Vituttaa, että nuoria ohjataa opiskelemaan sitä mikä kiinnostaa - työllistymisestä ei puhuta.

Aloittaessani opinnot joka puolella jankutettiin, miten kohta tulee se opettajien eläkepommi...

...ei vaan ole vielä tullut. Luultavasti siis edessä vähintään pari vuotta sijaisuuksia + kesäisin työkkäriin.

Sanoin yläasteella haluavani lääkäriksi, minulle suositeltiin amiksen luonnonvara-alaa. Sitten lukiossa sanoin edelleen haluavani lääkäriksi, ja minulle suositeltiin jotain amk-alaa, en muista enää tarkemmin. Nyt olen lääkäri, ja kyllä vituttaisi, jos olisin kunnellut opoa sen enempää peruskoulussa kuin lukiossakaan.

Monella opolla on pääasiallinen työ saada opiskelijoita ammattikorkeaan kysymättä edes kiinnostuksen kohteita. En ihmettele että niin moni keskeyttää ja kokee motivaation puutetta.

yläasteella opo lähinnä vain kehoitti kaikkia menemään lukioon mikäli keskiarvo lukuaineissa oli kohtalaiset, eli jotain seiskan luokkaa. Lukiossa en muista edes mitään ohjausta saaneeni.

yläasteella opo lähinnä vain kehoitti kaikkia menemään lukioon mikäli keskiarvo lukuaineissa oli kohtalaiset, eli jotain seiskan luokkaa. Lukiossa en muista edes mitään ohjausta saaneeni.

Nykyisin opot puhuvat kyllästymiseen asti työllistymisestä. Vähän väliä luetellaan ns. hyvät alat, jotka työllistävät ja aika monessa paikassa ohjaus yläasteelta on ammattikouluun, ei lukioon.



Ongelmana on se, että nuoret eivät toimi rationaalisesti. He valitsevat asioita, joista aikuinen näkee heti, että ei kannata, mutta nuori osaa asettaa vaihtoehdot: joko opiskelen potinpyörittäjäksi tai en mitään.



Myös esimerkki ratkaisee. Television teiniäitiohjelma on tuonut työkkäreihin aivan uuden tyttöjoukon eli lähiöiden ruusut, jotka ilmoittavat kättelyssä tavoitteekseen päätyä raskaaksi ja sitä kautta televisio-ohjelmaan. Ihan vakavissaan vielä. Tuskin yksikään opo moiseen kannustaa, vaikka palstalla niin uskottaisiin.

Aina on ollut teinejä, jotka haaveilevat vauvasta. Nykyään teiniäitejä on silti huomattavasti vähemmän kuin vielä 10 vuotta sitten. Eli mikään kasvava ilmiö ei ole kyseessä.



Mikä sitten on järkevä ala? Tuttava opiskelee juuri uuteen ammattiin, sillä IT-ala ei työllistä. Pari vuotta sitten tuli potkut yt-neuvottelujen päätteeksi ja sen jälkeen on tuloksetta etsinyt töitä.

yläasteella opo lähinnä vain kehoitti kaikkia menemään lukioon mikäli keskiarvo lukuaineissa oli kohtalaiset, eli jotain seiskan luokkaa. Lukiossa en muista edes mitään ohjausta saaneeni.

Kaikkia yritettiin vaan amikseen. Näytettiin mm. aivopesuvideoita, joissa kuvattiin kuinka lukioon ja korkeakouluihin lähteävät menettävät valtavasti tuloja pitkien opintojensa takia, siinä missä amislaisilla on jo nuorena talot ja autot kun pääsee nuoresta tienaamaan. Jopa varsin hyviä oppilaita suositeltiin lähtemään amikseen.

Itse olin yläasteella koulusta välinpitämätön, keskiarvo jotain 6 päälle, ja minun lukioaikeistani opo suorastaan kauhistui. Suositteli kampaaja- tai laitoshuoltajalinjaa ammattikoulussa. Ennusti etten tule ikinä lukiossa pärjäämään. Sehän oli minulle kuin punainen vaate, tuli halu näyttää että pärjään kyllä. Selvisin sitten lukiosta ja myös akateemisista opinnoista kuitenkin.

