**Pitkään tuhdanneiden talvipino**

Onnittelut Katkalle ja tervetuloa Maikki!



Viime viikon torstaina verikoe varmisti kotitestin tuloksen eli selkeä alle 1 oli tulos, TAAS jälleen. IVF- jonolle heitetty taas ja huhtikuussa alkaa taas rumba.. V***taa ja väsyttää tää koko homma! Itkeskelen tuon tuosta, kun edes ajattelee asiaa. Mieskin on viikot poissa taas, niin yksin täällä koitetaan arjen läpi rämpiä.



Anteeksi kun en jaksa innostua tällä hetkellä kannustustarinoista, ne ei vaan valitettavasti omaa tyhjää oloa ja syliä täytä.. Olen toki iloinen puolestanne, ei tälläistä tarvitsisi kenenkään käydä läpi..



Miks tän pitää olla näin h*lvetin vaikeeta taas....



-M

Mäntänen



En osaa muuta kuin lähettää voimahalauksen!



Ei itseänikään aina jaksa muiden tarinat lohduttaa.. Silloin vauvan kaipuu on niin suuri, tekisi mitä vain että itse olisi se onnekas. Ja kun sen tietää ettei meille niitä ihmeitä tapahdu..



Eikä sitä kaipuuta ja surua helpota "te olette niin nuoria","te ootte vasta vähän aikaa yrittäneet".. Ei se poista sitä valtavaa lapsen kaipuuta..



En siis osaa muuta sanoa kun kovasti jaksamisia!

Mäntänen: Voin vaan kuvitella tuon tunteen, kun ivf-hoitorumba pitää aloittaa alusta, kun kerran on sen jo läpikäynyt :( Teillä kuitenkin oli hyvin jäänyt pakkaseenkin ekasta hoitokierrosta, joten toivotaan, että myös tästä seuraavasta tulee oikein hyvä saalis. Jaksamisia ja voimia sinne suuntaan! Ehkä pieni tauko tulee ihan hyvään kohtaan. Teillä kuitenkin niin monta pettymystä peräjälkeen. Pidän peukkuja, että seuraava ivf tuo teille sen kauan kaivatun plussan!



Sajeeve: Saitko jo verikokeiden tuloksia? Selvisikö niistä mitään?



Nyytikki: Toisaalta jotenkin kurjaa kuulla, että katkeruuden tunteet säilyvät senkin jälkeen kun sen kauan ja hartaasti odotetun plussan saa. Ihan hyvä tietää, että osaa mahdollisesti joskus varautua myös noihin asioihin. Mielestäni on ihan normaalia tuntea väsymystä vaikka pitkään vauvaa on yritettykin. Ei näiden hoitojen tarkoitus ole tehdä kenestäkään mitään yli-ihmistä, joka ei saa tuntea normaaleita tunteita, joita varmasti muutkin äidit tuntevat. Toki kaikki meistä toivovat varmasti sitä luomuyllärivauvaa, joillekin näitäkin ihmeitä tapahtuu, mutta aina se tuntuu siltä, että ei ne ihmeet satu omalle kohdalle.



Usko: Mielettömän suuret onnittelut luomuplussasta! Te sitten olette niitä ihmetapauksia, joille näitä luomuyllätyksiä sattuu :)



K@tk@: Mitkä rv:t siellä on nyt menossa? Onko olo jo yhtään varmistunut plussan jälkeen?



Gabriela: Miten siellä menee? Mikä on vointi?



Maikki: Tänne vaan mukaan, tervetuloa! :) Täällä on nyt käynyt semmoinen plussa-aalto, että hyvä saada uusia mukaan. Miten meni aukiolotutkimus? Se on aika epämiellyttävä toimenpide, mutta onneksi nopeasti ohi. Uudet harrastukset ja kaikki muutkin asiat, jotka vievät ajatukset pois tästä yrittämisestä ovat mielestäni hyväksi.



