Vituttaa, että nuoria ohjataa opiskelemaan sitä mikä kiinnostaa - työllistymisestä ei puhuta.

Mä olin outo lintu ja valitsin jo parikymmentä vuotta sitten kylmästi alani sen mukaan, missä on hyvät palkat ja todennäköisesti työtä. Valintani oli IT-ala. Enkä ole kyllä päivääkään katunut, vaikka opintoja aloittaessa minua ei kiinnostaneet tietokoneet ja ohjelmointi pätkääkään itsessään. Kyllä se kiinnostus siitä syntyy kun tietää että jos jaksaa opiskella, saa tulevaisuudessa riittävästi rahaa kohtuullisella työmäärällä.

Varsinkin, jos olet ihan itse keksinyt toimia noin. Nuorilla harvoin on oma-aloitteisesti kykyä ajatella noin pitkälle ilman kannustamista.

Ei tämä haihattelu toki koko yhteiskuntaa koske, eikä ole ikinä koskenutkaan. Koulutetummissa piireissä kyllä tiedetään lapsen ammatinvalinnan merkitys ja siinä ystävällisesti avustetaan (tokikaan joskus avustaminen saattaa muistuttaa enenmmän painostusta).

Ap

ja pääsin suoraan todistuksella lukiosta kouluun 80-luvun lopussa ja koulusta työelämään. 8 kuukautta olin 90-luvun lamassa tyttömänä, mutta muuten on töitä riittänyt.



Mäkin valitsin it-alan ja koulun siksi että pääsee hyville palkoille kohtuu lyhyellä koulutuksella. En vaihtaisi toiseen alaan.

ja pääsin suoraan todistuksella lukiosta kouluun 80-luvun lopussa ja koulusta työelämään. 8 kuukautta olin 90-luvun lamassa tyttömänä, mutta muuten on töitä riittänyt.

Mäkin valitsin it-alan ja koulun siksi että pääsee hyville palkoille kohtuu lyhyellä koulutuksella. En vaihtaisi toiseen alaan.

mun vanhemat on ihna kansakoulun käyneitä etä ei voi puhua paremmista piireistä. Yliopisto opiskeluita en edes harkinnut. Nyt tosin olen harrastuksena käynyt yliopistosa lukemassa it-tutkintoa.

jopa aika rankasti. Opot eivät varsinaisesti kiellä hakeutumasta kulttuurialoille, mutta aika tavalla yrittävät estää faktoja kertomalla.



Nuoret hakevat opiskelemaan työllistämättömille aloille, vaikka heille tekisi mitä. Ei voi syyttää opoa siitä, että vanhemmat eivät ole tehneet lapsilleen elämän realiteetteja selviksi.

Mä en voi tajuta, miten valtiolla on varaa kouluttaa vuosittain satoja valomuotoilijoita, kenkännauhojen suunnittelijoita, savikupin maalaajia ja kaikkia muita HELVETIN TURHIA!!



Hei, työ on työtä ja harrastus on sitä kivaa, ellei ole todella lahjakas!



Mut sitten tulee opo ja katsoo, että käsityö on kymppi ja esittää oppilaalle, että toi virkkaus olis varmaan aika kiinnostava ala sulle. Mee kuule virkkauskouluun, valmistut kolmen vuoden päästä työttömäksi kuningasvirkkaajaksi...

Nuoret hakevat opiskelemaan työllistämättömille aloille, vaikka heille tekisi mitä. Ei voi syyttää opoa siitä, että vanhemmat eivät ole tehneet lapsilleen elämän realiteetteja selviksi.

Suuret ikäluokat paukuttavat edelleen lapsilleen ja lapsenlapsilleen, että voi kouluttautua siihen ja tähän ammattiin ja että se koulutus takaa työpaikan. Näinhän heidän aikanaan oli. Nuorten käsitykset voivat lähteä myös heidän perheensä ja sukunsa vääristä käsityksistä.

tulee hakeutua vain lahjakkaimpien. Tämän ketjun valittajat eivät siihen joukkoon kuulu.

Sanoin yläasteella haluavani lääkäriksi, minulle suositeltiin amiksen luonnonvara-alaa. Sitten lukiossa sanoin edelleen haluavani lääkäriksi, ja minulle suositeltiin jotain amk-alaa, en muista enää tarkemmin.



Nyt olen lääkäri, ja kyllä vituttaisi, jos olisin kunnellut opoa sen enempää peruskoulussa kuin lukiossakaan.