Minua kulttuurialan työntekijänä vituttaa se, että tätä alaa aina haukutaan tai otetaan esimerkkinä siitä, että työtä on vaikea saada. Näinhän se saattaa olla vaikka elokuvatuotannossa (jossa käytetään lähes pelkästään ilmaisia harjoittelijoita) tai jos kouluttaudut esimerkiksi käsityöläiseksi tavoitteena elää pelkästään sillä pitsinnypläyksellä eikä sinulla ole mitään realiteetteja esim. yrittäjyydestä tai käsitystä, mitä tarkoittaa kannattavuus. Mutta kulttuuriala on paljon muutakin kuin pelkkä elokuva-ala tai muotoilu.



Karu totuus on myös, että alalla kuin alalla (tietysti joitakin poikkeuksia lukuunottamatta) pääkaupunkiseudulla on paljon enemmän töitä tarjolla kuin muualla Suomessa.



En tiedä kuka ohjaa nuoria opiskelemaan sitä mikä kiinnostaa - kyllä oma lukio-oponi yritti kannustaa meitä kaikkia lähihoitajiksi tai autoalalle, sukupuolesta tietty riippuen...

Koska se koulunkäyminen maksetaan verorahoista. Minusta vain ensimmäinen tutkinto pitäisi olla sellainen mihin saa tukia, ellei sitten ole pakottavaa syytä ammatinvaihtoon. Ärsyttää nämä "itsensä etsijät" jotka muuten vaan käyvät elämänsä aikana ties kuinka monet tutkinnot sen sijaan että osallistuisivat niitä verorahoja tuottavan työn tekemiseen senkin ajan.

Myös esimerkki ratkaisee. Television teiniäitiohjelma on tuonut työkkäreihin aivan uuden tyttöjoukon eli lähiöiden ruusut, jotka ilmoittavat kättelyssä tavoitteekseen päätyä raskaaksi ja sitä kautta televisio-ohjelmaan. Ihan vakavissaan vielä. Tuskin yksikään opo moiseen kannustaa, vaikka palstalla niin uskottaisiin.

onkohan näin? oletko itse tai onko joku tuttusi töissä työkkärissä, vai uskotko tässä asiassa ihan lööppeihin?

Myös esimerkki ratkaisee. Television teiniäitiohjelma on tuonut työkkäreihin aivan uuden tyttöjoukon eli lähiöiden ruusut, jotka ilmoittavat kättelyssä tavoitteekseen päätyä raskaaksi ja sitä kautta televisio-ohjelmaan. Ihan vakavissaan vielä. Tuskin yksikään opo moiseen kannustaa, vaikka palstalla niin uskottaisiin.

onkohan näin? oletko itse tai onko joku tuttusi töissä työkkärissä, vai uskotko tässä asiassa ihan lööppeihin?

eli mietittiin nuorten työllistymistä, syrjäytymistä, toiveammatteja jne. Siellä aika moni nuorten kanssa toimiva kertoi, että peruskoulun jälkeen teiniäitiys näkyy aivan uudella tavalla vaihtoehtona. Se tuo mukanaan ne asiat, jotka muuten pitäisi hankkia työllä.

Kun juuri oli lehdissä juttua, että todellisuudessa teiniäitiys on harvinaisempaa kuin koskaan.



10 vuotta sitten teinit saivat kaksi kertaa enemmän lapsia kuin nykyään. Myös teinien abortit vähenevät.



Mutta kun joku asia on lööpissä ja tosi-tv-ohjelmassa, aikuiset kuvittelevat että kyseessä on jokin yleinen ilmiö teinien keskuudessa.

eli mietittiin nuorten työllistymistä, syrjäytymistä, toiveammatteja jne. Siellä aika moni nuorten kanssa toimiva kertoi, että peruskoulun jälkeen teiniäitiys näkyy aivan uudella tavalla vaihtoehtona. Se tuo mukanaan ne asiat, jotka muuten pitäisi hankkia työllä.

varmasti tv-ohjelma tuo nuorten tietoisuuteen enemmän sen, että teiniäitiys on vaihtoehto ja teiniäitinäkin voi pärjätä. mutta tuskinpa kukaan silti haluaa vauvan jotta pääsisi tv-ohjelmaan, kuten tuossa aikaisemmin sanoit. enkä millään pysty uskomaan, että sillä voisi olla niin suuri vaikutus, että se olisi esimerkiksi tilastollisesti merkittävä. enemmänkin että saattaa tietyissä kouluissa tai tietyissä paikoissa nyt hetken näkyä pienenä piikkinä (joka kuitenkin mahtuu normaalin vaihtelun sisään) ja taas unohtuu.