ON: Kroppa päätti pitää minut extrajännityksessä tässä inssikierrossa ja vuoto alkoikin vasta perjantaina, eli yhden päivän myöhemmin, mitä kaikissa kolmessa aikaisemmassa inssissä. En tosin ehtinyt tehdä r-testiä, koska vuoto alkoi heti perjantaina aamulla. Tehdään nyt heti tähän putkeen 5. inssi. Tänään aloitin Gonal-F:n vähän isommalla annoksella, eli nyt pistän 50 yksikköä 6 päivää ja maanantaina on ultra, jossa katsotaan, onko rakkula/t kasvanut sopivasti ja mahdollisesti sitten loppuviikosta inssi. Jos seuraava inssi ei tuota tulosta, niin täytyy sitten vähän pohtia jatkoa, eli tehdäänkö vielä se 6. inssi vai mennäänkö jo sinne ivf-jonoon.



Päivitätkö Mäntänen tietoja:



Karoliina81

Molemmat vm 81

Esikoista toivotaan

Yritys aloitettu 05/10

Hoidot aloitettu 12/11

1. OI 01/12 -

1. IUI 02/12 -

2. IUI 03/12 -

3. IUI 10/12 -

4. IUI 01/13 -

5. IUI 02/13

verikokeista ei selvinny mitään, kaikki ok..tiistaina menen vielä lekurille, jos se haluaa et tehdään jotain muita kokeita tms. Miehen tavara tutkitaan seuraavaksi ja jatkoa katotaan sitten..nyt dpo 1, ovis tuli hyödynnettyä aikast hyvin, nyt tarvii vaan keksiä 2 vkoks jotain touhuumista et sais muuta mietittävää kun oireiden seurailu..

elikkäs tänä aamuna oli ihan pönttöolo ja mittasin kuumeen, niin sitähän oli yli 38... Että tuli sitten kotipäivä... :(



Karoliina: mulla on vissiin rv 5+6, ainakin jonkun laskurin mukaan, mut selvinnee varmaan maanantaina kun oon menossa sinne ultraan, kääk! Ellei vuoto sitten ala ennen sitä, mitä pahoin pelkään...



Tervetuloa Maikki mukaan, toivottavasti sinunkaan täällä olo ei kestä kauaa ;)



Uskolle onnittelut luomuplussasta! Hienoa!



Gabrielalle kiitokset onnitteluista! En mä silti vielä oo tätä ottanu ihan tajuntaani saakka... No, jos se sitten maanantain ultran jälkeen, jos siellä nyt kukaan on! Mä oon vaan jotenkin itteeni valmistellu lääkärin sanoihin "valitettavasti täällä ei löydy elämää!"...



Mäntäsen ajatukset on varmasti syvällä, mutta usko vaan kyllä teillekin vielä pienokainen tulee :)



Maikki, nuo on niin totta nuo sanat, niin monesti kuullut ne oon ittekkin... Mut mä oon useille nyt viime vuosina "uskaltanu" sanoa, että yritystä kyllä on, mutta tulosta ei ole vielä syntynyt. Näin on moni jättäny asian "odottelemaan" ;)



Karoliina, kyllä teillekin olis pienokaisen jo suvainnut! No, kohti uusia tuulia ;)



Sajeevelle tsemppii tuleviin päiviin... Toivottavasti menee nopeeta!



Mutta tänne ei nyt muuta, neukkuaikaa en oo viel uskaltanu soittaa, jos sitten ens viikolla... ;)



Katka kp 42/35 vai uskaltaisko sen jo laittaa rv5+6, käääk!

Pikainen ON



Oon ollu tosi ahdistunut, siitä et hoidot lähenee. Tai toi aukiolotutkimus..

Mua ahdistaa epävarmuus, siitä et mitä sen jälkeen tapahtuu ja millä aikataululla..

No tiistaina täytyy kysellä tarkkaan jatkosta, oli se eka käynti sen verran jänskä ettei mieleen jäänyt paljoa..



Suuret tunteet myös herätti polilta tullu kirje meiän käynniistä.. Se et ultras näky luultavasti pienen pieni kystan alku, kohtu herttamaisen oloinen..

