**Pitkään tuhdanneiden talvipino**

Mäntänen, älä anna lääkärin synkkien puheiden vaikuttaa. Nyt vaan vakaasti uskot, että olet nyt raskaana ja alkio tarraa tiukasti kiinni! :) Sillä on aivan varmasti merkitystä, että itse uskoo asiaan. Tsemppiä! :)



Ihanan kannustava olet kyllä noiden siittiöiden eliniän suhteen. :D Jonkun toisen kohdalla uskoisin itsekin siihen, mutta meillä kun ne siittiöt on muutenkin vähän hitaita ja niitä on välillä vaihteleva määrä, niin en laskisi kovin paljon tämän kierron varaan. Mutta mieli on parempi jo. Mitä näitä murehtimaan, kun asialle ei vaan mahda mitään. Odottelu on kyllä pirun turhauttavaa!

Moi,



Tuhtailin 2011 täällä ja tässä pieni kannustuksen tarina:



Tuhtailtiin luomuna 4,5 vuotta (ovistestit) ja teroluteilla muutama kk. Mulla taustalla endometrioosi joka operoitu kahdesti. Mies suostui lopulta 5 vuoden yrittämisen jälkeen hoitoihin. Hänen puoli kunnossa, mulla tuo endo.

Inssejä ei edes tarjottu kun niin pitkä historia vaan suoraan ivf.

Lääkkeet aloitettiin isolla annoksella, onneksi sivuvaikutukset olivat pieniä. Suuri pettymys tuli vastaan punktiossa jossa saaliiksi yksi munasolu. Vain yksi ainoa vaikka rakkuloita lähes 20. Ilmeisesti meidän lapsettomuuden syy tuo endo ja munasoluttomat kierrot.

No, tuota yhtä toivottiin kovasti hedelmöittyvän ja niinhän se tekikin. Ainokaisen sain kyytiin ja alkoi piinaava odotus testipäivään.

Testipäivä tuli ja tikkuun piirtyi haalea viiva. En sitä meinannut uskoa, mutta niin siitä vain kehittyi vauvamasu.

Tyttö syntyi hieman ennenaikaisena rv 36+4, mutta hyvänkokoisena ja muutama ekstrapäivä oltiin sairaalassa vauvan verensokereiden laskun ja keltaisuuden takia.

Joulukuussa tuo ainokainen täytti vuoden.



Eli, yhdelläkin voi onnistua, älkää lannistuko!



terveisin,

Nyytikki ja tyttö 1 v 1 kk

Minä se roikun täällä vaan, vaikka kuuluisin odottajiin, mutta kun en oikeen osaa sinnekään mennä.. Tuntuu, että monilla on jo usemmas (onko suomenkielen sana?) lapsi tulossa ja tällainen vanhempi ja pitkään tuhdannut ensikertalainen ja vielä yksinäinen ei jotenkin oikeen tunne oloa kotoisaksi kirjoitella sinne.



Niinpä päätin tulla sanomaan tänne pari sanaa, toivottavasti ei haittaa.



Marjana: Mun on pitänyt jo aiemminkin kertoa sulle, mutta olen unohtanut! Liittyen miehen huonohkoon spermatulokseen. Mun ihana eläinlääkäri kertoi, että kun heillä kuumeiltiin ja tuhdattiin ensimmäistä, pitkään, ja sitten menivät tutkimuksiin, niin hänen spermasaldokseen tuli noin 1. Siis oli yhden suhde miljoonaan, että hänestä ikinä isä tulisi! :( Tieto masensi pariskunnan tietysti aivan täysin ja siksi luomuylläri muutaman kuukauden kuluttua oli niin valtavan iso ylläri! Vasta silloin he tulivat ajatelleeksi, että miehelle oli selkäonnettomuuden takia pistetty kortisonia vain vähän aikaa ennen spermatutkimusta, ja se oli vaikuttanut sen hetkiseen sperman laatuun! Sen jälkeen saivat vielä 2 muutakin luomulasta, muutaman vuoden sisään. Eli, haluan vain valaa toivoa ja uskoa, että jos ei teillä ole tutkittu kuin kerran (vai kaksi?) ja on tullut "huono" tulos miehelle, se voi olla "väärä" tulos, jos hänellä on ollut joku lääkitys päällä silloin!!

Ehkä hänellä onkin normaali tai jopa huippusiittiöt normaalisti?



Ja hei, kyllä ne tyttösiittiöt ihan totta elävät aika pitkään, näin voi olla hyvin myös teidän tapauksessanne! ;) Tai jos ovis olikin vasta eilen, ja mieskö tulee tänään kotiin.. siinäkin saattaas vielä ehtiä napata! Tsemppiä paljon, älä ystäväinen ikinä luovu toivosta! Sinä olet NIIN montaa naista täällä auttanut ja tukenut, että susta pitäs tehdä kirja! Tiedän, että kaikki he taatusti ovat kanssani tässä kannustamassa sua!



