjana onnitteluista J Lämmitti mieltä kovasti. Kaikki on onneksi mennyt hyvin tähän asti. Aamulla käytiin miehen kanssa varhaisultrassa Naistenklinikalla, kun halusivat varmistaa raskauden ja ikään kuin clousata meidän hoitosuhteen siellä. Siellä se tyyppi köllötteli oikeassa paikassa ja sydän hakkasi. Koko oli reilut 14 mm, eli vastasi viikkoja 7+5, joissa omienkin laskujen mukaan olen. Jotenkin oli epätodellinen olo, että en minä tässä pöydällä makaa ja ei tuo kuva ole minun kohdustani. Kyllä tällä lapsettomuuden taustalla on ollut välillä todella vaikea uskoa tätä kaikkea todeksi. Ja ihan järjettömät pelot ollut ennen tätä ultraa, että kaikki ei ole kunnossa. Minulla on ollut melko vähän oireita. Alkuun oli tosi kovia menkkamaisia kipuja ja olin ihan satavarma, että vuoto alkaa. Nyt ne ovat vähentyneet. Etovaa oloa on ollut ihan vaan muutamana päivänä, mutta ei läheskään mitään semmoista, että pitäisi mennä oksentamaan. Olo on ollut melko normaali, turvotusta on varsinkin illalla melkoisesti ja yöllä täytyy käydä kerran pari vessassa. Kyllä tuo ultra tietysti vähän rauhoitti mieltä ja keskenmenon riski pieneni huomattavasti, mutta edelleen pelkään, että meneekö kaikki hyvin loppuun asti. Ensi viikolla meillä on eka neuvola ja siitä viikko-pari eteenpäin, niin on se niskapoimu-ultra. Rauhassa tässä mennään edelleen päivä kerrallaan. Muutamille läheisimmille ihmisille ollaan kerrottu, koska he tiesivät meidän hoidoista.

Marjana: Millä mielillä olet lähdössä 3:een ICSI:in? Teille tehdään siis pitkä kaava? Onko jotain muutettu edellisistä hoitokerroista? Minä pidän peukut ja varpaat pystyssä, että tämä olisi se teidän kertanne! Ja teilläkin muistaakseni on se luomumahdollisuus, niin jos vaikka käy samalla tavalla kun meillä, että tulee se luomuplussa puskista. Koskaan ei kannata lakata toivomasta. Kyllä minä pidän tätä niin suurena ihmeenä, kun on PCO-tyyppiset munasarjat ja kilpirauhasarvot mitä sattuu. Ja en edes joka kierrossa ovuloinut. Käyn seuraamassa tätä ketjua ja toivon, että saat täältä vertaistukea. Miehellekään ei aina jaksa ja viitsi kaikesta avautua… Kyllä se ajatusmaailma ainakin minulla poikkeaa aika tavalla niistä, jotka ovat raskautuneet nopeasti ilman apuja. En toki halua ketään väheksyä tai muuta, mutta en vaan itse osaa tässä vaiheessa miettiä vielä millaiset vaunut meille hankitaan. Tsemppiä ja hyvää syksyä! :)

Moi pitkästä aikaa!

 
Alkuvuodesta taisin viimeksi kirjoitella tänne. Meillehän tehtiin 5. ja viimeinen inssi helmikuussa, josta tuloksena oli se tuttu nega. Maaliskuussa sitten pääsimme ivf-jonoon ja elokuussa kävimme suunnittelukäynnillä naistenklinikalla. Syyskuussa sitten vielä ultrattiin ja sain reseptit lääkkeisiin tulevaan lyhyeen kaavaan. 18.9. oli se ultra ja lääkäri sanoi, että näyttää siltä, että olen ovuloinut ja vuodon pitäisi kohta puolin alkaa. Innostuneena ja jännittyneenä odottelin vuotoa alkavaksi, jotta pääsisimme aloittamaan ekan ivf-hoidon. No, vuotoa ei näkynyt ja tiistai-iltana testasin apteekin omalla r-testillä elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin lähes 3,5 vuoden yrittämisen jälkeen. Seuraavana aamuna varmistin vielä asian digitestillä ja siihenkin ilmestyi teksti, raskaana 2-3. Aluksi oli hyvin epäuskoinen olo, että enhän minä voi tulla luomusti raskaaksi. Nyt kun on muutaman päivän ehtinyt asiaa sulattelemaan, niin se alkaa tuntumaan todelliselta. Ja nyt olen pelko persiissä siitä, onko tämä oikeassa paikassa tai tuleeko keskenmeno. Naikkari haluaa tehdä varhaisultran ja aika sinne on 22.10. Eihän tässä muu auta kuin ottaa päivä kerrallaan. Toivon koko sydämestäni, että kesäkuun alussa meillä se pieni nyytti olisi.
 