Ja että ollaan nuoria ja terveitä, ei kiirettä jatkohoitoihin..

Ei lohduttanut, mistä ne tietää onko mulla kiire, en oo niinkään varma onko ovulointi esim kunnossa, tutkis ensin senkin ja sit vast ilmottaa kuin terveitä ollaan ..



Oon itkeny silmät päästäni, ahdistaa, mitä jos hoidit ei tuotakkaan tulosta? Uskallanko heittäytyy mukaan ja toivoa parasta? Entä kun kaadun taas? Tää yli vuos on ollu jo tarpeeks rankkaa, aina toivonu ja pettynyt..



Tiedän et negatiivisuus ei ainakaan auta, mut uskallanko taas pettyä kerta toisensa jälkeen..

Kun en tiiä aikatauluja. Mun tarvii tietää mitä tapahtuu, ja kuulla kuin hyvin ne hoidot toimii, näitä tekstejä lukiessa ei hirveesti vakuuta.



Te ootte niin vahvoja kun jaksatte noin hyvin tän kaiken!! Mä en ikinä selviäis..



Kiitos ja anteeksi, hoitoihin meno tuntuu nyt pahalta, luomuna se vauva piti tulla, tai sit joku pienen pieni lääkkeil hoidettu vika! Pöh ja pah.. Nyyh..

Mä en nyt tiedä kannattaako mun Maikki kirjoittaa, mutta sun kirjoituksesi olisi voinut olla omani (sillon 10vuotta sitten, kun hoitoja oltiin ekaa kertaa miettimässä/aloittelemassa)... Mutta kaikesta huolimatta päivääkään en antaisi pois, vaikka välillä on tullut peetä niskaan ihan kunnolla! Välillä on tehnyt mieli lopettaa koko juttu, mut onneksemme olemme jatkaneet ja nyt meillä on kaksi ihanaa poikaa (ja kolmas lapsi tulossa).



Mun hyvä ystäväni oli hoidoissa 7vuotta, ja viimeiseen hoitoon eivät hirveästi luottaneet (olivat jo laittaneet paperit adoptioneuvontaa varten!) ja avot heillä on nyt puoltoista vuotiaat ihanat kaksostytöt!



Toivottavasti sait tästä jotain toivoa itsellesi, enkä pahoittanut mieltäsi! Se ei todellakaan ollut tarkoitukseni!



ON: tänä aamuna vein pissanäytteen labraan (varmuuden vuoksi ;) ) ja iltapäivällä sitten soittelin tulosta, täti vastaanotossa kysyi "onko mahdollinen raskaus toivottu?" (ajattelin, että voi kunpa tietäisit kuinka toivottu!) vastasin "kyllä on" täti sanoi "siinä tapauksessa onneksi olkoon ja kannattaa soittaa huomenna tai ensi viikolla neuvolaan aikaa!" Sanoin vaan että joo... No, oottelen sen ultran maanantaina ja kattellaan sitten... Tänään on päässäni pyörinyt enemmän ja vähemmän kohdunulkopuolinen raskaus... Ja oon aika varma et jotain on "vialla" kun maha kipuilee välillä... No, se selviää maanantaina!



Katka (ehkä rv6+0)

Ei kun hyvä että kirjoitit, todellakin! Mul on niin epätoivoinen olo. Mä en millään uskalla iloita ja toivoa, mä pelkään sitä romahdusta.

Hyvä juttu on se et tarjolla on asiaan perehtynyt pdykologi, kenen juttusille aijon varata ajan, edes kerran. Et pysyn järjissäni!



Mä taidan kaivata nyt nimen omaan niitä selviytymistarinoita. Niitä et aukiolotutkimuksen jälkeen oltiin jo raskaana, tai eka inssi ja maha oli pystyssä. Se et uskaltais toivoa taas.



Ja sit tietysti mun täytyy saada tietää miten tähystyksen jälkeen etenee, mitä tarkoittaa et he tutkii oviksen, ei kai ne ensin koita jotain lääkkeellistä, ainakaan montaa kertaa??