Sanoin yläasteella haluavani lääkäriksi, minulle suositeltiin amiksen luonnonvara-alaa. Sitten lukiossa sanoin edelleen haluavani lääkäriksi, ja minulle suositeltiin jotain amk-alaa, en muista enää tarkemmin. Nyt olen lääkäri, ja kyllä vituttaisi, jos olisin kunnellut opoa sen enempää peruskoulussa kuin lukiossakaan.

He kertovat erilaisista mahdollisuuksista.

Jos taas valehtelet niisstä avo-testeissä, ei kyse ole oposta vaan sinusta itsestäsi.

Onhan tuossa ideaa.





Mutta minua ei olisi saanut opiskelemaan alaa, joka ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Ei, vaikka siitä olisi saanut kuinka hyvää palkkaa.



Kyllä sitä alaa kohtaa pitää olla edes jonkinlaista mielenkiintoa.

Nuoret hakevat opiskelemaan työllistämättömille aloille, vaikka heille tekisi mitä. Ei voi syyttää opoa siitä, että vanhemmat eivät ole tehneet lapsilleen elämän realiteetteja selviksi.

Suuret ikäluokat paukuttavat edelleen lapsilleen ja lapsenlapsilleen, että voi kouluttautua siihen ja tähän ammattiin ja että se koulutus takaa työpaikan. Näinhän heidän aikanaan oli. Nuorten käsitykset voivat lähteä myös heidän perheensä ja sukunsa vääristä käsityksistä.

kannata mennä vaan sairaanhoitajiksi, opettajiksi ja insinööreiksi! Kannattaa kuunella mummoa, hän tietää.

Sanoin yläasteella haluavani lääkäriksi, minulle suositeltiin amiksen luonnonvara-alaa. Sitten lukiossa sanoin edelleen haluavani lääkäriksi, ja minulle suositeltiin jotain amk-alaa, en muista enää tarkemmin. Nyt olen lääkäri, ja kyllä vituttaisi, jos olisin kunnellut opoa sen enempää peruskoulussa kuin lukiossakaan.

He kertovat erilaisista mahdollisuuksista.

Jos taas valehtelet niisstä avo-testeissä, ei kyse ole oposta vaan sinusta itsestäsi.

Ja avo-testissä ensimmäiseksi tuli lääkäri.

Mä en voi tajuta, miten valtiolla on varaa kouluttaa vuosittain satoja valomuotoilijoita, kenkännauhojen suunnittelijoita, savikupin maalaajia ja kaikkia muita HELVETIN TURHIA!! Hei, työ on työtä ja harrastus on sitä kivaa, ellei ole todella lahjakas! Mut sitten tulee opo ja katsoo, että käsityö on kymppi ja esittää oppilaalle, että toi virkkaus olis varmaan aika kiinnostava ala sulle. Mee kuule virkkauskouluun, valmistut kolmen vuoden päästä työttömäksi kuningasvirkkaajaksi...

tuo oli todellisuutta joskus 1970-luvulla, mutta ei enää.

Pointti onkin siinä, että sinne kulttuuri- ja taidealalle tulee hakeutua vain lahjakkaimpien. Tämän ketjun valittajat eivät siihen joukkoon kuulu.

Ja koulutustarjonnan määrällähän ei ole mitään vaikutusta asiaan? Yhtä työllistyvää savikupinmaalaajaa kohden koulutetaan 99 kortistoon. Oma vika?

Minä yritin muutaman kerran päästä opiskelemaan kulttuurialoja, mutta en päässyt. Sitten muutaman vuoden haihattelun jälkeen päätin miettiä, mikä muu minua kiinnostaisi ja sitä kautta löytyikin järkevä ja työllistävä ala, jota parhaillaan opiskelen.



Välillä kuulen tuttujen suusta kommenttia, että miksi en ole kuvataidealalla kun lahjoja selkeästi olisi ja se saa minut hetkellisesti epäilemään valintaani. Kuitenkin ajattelen, että kuvataide on hyvä pitää harrastuksena opiskelun ja sitten myöhemmin työn vastapainona. Tarpeeksi lähjakas en kuitenkaan ollut, kun en opiskelemaankaan päässyt. Miten silloin muka voisi menestyä työelämässäkään taidealalla?



Olen vieläpä sen luontoinen, että en kestäisi epävarmuutta työllistymisestä, mikä taidealoilla on aika todennäköistä. Opiskelemallani alalla töitä tulee olemaan, eikä tarvitse miettiä, mistä rahat seuraavana kuukautena revitään.