Vielä noista kilppariarvoista; multa otettiin verikokeet syyskuun alussa. Tsh oli 0.96, mutta t4v vain 10.0!!?? Yritin sanoa naistenklinikalla, että t4v:n pitäisi olla korkeampi, jos on toiveissa lapsi, mutta vastaus oli tyly, kun on viitearvoissa (9.0-21.00), niin asialle ei tehdä mitään. Näidenkin tulosten valossa tämä luomuplussa on täysi mysteeri.
 
Mitä teille muille kuuluu, Marjana, Mäntänen, Maikki, Sajeeve? Onko teillä hoitoja nyt menossa? Toivon teille kaikille paljon onnea ja onnistumisia hoidoissa!
 
Karoliina rv 5+2

Heippa pitkästä aikaa!

Meidän 5.(kään) inssi ei tuonut sitä kaivattua plussaa, joten yritys jatkukoon.  Polilta soitettiin jatkosta ja ollaan nyt ivf-jonossa. Posti toi pari viikkoa sitten kirjeen, jossa kerrottiin, että suunnitteluaika 1. ivf:ään on elokuun alussa. Ja syyskuussa sitten alkaisi hoidot. Eli taustailen tässä varmaan kesän yli.

Isot tsempit kaikille ja jaksamisia hoitoihin tai tuhtaamisiin! 

Mäntänen: Voin vaan kuvitella tuon tunteen, kun ivf-hoitorumba pitää aloittaa alusta, kun kerran on sen jo läpikäynyt :( Teillä kuitenkin oli hyvin jäänyt pakkaseenkin ekasta hoitokierrosta, joten toivotaan, että myös tästä seuraavasta tulee oikein hyvä saalis. Jaksamisia ja voimia sinne suuntaan! Ehkä pieni tauko tulee ihan hyvään kohtaan. Teillä kuitenkin niin monta pettymystä peräjälkeen. Pidän peukkuja, että seuraava ivf tuo teille sen kauan kaivatun plussan!



Sajeeve: Saitko jo verikokeiden tuloksia? Selvisikö niistä mitään?



Nyytikki: Toisaalta jotenkin kurjaa kuulla, että katkeruuden tunteet säilyvät senkin jälkeen kun sen kauan ja hartaasti odotetun plussan saa. Ihan hyvä tietää, että osaa mahdollisesti joskus varautua myös noihin asioihin. Mielestäni on ihan normaalia tuntea väsymystä vaikka pitkään vauvaa on yritettykin. Ei näiden hoitojen tarkoitus ole tehdä kenestäkään mitään yli-ihmistä, joka ei saa tuntea normaaleita tunteita, joita varmasti muutkin äidit tuntevat. Toki kaikki meistä toivovat varmasti sitä luomuyllärivauvaa, joillekin näitäkin ihmeitä tapahtuu, mutta aina se tuntuu siltä, että ei ne ihmeet satu omalle kohdalle.



Usko: Mielettömän suuret onnittelut luomuplussasta! Te sitten olette niitä ihmetapauksia, joille näitä luomuyllätyksiä sattuu :)



K@tk@: Mitkä rv:t siellä on nyt menossa? Onko olo jo yhtään varmistunut plussan jälkeen?



Gabriela: Miten siellä menee? Mikä on vointi?



