Vituttaa, että nuoria ohjataa opiskelemaan sitä mikä kiinnostaa - työllistymisestä ei puhuta.

Ihan oikeasti, tunnetteko ihmisiä jotka on valmistunut noista pääaineista? Itse olen VTM aika eksoottisella pääaineella enkä ole koskaan ollut työttömänä. Suomessa on paljon ammatteja, joihin vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto, pääaineella ei juurikaan ole väliä. Nämä eivät vaan ole duunariammatteja, jotka näkyisivät julkisuudessa, vaan esim. kunnan/kaupungin virkamiehiä, aineenopettajia, suunnittelijoita, museotyöntekijöitä, toimittajia, järjestötyöntekijöitä, ministeriön virkamiehiä, konsultteja yms. Joidenkin mielestä turhia suojatyöpaikkoja ehkä mutta näitäkin tarvitaan.

oli siis tarkoitettu vastaukseksi viestiin, jossa arvosteltiin naistutkimuksen, sosiologian ja filosofian opintoja turhiksi.

Ihan oikeasti, tunnetteko ihmisiä jotka on valmistunut noista pääaineista? Itse olen VTM aika eksoottisella pääaineella enkä ole koskaan ollut työttömänä. Suomessa on paljon ammatteja, joihin vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto, pääaineella ei juurikaan ole väliä. Nämä eivät vaan ole duunariammatteja, jotka näkyisivät julkisuudessa, vaan esim. kunnan/kaupungin virkamiehiä, aineenopettajia, suunnittelijoita, museotyöntekijöitä, toimittajia, järjestötyöntekijöitä, ministeriön virkamiehiä, konsultteja yms. Joidenkin mielestä turhia suojatyöpaikkoja ehkä mutta näitäkin tarvitaan.

oli siis tarkoitettu vastaukseksi viestiin, jossa arvosteltiin naistutkimuksen, sosiologian ja filosofian opintoja turhiksi.

Kaikki tajusi kyllä...

HALUAN KOROSTAA NYT SULLE MITÄ ÄIDILLENI KÄVI.



ÄITINI ON TÄLLÄ HETKELLÄ VANHAINKODISSA, MUTTA KUN ASUI VIELÄ OMASSA KODISSA NIIN HÄNELLÄ OLI SELLAINEN HÄLYTYSMENETELMÄ JOLLA PYSTYI HÄLYTTÄMÄÄN HOITAJAN VAIKKA YÖLLÄ APUUN JOS TULISI JOKU TIETTY JUTTU MISTÄ EI ITSE SELVIÄ.



NO ÄITILLENI OLI SATTUNUT YÖLLÄ SITTEN NIIN KUN HÄN OLI MENNYT VESSAAN JA TULOSSA SIELTÄ POIS, NIIN HÄN KAATUI JA MURSI MOLEMMAT JALKANSA. ÄITI SITTEN MIETTI, ETTÄ MITENKÄHÄN IHMEESSÄ HÄN PÄÄSEE TÄSTÄ NYT POIS JA SAISI APUA, MUISTI SITTEN.. AINIIN MINULLAHAN ON SE HÄLYTYSJUTTU JOLLA VOIN HÄLYTTÄÄ HOITAJAN APUUN VAIKKA YÖLLÄ!!



NO ÄITI SAI RAAHATTUA ITSENSÄ SEN HÄLYTYSJUTUN LUOKSE JA SOITETTUA SILLÄ HOITAJALLE. HOITAJA VÄHÄTTELI ÄITINI ONGELMAA JA SANOI ETTÄ " POTKASEHAN VÄHÄN SEINÄÄ, NIIN KYLLÄ SINÄ SIELTÄ YLÖS PÄÄSET "



JA SULKI LUURIN.



3 TUNTIA ÄITI MAKAS SIINÄ YHESSÄ KOHASSA JA HÄNTÄ KOSKI NIIN KOVASTI ETTEI MITÄÄN JÄRKEÄ !!!



AAMULLA KLO 6 TULI TOINEN HOITAJA SITTEN NORMAALISTI RUTIINIKÄYNNILLE JA IHMETTELI ETTÄ MITEN SINÄ SIINÄ MAASSA MAKAAT. SITTEN SAATIIN VIHDOIN SOITETTUA AMBULANSSI JA SAIRAALAAN MENTIIN JA SIELLÄHÄN SITÄ SITTEN KATOTTIIN ETTÄ MOLEMMAT JALAT NÄKÖJÄÄN MURTUNEET (ETTÄ EI ÄITIIN TOSIAAN TURHAA KOSKENUT.) JA RUVETTIIN ASIAA SITTEN HOITAMAAN.



