mies ja vanhempansa

Miehelläni on vanhempiinsa etäinen suhde, ei halua nähdä tai pitää yhteyttä. Ahdistuu jos on nähtävä tai otettava yhteyttä. Yritän kannustaa yhteydenpitoon, vaikka välillä tuntuu että parempi ilman vanhempia kun ahdistuu niin voimakkaasti heistä.

Taustalla vanhempien henkistä väkivaltaa toisiinsa ja mieheeni jo lapsesta lähtien.

Lapsillemme mies aivan ihana isä ja minulle aviomies.

Anoppi ja appi sitten kokevat että minä kiellän pitämästä heihin yhteyksiä, vaikka tilanne päinvastainen. Haukkuvat minua ja perhettäni miehelle ja suvulle.

Olemme nyt aloittamassa oman talon rakentamisen ja hakemassa lainaa. Mieheni ei halua kertoa tästä vanhemmilleen, ennen kuin talokaupat tehty. Hän sanoi minulle että miksi pitäisi sanoa heille mitään...

toki se on hänen oma asia, mutta miten muut olette ratkaisseet suhteet appivanhempiin ja vanhempiin? Mun vanhempien kanssa ollaan paljon tekemisissä.

Ymmärrän että haukkuminen ei johdu minusta.

harmittaa mieheni puolesta eniten.

Olen siis kuulolla, mulla en ota asiaa esille enää. En siis painosta yhteydenpitoon vaan kyselen välillä ja yritän kannustaa ( esim kysymällä tiedätkö missä vanhempasi ovat jouluna, nähdäänkö), mut sekinkö voi olla "liikaa"?



Ap