Maikki: Tänne vaan mukaan, tervetuloa! :) Täällä on nyt käynyt semmoinen plussa-aalto, että hyvä saada uusia mukaan. Miten meni aukiolotutkimus? Se on aika epämiellyttävä toimenpide, mutta onneksi nopeasti ohi. Uudet harrastukset ja kaikki muutkin asiat, jotka vievät ajatukset pois tästä yrittämisestä ovat mielestäni hyväksi.



ON: Kroppa päätti pitää minut extrajännityksessä tässä inssikierrossa ja vuoto alkoikin vasta perjantaina, eli yhden päivän myöhemmin, mitä kaikissa kolmessa aikaisemmassa inssissä. En tosin ehtinyt tehdä r-testiä, koska vuoto alkoi heti perjantaina aamulla. Tehdään nyt heti tähän putkeen 5. inssi. Tänään aloitin Gonal-F:n vähän isommalla annoksella, eli nyt pistän 50 yksikköä 6 päivää ja maanantaina on ultra, jossa katsotaan, onko rakkula/t kasvanut sopivasti ja mahdollisesti sitten loppuviikosta inssi. Jos seuraava inssi ei tuota tulosta, niin täytyy sitten vähän pohtia jatkoa, eli tehdäänkö vielä se 6. inssi vai mennäänkö jo sinne ivf-jonoon.



Päivitätkö Mäntänen tietoja:



Karoliina81

Molemmat vm 81

Esikoista toivotaan

Yritys aloitettu 05/10

Hoidot aloitettu 12/11

1. OI 01/12 -

1. IUI 02/12 -

2. IUI 03/12 -

3. IUI 10/12 -

4. IUI 01/13 -

5. IUI 02/13

K@tk@: Vautsi vau!! Paljon onnea plussasta!!! :) Oletko jo varaillut ultra-aikaa?



Marjana: Joo, niin minäkin ajattelin, että tehdään nyt näitä inssejä vaikka pari ylimääräistä, kun niitä on melko helppo tehdä. Vaikka joudunkin piikittelemään pitkiä aikoja ja se ei ole kyllä kivaa, mutta mitä sitä ei tämän eteen tekisi. Samaa minäkin tässä kuulutan kun Mäntänen, että positiivisella mielellä pitää vaan yrittää olla! Lääkäri sanoi minullekin, että se on ihan tutkittu juttu, että ne, jotka ovat positiivisella mielellä, saavat varmemmin tärpin, kuin ne, jotka eivät usko hoitoihin. Toki tässä hoitojen aikana positiivisuutta koetellaan ihan liikaa ja itsekään en todellakaan ole aina ollut positiivisella mielellä. Olen myös sen huomannut, että tunteet menevät vuoristorataa ja välillä tähän hommaan jaksaa uskoa enemmän ja välillä tulee ihan luovuttajafiilis. Mun neuvo sulle on se, että pidä tästä palstailusta taukoa vaikka kuukausi ja yritä saada ajatukset kokonaan pois tästä hetkeksi. Itse koin viime vuonna hyväksi sen puolen vuoden tauon, syksyllä oli sitten mukava taas lähteä hoitoihin. Saman ajattelin tehdä nytkin, eli kun nämä inssit on tehty ja jos niistä ei tärppää ja joudutaan ivf-jonoon, niin ajattelin taas pitää taukoa täältä. Mutta tämä on vaan ehdotus. Teet toki niin, kuin itsestä parhaalle tuntuu. Nämä hoitoajat ovat ehkä kaikkein huonointa jos vertaa yksityistä ja julkista puolta. Yksityisellä lääkäri kyseli minulta, mitkä ajat sopivat minäkin päivinä ja julkisella ilmoitetaan tasan se yksi aika. Minulla on onneksi suht helppoa, kun poli on melko lähellä työpaikkaa ja pystyn töistä lähtemään melkein milloin vain. Ei ole vielä sattunut niin, että olisi palaveri silloin, kun aikaa on ehdotettu, mutta odottelen sitäkin hetkeä. Mutta toivottavasti saat sovittua sopivat ajat ja niitä ultria sinne paikkakunnalle, missä olet töissä. Alkoiko sulla jo kunnon vuoto vai jatkuuko tuhruttelu?