Ja vielä yks juttu. Jos se menee teillä sinne IVF;ään asti, niin ei sekään NIIN paha juttu ole välttämättä.. nimimerkki ekasta IVF:stä raskaaksi tullut!! :) Sen haluaisin ystävällisesti sanoa, että yritä oikein tosissasi olla stressaamatta niistä työvuoroista ja IVF-ultrista etukäteen.. Stressi kun on suurimpia lapsettomuuden aiheuttajia, kuten tiedät. Se, että jo NYT stressaat jotain, mikä EHKÄ tapahtuu maaliskuussa, se ei kuulosta yhtään hyvältä. Toivottavasti et pahastu, että sanon näin suoraan. Toivotaan sormet ja varpaat ristissä, että sinne asti ei tarvi mennä mutta jos niin yritä olla stressaamatta. Tiedän helpommin sanottu kuin tehty. MIKÄÄN tässä maailmassa ei ole niin tärkeää kuin se lapsi. Ehkä voisit saada sairaslomalapun klinikalta, kun olet päivällä ultrassa? Tai voihan olla, että saisitkin ne ultra-ajat aamusta heti - näistä voi varmaan puhua heti ekassa IVF keskustelussa, että sulle olis tärkeetä saada ne aamuajat? Mulle on täällä koko prosessin ajan kokojan ja joka taholta painotettu, että tärkeintä on että ei stressaa, ja haluan jakaa tätä tietoa nyt myös muille.



Karoliina: Aivan ihanalta kuulostaa noin asiaanpaneutuva lääkäri. Onko inssiuutisia? Peukut on pystyssä!



Mäntänen: Onnittelut onnistuneesta siirrosta!! Nyt rentoudu ja pidä hyvää huolta itsestäsi ja yritä olla stressaamatta mistään ja keskity vain itseen ja vauvanalkuun sisälläsi. Sydämestäni toivon, että parin viikon päästä saadaan plussauutisia!!



Nyytikille kiitokset onnellisesta vauvatarinasta! :) Näitä positiivisia tarinoita tarvitaan, ne antavat niin paljon voimia ja uskoa niille, jotka ovat vielä matkalla kohti raskautta ja vauvansaantia.





Oma napa: Aivan hirveä pahoinvointi on löytänyt minut. Kaduttaa, että vain vähän aikaa sitten toivoin raskausoireita! No nyt niitä sitten on, prkl! Pahoinvointia (kuvotusta, siis ei oksennusta, mutta ikäänkuin se hetki ennen oksennusta) on nyt ollut viikon ajan ja kokoajan. Ei mitään aamupahoinvointia vaan kokopäivänpahoinvointia. Sitten ma-ti yönä alkoi aivan helvetilliset vatsa- ja selkäkivut, jotka osoittautuivat ummetuksesta johtuviksi kivuiksi. Sillon tosin ei ollut sitä pahoinvointia, mutta kyllä oli aivan kuoleman kamala olo. Nyt lopultakin vähän helpottaa onneksi mutta vieläkin jännitän, että tulevatko kivut takaisin. Miesomalääkäri lohdutti vastaanotolla, että niin kauan kuin on paha olo, vauvalla on kaikki hyvin. Ja sehän on kiva, mutta meinasin kyllä motata miestä kuonoon! :P



Jotain hyvääkin tosin. Kävin maanantaina ekassa ultrassa ja yksi pieni siellä köllötteli ja sydän löi lääkärin mielestä hienosti kahtasataa.. voi että!! Sain kuvankin mukaan, mutta kyllä se lähinnä katkaravulta vielä näyttää. Silti, olen tosi onnellinen :)



Ja tupakka jäi niinkuin vähän aavistelinkin ihan itsestään ensimmäisen plussan jälkeisenä päivänä. Nyt on pian kolme viikkoa polttamatta ja vain kaksi kertaa on käynyt edes mielessä, että nyt voisin polttaa, mutta enpä poltakaan. Tähänkin lääkäri sanoi kun kysyin alussa, että missä vaiheessa täytyy lopettaa tupakointi, että kaikkien tärkeintä on, että ette stressaa. Että jos voi lopettaa stressaamatta niin hyvä. Mutta muuten polttaa vaan alkuvaiheen kunnes tupakka jää. Ja niin tein.





Oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille ja onnea onnea onnea!



t. Gabriela ja se yksi pieni katkarapupapunen rv7+4 :)

Gabriela: Kiitos palopuheestasi! Tiedän toki, että stressaamalla ei paranna mahdollisuuksia yhtään. Meillähän on jo yksi IVF-hoito takana ja yksi PAS-yritys, joten hoitoketju sinänsä on tuttu, enkä sitä stressaa ollenkaan. Uskon, että tästäkin hoidosta kyllä selvitään. Valitettavasti nuo käytännön asiat ovat kyllä oikeasti aika ärsyttäviä. Yritän ajatella, että kyllä ne saadaan järjestymään jotenkin mukavasti. Meillä on sellaiset työajat, että niistä ei kovin paljon pysty joustamaan tai kaiken joutuu korvaamaan. Sairaslomapäiviähän noista ultrapäivistä ei saa. Todistuksen kylläkin, jos tarvitsee poissaoloa varten. Mutta ei meillä siis noita todistuksia tarvitse. Jos sanoo olevansa lääkärissä, niin kyllä se uskotaan. Hoitohenkilökunta tietää jo näiden edellisten hoitojen perusteella, että minun on hyvin vaikea järjestää itseäni töistä vapaaksi ja päästä noihin ultriin ja pyrkivät jo järjestämään ne ajat minulle aamuksi ja minulla on välillä mahdollisuus myös käydä ultrassa sillä paikkakunnalla, jossa olen töissä. Yhtä kaikki, nämä käytännön jutut ovat ikäviä, mutta koitetaan selvitä niistä ilman suurempaa stressiä.