SAIMME TODELLA HYVÄT KORVAUKSET ONNEKSI TÄSTÄ ÄIDILLE TUOTUNEESTA KIVUSTA.



MUTTA...



HALUAN VAIN SANOA ETTÄ ÄLKÄÄ PERKELEESSÄ JUOSKO SEN PELKÄN RAHAN PERÄSSÄ, TIEDÄN ETTÄ HOITOALALLA TYÖLLISTYY HYVIN MUTTA JOS SE EI OO KUITENKAAN OLLENKAAN SINUN JUTTUS JA JOKA PÄIVÄ NAAMA VITUILLAAN JA MENET SIITÄ MISTÄ AITA ON MATALIN KUN ET VIITTI TÖITÄS HOITAA - NIIN NÄIN SIINÄ KÄYPI => TOISET IHMISET KÄRSII !

Edelleen olen hakenut ammatissani sellaiseen työpaikkaan, missä viihdyn ja aion olla eläkkeelle asti.

Vai että ihan itse olet päättänyt, että tässä ammatissa aiot pysyt eläkkeelle asti? Sinulla on siis koko Suomen ainoa työpaikka, jota ei heilauta maailmantalouden tuulet, halvempi itä-eurooppalainen työvoima, markkinoiden muuttuminen jne jne. Viitsisitkö kertoa mistäköhän unelma-ammatista on kyse? (Taitaa nimenomaan olla kyse jostain kotiäidin päiväunesta...)

Täällä ihmiset väittää, että opettajana voisi toimia kuka vaan yliopistotutkinnolla? Eihän homma ole ollenkaan näin. Tai epäpätevänä tietenkin, mutta pätevyyteen pitää olla opettajan pedagogiset opinnot suoritettuna ja yhdestä opetettavasta aineesta syventävät opinnot (muista opetettavista aineista riittääkin aineopinnot). Luokanopella taas pitää olla pedagogisten opintojen lisäksi monialaiset suoritettu.



Ei siis todellakaan millä vaan tutkinnolla voi open virkaa saada.



Ja tosiaan erityisopeille olisi hommia, mutta harva aineenopettaja/luokanopettaja on lukenut erityispedagogiikkaa tarpeeksi siihen hommaan. Lisäksi ainakaan minusta ei olisi siihen työhön, vaikka erityisopettajia kovasti arvostankin.



Silloin kuin opiskeluni aloitin, niin jankutettiin, että meille ma-fy-ke -opeille tulisi riittämään töitä eläkepommin vuoksi. Työllistyminen oli yksi iso syy, miksi alalle lähdin (vaikka kyllä opettaminen on mulle myös kutsumus). Mukava huomata nyt opintojen loppuvaiheessa tulleensa huijatuksi tuon eläkepommiväitteen kanssa... No sijaisuuksia saan onneksi varmasti, sillä niitäolen tehnyt myös pitkin opintoja ja olen muutamassa koulussa ihan vakiosijainen. :)

toistaa kysymyksen: miten jaksaa väkisin työtä, johon ei sovellu?

Valmistuin v. -85 ja olen käynyt 90-luvun lamat ja muut läpi ja ikinä ei ole ollut töistä pulaa. Sairaat ei lopu kesken.

Edelleen olen hakenut ammatissani sellaiseen työpaikkaan, missä viihdyn ja aion olla eläkkeelle asti.

Vai että ihan itse olet päättänyt, että tässä ammatissa aiot pysyt eläkkeelle asti? Sinulla on siis koko Suomen ainoa työpaikka, jota ei heilauta maailmantalouden tuulet, halvempi itä-eurooppalainen työvoima, markkinoiden muuttuminen jne jne. Viitsisitkö kertoa mistäköhän unelma-ammatista on kyse? (Taitaa nimenomaan olla kyse jostain kotiäidin päiväunesta...)

teinilleni kyllästymiseen asti. Silti se jääräpäisesti haluaa hakea "alalle, joka kiinnostaa". Kenen on mahdollisesti syy?