Kokemukseni opinto-ohjauksesta ja työkkärin ammatinvalinnan ohjauksesta on juuri tuo, että kysellään vaan mikä itseä kiinnostaisi, eikä juurikaan kiinnitetä huomiota siihen, mitkä alat työllistävät ja ennen kaikkea, että mihin ihmisellä itsellään olisi edellytyksiä ja kykyjä. Voihan sitä aina haaveilla ja haluta olla näyttelijä-laulaja-aivokirurgi-lakimies, mutta se on eri asia, riittääkö älli, taidot ja persoona niille haavealoille. Pitäisikin saada sellaisia ammatinvalintatestejä, jotka mittaisivat enemmän hakijan taitoja, ei niin painotetusti vain kiinnostuksenkohteita.

niin voi olla vaikea löytää sellaista alaa, jolle omat kyvyt riittävät ja joka työllistää. Ja tässä oletetaan, että opiskelut jaksaa käydä läpi vaikka ala ei kiinnostaisi pätkääkään.



Karkeasti sanottuna jos ei ole älykäs, ja voi mennä it-puolelle tai sosiaalinen, ja voi mennä hoitoalalle, niin aika vähissä on työllistävät vaihtoehdot?



Siitä olen samaa mieltä, että kulttuurialan aloituspaikkoja voisi edelleen pienentää, tai jos ei muuten, niin ohjata enemmän oppisopimuskoulutuksen suuntaan varsinkin noissa artesaanin ja artenomin tutkinnoissa. Kyllä niillekin aloille tarvitaan VÄHÄN työvoimaa, joten koulutusta ei pitäisi lopettaa kokonaan, mutta suunnata uudelleen. (Ja sitten esimerkiksi suutareistahan on jo iso pula, eli sen laajemman kiinnostuksenkohteen sisältä voi löytää tuollaisia yksittäisiä aloja, jotka edelleen vetävät.)

Riskitön, varma elämä on maailman tylsintä. Ei ole iso riski kouluttautua alalle nuorena johon on intohimoa. Hyvällä tuurilla työllistyy, huonolla ei. Mutta ainakin se polku on käyty. Intohimo vie elämässä ja työssä eteenpäin. Mitään kamalampaa kuin kouluttautua pelkästään rahan perässä alalle, joka ei juurkaan kiinnosta.

Riskitön, varma elämä on maailman tylsintä. Ei ole iso riski kouluttautua alalle nuorena johon on intohimoa. Hyvällä tuurilla työllistyy, huonolla ei. Mutta ainakin se polku on käyty. Intohimo vie elämässä ja työssä eteenpäin. Mitään kamalampaa kuin kouluttautua pelkästään rahan perässä alalle, joka ei juurkaan kiinnosta.

Mua taas kyrsii eniten kaikista, että uskoin tuollaista valheellista mantraa. Jos koulu (3-6vuotta) kiinnostaa, mutta se ei työllistä (30-40vuotta), niin Ei Kannata.

Ei sen koulutuksen tarkoitus ole mikään itsensä kehittäminen, vaan itsensä ja perheensä elättäminen työikäisenä. Toki on hyvä, jos jotain kiinnostusta alaan on että jaksaa sitten ne 30-40 vuotta.

Riskitön, varma elämä on maailman tylsintä. Ei ole iso riski kouluttautua alalle nuorena johon on intohimoa. Hyvällä tuurilla työllistyy, huonolla ei. Mutta ainakin se polku on käyty. Intohimo vie elämässä ja työssä eteenpäin. Mitään kamalampaa kuin kouluttautua pelkästään rahan perässä alalle, joka ei juurkaan kiinnosta.

Aina voi kouluttautua toiselle alalle. Se ei montaa vuotta elämästä vie.

Koulutuksen maksullisuus on yksi tärkeä syy miksi pitää olla hyvä oppilaanohjausjärjestelmä. Monilla ei ole yksinkertaisesti varaa valita väärää alaa, koska opintojen keskeyttäminen ja alanvaihto tietäisi opiskeluajan pidentymistä.

Se mikä suomalaisessa koulusysteemissä on ylivoimaisesti pahiten pielessä on oppilaanohjaus.

Jos vertaa vaikka meidän lasten highschooliin: oppilaita on noin 100 per vuosiluokka ja seniorivuonna ennen joulua heistä 98:lla oli opintoala ja yliopistopaikka selvillä ja ne loput kaksi menivät armeijaan.

Tämä lopputulos oli pitkäjänteisen, vuosia kestäneen oppilaanohjauksen ansiota.