Ja pahin ärsytys tuon missatun oviksen suhteen on kyllä laantunut. Hetkellisesti kyllä ärsytti ihan suunnattoman paljon. :D Miehen sperma on tutkittu nyt yhteensä 6 kertaa vuoden aikana (mm. inseminaatioiden yhteydessä). Yhden kerran se oli ihan normaali, mutta kaikki muut kerrat alakanttiin. Pesun jälkeen siittiöiden liikkuvuus tosin on 100%, mutta niiden määrä on pieni. Eli periaatteessa voi olla ihan normaalejakin siittiömääriä, mikä puhuu luomuraskauden puolestakin, mutta kovin suurta toivoa se ei anna, jos ajoitus menee ihan metsään vielä lisäksi. Tietyllä tavalla olen kuitenkin sitä mieltä, että faktatkin pitää tunnustaa, vaikka uskoisikin ihmeisiin. :)



Mutta kiitos tosiaan Gabriela, on hyvä, kun ravistellaan välillä tämän asian suhteen. Kohtuullisen hyvin olen onnistunutkin olemaan positiivinen ja pitämään yllä uskoa, että tässä vielä joku kaunis päivä ollaan raskaana. :)

Hienosti sinulla on kyllä mennyt tuon tupakoinnin lopettamisen kanssa! Ja muutenkin kuulumiset kuulostaa oikein ihanilta. Nauti jokaisesta hetkestä, vaikka raskausoireet kiusaisivatkin.



Minä myös kiitän Nyytikin kannustustarinasta. :)



Marjana kp 21/32-33 yk 33

Miten meni Karolinan inssi? Tulehan kertomaan kuulumiset :)



Gabrielalle kiitokset tsempeistä! Yritähän nauttia olostasi ja raskaudesta!



Marjanan tavoin, myös meille on ollut hankalaa nuo IVF-aikataulujen yhteensovittaminen vuorotyön, opiskelujen ym kanssa. Onneks nyt näyttää jo vähän helpommalta tulevan IVF kannalta :) Onkos teille jo aikataulut tullu?



Täällä olis PP 5, oon yrittäny olla ajattelematta koko asiaa.. Nytkin jouduin sormilla laskemaan, että mikä pp se nyt olikaan :D Punaviiniä olen pienen lasillisen yrittänyt juoda iltaisin, nekin kuulemma niitä "kiinnittymistä parantavia" poppaskonsteja.. Pitäähän se kokeilla, vaikka eipä paljoa ole luottoa.. Jotenkin jäi ne lääkärin puheet mieleen ja ollaan henkisesti valmistautumassa kuitenkin siihen toiseen IVF kierrokseen.



Lääkärin kanssa keskusteltiin sillon siirron jälkeen lyhyesti ja mainitsin siitä, ettei raskaustesti ole koskaan edes haaleata viivaa näyttänyt, oli kuitenkin sitä mieltä, että vakavampaa olisi jos olisi toistuvia varhaisia keskenmenoja tai kemiallisia. Meillä kuulemma ihan huippualkioita ollut jokainen, ja ekasta keräyksestä hedelmöittyi 11 joista 7 saatiin pakkaseen. Kertoi, että jatkossa mahdollista kasvatella niitä hieman pidempään, mutta kahden tai useamman laittamiseen kuulemma tarvitaan erittäin hyvä syy, esim. toinen alkio huonompi/ vain kaksi alkiota keräyksestä tms..



Tiesittekö, että jenkeissä onnistumisprosentit ivf:ssä on jotain 80%, laittaavat herkästi useamman alkion, niin onnistumisiakin enemmän. Tiesi lääkäri tämänkin mainita :D



Nojoo, palaillaanpas taas!



-M pp5

jos vaan kelpaa mukaan??

pikku kolmosta yritetty n. 1,5v (itselle kolmas, miehelle eka)



Minä 31, mies 34

yritys aloitettu 08/11

km 08/12



Nyt kp 3/30

Mäntänen: Minun pitää maaliskuun kuukautiset ilmoittaa polille ja niiden perusteella tekevät sitten IVF-hoitoaikataulun. Täytyy siinä heti vielä korostaa sitä, että täytyisi saada itse neuvotella edes hieman niitä aikoja ja siirtää vaikka osa ultrauksista sille paikkakunnalle, missä olen töissä. Muuten ei kyllä ole mitenkään mahdollista päästä niihin kaikkiin, kun niitä aikoja on niin usein.

Sinä kyllä saat melkoisen paljon keskusteltua sen lääkärin kanssa. Minulla on aina sellainen tunne, että niillä on niin pirun kiire siellä polilla, ettei ne ehdi keskustella kuin välttämättömimmän. Hoitajilla toki on sitten aikaa, jos jokin asiaa jää mietityttämään. Unohdin vaan viimeksi kokonaan kysyä esim. tuosta alkioiden kypsyttelystä.



Minulle lääkäri sanoi myös tuosta, että jenkeissä laitetaan useampi alkio kerralla kyytiin ja sanoi myös, että ne lääkeannokset on isompia, eikä välitetä siitä hyperin riskistä. Täällä Suomessahan sitä seurataan hyvinkin tarkkaan, ettei hyperiä tulisi. Puolensa kummassakin tottakai. Uhkarohkeat vaan jenkkeihin ja arkajalat voi hoitaa Suomessa. ;)



sajeeve: Tervetuloa! Onko teillä jo jotain tutkimuksia tehty?



ON: Epämääräinen tiputtelu-/tuhrutteluvuoto alkoi muistaakseni keskiviikkona. Ja viikko pitäisi olla vielä menkkojen alkuun. Vuoto oli ekana päivänä sellaista, että lähes joka vessareissulla paperiin jäi väriä. Nyt se on enemmän sellaista vaaleanruskea... Ihan kuin valkovuotoon sekoittunutta hyytynyttä verta. Ja varmaan jatkuu sitten ensi viikkoon, kunnes kunnon menkat suostuu alkamaan. Ärsyttävää kyllä tällainen...