Nuoret hakevat opiskelemaan työllistämättömille aloille, vaikka heille tekisi mitä. Ei voi syyttää opoa siitä, että vanhemmat eivät ole tehneet lapsilleen elämän realiteetteja selviksi.

mun kollega jäi työttömäksi, oli yli 20 v ollut samassa työpaikassa ja hän kävi myös tälläisessä urasuunnittelu-jutussa ja taiteilijaa sielläkin povattiin.

On sitten pari vuotta ollut minimipalkalla paikallisessa maalauskerhossa pitämässä tunteja, jotta sais työpisteitä, että pääsis opiskelee. Nainen on täyttänyt 40 v ja olen yrittänyt pari krt sanoa huomaatko mitkä ovat työllistymisesi. Mutta inttää kovasti että kyllä hyvälle aina töitä löytyy. Joo, ne hyvät ovat valmistuneet 20 v sitten ja sen jälkeen alkaneet tuottaa, ei näin päin.



Itsekin käyn iltakursseilla ja mä taas saan tapella opon kanssa koko ajan siitä etten ottais liikaa tunteja. Nyt kävi ilmi että tunnit mitä opo ei "antanut" mun valita syksyllä, alkavat seuraavan kerran vasta ensi syksynä, keväällä mulla on vain n 3 iltatuntia per viikko. Olisin helposti voinut suorittaa enemmän, jos minua olisi kokonaisvaltaisesti kuunneltu.



Hyvää opoa on hankala löytää !

Ihan oikeasti, tunnetteko ihmisiä jotka on valmistunut noista pääaineista? Itse olen VTM aika eksoottisella pääaineella enkä ole koskaan ollut työttömänä. Suomessa on paljon ammatteja, joihin vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto, pääaineella ei juurikaan ole väliä. Nämä eivät vaan ole duunariammatteja, jotka näkyisivät julkisuudessa, vaan esim. kunnan/kaupungin virkamiehiä, aineenopettajia, suunnittelijoita, museotyöntekijöitä, toimittajia, järjestötyöntekijöitä, ministeriön virkamiehiä, konsultteja yms.

Joidenkin mielestä turhia suojatyöpaikkoja ehkä mutta näitäkin tarvitaan.

Vakituisia työsuhteita ovat olleet kaksi viimeisintä, ei kymmenen vuoden jälkeen töitä tutkintopapareilla haeta vaan vedotaan työssä saatuun asiantuntijuuteen. Samoja valmiuksia on kaikilla ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla. On tietysti plussaa, että on opiskeluajan saanut viettää kiinnostavien asioiden parissa kummallisella aineyhdistelmällä.

Oliko täällä joku sosiologi lastentarhassa töissä? Miten se koulutus liittyy siihen hommaan? Tämä ketju on ollut mielestäni av:n parhaita. Suomalaisten koulutususko on aivan käsittämätöntä. Ennen työttömät siivottiin työkkärin pilipalikursseille, nyt "syrjäytyvät" nuoret siivotaan opiskelemaan mitä vaan ja samaten aikuiskoulutuskin on ratkaisu vaikka mihin. En väheksy koulutusta sinänsä ja ymmärrän monen oppiaineen yleissivistävän tarkoituksenkin, mutta silti yhteiskunnan rahoja pitäisi käyttää johonkin oikeasti hyödylliseen! Aikuinen kantaa vastuun tekemisistään, mutta joku teini ei ole oikeasti vielä ajattelultaan kypsä, eikä tarvi ollakaan. Sellaista kun riittävästi innostetaan tekemään "jotain luovaa" ja kaikki suitsuttaa keskinkertaisista lahjoista, niin voi mennä lopulta itsetunto ja elämästä monta vuotta enemmän tai vähemmän hukkaan. Oma lukion oponi oli samalla luokanvalvoja ja opon tunnit suunniteltiin sitä, kuka tuo torille mansikkahillon vohveleille, kun kerättiin rahaa luokkaretkeen. Vanhempani olivat duunareita ja onnesta soikeina kun likka pääsi lukioon ja ihan yliopistoonkin. Olen opiskellut mm. kirjallisuutta ja suomen kieltä, mutta opettajaksi en ala (mm. liian rankat koulukiusaamismuistot), joten työllistyminen on vaikeaa. Jos minulta kysytään, mistä asioista oikein sydämessäni olen kiinnostunut (ym. nykyaikaista), vastaan kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta. Ei se hyödytä. Varmaan tästä jotain vielä tulee, mutta ihan todella harmittavat monet haahuiluni :( Kyllä, olin nuori ja tyhmä. Toisaalta naistenlehdet ovat väärällään juttuja pankinjohtaja-Irmeleistä, jotka uupuivat, tekivät irtioton ja Nepalissa keksivät alkaa tuottamaan jakinmaitosaippuaa ja elättävät sillä itsensä. Vaikea olisi neuvoa nuoria valitsemaan mitään oikein epäkiinnostavaakaan. Kompromissi "järkevyyden" ja itsensä toteuttamisen välillä olisi varmaan suotavinta.

ette viitsi mitään kommentoida?