Käyn siis lähikaupungin yks : ssä hoidossa, kun kuulin et välttyisin turhilta keskustelu käynneiltä ja siellä laitetaan varmat keinot käyttöön jotta pääsee meistä mahd pian eroon..

Toivon todella et kommentti raportissa kiirettä jatkohoitoon ei ole, ei tarkoita sitä et roikutaan puolvuotta jonoissa ja katotaan vähän mitä seuraavaksi tapahtuu.



Ja täältä kovasti tsemppiä että kyytiläinen pysyy matkassa!!!

En tiedä muistaako kukaan mua, mutta mut voi poistaa listalta.

Meille syntyi marraskuun loppupuolella tyttö :)

Pitkä odotus palkittiin vihdoin ja viimein.



Toivon koko sydämestäni, että kaikki tässä ketjussa saavat kokea äitiyden. Paljon jaksamisia ja voimia!



Kesätyttö

kesätyttö82: Onnea kovasti pikkuiseta! Enköhän minäkin vielä joskus.. :)



Sajeeve: Teillä vietetäänkin nyt jänniä aikoja! Täällä jännityksessä mukana :D



on:

Ahdistus on vähän laantunut. Päätin uskotella itselleni et kaikki menee nopeella aikataululla ja kaikki menee hyvin. Tiistaina lääkärissä kysyn sitten asioiden todellisen laidan.

On tosiaan mukavampi olla väärässä uskossa kuin olla täysin tietämätön ;)

Nyt vielä sitten toivon ettei testit bongais ovulaatiota ennen tuota aukiolotutkimusta, inhottavaa jos se menee ohi suun..



Mutta kaikille mukavaa viikonloppua

toivotteleepi Maikki

Anteeksi omanapainen viesti, mut pakko purkaa jossain, kun en oo uskaltanut viel tonne plussanneisiin mennä... Huomenna olis sitten se varhaisultra, voi käääk! Mä pelkään ihan hirveesti mennä sinne, kun pelkään ettei kaikki ole hyvin... Ja huomisen jälkeen ootellaan sitten aikaa tyhjennykseen... Musta tuntuu, et kaikki oireetkin on kadonnut, palelu on jäljellä (varpaat ja sormet ihan jäässä, koko ajan) ja välillä on vähän etova olo, muttei muuta... Tosin onhan mulla viikkojakin viel vähän. Yhdelle ystävälle kerroin, että oon testit on näyttäneet plussaa ja hän ihmetteli, että näin aikaisin ottavat varhaisultraa, et välttämättä mitään ei edes näy... Mä niin toivoisin jonkunnäköistä järkeä tähän päänuppiini...



Maikki, kyllä teillekin vielä pienokainen varmasti suodaan, (klisee odottavan aika on piiiitkä) ja tiedän niin tuon ettei malttais odottaa, ja epätietoisuus että saako sen pienokaisen ja koska, on tylsää ja raivostuttavaa! Mutta tsemppiä! Musta kuulostaa vähän oudolta toi "ei kiirettä jatkohoitoon" HEI HALOO, ette kai te muuten olis menny hoitoon pääsyä pyytämään, ellette haluis apua ja mahd pian!!!



Kesätyttö, oikein paljon onnea ja pinkkejä päiviä!



Mutta joo, ehkä mä taas poistu, ja tuun huomenna sitten kertomaan, jos jotain kerrottavaa on...



katka rv6+3

että kaikki masussa kunnossa ja siellä pikkuinen kelluu :)



ON: Juu, jänniä aikoja tosiaan taas..huomenna dpo 6 ja tässä odotellaan että josko merkkejä kiinnittymisestä olis ja tulis, vaikka eihän niitä ennenkään oo ollu :/

Sain tänään surullisia uutisia jotka vievät hieman ajatuksia tästä pois..Setäni kuoli eilen oman tyttärensä häissä..oli tanssinut tyttärensä kanssa ja ykskaks tuupertunut lattialle ja mitään ei ollut enää tehtävissä :( voin vaan kuvitella miten järkyttävää ja kuinka shokissa ovat tällä hetkellä, ei serkkuni varmasti unohda hääpäiväänsä :( elämä on epäreilua kaikintavoin..