Mäntänen: Mehän oltiinkin sitten samana päivänä toimenpiteessä ja samoilla piinapäivillä mennään. Sulla vaan paremmat mahdollisuudet onnistua :) Onko sulla torstaina verikoe vai testaatko kotona? Sama juttu muuten minulla, en ole koskaan saanut haamun haamua testiin. Minä olen myös joskus yrittänyt tuota punaviiniä, mutta ei ole onnistunut silläkään. Nyt olen tipattomalla, niin jää punaviinit nauttimatta. Mä pidän peukkuja, että tämä nyt onnistuisi ja pikkuinen tarraisi oikein kunnolla kiinni!



Kiitos Nyytikille rohkaisevasta tarinasta :)



Gabriela: Kiitokset peukuista :) Toki saat minun puolesta olla täällä ”puolella” jos koet sen kotoisammaksi. Miten pahaolo, onko pahentunut vai jäänyt jo pois? Onko sinulla muita oireita?



Sajeeve: Tervetuloa mukaan! Oletko jo varaillut lääkärille aikaa?



ON: Olen nyt onnistunut jättämään tämän vauvahaaveilun täysin taka-alalle, vaikka piinapäivillä ollaankin. Olen alkanut treenaamaan maratonille ja ajatukset ovat jotenkin siirtyneet ihan täysin siihen juoksemiseen. Olen ollut jotenkin sen jälkeen paljon iloisempikin, kun tämä vauvahomma ei ole painanut yhtään niin paljon mieltä. Ja olen ollut tässä tämän alkuvuoden aikana nyt kolme kertaa töissä semmoisessa tilanteessa, että olen ollut pöydässä ainoa nainen, jolla ei ole lapsia ja muut ovat jauhaneet lapsista ja raskauksista vaikka miten pitkään ja poiskaan en ole tilanteesta päässyt. Mutta yllättävän hyvin olen nyt jaksanut kuunnella ja ottaa osaa niiltä osin, mitä pystyn, eli lähinnä kyselemällä muilta.



Mutta siis inssistä, se tehtiin 10.1. joten nyt pp 12 ja jos menee saman kaavan mukaan kuin aikaisemmilla kerroilla, niin torstaina alkaa vuoto (missä se positiivisuus nyt on…?). Minulla on ollut nyt pari päivää hyvin vahvasti menkkamaisia tuntemuksia ja olenkin ollut melko varma, että nyt alkaa vuoto jo etuajassa, mutta toistaiseksi se on pysynyt poissa. Mitään muita oireita ei ole oikeastaan ollut. Tämä viimeinen inssi ei sitten mennytkään ihan niin helposti kuin aikaisemmat. Jostain syystä mun kohtu oli jotenkin kiertyneenä, kun toimenpidettä alettiin tekemään ja lääkäri joutui suoristamaan kohdun käyttäen jotain kuulapihtejä. Ja voin kertoa, että sattui ihan helvetisti, kun siitä kohdun päästä otettiin kiinni ja vedettiin. Mutta onneksi se kesti ehkä sen 1-2 sekuntia. Se kohta, josta pihdeillä otettiin kiinni, vuosi myös verta jonkun verran ja jouduin makailemaan siinä pöydällä vähän kauemmin. Mutta inssi saatiin siis tehtyä ja 4 miljoonaa siittiötä taisi olla pesun jälkeinen tulos, eli ei todellakaan päätä huimaava, mutta laatu oli kuulemma hyvä ja määrä riittävä. Lääkäri sanoi, että on ihan normaalia, että kohtu on välillä noin kiertyneenä ja sitä katetria ei päästä laittamaan. En ajatellut testata, ellei perjantaina iltaan mennessä ala vuoto. Tämmöistä täällä tällä kertaa. Jaksamisia kaikille!



Karoliina