Mitä on valtion suojatyöpaikat, joista saa nimellistä korvausta? Kiinnostaisi tietää, kun vaikutat (ylempi lainaus) niin asijan tuntialta. Kerrotko siis duunin ja palkkatason? :D

mutta suojatyöpaikka joka tapauksessa: postinkantaja. Eipä siitä makseta paskaakaan. Toinen on postinlajittelija lajittelukeskuksessa. Ei tarvita edes koulutusta.

Parempi vain sitten, ettet alakaan erityisopettajaksi.

Itse nimittäin työni kautta seuraan heidän työtään. Esim. tuttuni tekee työtä autistien kanssa kymppiluokalla. Mieletön nainen ja tatsi työhönsä.

Mutta tuo jäi epäselväksi, miten vanhemmat ovat voineet pilata esim. autistisen teinin, kenellä aspergerpiirteitä, joka kommunikoi kuvilla ja viittomilla. Mikä on vanhempien osuus tämän teinin vammaan?

Normaaleilla yläasteilla erityisopettaja opettaa pääasiassa tarkkislaisia, koska erilliset tarkkikset on lopetettu. Siinä pitää olla jämäkkä ja kovaääninen ja tiukka, ei auta piipitys. Kaikista ei ole alalle. Erityisopettajista on kuitenkin kova pula. Meidänkin koulussamme kaupunki kouluttaa tällä hetkellä siirtokoulutuksena kotitaloudenopettajasta ja oposta erityisopettajaa, kun päteviä ei muuten saada mistään.

Minä itse tunnen olevani alalla, jolla voin pysyä eläkkeelle asti. Olen vakivirassa yläasteen opettajana, kollegoideni keskuudessa virkavuosiltani vanhin ja kaupungin suurimmassa yläkoulussa. Ei uhkaa sulkeminen eikä oppilasmäärän pieneneminen. Ainoa, mikä voi minut tästä hommasta pistää pihalle, on virkavelvollisuuden rikkominen siinä kohtaa kun pimahdan täydellisesti paskapääteineihin ja annan niille isän kädestä, kun isä itse ei ole antanut. Paska työ, mutta teenkin tätä rahan ja kesäloman takia.

Me kilpailemme töistä sosionomien kanssa. Töitä kyllä riittää, itse olen tällä hetkellä lastentarhassa, aiemmin olin "sossutäti". Ihan oman alan töitä ovat ;)

Joku ei nyt täsmää. Pelkkä sosiologia ei todellakaan riitä lastentarhaan eikä sossuun.

Sekoititko sosiaalityöhön, jota opiskellaan samassa tiedekunnassa, tai sosiaalipolitiikkaan?

Tai lastentarhassa voi tietenkin olla hyvinkin vähällä tai peräti olemattomalla koulutuksella, ja sivuaineistakin voi olla hyötyä.

Ei sosiologit missään tapauksessa pääaineensa ansiosta kilpaile sosionomien kanssa,ja sossutätinä pitää olla pääaineena sosiaalityö.

Tässä kelpoisuusehdot :

29.4.2005/272 , 3§ Sosiaalityöntekijä

Kelpoisuusvaatimuksena sosiaalityöntekijän tehtäviin on ylempi korkeakoulututkinto, johon sisältyy tai jonka lisäksi on suoritettu pääaineopinnot tai pääainetta vastaavat yliopistolliset opinnot sosiaalityössä.

Luin, vaikka kirjoititkin isolla, mutta ehkä asia on sen arvoinen.



Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että ei missään tapauksessa saisi ottaa hoitoalalle ketä tahansa.

Minäkin yritin lukion jälkeen kovasti pähkäillä, että mikä "kiinnostaa". Harkitsin ihan vakavissani kultturialaa, humanistisessa tiedekunassa kieliä ja aivan höpö-höpöjuttuja kuten aate- ja oppihistoriaa jne.