Marjana kp 27/32-33 yk 33

Sen verran gyne on polilla kattonut että munasarjat ja kohtu ok, niissä ei oo vikaa, eikä ne selitä mun outoja mahakipuja pitkin kiertoa..lääkäriin aion varata ajan ja koitan päästä verikokeille kilpirauhasen takia, epäilen siinä olevan häikkää. Tarkoituksena on myös tutkia tuon miehen tavara josko sieltä löytyis selitys pitkään tahimiseen..



on: edelliset menkat myöhästyi 3 pvää, tikuissa pitkään hailua viivaa, oli varmaan joku raapaisuyritys taas :( menkat oudot, lyhyet ja niukat(ti alkoi ja eilen jo hiipui ja nyt ei mitään) kun luulis et vuoto olis ollu suurempaa..



-sajeeve kp 4/30 yk 17

Tervetuloa sajeeve, päivitin tietosi tuonne listaan! Oletko testannut vielä "menkkojen" jälkeen?



Toivotaan marjanalle, että aikataulut saisit sumplittua mahdollisimman helposti! Tiedän kokemuksesta, että monet hermojen kiristykset aikataulutus voi saada aikaan kaiken muun lisäksi. Tuntui, ettei polilla ollut henkilökunnalla aina ihan täysi käsitys siitä, että ei se vaan ole ihan niin helppoa peruuttaa tai vaihtaa monia työvuoroja..



ON: ei oireita.. Punaviiniä olen vapaa-iltoina litkunyt pienen lasillisen verran edelleen. Mittasin tuossa pari päivää sitten hempparin, niin olikin 150! Huih! Eipä oo ennen niin korkealla ollut :D :D Punaviinillä lienee vaikutusta siihen..



Yllättävän hyvin saatiin lääkärin kanssa viimeks keskusteltua, tietty kun viimeinen alkio oli niin vähän pakko vissiin oli vähän jo miettiä jatkoja.. Epikriisikin tuli jo kotiin, siinä lukee, että

"raskausennusteen pitäisi olla hyvä, jos ei onnistutakaan, kannattaisi ehdottomasti jatkaa, vaihtaa ehkä lääkityksiä ja jos mahdollista tehdä tuorevaiheessa jatkoviljely."



Näillä mennään..



-M

Grrr kun on kylmää! Ei vaan mää tykkään kun on kunnolla pakkasta ja lunta, on jotenkin vaan niin kaunista ulkona!



Mä oon kuulkaa nyt puulla päähän lyöty, tein keskiviikkona r-testin ja näytti haamua (ja to ja pe myöskin), tein sit tänä aamuna myös ja näytti kyl niin selkeetä viivaa, ettei epäilystä, on vaan niin epäuskoinen olo. No, ens ke pitäs vasta alkaa menkat, et voihan tässä viel tapahtua mitä vaan... Ja mun selkä ja alamaha on kipeitä myöskin, alamahassa on sellasta menkkamaista jomotusta... samoin kuin selässäkin... Joten pelkään todella et ne menkat sieltä viel tulee...



Sitä piti kysellä et kun noi laskurit kyselee tota kierron pituutta, niin vaikuttaako se vaikka on "lääkitys" päällä?



Sajeevelle tervetuloa tänne. ja toivottavasti ei tule pitkä vierailu ;)



Mäntäsellä on piinapäivät myöskin menossa, joko oot testaillu?



Gabrielalle vielä oikein ihanaa odotusta! perässä tullaan, toivottavasti...



Marjanalle tsemppiä, joko on menkat alkaneet, että pääsette bongaan uutta ovista ;)



Mut joo, nyt on aivot syöpyneet, ja muuta ei irtoo. Oikein ihanaa tammikuun loppua kaikille! Palailen taas jossain vaiheessa... ;)



Katka kp32/35 (en uskalla laittaa viel muuta ;) )

sajeeve: No ainakin siellä kropassa jotain tapahtuu, jos testit antaa haamua kuitenkin. Uskotaan siis, että kohdalle sattuu vielä kunnon takiainen, joka tarraa tiukasti kiinni. :)



Mäntänen: Meillä viimeisen alkionkin jälkeen vain sovittiin, että laitetaan hoitojonoon ja käskettiin soitella, kun maaliskuussa alkaa menkat... Hoitajat kyllä ovat ystävällisiä ja ihania, että ei siinä mitään. Ihan olen tyytyväinen kyllä ollut, mutta lääkäreillä saisi olla enemmän aikaa. Toisaalta ajattelen myös asian niin, että mitä tehokkaampia ne ovat, sitä useampia ne voivat hoitaa ja sitä lyhyempiä nuo hoitojonot olisivat. Think positive siis :D



Katka, aivan mahtavaa! Pidän niin suuresti täällä käsiä ristissä, että tuo plussa kestää ja raskaus on tosiaan kunnolla alkanut. Ihanaa! :)



ON: Ei ole täällä menkat alkaneet... Tuhruvuotoa on tullut nyt keskiviikosta asti jostain syystä, mutta menkkojen pitäisi alkaa vasta tulevana keskiviikkona tai torstaina. Testailinkin tänään puhtaan negan... Piti vaan testata.