Nyt kävi niin kuin ei ole toivottu, eli ovistikut näyttää iloista hymynaamaa ja huominen aukiolotutkimus täytyy perua.

Mua ketuttaa todella!!

Kierto kun on mitä on niin ei taida noita aikoja löytyä hevillä. Jeah.. Heitän pian hanskat tiskiin.

Ei meille oo tarkotettu vauvaa, jos ois ni kyl nääkin hommat toimis helpommin. Antaa olla!

Maikki, mut nythän on mahista raskautua ihan luomusti ;) peukut pystyssä!!!



ON: Tuli sitten käytyä siellä ultrassa... Ultrassa näkyi ruskuaispussi, muttei sykettä... Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä et raskaana oon ja hyvin tää menee, ittellä kuitenkin epätoivo nostaa (taas) päätään... 20.2 on sitten uusinta ultra, joten piina senkun jatkuu... Lääkäri oli kuitenkin hyvin toiveikas, vaikka mä en ookkaan. Kun kotiin päästiin (mies oli siis mukana) niin mulla alkoi ihan järjetön päänsärky, ja olo ei oo muutenkaan kauhean kiva... No, josko se tästä...



Katka rv6+4 (siis JOS ollaan raskaana..)

Tässä onkin mukavaa et jus nyt miehel sattu olee pitkä työpäivä.. Ja itse tulin vielä

Myöhemmin töistä..

Kunnon mahakivut oli jo tänään illalla, et se mahis tais sitten mennä jo.



Mulla sekoo pää!! Musta ei tuu ikinä äitiä, mun tekis mieli huutaa, heittää tavarat paskaksi, ihan mitä vaan. Mä en jaksa, ei musta tuu yhtään mitään..

Niin katka ja nyt iloisia asioita päähän, jätä se sureminen siihen jos huonosti käy, nyt vaan iloitset niin kauan kun on aihetta! Murehdi vasta jos sen aika on, eikös?? ;)



Piti tuo laittaa eri viestiin.. Ensin itsellä kauhea epätoivo ja sit yrittää toiseen luoda positiivisuutta.. Ei näyttänyt kauheen järkevältä!



Tänä aamullla tikut näytti vielä plussaa, ehkä ovis meni päivän myötä, mut illalla sitten harrastelimme yhteistä kivaa.. Huomenna soittelen polille ja kyselen miten nää hoidot etenee, mitä seuraavaksi.

Ehkä se helpottaa epätoivoa kun tietää milloin mitäkin juttuja katsotaan/hoidetaan.

Mut täällä ihan hyvillä mielin, kohti uusia tuulia! :)

Mäntäselle isot pahoittelut ja iso hali - yritä olla vaipumatta epätoivoon, kyllä se vauva teille vielä tulee, en tiedä milloin mutta tulee ihan varmasti. Voimia!!



Maikki: Hienoa, että pääsistte hyödyntämään hymynaaman! Monestihan käy niin, että hoitojen välillä nappaakin luomusti.. peukut on pystyssä!



K@tk@: Olit kuitenkin aika aikaisilla päivillä siellä ultrassa, on ihan mahdollista että kaikki on hyvin! Meidän klinikalla ei suostuta edes tekemään alkuraskauden ultraa ennen rv 7+0 juuri siksi, ettei tuleva äiti pelästy kun ei sykettä heti näy. Yritä jaksaa luottaa lääkäriin, joka oli selvästi hyvin toiveikas - ei ne varmasti vala toivoa, jos sitä ei olisi! Tsemppiä!!



Voimia kaikille teille tämän ketjun naiset, joita niin koetellaan tämän pitkään kestäneen lapsettomuuden kanssa. Ansaitsisitte mitalin kestävyydestä jokainen! Toivon sydämestäni teille jokaiselle lasta, ja pian!