Ylioppilastodistukseni arvosanat olivat hyvät, ja aivan hyvin olisin heti voinut alkaa pyrkimään vaikkapa kauppatieteitä lukemaan, mutta kun ne "järkevät" alat vaikuttivat mukamas niin tylsiltä!



Haahuilin kaksi välivuotta enkä osannut edes päättää, mihin yrittäisin hakea sisään. ONNEKSI tajusin sitten päähänpistosta mennä lukemaan merkonomiksi, kun en muutakaan keksinyt. Heti sain valmistuttuani vakityön, pienipalkkaisen toimistotyön mutta kuitenkin, ja nyt aikuisena luin työn ohella "tylsäksi" tradenomiksi ja pääsin hieman paremmin palkattuun pankkityöhön. Onneksi ainakin tähän saakka on (edelleen kuitenkin aika huonosti palkattua, 2300€/kk) työtä ainakin täällä pääkaupunkiseudulla riittänyt, olen nyt 32.



Vaikka nuoruuden tyhmyydet, haahuilu ja hukkaan heitetty aika harmittavatkin, niin olen onnellinen siitä, että tajusin viimein opiskella edes kaupalliselle alalle enkä lähtenyt väkisin minnekkään höpöhöpöalalle.



Lukiossa jo opo kyllä suositteli huonon matematiikan numeron takia "vain" tradenomikoulua, mutta kun eihän se kiinnostanut silloin!! Ja tradenomiksi sitten kuitenkin kymmenen vuoden päästä päädyin. Voi minua tyhmää! Ja se opon kanssa juttelu oli max. 15 minuutin mittainen tuokio jossa käytiin pikaisesti todistuksen arvosanoja läpi. Mutta omalta kohdaltani voin sanoa sen, että oli opo kuitenkin oikeassa. Oma ajatteluni vain meni pahasti vikaan kun rupesin haihattelemaan.



Mutta muistan sen, että kun kaikki hokivat, että hae sinne mikä "kiinnostaa". Äitini oli ikänsä kaupungilla töissä ollut duunari eikä osannut sanoa oikein mitään, sain tehdä virheeni ihan rauhassa.



No, harvaa 19-20-kesäistä varmaan oikeasti kiinnostaa tilintarkastus jne, vaan ne realiteetit pitäisi tosiaan saada sinne päähän eikä vain miettiä sitä, mikä "kiinnostaa".

Minulle olisi henkilökohtainen painajainen olla pienellä palkalla pankissa töissä. Kouluttauduin höpöhöpöalalle yliopistossa, vaikkei todistus ollut häävi.



Opiskeluaikana ja vähän valmistumisen jälkeenkin tein noita huonosti palkattuja konttorihommia ja olisin oikeasti voinut vetää itseni hirteen jos olisi pitänyt jatkaa niissä. Kaikista ei ole sellaiseen. Onneksi olen löytänyt koulutusta vastaavaa työtä, joista maksetaankin ihan kohtuullista palkkaa.



Toivon omien lapsieni ensisijaisesti miettivän omia vahvuuksiaan ja kiinnostuksen kohteitaan eikä kuuntelevan opoa.

Kirjoitin ylioppilaaksi 2007, hain ja pääsin lukemaan teologiaa. Pidin siitä kovasti ja olin hyvä, mutta jossain vaiheessa aloin miettimään työllistymistä. Tiedän useamman teologisesta valmistuneen tekevän mm. siivoskeikkaa ja jakavan postia ymym, koska oman alan töitä ei ole.



Vuoden lukemisen jälkeen lopetin kylmästi kesken, palasin pieneen kotikaupunkiini ja aloitin ammattikoulun (miesvaltainen ala) neljä vuotta itseäni nuorempien kanssa. Päivääkään en ole ollut työttömänä, pidän töystäni ja koen olevani siinä hyvä.



Kyllä rehellisesti välillä harmittaa mutta järkevämpäähän tämä oli kuin lukea itsensä työttömäksi.

Ei sinne lähde kuin ne luokan keharit, jotka ei pääse muualle.

Kukaan itselleen arvostusta haluava ei lähde hoitoalalle.

Luin, vaikka kirjoititkin isolla, mutta ehkä asia on sen arvoinen.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että ei missään tapauksessa saisi ottaa hoitoalalle ketä tahansa.