Miten paljon tätä lapsettomuuden tuskaa täytyy kestää reippaana ja rohkeana? Meillä tulee maaliskuussa 3 vuotta yritystä täyteen ja huomaan nyt itsessäni, että turhautuminen ja pelot on lisääntyneet viime aikoina. Olen monet kerrat yrittänyt sanoa itselleni, että tämä(kin) asia on sellainen, ettei se murehtimalla parane, kun asiaan ei voi itse enempää vaikuttaa. Se vauvankaipuu on vain jotain sellaista, jota ei voi työntää kokonaan taka-alalle. Se on mielessä aivan jatkuvasti. Se tulee mieleen aivan kaikesta. Tekisin mitä vaan, jos saisin tämän vaiheen loppumaan ja pääsisimme nauttimaan raskausajasta ja sen jälkeen meidän omasta lapsesta.

Ja olisin iloinen, jos tältä asialta saisi hetken rauhan jollain tavalla. Ettei jokainen raskaana oleva nainen, isä tai äiti lapsensa kanssa kaupassa, lastenvaatehyllyt jne muistuttaisi siitä, mitä meiltä puuttuu edelleen.



Minulla on nyt tosi paha olla, eikä edes mies ole kotona, että voisi käpertyä kainaloon.



Marjana kp 29/32-33 yk 33

Voi kumpa osaisin sua jotenkin lohduttaa!! Vaan en osaa ollenkaan sanoa mitään mikä voisi olossasi auttaa. Voin vain lähettää täältä sylillisen lämpimiä ja ymmärtäviä ajatuksia, ja rekkakaupalla voimia!!



Ei aina tarvitse olla reipas ja rohkea. Todellakaan!! Sinulla on täysi oikeus tuntea kaikki ne tunteet ja tuntemukset, joita nyt tunnet! Sanoisin melkein, että velvollisuuskin. Ihan kaikki kokemasi tunteet ovat oikeita ja aitoja, ja täysin sallittuja!! Harva ihminen voi edes kuvitella, miltä sinusta tuntuu, eikä yrittäessäänkään pääse lähellekään sitä pettymyksen määrää mitä olet miehesi kanssa joutuneet näitten vuosien mittaan kokemaan.



Mikään tästä ei ole teidän syytänne, elämä yksinkertaisesti ei ole tasa-arvoista tai reilua. Mun vakaa suunnitelmani oli hankkia kaikki lapset (4) ennen kuin olen 29-vuotias, etten olis "kalkkisäiti"... Täytän tänä keväänä 42 vuotta ja nyt vasta vihdoin kaikkien näitten vuosien jälkeen odotan vauvaa, esikoistani. Ja olen yksin. "Elämä harvoin menee niin kuin on suunnitellut" lohdutti luultavasti ikäiseni lääkäri IVF-klinikalla. Hän oli saanut lapsen (liian) nuorena, ulkomaalaisen poikaystävänsä kanssa. Heidän poikansa ollessa 6v. mies kaappasi pojan omaan maahansa. Äiti sai poikansa takaisin vasta 18-vuotta myöhemmin. Poika tai nyt siis tietysti aikuinen mies on mieleltään vakavasti sairas, ilmeisesti koettuaan niin paljon pahaa isänsä käsissä ja maassa. Kuinka paljon paremman elämän poika olisi saanut äitinsä hoivassa? Tai kuten lääkäri itse sanoi, kuinka paljon helpompaa ja onnellisempaa hänen oma elämänsä olisi ollut jos ei olisi poikaa koskaan saanutkaan?



Se ei ehkä siltä juuri nyt tunnu, mutta on tässä teidän kohdallanne joitain hyviäkin juttuja. Ensinnäkin ja tärkeimpänä: Onneksi teillä on edelleen toisenne eikä lapsettomuus ole ajanut teitä erilleen. Onneksi olette vielä nuoria eikä kummassakaan ole löydetty olevan mitään selvää vikaa tai selitystä miksei lasta vaan kuulu. Se on aivan käsittämättömän raastavaa, mutta luultavasti silti parempi, kuin että toisessa tai molemmissa olisi jokin selvä lapsettomuuden aiheuttava vika? Lääketiede ja tutkimus menevät kuitenkin ihan kokoajan eteenpäin, ehkä jotain uutta ja mullistavaa keksitään, joka ehtii auttaa teitä??



Toivon sydämestäni valtavasti voimia sinulle ja teille. Elämän epäreiluudesta kertoo sekin, että juusi Sinä, joka olet täällä palstoilla se (aina) tosi kannustava ja ystävällinen jokaiselle, joka jaksat iloita jokaisesta hyvästä uutisesta ja ystävällisesti opettaa samat asiat uudestaan ja uudestaan uusille kuumeilijoille, että sinä sitten olet meistä pisimpään täällä joutunut omaa äidiksi tulovuoroasi odottamaan.



Toivon sydämestäni ja olen varma, että sinusta vielä äiti tulee. Hyvä ja rakastava äiti. Siihen asti yritä jaksaa.



Lämpimin ajatuksin ja paljon voimia lähettäen Gabriela.

K@tk@: Vautsi vau!! Paljon onnea plussasta!!! :) Oletko jo varaillut ultra-aikaa?