Riskitön, varma elämä on maailman tylsintä. Ei ole iso riski kouluttautua alalle nuorena johon on intohimoa. Hyvällä tuurilla työllistyy, huonolla ei. Mutta ainakin se polku on käyty. Intohimo vie elämässä ja työssä eteenpäin. Mitään kamalampaa kuin kouluttautua pelkästään rahan perässä alalle, joka ei juurkaan kiinnosta.

Ja tämän takia tulee sitten niitä katkeroituneita kulttuuri/sosiaalialan maistereita ja medianomeja jotka syyttävät omista ratkaisuistaan yhteiskuntaa. Pahan, läpimustan kapitalismikoneiston vika, ettei sarjakuvapiirtäjämediainsinöörille ole töitä kuin freelancerina! Miten niin en saa heti töitä dramaturgina? Miksi kukaan ei arvosta arvokasta osaamistani? Tärkeintähän on, että on hauskaa! (muiden kustannuksella)

Itsekin olin lähdössä media-alalle opiskelemaan, valmistautumassa jo pääsykokeisiin ennakkotehtävillä, kunnese ymmärsin mitä olin tekemässä. Olin aivan varma, että AMK-medianomina minusta tulee suuren ja menestyneen mainostoimiston johtaja. Joopa joo.. Ja näin kun ajattelee moni nuori että "ei raha ole tärkeintä vaan se että on kivaa!" niin ollaankin sitten liemessä, kun kaikille ei riitä mainostoimiston toimitusjohtajan paikkoja eikä koulussa saakkaan tehdä ihan kaikkea mitä haluaa. Eikä kaikista voi tulla Rovion peligraafikoita. Tilanne vain pahenee entisestään, kun nyt joka joenpenkkaan pykätään kaiken maailman mediainstituuttiammattiopistoja, jotka mainostavat mediakoulutuksellaan.

Toinen on sitten kaikki nämä yliopiston huuhaa-alat. Jos olet opiskellut yliopistolla 10 vuotta naistutkimusta tai filosofiaa käyden välillä kesäisin kuukauden verran töissä, kannattaa katsoa omia valintojaan ennenkuin rupeaa syyttelemään yhteiskuntaa työttömyydestä.

Onneksi olen nykyisin alalla, jossa on lähes täystyöllisyys.

Riskitön, varma elämä on maailman tylsintä. Ei ole iso riski kouluttautua alalle nuorena johon on intohimoa. Hyvällä tuurilla työllistyy, huonolla ei. Mutta ainakin se polku on käyty. Intohimo vie elämässä ja työssä eteenpäin. Mitään kamalampaa kuin kouluttautua pelkästään rahan perässä alalle, joka ei juurkaan kiinnosta.

Jos ajattelee että olisi jotenkin kamalaa että työ on vain työtä, ei intohimo, niin kai se sitten onkin. Mä olen asennoitunut alunperinkin toisin, niin että pidän intohimot mieluiten harrastuksena ja leipätyö on vain työtä jonka ei tarvitse olla erityisen kiinnostavaa.

Olen vuosia varrella huomannut tosi monia etuja siitä että olen valinnut työn joka itsessään ei kiinnosta. Enpä ole vaarassa palaa loppuun kun identiteettini ei ole kiinni siitä miten työssäni menestyn. Lisäksi mulle ei ole tullut mitään sellaista kriisiä kuin monille alunperin innostuneille kollegoille joilal 35-40 iiässä usein alkaa intohimo työhön laantua - intohimo on heillläkin kääntynyt pelkäksi puurtamiseksi ja heidän on sitä joskus vaikea kestää. Minulla taas kun on ollut alunperin asenne että ei sen työn kivaa tarvi ollakaan, kunhan ei kamalaakaan ole, niin ei mitään ongelma. Mitään intohimoa en ole myös koskaan tarvinnut päästäkseni työssä eteenpäin, ihan vaan tunnollisuus riittää.