Kiitos kysymästä, mulle kuuluu hyvää. Kaipaan jatkuvasti lepoa ja kuvotus on edelleen jokapäiväistä, mutta myös lohdullista kun tuntuu, että sillon ainakin vauvalla on kaikki hyvin.. ;) Oltiin ultrassa viime viikolla: Niskaturvotusta oli vain 1mm (joka on siis hyvä) ja tänään kuulin verikokeesta: molemmissa syndroomissa (Down ja 18 trisomia?) kuulema "niin hyvät tulokset kuin mun ikäisellä olla ja voi"! :) Käyn seurailemassa täällä taustalla teidän kuulumisia ja mulla on jatkuvasti ja aina sormet ja varpaat ristissä, että saadaan tähän ketjuun pian seuraava plussa ja monta lisää!



t. Gabriela ja bebe 11+1

Gabriela



Onnea hyvistä uutisista! Ja eiköhän se kuvotuskin jossain vaiheessa poistu.



Sain vihdoin polilta kiinni erikoishoitajan.

Mulle varattiin aukioloon varoiksi jo aika, mutta senhän näkee sitten miten pitkäksi kierto venyy. Nyt hoitaja laski että jos kp jäisi 21, niin olisi ihanteellinen aika päästä tutkimukseen.

Ja jos tulee tilanne ettei ens kierrolla pääse tuota tutkimusta tekemään, niin kauempaa ei odoteta, vaan sit katsotaan mitä hoitoja aloitetaan tekemään.. Jee. Hommat kulkee eteenpäin sittenkin!



Olen niin helpottunut. Helpottunut juuri siitä tiedosta, ettei hoidot junnaa paikoillaan vaikka tuota tutkimusta ei ole pystytty tekemään.

Nyt tiedän että vastaisuudessa kun epätoivo iskee, tai en tiedä miten asiat lähtevät eteenpäin, niin voin soittaa polille, keskustella heidän kanssaan ja he osaavat kertoa mitä seuraavaksi tapahtuu.



Jee, yksi solmu avattu. Ehkä vielä joskus meitäkin onnistaa, nyt on taas toivoa!

Tulin kertomaan kuulumiset. Eli tuntemattomille kerron ensin, että tuhdattu ollaan vuodesta 2008 ja nyt toisella ivf kierroksella saatiin pitkään toivottu plussa. Olen nyt viikoilla 20+3 ja tyttö"lupaus" saatiin ultrassa :) Kaveri on nyt 380g ja 25cm pitkä. Laskettu aika on 21.6. Olo on ollut ihan ookoo, huono olo on ollut mutta en valita :) tätä on tahdottu ja pitkään. Käyn säännöllisesti lukemassa kyllä teidän kuulumisia ja nyt vasta sain aikaiseksi kertoilla omia..On tänne muutama plussa tullut ja Onnea oikein oikein kovasti heille. Voimia myös heille jotka hoidoissa käy. Hoidoissa käyminen on niin raskasta aikaa että ei sitä kukaan toinen voi ymmärtää kuin se joka niissä itsekkin käy. Mutta jos vaan pystytte niin puhukaa ja puhukaa niin siitä saa kovasti voimaa ja mikä parasta, nämä palstat on olemassa. Koko neljä vuotta mitä me hoidoissa käytiin oli pelkkää odottamista ja pelkäämistä, ja nyt näillä viikoilla vasta on alkanu oikeesti iloitsemaan tulevasta, aikasemmin ei ole uskaltanut. Koko ajan on pelko siitä että tämä onni otetaan meiltä pois :(

Jatkan edelleen täällä taustalla, en ole liittynyt odottajiin koska siellä on pelkästään niitä jotka on ekasta kerrasta raskautunu, sorry yleistys..



Ei yksikään



Yksikään sydän

ei milloinkaan

lakkaa suosiolla

lyömästä

Yksikään ruohonkorsi

ei kysele keneltäkään

lupaa saada kasvaa

Yksikään unelma

ei milloinkaan

halua jäädä unelmaksi

~T.Tabermann

Iiris 83

Onnea uudesta tulokkaasta, vihdoin teilläkin odotus palkittiin!

Ehkä meilläkin vielä joskus...