Marjana: Joo, niin minäkin ajattelin, että tehdään nyt näitä inssejä vaikka pari ylimääräistä, kun niitä on melko helppo tehdä. Vaikka joudunkin piikittelemään pitkiä aikoja ja se ei ole kyllä kivaa, mutta mitä sitä ei tämän eteen tekisi. Samaa minäkin tässä kuulutan kun Mäntänen, että positiivisella mielellä pitää vaan yrittää olla! Lääkäri sanoi minullekin, että se on ihan tutkittu juttu, että ne, jotka ovat positiivisella mielellä, saavat varmemmin tärpin, kuin ne, jotka eivät usko hoitoihin. Toki tässä hoitojen aikana positiivisuutta koetellaan ihan liikaa ja itsekään en todellakaan ole aina ollut positiivisella mielellä. Olen myös sen huomannut, että tunteet menevät vuoristorataa ja välillä tähän hommaan jaksaa uskoa enemmän ja välillä tulee ihan luovuttajafiilis. Mun neuvo sulle on se, että pidä tästä palstailusta taukoa vaikka kuukausi ja yritä saada ajatukset kokonaan pois tästä hetkeksi. Itse koin viime vuonna hyväksi sen puolen vuoden tauon, syksyllä oli sitten mukava taas lähteä hoitoihin. Saman ajattelin tehdä nytkin, eli kun nämä inssit on tehty ja jos niistä ei tärppää ja joudutaan ivf-jonoon, niin ajattelin taas pitää taukoa täältä. Mutta tämä on vaan ehdotus. Teet toki niin, kuin itsestä parhaalle tuntuu. Nämä hoitoajat ovat ehkä kaikkein huonointa jos vertaa yksityistä ja julkista puolta. Yksityisellä lääkäri kyseli minulta, mitkä ajat sopivat minäkin päivinä ja julkisella ilmoitetaan tasan se yksi aika. Minulla on onneksi suht helppoa, kun poli on melko lähellä työpaikkaa ja pystyn töistä lähtemään melkein milloin vain. Ei ole vielä sattunut niin, että olisi palaveri silloin, kun aikaa on ehdotettu, mutta odottelen sitäkin hetkeä. Mutta toivottavasti saat sovittua sopivat ajat ja niitä ultria sinne paikkakunnalle, missä olet töissä. Alkoiko sulla jo kunnon vuoto vai jatkuuko tuhruttelu?



Mäntänen: Mehän oltiinkin sitten samana päivänä toimenpiteessä ja samoilla piinapäivillä mennään. Sulla vaan paremmat mahdollisuudet onnistua :) Onko sulla torstaina verikoe vai testaatko kotona? Sama juttu muuten minulla, en ole koskaan saanut haamun haamua testiin. Minä olen myös joskus yrittänyt tuota punaviiniä, mutta ei ole onnistunut silläkään. Nyt olen tipattomalla, niin jää punaviinit nauttimatta. Mä pidän peukkuja, että tämä nyt onnistuisi ja pikkuinen tarraisi oikein kunnolla kiinni!



Kiitos Nyytikille rohkaisevasta tarinasta :)



Gabriela: Kiitokset peukuista :) Toki saat minun puolesta olla täällä ”puolella” jos koet sen kotoisammaksi. Miten pahaolo, onko pahentunut vai jäänyt jo pois? Onko sinulla muita oireita?



Sajeeve: Tervetuloa mukaan! Oletko jo varaillut lääkärille aikaa?



ON: Olen nyt onnistunut jättämään tämän vauvahaaveilun täysin taka-alalle, vaikka piinapäivillä ollaankin. Olen alkanut treenaamaan maratonille ja ajatukset ovat jotenkin siirtyneet ihan täysin siihen juoksemiseen. Olen ollut jotenkin sen jälkeen paljon iloisempikin, kun tämä vauvahomma ei ole painanut yhtään niin paljon mieltä. Ja olen ollut tässä tämän alkuvuoden aikana nyt kolme kertaa töissä semmoisessa tilanteessa, että olen ollut pöydässä ainoa nainen, jolla ei ole lapsia ja muut ovat jauhaneet lapsista ja raskauksista vaikka miten pitkään ja poiskaan en ole tilanteesta päässyt. Mutta yllättävän hyvin olen nyt jaksanut kuunnella ja ottaa osaa niiltä osin, mitä pystyn, eli lähinnä kyselemällä muilta.



Mutta siis inssistä, se tehtiin 10.1. joten nyt pp 12 ja jos menee saman kaavan mukaan kuin aikaisemmilla kerroilla, niin torstaina alkaa vuoto (missä se positiivisuus nyt on…?). Minulla on ollut nyt pari päivää hyvin vahvasti menkkamaisia tuntemuksia ja olenkin ollut melko varma, että nyt alkaa vuoto jo etuajassa, mutta toistaiseksi se on pysynyt poissa. Mitään muita oireita ei ole oikeastaan ollut. Tämä viimeinen inssi ei sitten mennytkään ihan niin helposti kuin aikaisemmat. Jostain syystä mun kohtu oli jotenkin kiertyneenä, kun toimenpidettä alettiin tekemään ja lääkäri joutui suoristamaan kohdun käyttäen jotain kuulapihtejä. Ja voin kertoa, että sattui ihan helvetisti, kun siitä kohdun päästä otettiin kiinni ja vedettiin. Mutta onneksi se kesti ehkä sen 1-2 sekuntia. Se kohta, josta pihdeillä otettiin kiinni, vuosi myös verta jonkun verran ja jouduin makailemaan siinä pöydällä vähän kauemmin. Mutta inssi saatiin siis tehtyä ja 4 miljoonaa siittiötä taisi olla pesun jälkeinen tulos, eli ei todellakaan päätä huimaava, mutta laatu oli kuulemma hyvä ja määrä riittävä. Lääkäri sanoi, että on ihan normaalia, että kohtu on välillä noin kiertyneenä ja sitä katetria ei päästä laittamaan. En ajatellut testata, ellei perjantaina iltaan mennessä ala vuoto. Tämmöistä täällä tällä kertaa. Jaksamisia kaikille!