t. it-alan valinnut ei-nörtti

Itsekin olin lähdössä media-alalle opiskelemaan, valmistautumassa jo pääsykokeisiin ennakkotehtävillä, kunnese ymmärsin mitä olin tekemässä. Olin aivan varma, että AMK-medianomina minusta tulee suuren ja menestyneen mainostoimiston johtaja. Joopa joo.. Ja näin kun ajattelee moni nuori että "ei raha ole tärkeintä vaan se että on kivaa!" niin ollaankin sitten liemessä, kun kaikille ei riitä mainostoimiston toimitusjohtajan paikkoja eikä koulussa saakkaan tehdä ihan kaikkea mitä haluaa. Eikä kaikista voi tulla Rovion peligraafikoita. Tilanne vain pahenee entisestään, kun nyt joka joenpenkkaan pykätään kaiken maailman mediainstituuttiammattiopistoja, jotka mainostavat mediakoulutuksellaan.

Toinen on sitten kaikki nämä yliopiston huuhaa-alat. Jos olet opiskellut yliopistolla 10 vuotta naistutkimusta tai filosofiaa käyden välillä kesäisin kuukauden verran töissä, kannattaa katsoa omia valintojaan ennenkuin rupeaa syyttelemään yhteiskuntaa työttömyydestä.

Onneksi olen nykyisin alalla, jossa on lähes täystyöllisyys.

Tämä on ihan kummallinen käsitys. Kuinka monta amk-medianomia tunnet, tai naistutkimuksen tai filosofian opiskelijaa? Kaikille heille riittää kyllä töitä. Se vain tuntuu kummalliselta, kun ei ole suoraa ammattia 'medianomi', 'naistutkija' tai 'filosofi' (tai voi kai olla, mutta noin periaatteessa. Kaikki edellämainitut voivat tehdä todella monenlaisia hommia, joihin vaikuttavat esim. omat kyvyt, kiinnostuksenkohteet, sivuaineet yms. Medianomeja on mainostoimistoissa vaikka kuinka, voihan perustaa omankin jos toimariksi haluaa. Tunnen sekä naistutkimusta että filosofiaa opiskelleita, ja kaikilla riittää töitä. Osa on hallintohommissa (virkamiehinä eri laitoksissa), osa opettajina ja toimittajina.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2012 klo 22:21"]

Sitten onkin pilvin pimein taiteilijoita ja muita kulttuurialan koulutettuja, elämään pettyneitä. Vaihtoehtoina siivous tai uudelleenkouluttautuminen (tai tietenkin ilmainen työ kulttuurialalla).

Omille lapsille opetan kyllä, että oma intohimo olisi hyvä löytää sieltä mistä töitäkin löytynee - haihattelujen riskit tulee tiedostaa...

Nimim. kokemusta on...

[/quote]

samaa mieltä!  Nuoria pitäisi ohjata pohtimaan ammatinvalintaa monelta eri kantilta. Työn mielekkyys on tärkeää, mutta kyllä pitäisi ottaa esille myös työllistyminen, työn palkkaus ja muut käytännön asiat. On surkeaa jos nuori pää pilvissä lähtee opiskelemaan musiikkia tai muotisuunnittelua ilman oikeaa käsitystä siitä miten epävarmalle pohjalle tulevaisuus rakentuu. 

[quote author="Vierailija" time="28.11.2012 klo 19:34"]

Mmä halusin lukemaan filosofia tai psykologiaa. Isä torppasi haihatteluna ja jos meinaisin lukea humanistista niin opintoapuja ei tarvitsisi odotella. No hampaat irveessä luin Kauppakorkeaan sisälle. Tänään tienaan erittäin hyvin alalla joka kiinnostaa vaikkakin olen talouspuolella. Mutta on mielenkiintoista ja hyvin palkattua. Olen nyt onnellinen pienestä pakosta, työttömänä folkloristina olisin katkera.

[/quote]

psykologeilla riittää kyllä töitä, ainakin jos jaksaa kouluttautua vielä psykoterapeutiksi.

Tyttäreni haluaa nyt ysin jälkeen media-alaa opiskelemaan amikseen.

Olen yrittänyt puhua hänelle järkeä että alalta valmistuu vaan työttömäksi