Karoliina

Marjanalle oikein isot tsemppihalaukset! Niin ovat tuttuja tunteita, joita täällä käydään läpi. Eikä sitä tarvitse kestää reippaana ja rohkeana.. Itse en ainakaan jaksa.. En jaksa enää ketään onnitella raskaudesta, joka "vaan vahingossa" tapahtui, tai puhua, kun "meidän jarmo" taas valvottaa yöt, ja äiti ei saa nukkua, tai kun ei äitinä pääse ikinä mihinkään, "nauti nyt kun sulla ei vielä ole lapsia"... Näytän keskaria niille kaikille! Olisivat onnellisia, että heillä ylipäätään on niitä paskaperseitä joita pestä..

Nojoo, todellisuudessahan näytän vaan nättiä hymynaamaa ja kuuntelen hiljaisena vierestä purpatusta siitä kun äitiys on niiiin rankkaa..



Ei tätä taida parantaa mikään muu kun se oma vauva, täytyy kait vaan ajatella, että tää on nyt vaan meidän käytävä läpi sen saavuttamiseksi.. "ei ole riittävän hyvää sielua vielä vapaana meidän vauvalle"



Kiitos Gabriela lohdutuksen sanoistasi, vaikka ne marjanalle osoititkin :)



Karoliina, joo samoilla piinoilla mennään. Minun piinailut on piinailtu vaan, toivotaan sulle parempaa tuuria!



On: tyylipuhdas nega aamulla testattu, eipä yllättänyt.. Eihän meille nyt näin hyvää tuuria olisikaan, että se olisi onnistunut. Pakkanen tyhjä, takki tyhjä.. Taas kerran itkut itkettävänä, jatkoista ei tietoakaan. Taas yksin tämän kaiken kanssa. Mä NIIIIIN vihaan tätä!



M

kauheesti mitään uutta..kp 10 menossa ja malttamattona odotan josko ovis pian tulisi ja olisi. Diabeteshoitajalla kävin eilen ja huomenna meen verikokeisiin ja maanantaina ollaan visaampia, jos joain selvyyttä löytyisi tähän hommaan..

Moi taas,

Kertokaa jos mun kirjotukset ärsyttää niin tiedän jäädä pois :)



Nuo tunteet lapsettomuuden aikana on jänniä, ja se miten ne muuttuu kun lapsi syntyy. Itse ryvin noissa samanlaisissa viha/katkeruus/suru/tyhjyys jne tunteissa viisi vuotta, eikä ne poistunu vaikka lapsi syntyikin, laimenivat toki huomattavasti. Kuvittelin että osa noista tunteista katoaisivat kokonaan jos/kun oma lapsi syntyy/edes ajan kanssa.



Vieläkin huomaan mielessäni kiroavani muiden 'oho, vahingossa raskaana, en haluakaan tätä vauvaa' tai vastaavat kommentit. Vaikka meillä ei toista lasta yritetäkään niin silti jokaiset menkat saavat mielen matalaksi, niin tottunut siihen pettymykseen on.



Monesti vauvan huutaessa tunteja ajattelin että en saa valittaa koska tätä olen niin kovasti halunnut ja toivonut, vaikka takaraivossa välillä olikin pettymys siitä että vauvalla koliikki. Ajattelin että minulla ei ole oikeutta väsyä kun vihdoin olen pienen nyytin syliini saanut.



Vieläkin puhun lapsesta rajoittuneesti, koska tiedän ystävä/työporukassa olevan lapsettomuudesta kärsiviä pareja enkä heille halua enempää taakkaa oman lapsen hehkuttamisella. Hehkutan vain 'turvallisille' kohteille. En tosin välttele aihetta, enkä välttele tapaamisia näiden lapsettomien kanssa, mutta en ihan yhtä innolla tuo tyttäreni tekemisiä esille heidän kanssaan.



Monesti käy myös mielessä että jos olisimme lapsen saaneet aikaisemmin niin hän olisi niin ja niin vanha jo. Katkeruus niistä menetetyistä kierroista kytee taustalla.



Ennen raskautta ihmisten utelut perheen perustamisesta loukkasivat syvästi, ja niin ne tekevät edelleen. Nyt ihmiset utelevat pikkusisaruksen perään 'eikö jo olisi aika pikkusisarukselle' 'miksi ei toinen ole jo tulossa' 'ei kai xxx jää ainoaksi lapseksi, kyllä hän kaverin tarvitsee/haluaa' jne.



Yksi ystäväni odottaa kolmattaan, yllätys luomu vauvaa, kaksi edellistä heillä pitkillä ivf hoidoilla. Vaikka olen kovin onnellinen heidän puolestaan, niin silti pieni kateus nostaa päätään.



Kai tuo lapsettomuuden kokemus säilyy koko elämän ja muokkaa ajatusmaailmaa pysyvästi, vaikka enää en lapseton olekaan.



terveisin,

Nyytikki

Oon pitkin tätä viikkoa tehnyt testejä, ja kyllä vaan niissä kaikissa on ollut kaksi viivaa! Ihan käsittämätöntä!!!Mä en vaan tajua tätä, vieläkään! Plussapuolelle en uskalla vielä edes ajatella siirtoa, saati sitten kurkkia... Joten olkaa hyvät ja kertokaa jos mun jutut täällä ärsyttää!!! Oireita mulla on kyllä, pissahätä (jatkuvana!) rinnat on TOSI kipeet ja selkään sattuu ja ihan hillitön väsymys, voisin vaan nukkua kaikki illat... Huoh!



Karoliina kyseli, että joko oon soittanu ultra-aikaa, en oo voinut... Kun pelkään et tulee km ja sit joudun soitteleen ja perumaan... Samoin en oo uskaltanu soittaa viel neuvolaan, vaikka tiedän, et siellä ei paljon vapaita aikoja ole... No, jos ens viikolla sitten soittelisin molempiin...



Nyytikki puhui tuosta lapsettomuudest lapsien jälkeen... Mä tunnistin myös itseni sun kirjoituksesta... ja muistan nuo samat mietteet, et onko mulla oikeus tuntea näin ja tehdä näin, kun oon niiiiin pitkään lasta halunnut/toivonut... Mutta usko vaan että kaikki fiilikset ja tunteet ovat sallittuja!



Mutta nyt on mentävä nukkumaan, huomenna ja sunnuntaina on kaikkee kivaa tiedossa ;)



Katka kp38/35 (en uskalla laittaa muuta...)

Hei taas pitkästä aikaa! Valitettavasti täällä on edelleen tuttuja nimiä. :(

Pari viikkoa olen taustalta seuraillut kuulumisianne vauvakuumeen noustua valtavaksi. Onnea plussanneille ja tsemppiä muille. (Nyt puhelimen kautta kirjoittaessa en muista ketä teitä täällä oli ja mikä tilanteenne on. Vahvasti mukana tukien, ymmärtäen ja tsempaten!)

Meillä siis 09/11 pikkukeskosena syntynyt kohta 1,5 vuotias tyttö, jota yritettiin 5,5 vuotta tuloksettomasti. Lopulta toisen IVF:n seurauksena raskaus lopulta saatiin aluille.

Synnytyksen jälkeen muutamia kuukausia oli ehkäisy käytössä neuvolan suosituksesta. Koska ajatuksemme oli että toinen lapsi saa tulla, jos on tullakseen jätettiin ehkäisy pois. Mihinkään luomuun en silti uskonut missään vaiheessa. Noin vuosi ilman ehkäisyä ja ihme tapahtui! Olihan näitä juttuja kuultu, että lapsettomuudesta kärsivät parit voivat hyvinkin saada ihan luomuvauvoja varsinkin jos hoidoilla jo saatu aikaan raskaus. Mutta että meille?

Edelliset menkat taisi alkaa joulupäivänä ja nyt tiistaina vaan jotenkin oli sellainen, että kauppareissun yhteydessä tuli pyörähdettyä apteekin kautta ostamassa testi. Heti kotiin päästyä oli pakko testata. Minuutin kuluessa testiin piirtyi selvästi toinen viiva! Illalla ostettu varmistustesti näytti samoin. Ensimmäinen neuvola 20.2. Laskettuaika 1.10.

Täytyy vasn toivoa, että kaikki menee hyvin.



Toivottavasti kukaan ei loukkaantunut tarinastani.



Terveisin Usko, "Toivo" 1v4kk ja Ihme rv4+4

Täällähän on plussa-uutisia!! Upeeta! :)



Suuret Onnittelut luomuplussasta Uskolle!! Aivan mahtava uutinen ja antaa juuri oikeenlaista toivoa myös muille pitkään tuhdanneille, että se luomuplussakin voi yllättää! Valtavasti onnea odotukseen ja tarrasukkia pienelle, toivottavasti kaikki menee hyvin!! bd bd



Ja ihan hiljaa ja varovasti (mutta innolla ja sydämestäni) onnittelut sinulle, K@tka! Ymmärrän niin hyvin, sen että ei meinaa uskaltaa uskoa todeksi... Mulla alkoi usko pikkuhiljaa tulla kun pahoinvointi alkoi ja kävin ekassa ultrassa.. Siihen asti tein raskaustestejä (7...) Kun olet jo viikon päivät saanut testiin plussaa niin eiköhän se ole ihan sitä itseään... :) Vääriä plussiahan ei testit näytä. Olen niin iloinen puolestasi! Paljon paljon onnea odotukseesi! Toivottavasti pikkuinen tarraa oikein kunnolla kiinni ja kaikki menee hyvin!!! bd bd



Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!!



t. näistä viimeisistä iloisista uutisista puolestanne tosi onnellinen Gabriela rv 9+6 :)



PS Miten kukaan voisi loukkaantua viesteistänne, hyvät naiset? :) Mutta, varmuuden vuoksi minäkin sanon, ja tarkoitan, että pahoittelen kovasti jos joku pahastuu sanoistani.

Liittyä seuraanne?



Eli minä olen 27v ja mies 32v.

Ensimmäinen pienoinen toiveissa ja yritykset aloitettu 9/2011.

Ennen yrityksiä olin vuoden ilman pillereitä ja ehkäisynä kumi..



Syksyllä aloitin hoitoon hakeutumisen, musta otettiin verikokeet ja miehen simpat tutkittiin. Kaikki kunnossa. Lähete kunnalliseen lapsett. polille. Ensimmäinen käynti siellä oli joulukuun puolessa välissä.

Nyt vihdoin alkoi menkat jotta sain varattua ajan aukiolotutkimukseen. Sinne siis ensi tiistaina jossei satu juuri ovistikut näyttämään plussaa.

Tän jälkeen tutkitaan ovulointi ja siitä sitten inseminaatio hoidot..



Diaknosointi on selittämätön lapsettomuus..



Todella vaikeeta on ollut, varsinkin eka puol vuotta.. Uusia harrastuksia on hankittu jotta ajatukset tästä saa pois.

Ajatus hoitoonmenosta välilä ahdistaa paljon, vauvan pitäis tulla luonnostaan eikä hoitojen kautta, ei meiän pitäny tarvita mitään hoitoja. Mies onneksi jaksaa lohduttaa ja pitää kainalossa.



Nyt sitten jännitän pääsenkö tutkimukseen, vai pitääkö se siirtää..